lauantai 15. marraskuuta 2014

Potutuslauantai osa 69

Tämän viikon yleisen potutuksen aihe on sitten ihmisten välinpitämättömyys. Itse en siihen välinpitämättömyyteen hirmuisen usein törmää, yksinkertaisesti siitä syystä, että liikun hirmuisen vähän tuolla niin sanotusti "ihmisten ilmoilla". Helsingissäkin käyn oikeasti aniharvoin. Lehdistä vain saa lukea tästä välinpitämättömyydestä ja radiosta kuulla. Monta aikuista oli kävellyt ojaan kaatuneen miehen ohitse ja sitten jotkut nuoret pojat auttoivat miehen palvelukotiin, jossa asui. Tästä oli artikkeli jokunen päivä sitten Iltalehdessä. 

HelsinkiMissio teki oikein niin sanotun ihmiskokeen. Näyttelijä käveli varsin ohuissa vetimissä, olikohan ollut yöpuku, Hämeentietä pitkin. Paljon ihmisiä tuli vastaan eikä kukaan kysynyt, että tarvitsetko apua. Hei haloo! Tästä kuulin, kun kuuntelin toiminnanjohtaja Olli Valtosen haastattelua radiossa. Videokin on ilmeisesti kuvattuna HelsinkiMission kotisivuilla. Yhdellä kaverillani on asiasta oikein omakohtaista kokemusta. Hänen edesmennyt äitinsä oli jokunen vuosi sitten päässyt karkaamaan vanhainkodista, jossa asui. Äiti sairasti Alzheimerin tautia ja oli myös aika tiedottomassa tilassa ja joku verkkaripuku vain päällä. Arvatkaapas soittiko kukaan vastaantulija kadulla hätänumeroon, tai ilmoitti asiasta minnekään? Ei todellakaan. Poliisit sitten löysivät karkuteillä olleen äidin. 

Itse kaaduin kolme vuotta sitten ollessamme Münchenissä. Miäs ja tytär olivat jo kadun toisella puolen, enkä huomannut jalkakäytävän korotuksen tippumista. No nurin menin, mutta siihen oli kyllä tulossa heti joitain paikallisia auttamaan minua pystyyn. Tosin mieheni taisi keretä ensimmäisenä paikalle, kun huusin kuin aropiru, että tulkaa nyt prkl auttamaan. Jalkani vääntyi jotenkin pahasti alleni, enkä kivultani sitten päässyt siitä vääntämään tätä ruhoani pystyyn. Onneksi silloinkaan ei sattunut mitään luiden murtumista tms. Hetken päästä jo kävelin ihan kunnolla. 

Minun pitää ihan vähän kehua itseäni, kun olen tehnyt viikon hyvän työn. Autoin vähäsen tytön poikaystävää englannin kielen harjoituksissa, eli tein hänelle muutaman harjoitustehtävän, jotta hän sitten osaa tehdä varsinaiset kotitehtävänsä yliopiston kurssille. Jouduin vähän taas perehtymään näihin foneettisiin merkkeihin. En ole noita merkkejä tarvinnut lukion jälkeen:) Yksi harjoitustehtävä oli tosi kiva. Foneettisilla merkeillä kirjoitetut sanat piti kirjoittaa tekstikirjoituksella. Täytyy sanoa, että esimerkiksi unthinkable näyttää metkalta foneettisilla merkeillä. Opin yhden uuden verbinkin, jota en ole koskaan kuullut. Verbi "wither" tarkoittaa kuihtua, esimerkiksi siis kukasta. Tytöllä ja poikaystävällä on ollut järkyttävä kiire, koska he muuttavat asuntoa, että mielelläni autoin, sen minkä pystyin. Ehkäpä minä saan sitten vastavuoroisesti joskus apua ranskan tehtävissäni.

'linkki* Iso koira hyökkäsi pennun kimppuun. Taas sitten koiranpennun aivan turha kuolema. Siis mikä ihme joitakin koiranomistajia vaivaa? Olisi kiva tietää ilmoittautuiko tämä kadonnut ison koiran omistaja poliisille.

*linkki* Toinen vaaratilanne. Tiedättekös, minun mielestäni Suomessa pitäisi olla sellainen laki, tai kaupungissa järjestyssääntö, että ihmisen päälle hyökkäävältä isolta koiralta henki pois. Iso koira on niin paljon vaarallisempi, kuin esimerkiksi mäyräkoira, että sen purema tekee jo pahaa jälkeä. Tosin, jos tuota säännöstä sovellettaisiin mäyräkoiriin, niin Ossiltakin olisi jo nirri pois. Onhan se kerran purrut yhtä humalaista nuorta miestä polveen. Tässä tapauksessa oli kyllä niin paljon meidän kaikkien ihmisten tyhmyyttä mukana, ettei tosikaan. Tapahtuman jälkeen olen ollut täysin tietoinen, miten ihmisen pitää Ossiin tutustua, enkä takuulla päästä ketään vähän humalaista Ossin puruetäisyydelle.

*linkki* Jani Toivola ei pyri eduskuntaan. Mikäs tässä nyt potuttaa? Ei oikeastaan mikään. En vain voi olla ajattelematta, että herra saa kansanedustajan sopeutumiseläkkeen ja sillä summalla elelee varsin hyvin tekemättä yhtään mitään. Kahdella kaudella saisi jo täyden eläkkeen. Ovat nuo meidän kansanedustajat ainakin omat etunsa hoitaneet todella hyvin. En nyt jaksa kaivella netistä paljonko ne eläkkeet ovat, mutta ulkomuistista ihan kiitettävän suuruiset.

No mutta hei. Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta iloista viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

8 kommenttia:

  1. Korjaus: toiminnanjohtajan nimi on Olli Valtonen.
    Mä tässä yks päivä neuvoin sokeata oikeaan suuntaan kun kadulla ollut betoniporsas ohjasi hänen valkoisen keppinsä väärään suuntaan. Siis välitin.
    Aina ja ikuisesti: "Ei Minun koira mitään tee".
    J. Toivolahan ei omien sanojensa mukaan pysty yksinhuoltajana hoitamaan lasta ja työtä. Just. Ja sillä entisellä meppi-Korhosellahan on 8500 euron sopeutumiseläke ku ei enää päässy/menny mepiksi. Just silleen. Niih.
    Potutus/nillitys-aiheita on tällä viikolla näkyny tosi paljon.
    Mutta: mukavaa sunnuntaita Ossilaan!
    ps. Usko-kisu Ei tykkää ku sen siirtää siitä parhaalta paikalta pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina. Korjasin tuonne alkuperäiseen tekstiinkin Jalosen Valtoseksi. Mulla oli varmaan ajatus jotenkin hukassa, kun nakuttelin tekstiä, mutta se nyt ei ole eka kerta. Sä olet varmaan justiinsa sellainen ihminen, joka auttaa tarvittaessa, tiedän.

      Asiasta näihin yksinhuoltajiin ja meppeihin. Toivola ei ole varmaan ainoo yksinhuoltaja, joka joutuisi tekemään duunia. Kansanedustajan duuni on mukamas aika "kokonaisvaltaista". joopa joo, joutuu kaiken maailman "kissanristiäisissä" juokseen, anteeksi nyt tuo vertaus, että äänestäjät muistavat neljänkin vuoden päästä äänestää. No Korhonen ei saa kuin 15 kk sitä korvausta, että toivottavasti saa väikkärinsä valmiiksi siinä ajassa. Moni tutkija olisi muuten murto-osastakin onnellinen. Tosin tutkijoitahan yleensä rahoitetaan, joten toivottavasti tuo Korhosen väikkäri on sitten laatutasoa. Tää viikko on kyllä ollut hyvä näitten nillitysten suhteen, ei voi muuta sanoo. Löytyyhän niitä aina ja kaikkialta, mutta nämä meittien kansanetustajat ja niiden saamat rahat oli aika muikeita. Onhan se joo luksusta, kun voi väikkärii kirjoitella kunnon korvauksilla. Ei voi muuta sanoo. Vai ei Usko oikein diggaa et se siiretään talon parhaalta paikalta veks. Sun pitää ostaa ittellesi vielä parempi tuoli ja pehmeempi. Eihän se kissa voi olla kahdella pallilla yhtä aikaa. Mukavaa sunnuntaita teille päin kanssa.

      Poista
    2. Nyt tuli meill molemmil vähän pientä aivosumuu, Eija-Riitan sukunimihän taitaa olla Korhola, meniköhän nyt oikein:) :)

      Poista
    3. Jep, sumua täälläkin. Nolottaa ku ekaks korjaa toisen virheen ja sitt tekee ite samanlaisen;)

      Poista
    4. Ei nyt käydä kilpaileen, kumman sukunimimoka oli suurempi. Täysin väärä sukunimi on isompi, kuin pari hassua kirjainta. Sitä paitsi yhtä hyvin mäkin oisin voinut heittää tuon turhakepoliitikon sukunimen väärin, kirjoitinkin ekaksi, kun vaan kattelin sun kommenttia. Sattui sit nimi jotenkin tuleen mieleen, kun justiinsa luin haastattelua Iltasanomista, missä hän kehui kuinka luksusta on tehdä väikkäriä tuolla kk-korvauksella. Aikaisemmin on joutunut tekeen työtään lentokentillä ja missä sattuu. En ihan usko tuohon, kun väikkäri on jo sen tason opinnäytetyö, jossa tarttee keskittyä ihan tutkimiseen. Harva pystyy tekemään töitä edes lentokenttien loungeissa...

      Mä voisin kertoo Suomen Kuvalehdestä bongaamani aika hauskan jutun jyviä ja akanoita palstalta. Tämän kalifornialaisen ex-kuvernöörin, nyt kieli keskellä suuta, Arnold Schwarzeneggerin etunimi oli kirjoitettu ensin ihan toiseksi. En edes muista miksi..Sitten kun etunimi saatiin korjattua sukunimi oli kirjoitettu Schwarznegger. (saksaksi musta on schwarz ja loppuosaa tuskin tarttee kääntää kenellekään) Todetkaamme, että tekeville sattuu. Uskolle paijauksia!!!

      Poista
  2. Kyllä suap nykymualimassa henkesä heettee raahassa. Kukkaa ee tie mittää. Totta on se.
    Tuo Korholan suama eläke tulj tiälläe mielee. Kehu oekee lehessä että suap nuimpaljo tekemätä mittää. Justiisa. Mahto tuntuva jostae takkuueläkkeellä kitkuttelovasta mukavalle tuommonen uutinen.
    Eepä silti, minäkkää en tekis mittää jos saesin nuimpaljo rahhoo kuussa :)
    Eelleennii sitämieltä että "koeranajukortti" pakolliseks, etennii issoo koeroo ottaville. Taekka kaekille.
    Hyvvee viikolloppuva Ossilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paras tapa heittää henki voisi olla iso sydänkohtaus Manskulla ruuhka-aikaan, ehkä vielä kuljettajan paikalla autossa, niin ettei kellekään sattuisi mitään. Esim punaisissa valoissa. Tosi äkkii tuslisi hoidetuksi pois kiireisten bussien sun muiden matkalaisten tieltä.

      Kyllä se voisi olla se "koira-ajokortti" aika hyvä ja monille. Voisi kyllä jäädä monelta perheeltä koira ottamatta. Lapsetkin saisivat vaikkapuoli vuotta käydä ulkoiluttamassa pelkkää narua, ennen kuin sitä koiraa harkittaisiin. No minähän aikanani lupasin hoitaa Ossin iltalenkit. No niin teinkin lokakuuhun 2005 asti enkä sen jälkeen pimeällä ole pystynytkään käveleen kunnolla, kun meinaa heittää helposti nurin ja samoin liukkailla keleillä. Kyllä on miäs muutamaan kertaan kironnut koiran hankintaa. Hän kun oli koiraa vastaan ja nyt saa hoitaa ne pisimmät lenkit. No on siitä mulle ainakin ollut kovasti seuraa. Miäs nauroikin tänään, että ilmankos Ossi haluaa niin innokkaasti lenkille, kun minä juttelen sille täällä päivät pitkät. Savoon terveisii.

      Poista
    2. Párekin Palvelijatar19. marraskuuta 2014 klo 5.25

      Iivari puhuu asiaa. Ollaan just samoilla linjoilla.

      Poista