lauantai 7. maaliskuuta 2015

Potutuslauantai osa 80


Viime viikolla minulle ei ole tapahtunut muita kuin aivan ihania asioita, joten otsikon oikea muoto pitäisi olla joku viikon paras päivä tms. Kun nyt kuitenkin olen alkanut kirjoittaa tämän nimikkeen alle, niin jatketaan:) Ainoa vähän koko viikkoa häirinnyt asia on blogin päätähtösen aarioiden laulaminen ja kovalla äänellä. Kohteena on nyt joku tuntematon tyttö, joka levittelee sulotuoksujaan tänne, niin, että Ossin palleroisia pakottaa. Laulu alkaa aamulla ja päättyy illalla nukkumaan menoaikaan. Syy, miksi Ossia ei leikattu aikoinaan, oli se, että kun sillä on niin hieno sukutausta, ajattelin, että käytän sen muutamassa näyttelyssä ja sitten vien sitä vähän ajokokeisiin, sen valtaisan metsästysvietin takia. No kumpaakaan ei tullut toteutettua, lähinnä varmaan minun sairastumisen takia. Nyt Ossi on aivan liian vanha kiusattavaksi nukutuksella. Ensi vuonna laitan sille varmaan hormonikapselin niskanahkaan.
 Torstaina ostin itselleni jättikimpun tulppaaneja, tai oikeastaan kolme nippua. Kympillä sai kolme nippua. Ostaessani tulpsuja, en vielä muistanut, että torstaina selvisi tyttären kielitestituloksen suullinen osa ja se oli mennyt läpi. Voi että olin onnellinen tytön puolesta. Tosin testi oli mennyt tytön sanojen mukaan "rimaa hipoen", mutta sillä ei ole jälkipeleissä yhtään mitään merkitystä. Seuraava taso on sitten "natiivitaso" ja sitä tytär tuskin suorittaakaan. Sillä ei ole myöskään mitään merkitystä, että osaa ranskan kieltä "yhtä hyvin" kuin Ranskassa syntynyt, sitä äidinkielekseen puhuva.
*linkki* EU ei uskonut, että suomalaiset joisivat tätä nestettä. Minäpä muistan jo pienestä pitäen, että tuulilasin pesunesteitä ei myyty pienille lapsille, eikä selvästi alkoholiongelmaisille. Sitten ongelmaa ratkaistiin jotenkin denaturoimalla sitä spriitä, mutta nyt saadaan myydä näitä metanolia sisältäviä nesteitä, jotka juotuna tappavat. No eihän kenenkään niin sanotun täysjärkisen tulisi juoda mitään tuulilasinpesunestettä, mutta jotkut onnettomat vaan juovat, todella ikävin seurauksin.

*likki* Koko kylä etsi kadonneita koiria. No mikäs tuossa nyt meikäläistä sieppaa? Tarinassahan on onnellinen loppu. Molemmat koirat löytyivät ja hengissä. No se ottaa pannuun, että silloin, kun Vilma ja Tarmo liippasivat hakoteille, niin molemmat olivat irti. Eivätkö ihmiset tajua, että mihinkään koiraan ei voi luottaa 100-prosenttisesti. Joskus ne elukoiden jäljet ovat kiinnostavampia, kun mitkään namipalat maten taskussa:) Itse tiedän ihan 100-prosenttisen varmasti, että jos Ossi olisi irti, niin silloin sitä saisi hakea ja pitkältä, kun se painaltaisi jonkun sorkkaeläimen perään. Ja niitähän meidän maastoissa riittää. Ei tarvitsisi vanhan jäljen perässä kulkea Ossinkaan. Ihan näköpiiristä pongataan lähes joka päivä joko kauris tai valkohäntäpeura.

Mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein iloista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!


10 kommenttia:

  1. Voe Ossi rukka... ee oo ilo olla miesmääkky sillon ku tytöt laettaa hajuviestijä. Äet huokas helepotuksesta ku minen niistä ennee piittoo.
    Ja sama homma on että meekäläesestä ee näkys ku musta viiva ku hävijjäesin justiisa irti ollessa. Ee nii hyvvee namija olemassakkaa että tehhoes.
    Mukava että tyttäres selevitti kieljtestin. Onnee hänelle! :)
    Hyvvee viikolloppuva Ossilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä se ole ilo olla miesmäykyn omistajakaan, tälläisinä päivinä. Kaikki muut päivät ovat suurin piirtein iloa täynnä:) Savoon päin kans terveisii!

      Poista
  2. Onnea tyttärelle <3
    Tulpaanisi ovat kauniita, ja ihan oikeaan aikaan hankittu :)

    Ossilla on tarkka nokka... jos nimittäin täällä ulvottaisiin jokaista hajua puolen kilometrin etäisyydeltä, konsertti kestäisi ympäri vuoden. Sitä hormonikapselia olen minäkin harkinnut Artulle. Ensin pitää kahlata nämä ruoka-aineallergiat läpi, ettei mikään muu tekijä sekota systeemiä. Vaikka, hormonit sekottaa yhtä paljon. Artulla on kainalot taas ärtyneemmät, kun noita kevään hajuja näyttää olevan riesaksi asti...

    Irtokoirat. Huokaus. Tänä aamuna lenkillä vastaantullut mies jaksoi valittaa jositakin yksityisalueelle tulleista kieltotauluista. Kiinnitin huomioni hänen edellään kulkevaan sakemanniin, jolla en nähnyt minkäänlaista narua kaulassa. Kysyin onko toi vapaana. Kun kuulemma oli, käänsin rivakasti Artun kanssa askeleet sivupolulle. Mielipiteeni tuli selväksi sanoittakin. Kaipaisinkin vielä yhtä kieltotaulua, jota olisi sakon uhalla noudatettava. Kaikki Vilmat ja Tarmot pysyisivät turvassa eikä vastaantulijoillakaan olisi nokan koputtamista.

    Hyvää viikonvaihdetta Ossilaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulpsut vaan ei kestä montaa päivää. Nyt alkavat tulpsut olla vähän "yli" jo ja ne olivat ihan nuppusii, kun ostin ne, blaah. Heh, kun sä kuulisit nuo aariat. En tiedä, miten monet muut mäyrikset oikeasti ulvovat, mutta siinä ulvonnassa on kyllä jotain hyvin alkukantaista.

      Maaliskuus ekasta päivästä elkuun vikaan päivään se koiran kiinnipito on muuten täysin ehdoton. Tarkistapa huviksesi metsästyslaista netistä. Mutta se on tietty niin, että jotkut kuspäät eivät niistä pykälistä viis veisaa. Ei siinä mitään kieltotauluja tarvittaisi, jos jokainen koiranomistaja olisi tietoinen näistä Suomessa vallitsevasta lainsäädännöstä. Teille päin terveisii!

      Poista
  3. Vai että tuulilasin pesunestettä. Jo on hullua hommaa. Paljon fiksumpaa ei liene ollut turkulaisten tapa juoda oodekoloniaa eli Eau de Cologne 4711, yksi kioski sitä myi aikoinaan. Siis ihka tavallinen kioski. Voi hyvänen aika, aika jano pitää olla, että henkensä kaupalla moisia juo.

    Sääliksi käy Ossia ja myös perhettä, kaipuu on Ossilla kova, voi reppanaa. Sydän tunnetta tulvillaan tai ehkä enempi ne pussit. :)

    Onnittelut tyttären pärjäämisestä siellä maailmalla. On se vaan niin hieno juttu! Ja terveiset täältä, kevättä on ilmassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan "kölninvesi" ei tainnut viedä henkeä. Eiköhän sitä ole tintattu täälläkin päin Uuttamaata:)

      No, nyt on Ossi ulvonut taasen sen verta, että parin tunnin unitauko pitää olla. Ketarat oikosenaan tuo kuorsaa minun selkäni takana. Saksaan päin terveisii. Miäs onkin Nürnbergissä messuilla. Siellä voi jo olla aika keväistä, kun se kaupunki on vielä aika paljon teistä etelään. Terkut Saksaan!

      Poista
    2. Täällä Saksassa tuo etelä ei välttämättä tarkoita leudompaa säätä. Eteläisessä Saksassa on joka talvi lunta, Hampurissa silloin tällöin. Johtuu siitä, että Hampuri sijaitsee 6 metriä ja esim. Nürnberg 309 metriä merenpinnan yläpuolella. Korkeammalla on kylmempää. Saattaa siellä silti joskus olla lämpöisempää kuin täällä. Mielenkiintoista, eikö. :)

      Poista
    3. No, eipä taas tullut ajateltua noita korkeuseroja. Onhan Alpeilla sellaisia jäätiköitä, joissa on kesälläkin lunta. Jossain 2,5 kilometrissä taitaa mennä se "kesälumiraja".

      Poista
  4. Párekin Palvelijatar7. maaliskuuta 2015 klo 17.01

    Ossille suuri myötätunnon halaus! Párek ei ole osoittanut isommin kärsivänsä, vaikka yläkerran Minnikin ajoittain tuoksuu taivaallisen ihanalle. Kyllä koirapoika tavatessa silloin tekee kaikkensa, että kelpaisi, mutta ei kotona ulise eikä paastoa, kuten jotkut pojat kuulemma tekevät. Ei siis ole ollut tarve pallukoista luopua.
    Onnittelut hienosta suorituksesta tytöllesi. Ihan totta, ei se merkitse mitään onko rima heilunut vai ei. Aikanaan minun proffani sanoi, että kukaan ei ole koskaan kysellyt hänen todistustensa arvosanoja ja tenttiensä pistemääriä kotimaassa eikä ulkomailla, riittää kun on läpäissyt tentit.
    Juu, ei tulisi mieleenkään päästää Párekia vapaana aidattomaan maastoon! Kyllä sitä vainu veisi ja kuulo katoaisi heti ensimmäisen jäljen hoksattuaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emäntä sen tarttisi sen halauksen. Ossista en nyt tiedä. Kyllä se vähän tuntuu tilanteesta "kärsivänkin", kun kurkku on varmaan kipeä ja paastoaisi täysin, jos en vähän kuivattua kananfilettä tarjoaisi.

      Näin on, että ihan loppupeleissä ne korkeimmat arvosanat eivät merkitse mitään, vaan tietty into ja sopivuus alalle, jonka on valinnut. Melkein luulen, että joka ainoa mäyris on sellainen veijari, että sitä ei parane päästää juoksemaan jälkien perään. Eihän sitä alkuperäistä tarkoitusta ole yhdeltäkään jalostettu pois, vaikka kokoa ja karvanlaatua on vähän muunneltu. Terkut teille päin!

      Poista