sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Sunnuntainakin voi potuttaa...

Tosin vain ihan hiukan. Viime viikolla oli niin mukavaa, että potutuslauantai jäi. Heh, tuo nyt oli oikeastaan niin sanottu valkoinen valhe, tunnustan. Minun käyttämäni tietokone oli eilen niin sanotusti juntturassa. Luulin, että tietsikkani joutuu jo kantamaan huoltoon, mutta miäs sai sen toimimaan. Tietokoneessa oli vain avattuna liikaa päällekkäisiä toimintoja, niin ettei se saanut itseään toimimaan.

Torstaina oli meidän vanhojen työkamujen kevättapaaminen. Tällä kertaa taas perinteisesti Strindbergillä. Olemme vissiin kolme kertaa joutuneet joustamaan tästä perinteestä. Yhden kerran, kun Strindberg oli remontissa ja kaksi kertaa, kun "raflavastaava" oli vähän myöhässä, eikä saatu pöytää. Viime vuonna olisi saatu vain huonolla paikalla oleva pöytä. No tällä kertaa pöytä oli varattu ns. "hyvissä ajoin". Minulle tuli joulukuun vika päivä tekstari, "bookatkaahan kalentereihinne 27.2 Strindberg, pöytä varattu". Jee. Me kaikki viisi olimme paikalla. Ruoka oli niin hyvää, kuin se vain voi olla. Annokset ovat sopivan pieniä, jotta jaksaa syödä eturuuan, pääruuan ja jälkiruuan.

Sitten kuulkaas kerron teille oikein emäpotutuksen, yhyy. Lähdin perjantaina Ossin kanssa kävelemään. Eteisessä minulle tuli jo sellainen mieleen, että pitäisiköhän ottaa kamera mukaan. Ajatus iski ihan etiäisenä. No jostain syystä unohdin kameran ja kävelin pikkuisen pihalta eteenpäin, kun tuli uudestaan sellainen tunne, että pitäisikö minun hakea se kamera. No laiskuus iski enkä sitten kääntynyt ja hakenut sitä kameraa. 

Käveltyäni parisataa metriä, niin näin vastapäisellä pellolla yhteensä yhdeksän kaurista ja valkohäntäpeuraa. Peuroja oli kolme ja kauriita kuusi. Kaiken kukkuraksi eläimet olivat ryhmittyneet niin mainiosti, että ne olivat suorissa riveissä, ihan kuin täysinäinen pelilauta. Onkohan se nyt halma, joka on sellainen kolmen kertaa kolmen riveissä oleva pelilauta? Ihastelin niitä eläimiä niin kauan, että Ossi alkoi jo hermostua täydellisesti. Varmaan kymmenisen minuuttia tuijottelin niitä, kun tiesin, etten koskaan tule enää vastaavaa näkyä näkemään. Niistä eläimistä olisi saanut tosi hienon valokuvan. Eipä sillä nyt tietenkään mihinkään Vuoden luontokuvakilpailuun osallistuttaisi, mutta olisipa ollut makea muisto. Ossi ei niitä hoksannut sen takia, että ensin se rinne laskee niin voimakkaasti ja tuuli kävi meidän takaa, ettei raukka voinut haistaakaan niitä eläimiä. Varmaan vain ihmetteli, että mitä tuo emäntä nyt tuossa oikein ihmettelee:)

Muutenkin aina kun näen noita kauriita ja peuroja, niin pysähdyn jopa autolla niitä katselemaan tässä "meidän" pelloilla. Ne ovat jotenkin niin kauniita otuksia. Että semmoisia Ossilasta.

Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!

14 kommenttia:

  1. Aina pitäis nuo etiäiset ottaa huomioon! On varmaan ollu kaunista katseltavaa:) Ja kuva olis ollu kiva;)
    Tapaaminenkin oli varmaan tosi mieluisa ja jäi hyviä muistoja!
    Hyvää alkanutta maaliskuuta!
    Pusut Ossille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi kuin lauleskella "arvaa harmittiko?" Pitäisi alkaa kunnioittaa noita etiäisiä, kun ei ole eka kerta. Mutta, kun en oikein kuitenkaan usko niihin. Sitten on muutamaan kertaan ihmetellyt jälkikäteen tapahtuneita asioita. Tiitulle Ossipusuja.

      Poista
  2. Kyllä niitä etijjäesijä on hyvä kuunnella. Ettee sittä harmita jälestäpäen.
    Onne varmaa ollu kommeeta elläemijä. Tiälä ee semmosija ennee oo. Joskus parjkymmenta vuotta sitte olj joku mehtäkaaris ollunna.
    Oes ne äkkijä sinkassu taepaleelle jos oes Ossi vaenun suanna :)
    Mukavata uutta viikkoo sinne! Piähhän se kamera matkassa :)

    VastaaPoista
  3. No, tästä lähtien koetan muistaa pitää kameran matkassa. Jos olisin nostanut Ossia ja sanonut, et katsopa mitä tuolla on, niin sitä ulinaa ja ajohaukkua ei olis sietänyt kenenkään korvat. Kyllä olisivat elikot sinkoneet eri suuntiin. Terveisii Savoon päin!

    VastaaPoista
  4. Se vaan on niin, että ku kamera ei oo mukana niin silloin tapahtuu. Saaressa mull on aina kamera kassissa/taskussa tms. Kerran lähdin ilman sitä kauppalaivalle, mietin otanko vaiko en, en ottanut ja just sillä kerralla päälaiturille tuli merivartijat hakemaan loukkaantunutta hoitoon vietäväksi. Siitä ois saanu hyvät kuvat palvelevista viranomaisista.
    Eilen eläinkaupassa sileäkarvainen mäyris nuuski oikein innokkaasti mun kissantuoksuisia puntteja. Mä sitä vähän rapsuttelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen jälkeen, kun tuossa ojassa näkyi niitä saukon jälkiä, mä vannoin, että mulla on kamera aina mukana Ossia kävelyttäessä. Kuinkas on käynytkään. Välillä on, useimmiten ei:)

      Se oli varmaan soma mäyris, vaiokka mä olen ihan karkkari-ihminen, aina ollut. Jopa ennen Ossia:) Terkut sinne sulle päin. Kohtahan sä saat kasata SAARI-varusteet. Tai ainaskin toukokuussa...

      Poista
  5. Nuo luonnon ilmaiseksi antamat tilanteet ovat kyllä vaikuttavia.
    Silloin kauan sitten, kun asuimme saaressa, ihan lähellä meitä oli pelto, johon olivat kaikki ympäristön kurjet kokoontuneet valmistuakseen poismuuttoon. Sattumalta osuimme auton kanssa juuri siihen ja pysähdyimme, sammutimme moottorin.
    Se oli niin kaunista, niin järjestelmällistä, niin mahtavaa, kun ne kurjet asettuivat lukuisiin ryhmiin ja ryhmä toisensa jälkeen nousivat lentoon ja muodostivat taivaalla sen kuuluisan kurkiauran.
    Ei voinut muuta, kuin antaa kyynelten virrata. Se oli itse koettava, omin silmin nähtävä. Kamera tuskin olisi tilannetta voinut vangita. Video ehkä, jotta sen olisi voinut vielä kertaalleen kotona kokea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkiauran kokoontuminen on varmaan hieno. Tästä meidän ylitse lentää kyllä yleensä pääasiassa vaan hanhia, mutta hienosti nekin aurassa liikkuvat. Eivät ehkä niin tunnettavasti kuin kurjet, mutta aurassa kuitenkin. Lammellamme kuitenkin pesii harmaahaikara. Yksi bongari kertoi ja itsekin olen sen harmaahaikaran nähnyt, mutta en tiedä missä se pesii. Saksaan päin terkkuja. Toivottavasti Wuppeliini on ihan kokonaan parantunut.

      Poista
  6. Párekin Palvelijatar2. maaliskuuta 2015 klo 15.54

    Voi miten tuttu tunne tuo "olis pitänyt olla kamera"! Upea elämys sulla taatusti oli, eikä mikään valokuva korvaa täysin sitä, mikä 'livenä´ verkkokalvolle piirtyy. Joskus käy niinkin, että kamera on käsillä mutta joku Mr Murphy sotkee sen asetukset ja kuvasta tulee fiasko.
    Párekilta Ossille terveiset. Hienoa maaliskuuta teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita kauriita ja peuroja näkyy täällä meillä käytännöllisesti katsoen joka päivä. Tänäänkin näin keittiön ikkunasta neljä kipittelemässä tuonne lammelle päin. Se vaan on varma, etten enää näe niitä sellaisena ryhmänä kuin perjantaina. Se on varmastikin sula mahdottomuus. Kerroin miähellekin kuinka hauskan näköinen se kolme kertaa kolmen rivistö oli:) No, ehkä siinä olisi tullut vielä Mr Murphykin sössimään, vaikka olisi ollutkin kamera mukana. Ei voi tietää. Párekille ja sinulle terkut täätlä Ossilasta ja mukavaa maaliskuun alkua!

      Poista
  7. Uskon, että näky on ollut vaikuttava! Teillä on paljon runsaanpi lajiedustus kuin täällä meidän perukoilla. Tosin viime viikolla aamulla töihin tullessa jänis istua nökötti Isokadun jalkakäytävällä. 10 metrin päähän päästi ja sitten lähti loikkimaan Kirkkokadulle. Varsinainen jäniskevennys heti aamusta.

    Meillä on varsinaiset pääkallokelit. Ilman nastakenkiä ei tarvitse ulkoilla. Tosin olen ulkoillut tasan kaksi kertaa, ei ole nastat kuluneet.

    Terkkuja! Tulis jo kevät....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No enpä minä nyt tiedä, jos täällä on enempi eläimiä. ne ovat vaan eri lajeja. Eihän meillä ole poroja ja eikös niitä ihan pikkuisen teiltä pohjoiseen ala esiintyä?

      Meillä alkavat jo lumet sulaa. Nyt en yhtään kaipaa enää lisää. Kevättä kaipaillessa kanssa Terkkuja pohjoiseen Ossilasta!

      Poista
    2. Ei ole poroja meilläkään. Kuusamoon päin kun lähtee ajelemaan niin kohta tullaan poronhoitoalueelle ja hyvällä lykyllä sellaisen näkee ja huonolla tuurilla sellainen on auton keulassa.

      Tänä iltana pikku-eetä hoitamaan, että nuoripari pääsee elokuviin. Onneksi on pappa mukana, jaetaan vastuut ja velvollisuudet :D

      Poista
    3. Ihanaa lapsenhoitoiltaa. Mistähän minulle tuli ajatus, että Oulun tietämillä olisi jo poroja? Näin tonttu sitä voi olla. No siellä Rukalla niitä poroja olen varmaan nähnyt:) Terveiset Ossilasta!

      Poista