tiistai 28. heinäkuuta 2015

Ossi ja possu

Sydämeni heltyi tänään jälleen kerran ja ostin Ossille lelun. Tiedän entuudestaan, että tuo potsi kestää useamman päivän. Sitä paitsi possun ääni on hauska. Possusta ei pääse mitään angstisia vingahteluita, vaan ihan kunnon possun metka röh-röh ääni. Muistaakseni se oli blogikaveri Mauri, joka aikoinaan joutui leikkuupöydälle vastaavanlaisen possun takajalan juututtua johonkin suolenmutkaan. Tarvitsee (vähän) vahtia, tai oikeastaan enemmänkin...


Älä vaan vie mun possua

Tämä on ehdottomasti mun
Niin on possu taas tärkeä, että meidän lenkistä tuli varsin lyhyt ja takaisin kotiin pingoimme hirmu vauhtia. Possun Ossi oli varoiksi nostanut eteiseen odottamaan:)

Voi Immosen Olli, minkä teit FB-kirjoituksellasi. Paljon hallaa sinun edustamallesi puolueelle, joka on Perussuomalaiset. Mutta voi pyhä jysäys, minkä vastareaktion hölmö kirjoituksesi on saanut aikaan. Näin juuri uutisista kuinka moni tuhatpäinen ihmisjoukkio on kerääntynyt kansalaistorille. Paikallisuutiset kertoi äsken, että siellä torilla on ainakin 15000 ihmistä. Demokratia puhuu onneksi, eikä yhden pienen Immosen piipitys vaikuta. Eduskunnasta ei käsittääkseni voi erottaa, mutta eduskuntaryhmästä voi. Eilen uutisissa Riitta Uosukainen kommentoi, että mikäli Timo Soini pitää linjansa, niin hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin suosittaa Immosen erottamista eduskuntaryhmästään. Sehän on yleisesti tiedettyä, että persut ovat hyvin ulkomaalaisvastaista porukkaa, mutta Immosen kirjoitus oli kyllä tökerö. No, nähtäväksi jää, mitä tapahtuu.

Printtasin netistä Keskisuomalaisen listan "Sata kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaasi" ja kruksasin kirjat, jotka olen lukenut. Niitä tuli 35 kappaletta. Siis äkkiseltään laskettuna 65 kirjaa jäljellä. Itse asiassa tuli yksi luettu kirja lisää, kun tarkemmin selasin vielä listaa. Kalevalan luin oppikoulun ensimmäisillä luokilla. Suomen kielen opettajamme laittoi koko luokan lukemaan sen. Listassa on kolme kirjailijaa, joista en ole ikinä kuullutkaan, Peter Hoeg, kirja: Lumen taju, Deborah Spungen, kirja: Nancy ja Jan Guillou, kirja: Pahuus. En lainkaan tiedä minkämaalaisia kyseiset kirjailijat ovat ja mitä kirjallisuuden lajia kyseiset kirjat edustavat. Voisinkin aloittaa näistä:). Kaikki muut kirjailijat edustivat enemmän tai vähemmän maailmantunnettuja kirjailijoita.

Olen jotenkin hykertelevän tyytyväinen, että listassa ei ole inhokkikirjailijani Anja Snellmanin, ex Saarikoski, omaa sukua Kauranen teoksia. Se, että kyseinen naiskirjailija piti sukunimen Snellman on mielestäni aika törkeää. Hänen entisen aviomiehensä (Saska Saarikosken) isoäiti oli omaa sukua Snellman ja tällä siteellä he aikoinaan saivat itselleen yhteisen sukunimen Snellman. 

Lähdenkin kurkkaamaan alakertaan, että possu on "hengissä" Ossi päätti livahtaa alakertaan potseineen. Oikein mukavaa iltaa Ossilasta!



10 kommenttia:

  1. Mullon kansa tuommonen possu. Numero 2. Seon sittä mukava. Ja ehyt vielä. Sen ensmäsen pistin pärreiks :)
    En oo ruahtinna hajottoo tätä ku on nii mukava iänj siinä :)
    Tuon possun sisällä on jottae semmosta valakeeta täätettä ja se iso pilli. Kannattaa vahata kyllä ettee tule reekee siihe. Sen täätteen suattaa vaekka erreöksessä syyvvä. Tiijjän sen siitä ku hajotin sillon sen ensmäesen possun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää meidän possu on ainaskin numero kakkonen. Voi olla kolmonenkin tai jopa nelonen.. En oikein jaksa laskea, kun Ossi on sellainen leluntuhoaja. Yksi on ylitse muiden. Sellaisen kun löydän, niin ostan pari kappaletta. Se oli sellainen köysihärpäke, joka oli tarkoitettu tanskan dogin kokoiselle koiralle ja se kesti Ossin käsittelyä melkein kaksi vuotta. Se oli niin painava, että Ossilla oli täysi työ hinata sitä härpäkettä kerrosten välillä:) Köysiäkin lähti varmaan 6-8 kpl eri suuntiin:)

      Tuossa possussa ei minun mielestä ole mitään täytettä, mutta pitääpä katsoa, ettei mitään valkeeta ala taasikkeen ilmestyä lattioille... Terveiset Savoon päin Ossilasta!

      Poista
  2. Jännä juttu, että nämä kolme sinulle outoa kirjaa ovat puolestaan minulle tuttuja.
    Peter Hoeg: Lumen taju. Kehuttu kirja, luin jonkin aikaa mutta ei ollut mun juttu.
    Deborah Spungen: Nancy. Olen lukenut ja myös katsonut kirjan pohjalta tehdyn elokuvan. Hyviä molemmat. Tyttärenikin ovat muistaakseni lukeneet kirjan. Kertoo Sex Pistolsin basistin Sid Viciousin tyttöystävästä.
    Jan Guillou: Pahuus. Ruotsalaista rikoskirjallisuutta, kirjasta tehty myös elokuva. En ole uskaltanut lukea.

    Tuosta listasta olen lukenut 48 kirjaa. Venäläisiä klassikoita tuskin tulen koskaan lukemaan ja muutenkin tuo lista taitaa olla minun kohdaltani läpikäyty. Harry Potterit ovat hyllyssä, mutta en ole lukenut. Ehkä luen niitä joskus Ennin kanssa. Monta hyvää kirjaa puuttuu. Lisäisin listaan jonkun Anne Tylerin kirjoista ja myös Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen. Mielipiteitä on monenlaisia.

    Terkkuja Oulusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita kirjalistoja voi thedä niin moneen makuun. Pitihän minun selvittää netistä nämä kolme minulle täysin tuntematonta kirjaa ja kirjailijaa. Minä taas jotenkin kiinnostuin tuosta tanskalaisesta Hoegistä kirjailijana, koska hän lahjoittaa osan tuotoistaan kansainväliseen hyväntekeväisyyteen. Kohdetta en nyt muista. Sitten taas joku narkkarin nousu ja tuho, tai toisinpäin ei ehkä ideana kiinnosta laisinkaan, siis tämä Nancy.

      Venäläisistä klassikoista en juuri ole kiinnostunut. Ehkä pitäisi tehdä niin kuin Paavo Väyrynen ja lukaista Dostojevskin tuotanto viikossa. Juttu kuuluu minusta luokkaan maailman parhaimmat kalavaleet:) Miähellä oli yliopistossa aikoinaan pääaineena yleinen kirjallisuustiede ja minusta tuntuu, että hänkin on onnistunut skippaamaan ainakin suurimman osan venäläisistä klassikoista:) Luulen, että Bulgakov on vasta "nykyajan klassikko". No se kirjalistoista. Saksalaisista ja amerikkalaisistakin maailmanluokan klassikoista oli poimittu tekijöiltään vain yksi teos kultakin ja esimerkiksi Siegfried Lenz jätetty huomiotta:(

      Noin yleisesti ottaen kyllä pitäisi ryhdistäytyä ja lukea huomattavasti enemmän... Yksi Potterikin pitäisi varmaan lukaista. Leffat olen kylläkin nähnyt. Saisikohan siitä lisäpojoja, että jotkut kirjat olen lukenut alkuperäiskiellellä, englannilla?

      Ossi raukka on jotenkin ihan onneton tuon potsinsa kanssa. Se suojelee sitä ja ihmettelee, kun possu röhkäisee. Eilen tein julman tempun. Kun menimme ulos ja possu oli kannettu kuistille, niin polkaisin sitä oikein kunnolla. Ossi teki varmaan metrin mittaisen loikan ja tunsin itseni tosi julmaksi.

      Terkkuja Ouluun. Miäs tulee takaisin ensi tiistaina ja tyttö ja poikkis tulevat samana iltana. Alkaa kolmen viikon yhteiselo, joka on varmaan osittain ihanaa ja osittain kamalaa. Ainakin jos me saamme yhdenkin muhevan riidan kehitettyä tyttären kanssa.

      Terkut Ouluun!!

      Poista
  3. Mulla on menossa kolmas tuollainen käheästi röhkivä possu. Se on kyllä piilossa taas vähän aikaa. Sitä valkoista täytettä on noissa ihan järjettömät määrät. Palvelijatar on useammankin kerran käskenyt ottaa mallia Iivarista, joka osaa pitää possunsa ehjänä. Minä saan niin helposti niiltä takajalan ensimmäiseksi palasiksi ja siitähän se taas lähtee mopo tassuista ja kämppä täyttyy valkoisesta "vanusta" . . .

    VastaaPoista
  4. Ossin tuntien possu on parin päivän päästä teurastettu. Minullaei ole nyt tarjota jotain muuta tilalle, kun miäs on jostain syystä piilottanut lelut. Täytyy varmaan tehdä johonkin parittomaan sukkaan solmu. Tuo on varmaan eri valmistajan possu, kun minun mielestä siinä ei voi olla sitä valkoista kaiken täyttävää ja peittävää vanutiölettä. Kerron, jos sitä löytyy. Terkut sinulle ja Parekille!

    VastaaPoista
  5. Oi, tuollainen röhkivä possu olisi kiva, ei Wupelle, mutta mulle. :) Sitä olisi mukava aina silloin tällöin röhkittää, vaikkapa aamuisin miehen korvan vieressä.
    Kumma ukko tuo ulkomaalaisia vihaava Immonen, naimisissa ulkomaalaisen naisen kanssa. Lie samaa sorttia kuin idolinsa Adolf H., joka oli puoliksi juutalainen. Ei ymmärrä meikäläinen tuota logiikkaa.

    Kalevalaa en ole lukenut, vaikka se oli koulussa pakollinen, oppisuunnitelmaan kuuluva. Olen ollut sellainen vastarannankiiski oppikouluaikanani, ei uskoisi minusta, kiltistä, hiljaisesta "tytöstä". En kerännyt myöskään kasviota, joka kuului pakollisiin enkä opetellut 40 kasvin tieteellisiä nimiä, heh-heh, myös pakollinen.
    Terveiset kurittomalta "tytöltä" ja koiraltaan täältä Hampurista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko sinäkin Hanne, jollain tasolla possu-fani? Hih, mikä ajatus, röhkittää possua aamuisin miehen korvaan:) :) :) Minä voisinkin kokeilla.. En lainkaan tiennyt, että Immosella on ulkomaalaistaustainen vaimo, vielä vähemmän, että Adolf oli puoliksi juutalainen. Tiedän vain, että hän syntyi Itävallassa. On kyllä melkoista logiikkaa molemmilla miehillä. No esikuva pääsi maailman historiaan hyvin kyseenalaisella tavalla. Immonen ei tule pääsemään historian kirjoihin....

      No, ehkä sinä Hanne voisit lukea Kalevalan nyt. On siinä paljon hienoakin. Aloitin jopa lukemaan Kalevalaa ääneen tyttärelle, mutta siirryimme Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalaan, joka on täynnä hauskuuksia ja hienoja piirustuksia.

      En minäkään kerännyt kasvikansiota. Ei kuulunut juuri silloin opetussuunnitelmaan. Vai olisiko ollut vapaaehtoinen? Minähän en tehnyt koulun eteen mitään vapaaehtoista:) Saksaan terveisii täältä, lähetä Hanne meille vähän lämmintä ilmaa, ole kiltti.

      Poista
  6. Hyvä Ossi! Tommonen vinkupossu on kyl mainio lelkku, kivan äänekäs. ;)

    VastaaPoista
  7. Tuulipoijaat, possu on vielä ihan ehjä. Röhkintä alkoi heti, kun nousin ylös aamulla. Terkkuja teille päin Ossilasta!

    VastaaPoista