lauantai 25. heinäkuuta 2015

Potutuslauantai osa 92

No tässä kesän aikana ei ihan hirmuisen suuria potutuksia ole ollutkaan. Eilen onnistuin tekemään aika erikoisen version ihan superhyvästä banaanikakusta. Olen väittänyt yhdelle kamulleni, että tätä kakkua ei onnistu pilaamaan. No minä onnistuin, vaikka oli ohje edessäni. Laitoin kahden ja puolen desin sijasta vehnäjauhoja alle desin. No tietysti ihan vahingossa. Joku sekoitti minun ajatukset ja keskeytti jauhojen lisäyksen:), joten tuli aika veikeä kakku. Oli sellainen banaaninmakuinen, mutta lopputulos ulkonäöltään ja rakenteeltaan muistutti vähän mutakakkua, sitä amerikkalaista suklaakakkua, jossa sisus on aika löysää:). Huoks. Upposi se "kakku" vaniljakastikkeen kanssa. Täytyy olla vähän huolellisempi ensi kerralla.....

Tänään, kun olin kutomassa toiseksi viimeistä pellavamattoani, niin tuntui, että ihan kaikki meni pieleen. Pellavaloimen lankoja katkeili niin monta, ettei vielä ole kertaakaan aiemmin katkeillut. Sitten onnistuin pujottelemaan niitä loimilankoja samoista reiistä siihen pirtaan ja se tietty aiheutti uusia ongelmia. Ennenkuin sain ne virheet korjattua, niin tuntui, että puoli päivää meni ihan hukkaan... Jäin kutomistavoitteestani aika paljon näiden loimiongelmien vuoksi. No, seuraavalla kerralla sitten pääsen kutomaan, toivottavasti ilman ongelmia.

Joka vuotinen "marjasota" on taas leimahtanut ilmiliekkeihin täällä Suomessa. En jaksa ymmärtää, että Suomen metsiin ei muka mahtuisi nuo ulkomaisetkin poimijat. Ihan varmasti jää heidänkin jälkeen varmaan 90% marjoista metsiin mätänemään. Se on kyllä tietysti vähän ikävää, että ne yritykset, jotka heitä Suomeen tuottavat eivät ehkä kouluta näitä ulkomaalaisia poimijoita tarpeeksi, jotta muiden ihmisten pihapiireihin ei eksyttäisi. Tosin näissäkin tapauksissa voi olla vähäsen liioittelua. Sitten kysellään voiko nämä jokamiehen oikeudet ulottua kaupalliseen poimintaan? No toistaiseksi niitä on pakko soveltaa, koska mitään lakeja ei ole tehty, joita sovellettaisiin kaupalliseen marjanpoimintaan. Minun mielestäni on hyvä, että edes joku poimii osan Suomen metsien marjoista. Tunnustan, että itse en kyllä jaksa mustikoita mennä poimimaan.

Katsokaa mitä ihanuuksia olen ostanut. Puuttuu enää viisi syvää lautasta, niin sitten minulla on kuuden hengen astiasto näitä Birger Kaipiaisen mustavalkoisia Paratiisi lautasia. Ahkeralla kuukkeloinnilla löysin Helsingistä yhden liikkeen, jossa noita mustavalkoisia syviä lautasia on. Astioiden valmistushan on lopetettu kymmenen vuotta sitten. Salaattilautaset ostin Huutonetistä ja ne ovat täysin käyttämättömät. Isot lautaset ovat uudenveroiset ja nekin samoin kuin yhden syvän lautasen ostin myös Huutonetistä. Olen ajatellut tytärtäni, mutta mikäli astiasto ei häntä kiinnosta, otan sen itselleni johonkin juhla käyttöön:) Tytär mutisi jotain, että anna hänelle rahaa, jos sitä kerran ylimääräistä on. No minähän annan hänelle käyttörahaa joka tapauksessa kuukausittain ja ne ylimääräiset rahat menisivät sitten johonkin kulutukseen. Mieluummin ostan tämmöisiä kauniita astioita hänelle, tai itselleni.
 Katsokaa kuinka korkeaa ruoho on meidän metsätiellämme. Yli mäyräkoiran korkuista. Ei ihme, että Ossi ei lainkaan välitä sateella tuosta metsätiestä. Märät ruohot sukivat kylkiä ja vatsaa ja kastelevat koko mäyriäismiehen.
Taas oli juttu pentutehtailusta Iltalehdessä. Älkää hyvät ihmiset ostako pentutehtaista niitä koirianne. Jos niitä koiria kaupataan edes jotakuinkin epämääräisesti tehkää ilmoitus poliisille ja Kennelliittoon. Bobon traaginen tarina. 

No, mutta hei. Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein hyvää viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!

4 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar25. heinäkuuta 2015 klo 19.43

    Musta-valkoinen on minun suosikkini tuossa nimenomaisessa Kaipiaisen sarjassa. Minulla ei ole hänen tuotantoaan minkään värisenä, valitettavasti. Nykyisin yritän pitää astiamääräni kurissa. Olen aina rakastanut kippoja ja kuppeja ;)
    Marjasodasta ja pentutehtailusta olen täysin samaa mieltä kanssasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni tuo Paratiisi on ehkä hieman liian värikäs sinä monivärisenä. Siihen ei saa laitettua niin hienoa ruokaa, että se ruoka näyttäisi joltain. Toki voin olla väärässäkin ja se on vain minun mielipiteeni. hai Palvelijatar. Kipot ja kupit ovat iiiiihania....

      Tuntuu, että kaikki vastustavat pentutehtailijoita ja silti on niin pöljiä ihmisiä, että ostavat koiran, tai kissanpennun jostain auton takaboksista. Pentutehtailijoita ei todennäköisesti olisi, jos ei olisi näitä halpojen pentujen ostajiakaan... Ostajathan luovat ne markkinat.. Mukavaa viikonloppua sinulle ja Párekille!

      Poista
  2. Näin kotona piipahtaessa taas luin muutaman kirjoituksesi, saaressa ei millään malta lukea kun olis niin monessa paikassa luettavaa.
    Muistatan, että sormustinkukka on myrkyllinen. Saaressa tuollainen oikein komea tupsahti tien varteen toissa kesänä, mistä lie lennähtänyt.
    Jo vain ennemmin kannattaa kauniita astioita ostaa kuin johonkin ihan turhuuteen rahansa laittaa.
    Ossille rapsutuksen, makeat sellaiset.

    VastaaPoista
  3. Se on harvinaisen ymmärrettävää, että Saaressa on ihan hirmuusti muuta tekemistä, kuin lukea blogeja. Se majakkareissu sulla oli varmaan ihana. Juu, muistan, että sormustinkukka on myrkyllinen enkä ole niitä ihaillutkaan, kuin ihan muutaman metrin päästä.

    Oikein ihania kelejä Saareen. Ehkä vois tulla himpun verran lämpimämpää. Merellä ei ole mun mielestä koskaan liian lämmin. Uskolle kanssa paijauksia ja lämmintä kesätuulta Saareen. Terkut Ossilasta.

    VastaaPoista