Haastekysymyksiä

Kuulkaas rakkaat blogiystäväni. Minun pitäisi siivota ja järjestellä tätä taloa, eikä suinkaan päivittää blogia. Tälläistä pöllön puuhaa kutsutaan kait sijaiskäyttäytymiseksi. Elikkä minulla olisi tärkeää, mutta hieman vastentahtoista toimintaa ja sen sijaan teenkin sitten jotain muuta. Onko kenellekään tuttua? No ihanainen annamari haastoi minut, joten kun kerran koirista on kyse, niin jääkööt siivous hetkeksi...

1. Kuinka monta koiraa sinulla on ollut elämäsi aikana? Minkä rotuisia?

    

    Kun asuin vielä kotona, minulla ja veljelläni oli ihastuttava Toma-niminen  saksanpaimenkoirauros. Sitten, kun asuin jo suurimmaksi osaksi pois kotoa   ja Toma meni paremmille vahtimaille, niin vanhempani ottivat vielä Tellan,   joka oli samaa rotua kuin edeltäjänsä.

2. Mitä olet oppinut koiraltasi/koiriltasi?

    Pohtimista.

3. Miten nykyinen koirasi on saanut nimensä?

    Ossin nimi oli pitkän miettimisen tulos. Siitä on blogissani kirjoituskin,      Kuinka Ossistamme tuli Ossi

4. Onko koirallasi lempinimiä? Minkälaisia?

    Ossi-mossi, Oskari-moskari, Ossi-mosku, riiviö, Ossi-possu. Lempinimiä riittää.Tilanteiden mukaan.

    

5. Otatko koiran usein mukaan, jos menet kyläilemään?

    Ossi inhoaa autossa oloa, joten harvemmin.Aina kuitenkin mukana, kun  menemme lähes viikottain mieheni isää tervehtimään.

6. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?

    Siellä, missä ihmiset ovat. Makuuhuoneisiin Ossilta on pääsy kielletty. Yläkerran sohva taitaa olla se mieluisin paikka.

7. "Katsooko" koirasi televisiota? 

  

     Ei, Ossi kuuntelee vain ja reagoi eläinten ääniin.

8. Oletko harkinnut toisen/useamman koiran ottamista?

    Jos olisin fyysisesti täysin kunnossa meillä olisi Ossilla kaveri.

9. Oletko aina ollut koiraihminen? 

    Kyllä, mutta olen myös hevosihminen, kissaihminen jne. Pidän eläimistä, mutta lemmikikseni en ottaisi käärmettä:)

10. Mikä on/on ollut haastavinta koiran omistamisessa?

     Silloin, kun otimme Ossin ja tyttö oli kymmenvuotias, lupasin hoitaa   suurimman osan lenkittämisestä. Sairastumiseni sai aikaan sen, että    mieheni joutuu hoitamaan kaikki pimeällä tehtävät lenkit. Tasapainoni ei anna myöden pimeäkävelyä kunnolla ja samoin voin unohtaa kaikki kalliolla kiipeilyt tempoilevan koiran kanssa.

11. Osaako koirasi "temppuja"? Minkälaisia?

     Ossi osaa kieriä, mutta sitäkään ei olla harjoitettu kuin ihan muutaman    kerran sen itsensä hauskuuttamiseksi, sen jälkeen kun Ossilla selkä     venähti. Oikein hyvän herkkupalan eteen, Ossi on kyllä valmis melkein     mihin vaan:)

                                                      

Nyt siivoamaan, että tytön YO-juhlat päästään viettämään.

Hrrr, hrrr marraskuu

Ossi nukkuu jaloissani, oman fleecensä päällä. Ossi on kumma kyllä antanut fleecen olla rauhassa. Silti se on fleeceen aika rakastunut. Kaksi edellistä peittoa muuttuivat postimerkin kokoisiksi paloiksi muutamassa kuukaudessa. Saa nähdä miten tälle käy. Ikeastahan noita fleecejä saa muutamalla eurolla, mutta se Ossin "postimerkkeily" aiheuttaa järkyttävää sotkua. Mattoakaan en ole saanut Ossille kudottua. Sopivat kangaspuut ovat olleet varatut ja minulla on ollut muita projekteja.

Oi, miten ihanasti päivä alkoikaan tänään. Vähän ennen kymmentä tyttöni soitti koululta, että viimeinen matematiikan koe oli mennyt läpi, joten hänestä siis tulee ylioppilas joulukuussa. Fiuuu mikä helpotus. Kaikki oli kiinni tästä matematiikan kurssista, jonka hän joutui suorittamaan vielä itsenäisesti pelkällä tentillä ja tekemällä tietyt tehtävät. No tarvittiin siihen matematiikan yksityisopettajaa ja jonkin verran rahaa. Ei muuten ihan halvaksi voi noita yksityistunteja kehua. Sitten tunnustan, että vaikka itse olin aikoinani pitkällä matematiikan linjalla, niin 32 vuodessa unohtaa derivoinnit ja integraalilaskennan niin totaalisesti, että paljoa minusta ei ollut apua.

Hirmuiselta stressiltä olisi tyttäreni tietysti selvinnyt suorittamalla matematiikan kurssit esimerkiksi viime vuonna. No tehty, mikä tehty. Parempi myöhään, kuin ei ollenkaan, vai miten se menee se sananlasku?

Tässä jälleen kerran pikku mussukkani. Pikku mussukka yritti isotella eilen tytölle ja murisi oikein kunnolla, kun tyttö yritti nostaa sitä pois keittiöstä. Ossi näet istui hellan edessä ja siinä oli kanawokkia liedellä. Sanomattakin on selvää, että kanawokkia ei tippunut mihinkään kippoon ja minä nostin Ossin päättäväisesti eteiseen, sekä vetäisin keittiön oven kiinni. Meillä kun oli tyttären kanssa hieman hommia ja keittiön pöytä oli sopiva siihen. Kumpikin tarvitsi yhtäaikaisesti tietokonetta ja minä hieman autoin tytärtäni. Ai että tuo langaton verkko kotona on sitten joissakin tilanteissa kätevä.

Ossi Aikun kuvaamana heinäkuussa, kiitos Aikku jälleen!

Sunnuntaina on kirpputoripäivä. Tyhjennän huushollia oikein perusteellisesti. Ainutkaan tavaroista ei tule takaisin kotiimme, se on varma. Jos kellään ei ole tarvetta valitsemilleni tavaroille, niin saavat mennä kierrätyskeskukseen. Täällä Kirkkonummella on kierrätyskeskus, jonne saa viedä melkeinpä mitä vaan ja autokuormallinen sekajätettä maksaa 16 euroa. Kierrätettävän materiaalin mm. televisiot jne saa muistaakseni viedä ilmaiseksi. Se on sitten hyvää viikonloppua Ossilasta!!

Koiran pipareita osa 2

Hei vaan kaikki blogikamut. Alkaa olla pipareiden leivonnan aika ihan pian. Siis nyt eikä jouluksi, vai mitä? Ossi ihan itse tässä ja kuva Main ottama silloin, kun hän kävi meitin tykönä heinäkuussa.

No niin se pipariresepti, lähde Donna Twichell Roberts, Koiran keittokirja:


Lihaohraluut

Ainekset

Keksejä valmistuu 60-70 kappaletta

2/3 dl kasviöljyä
120 grammaa jauhelihaa
2 1/4 dl lihalientä
7  1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
3 1/2 dl keitettyjä ohrasuurimoita
4 tl kuivattua oreganoa
2 rkl Worcestershire-kastiketta

1. Kuumenna öljy paistinpannussa. Lisää jauheliha ja paista sekoitellen 3-4 minuuttia, kunnes liha on kauniin ruskeaa.

2. Sekoita liha öljyineen lihaliemen kera tasaiseksi tahnaksi tehosekoittimessa.

3. Sekoita jauhot, keitetyt ohrasuurimot, lihasose, oregano ja Worcestershire-kastike kulhossa tasaiseksi taikinaksi.

4. Kauli taikina jauhotetulla pöydällä noin puolen sentin paksuiseksi levyksi. Leikkaa veitsellä tai piparkakkumuotilla taikinasta luun muotoisia keksejä. Yhdistä yli jäänyt taikina, kauli se uudelleen levyksi ja jatka keksien leikkaamista, kunnes taikina on käytetty.

5. Nostele keksit leivinpaperin päälle pellille ja paista niitä 170-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia. Käännä uuni pois päältä ja anna keksien tekeytyä kolmisen tuntia tai yön yli.

Jos eivät maistu, niin valitukset suoraan Koiran keittokirjan tekijälle - kiitos:)
Enpä ole tätäkään ohjetta testannut. Ehkäpä tänä syksynä olisi aika leipoa niitä koiran pipareita. Ensimmäinen ohje "Levottomat kalat", löytyy täältä:

http://ossintassutuksia.blogspot.fi/2011/04/koiran-pipareita.html

Kokeilkaa pipareita, jos kinnostusta riittää. Mukavaa alkavaa viikkoa. Ihan kohtahan se on jo marraskuu. Ainoa mikä minua mietitytti oli tämä "luun muotoinen piparimuotti". No kyllä tässä maailmassa varmaan joku on sellaisenkin tehnyt. Meidän piparimuottivalikoimasta vaan ei löydy.... Ossilasta terveisiä.

Mahtavaa keskiviikkoa

Ponnekas otsikko. Minun oli pakko valita sellainen joku tyyliin "mahtavaa" tai "hienoa". Olo on tasan kaksi päivää ollut ihan omituinen. Tänään katselin kalenteria ja mietin taas tätä kehon muistia. Tasan seitsemän vuotta sitten tänään olin vielä teho-osastolla, tosin jo hereillä mutta, mitään en siitä päivästä juuri muista. Olinhan juuri ehkä jo herännyt aivoverenvuotoni leikkauksesta. Hmm. No se siitä. Seitsemän vuotta on pitkä aika ja tänään voin niin hyvin kuin voin voida. Pieniä oikean käden aiheuttamia kömmähdyksiä sattuu ihan joka päivä. Onneksi ei mitään vakavampaa. Eilen tiputin juuri avatun kahvipaketin lattialle. Äsch, kun harmitti. Koko keittiössä lillui vieno kahvinpavun tuoksu, enkä ollut vielä kerinnyt edes aamukahvia keittää. No harja ja rikkakihveli käteen. Sillähän siitä selvisi:)


Sitten minun on pakko sekoittaa soppaa, josta kyllä on ollut sekä YLE:n, että MTV:n uutisissa, täällä: http://www.eioototta.fi/2012/10/nain-rikot-journalistin-ohjeita-hesarin-tapaan.html ja täällä:

http://www.hs.fi/kotimaa/HS+pyyt%C3%A4%C3%A4+anteeksi+Ty%C3%B6el%C3%A4m%C3%A4-sivun+harhaanjohtavaa+kirjoitusta/a1305609176772

Itse luin kohun aiheuttaneen jutun jo sunnuntain Hesarista, koska HS tulee meille kannettuna vain sunnuntaisin. Kukaan meistä ei jaksaisi hakea lehteä päivittäin tuolta kuudensadan metrin päästä. Minua vaivasi jutun mielestäni heikko kieli ja tyyli, jota en kuitenkaan tajunnut tietynlaiseksi väärennökseksi. Jätän nyt käsittelemättä kaikki journalistien etiikan mukaiset säännöt etc. Totean vain lukijana, että täytyypä entistä kriittisemmin suhtautua ihan kaikkeen tietoon ja sitten samaan hengenvetoon se, että säälin jonkin verran toimittajaa, joka mokoman tempun teki. Hänellä on edessä varmaankin ammatinvaihto. Mikä lehti vielä ostaa häneen juttujaan, jos hän on niin sanottu free-lancer? Jos toimittaja on Hesarin palkkalistoilla, niin tuskinpa HS tulee tulevaisuudessa julkaisemaan hänen artikkeleitaan. Toisaalta kyseessähän on ollut tietoinen teko.

Tässä kuitenkin Ossi ja Aikun kuvaamana. Haastattelua en siltä saa tai ainakaan en osaa kääntää sitä kunnolla ihmiskielelle. Täytyy kuitenkin kertoa yksi juttu joka kuvaa Ossin joko pohjatonta tyhmyyttä, tai suurta viisautta. Peukutan jälkimmäiselle vaihtoehdolle. Ostin Ossille lauantaina muutaman euron rottia, leluja sekä hyvin edullisen fleece-peiton. Pistin fleece-peiton sohvalle ja pariin kertaan ilmoitin, että se on mamin. Peitto on edelleen yhtenä kappaleena. Vähän Ossi sitä imeskelee ja tyytyväisenä nukkuu sen kanssa. Jos olisin antanut peiton Ossille ja ilmoittanut, että tämä on sinun, niin peitto olisi jo atomeina. 

Mukavaa keskiviikkoa. Tänään on kutomapäivä. Kohta alkaa luha helistä ja pellavamatto valmistua. Parin viikon sisällä. Tänään saamme loimen ilmeisesti kangaspuihin kiinni. Tryffelimäyräkoirametsäsika heiluttelee häntäänsä blogikamuille. Yhdyssanahirviön ensimmäinen ja viimeinen osa lainattu HS:n sunnuntain tekstistä. Eikös metsäsika muuten tarkoita mäyrää? Nyt en ole ihan varma. Terveisiä kaikille.

Lauantai-illan huumaa

Hei vaan kaikki. Televisiosta tulee Uutisvuoto, jota juuri nyt en jaksa katsoa. Paras vaihtoehto onkin sitten päivittää blogia.

Olen taas niin nyppiintynyt. Arvatkaapas mihin? Oikea vastaus on hakukone Googleen. Kirjoitettakoon nimi nyt sitten ihan oikein. Olen niin, niin pahoillani joidenkin blogivierailijoiden puolesta, jotka ovat eksyneet tänne ja koettaneet hakea oikeasti jotain tietoa. No mutta, omapa on vikansa toisaalta. En minä menisi klikkaamaan omaa blogiani esimerkiksi seuraavien hakusanojen tuloksena:

Ruusukasmatto. Se näyttää nyt pysyvän aina ja jatkuvasti tilaston kärjessä. Menkää hyvät ihmiset suoraan esimerkiksi Kauhavan Kangasaitan sivuille, tai johonkin hyvään käsityöblogiin. Edit 11.3.2013: No täältä löytyy nyt ohje

Ossi osaa. Ongelma on siinä, että meidän Ossi ei paljon osaa. Tai oikeastaan se ei aina viitsi tehdä sitä mitä siltä oletetaan.

Anna-Leena Härkönen "vähän helvetin hyvä pulla". Tämä oli aika hyvä. Minä kun kuulkaas olen leiponut ihan yhden kerran tällä reseptillä. Oli sitkeä sissi tämä yrittäjä:). Varmastikin olimme viimeisellä sivulla. Enpä jaksa tarkistaa. Koko elämäni aikana olen leiponut pullaa alle kymmenen kertaa.

Jaakolle lempinimiä. Arvaan kyllä mihin kirjoitukseen tämä liittyy. Se oli silloin, kun kirjoitin näistä meidän kultakoirien nimistä.

Sitten oli koiran estäminen sohva. Voitteko te kuvitella, että olimme ensimmäisellä sivulla? Ja minulla ei todellakaan ole mitään muuta keinoa estää Ossia menemästä sohvalle muuta kuin ottaa ne sohvatyynyt kokonaan pois. Jos keksin jonkun koiraystävällisen keinon, niin voin kertoa. Toisaalta me olemme lähteneet siitä, että Ossimme saa tulla sohvalle. Paitsi silloin, kun sillä on selkä sen verran kipeä, että sohvalle hyppääminen pahentaa tilannetta. Onhan ajatuksena voinut olla pikkupojan menon estäminen sohvalle. Autsch.

Yhtenä hakusanana oli muistisairaus. Olen tainnut mainita, että anoppini on pahasti dementoitunut.... 

Yhtenä päivänä näin hakusanan ossi possu. Voi ei mikä surullinen tarina sen takana sitten olikaan. Ossi oli tälläinen minipossu ja se oli karannut ja joku tumpelo metsästäjä oli ampunut sen villisikana. Tästä oli artikkeli muistaakseni Kalevassa. Vaikka mieheni on kova metsästäjä, enkä missään nimessä ole metsästystä vastaan, niin tuo ampuja teki kyllä ihan törkeän teon  

ja joutaisi ehdottomasti hankkimaan paremmat silmälasit. Minäkin näet erottaisin minipossun villisiasta.

Tässä meidän Ossi Aikun kuvaamana. Minä ja Ossi toivotamme kaikille hyvää viikonlopun jatkoa.

                              

Torstain suuri ilo

Posti kiikutti eilen minulle tämän:


http://nettimartan-pihapiiri.blogspot.fi/2012/10/julkaisin-kirjan.html



Sitten vain lukemaan. En voi kehaista, että luin kirjan siltä istumalta, kun piti välillä tehdä tyttärelle ja itselle ruokaa, sekä yhdet uutiset katsoa. Niin mukava kirja kuitenkin oli, että samana päivänä sen luin.


Laitetaan ensin ne pienet ja lyhykäiset risut:


Miksi kirjassa seikkailevan toisen avainhenkilön nimi muuttui Maunosta Aimoksi kakkosnovellin alussa? Autsch. Sitten nimi palasi takaisin vielä kertaalleen Maunoksi viimeisessä novellissa poliisin kysymyksessä. Pieni, minua kiusaava yksityiskohta. Toinen nimiasia, joka todennäköisesti häiritsee vain minua, oli X:n käyttäminen erään rouvashenkilön sukunimenä. Olisihan hänelle voinut keksiä jonkin sukunimen... Kolmas asia mikä hieman häiritsi minua oli taitto. No kirjailija oli tehnyt sen itse ja varmaan säästänyt aika paljon rahaa tässä työvaiheessa. Kiinnitän aina lehtien ja kirjojen taittoon hyvin paljon huomiota, koska mieheni työskentelee lehtialalla.


No sitten niitä kukkasia tai vaikkapa ruusuja:


Kirjasta tuli todella hyvä mieli. Vaikka kyseessä oli dekkarinovellikokoelma, siitä ei löytynyt niin sanottua kovaa, tai pahaa väkivaltaa tippaakaan. Kirjasta tuli äärettömän hyvälle tuulelle. Se oli täynnä huumoria, joka osui ja upposi, ainakin minuun. Teksti oli tulvillaan äärettömän hauskoja sanontoja ja kirja oli täynnä hyviä oivalluksia. Lisäksi kirjasta löytyi mukavaa ihmissuhdedraamaa ja tietenkin iki-ihania mäyräkoiria, jotka toimivat Jenny Cottonin apureina, sekä muita mukavia koiria.


"Kuka ajaa hiirenharmaalla Peugeotilla? Jee, jee Jenny Cotton." Kaisa, pieni pyyntö: Älä vaan päästä Jennyä eläkkeelle hoitamaan kanatarhaa,kuten G-mies Jerry Cotton päätti tehdä. Jenny on vielä melko nuori ja jaksaa jatkaa yksityisetsivän touhuja pitkään. Jatko-osia odotellaan jo malttamattomana. Toivottavasti kirjasi menevät hyvin kaupaksi ja löytävät lukijansa. Minä lupaan olla yhtenä puolestapuhujana, ehdottomasti. Kaikki blogikamut, jotka ette ole tilanneet Nettimartan kirjaa, heti paikalla tilaamaan. Ette varmasti pety. Yhteystiedot löydätte ylläolevasta linkistä. Kaikille mukavaa viikonloppua!!

Sataa, sataa ropisee

Tänään on kurja päivä. Eipä ihme, että minua nukutti melkeinpä kymmeneen ja Ossi katsoi parhaimmaksi oikoa koipiansa vasta yhdentoista maissa. Tyttö nousi myöhään. Parempi kun ei edes mainitse kellonaikaa. No minulla oli rauhaisaa aikaa juoda pari isoa mukia kahvia ja lukea kaikki yleensäkin lukemani nettilehdet. Tänään olikin monta, monta hyvää pikku-uutista. Tänään muun muassa vietetään selkeän kielen päivää. Toivottavasti viranomaiset ja lomakkeiden laatijat painavat korvan taakse ja miettivät mitä on selkeä kieli.

Kun on oikein surkea ilma, niin voi kaivaa varastosta pari keskellä kauneinta kesää otettua Ossin kuvaa. Kaikki kuvat taitavat olla Aikun ottamia. Kiitos Aikku, että saan lainata sinun kuviasi Ossista.

Tässä Ossilla on "Voi ei. Taasko minua valokuvataan?-ilme"

 Tässä Ossi on sitä mieltä, että nyt minut voisi jättää jo rauhaan:)

Tässä tuo katselee, että huijattiinko minua nyt kuitenkin, kun en saanutkaan mitään?

Helsingin Sanomien nettiversiosta bongasin mainion jutun, miten koiran hajuaistia voi käyttää jopa lääketieteessä. Olen kyllä aikaisemminkin lukenut, että koira voisi haistaa jopa syöpäsoluja. Lukekaa ja ihmetelkää Tohtori Koiraa: Jan Kaaro ja Tohtori Koira

Toinen koirauutinen oli sellainen, jossa rescue-koira pelasti 9-viikkoisen vauvan herättämällä vauvan vanhemmat. Vauva nimittäin lakkasi hengittämästä, mutta pelastui vanhempien ja pelastushenkilökunnan toimenpiteiden avulla. Tämä taisi olla Amerikan ihmemaassa. Ovat nämä meidän koiraystävämme sellaisia ihmeotuksia. Kaikille oikein hyvää viikkoa!