keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Muutoksia



Pala minulle niin rakasta maisemaa. Tyttäreni leikkimökki kuvattuna lähes samasta paikasta lokakuussa 2010 ja helmikuussa 2011. Eron huomaa selvästi. Helmikuussa otettu kuva täräytetty kännykällä ja lokakuussa otettu kuva on kuvattu mieheni ammattitasoisella järjestelmäkameralla. Lumen määrässäkin on eroa.

Aamulla pohdin muutoksia. Lähinnä muutoksisa omassa elämässäni. Yksi vaikuttavin muutos elämässäni on tietysti ollut mieheni tapaaminen. No sitähän en vuonna 1980 juuri kirjoittaneena ylioppilaana tiennyt että sama mies vaikuttaisi elämässäni vielä vuonna 2011. Lapsen saaminen 13 vuoden yhdessä asumisen jälkeen oli suuri ja ihana muutos. En pidä itseäni erityisen lapsirakkaana mutta omaa lastaan rakastavat varmaan kaikki äidit.

Taloa aloitimme rakennuttamaan vuonna 1993 marraskuussa ja muutimme juhannuksena 1994. Ossi saapui meidän perheeseen vuonna 2003. Oma sairastumiseni järkytti minua lokakuussa 2005 ja siitä toipuminen kesti monta kuukautta. Töihin en enää kyennyt palaamaan. Aivoverenvuodosta jäi kuitenkin pieniä tasapainohankaluuksia ja päätetyöskentelyssä tapahtuu virheitä.

Muutama viikko sitten tyttäreni muutti pois kotoa. Onneksi hän tulee viikonlopuiksi kotiin kun on lukio vielä kesken. Mieltä kaivertaa huoli nuoren pärjäämisestä mutta hän asuu hyvän tyttökaverinsa kanssa ja hienossa paikassa - suorastaan upeassa paikassa. Muutinhan itsekin kotoa pois 19-vuotiaana joten kyllä tyttäreni pärjää. Onhan hän äitinsä tyttö.

Jään uteliaana odottelemaan seuraavaa suurta muutosta. Toivottavasti elämällä on minulle jotain oikein mukavaa vielä varattuna. Lapsenlapsia toivoisin näkeväni joskus.


2 kommenttia:

  1. Taidetaan olla samaa ikäluokkaa, ilmeisesti minä vuoden nuorempi. Lapsen muuttaminen kotoa on iso muutos, mutta kun isommat ovat lähteneet, kuopus on jäänyt vielä kotiin. Vuoden päästä taitaa hänkin alkaa kokeilla omia siipiään. Yhden lapsen perheessä lapsen muuttaminen on varmaan erilainen kokemus.

    terveisin Ollin emäntä Aikku

    VastaaPoista
  2. Niin yhden lapsen lähteminen tuntuu lähes shokilta mutta kait kaikkeen tottuu. Ja jäähän minulle seuraksi Ossi ja iltaisin sentään mies seurana.

    VastaaPoista