keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Should old acquaintance be forgot....


Eilen oli sitten mukava ilta. Tapasin vanhoja työkavereitani yrityksestä jossa olin töissä silloin kun tyttäreni syntyi. Meitä jäi viisi naista pitämään yhteyttä toisiimme ja tätä yhteydenpitoa on jatkunut vuosikausia. Tapaamme kaksi kertaa vuodessa. Kesällä elokuun alussa lämmitämme meillä rantasaunan ja grillaamme sen terassilla. Helmi-maaliskuussa tapaamme talvi-illallisen merkeissä. Ja juttu luistaa. Mutta eilisestä: voihan VR. Yksi lähijuna oli ensin myöhässä (mukamas kolme minuuttia). Sitten se juna peruutettiin kokonaan. Autsch. Varpaani nimittäin olivat lähellä paleltua. Sitten tämä lähijuna palautettiin takaisin ja pääsin junaan ja puksuttelemaan Helsinkiä kohti puolisen tuntia junalaiturilla seistyäni. Taloltamme on kolmetoista kilometriä rantaradan juna-asemalle ja ajan sinne autollani. Kotiin päin tullessani päätin käyttää taksin palvelua ja ajoin mukavasti taksilla oman autoni viereen ja jatkoin matkaa kotiin päin. Adios my friends. Tapaamme kesällä. Ossikin rakastaa vanhoja työkavereitani. Kaikilla näillä työkavereillani on tai on ollut kissa tai koira. Ja me olemme ainakin luvanneet tavata toisiamme niin kauan kuin jalka nousee.



Mami hei! Tuu jo. Kutomastani villapaidasta on kyllä ollut hyötyä tänä talvena. Artun ihanalle blogiarvonnalle vielä kiitos. Kuten näette lunta meilläkin riittää. Tuota tietä pitkin ajetaan autolla ihan joka päivä joten se on pidettävä jotakuinkin ajokunnossa vaikka meillä onkin maastureita. Penkkojen korkeus metristä jopa puoleentoista metriin. Ossi lenkillä 23.2.2011:



Lumi on oikeastaan aika kivaa. Siis silloin kun aurinko paistaa eikä pakkasta ole liikaa....


3 kommenttia:

  1. Kiva, että pidätte yhteyttä. Vaikka tapaamisten välillä on aikaa, pitkäaikaisten ystävien kanssa on helppo jatkaa siitä, mihin viimeksi on jääty.

    Ossin villapaita on hieno. Kyllä sillä kelpaa ulkoilla talvipakkasilla.

    Teillä on todellakin lunta, vaikka asutte Etelä-Suomessa. Ei taideta täällä Oulussa päästä tuollaisiin kinoksiin, vaikka lunta on meilläkin ihan tarpeeksi.

    VastaaPoista
  2. Näinhän se on että ystävyys pysyy vaikka välillä on aikaa. Tosin pidän näihin kaikkiin naisiin satunnaisesti yhteyttä sähköpostilla, tekstareilla ja naamakirjan kautta. Lunta meillä tosiaan riittää:) Joku voisi tulla hakemaan liiat pois. Saa viedä ihan ilmaiseksi:) Eikös jossain ole sanottu että tämä pääkaupunkiseutu on Suomen lumisinta aluetta?

    VastaaPoista
  3. Vielä minä Artun paidankin saan valmiiksi... tänä talvena!
    Ja sitten seuraa luvattu jatko-osa arvontaan, joten olehan tarkkana ;)

    VastaaPoista