lauantai 28. heinäkuuta 2012

Ossin aatoksia osa 10


Tästä ja eilisestä päivästä näyttää tulevan kesän lämpimimpiä päiviä. Ossikin on siirtynyt puoliksi varjoon. Ossi on sen verran hömelö koira, että sen joutuu ottamaan välillä väkisin sisään, ennenkuin se paistuu ulkosalla.






Itse istuin torstaina iltapäivällä tässä kuistin täysin varjoisassa päässä ja luin loppuun Stieg Larssonin Tyttö joka leikki tulella, tämän Millenium-sarjan toinen osa. Kolmas osa olisi vielä luettavana. No nämä kirjat ovat sellaisia aika nopeasti luettavia, vaikka jokaisessa onkin reilut 600 sivua. Niitä on ihan pakko lukea pitkä pätkä kerrallaan. Täytyy sanoa, että pidin ensimmäisestä osasta eniten. Tämä toinen osa oli kovin väkivaltainen. Kolmannesta osasta en osaa sanoa vielä oikein mitään. Sitä on luettuna noin sata sivua ja se on ihan suoraa jatkoa kakkoselle. 

Ihanan rauhallisen lukemistuokioni Ossi keskeytti säntäämällä raivoisasti haukkuen autotallin taakse. Kesämökkinaapurimme olivat jossain vaiheessa tulleet ja mies oli tonttinsa rajalla jotain risuja rapsimassa. Hain Ossin nopeasti takaisin kuistille, sitä myöten sisälle, ja pyytelin samalla mieheltä jälleen kerran anteeksi koiramme raivoisaa käyttäytymistä. Mies on eläkkeellä oleva Teknillisen korkeakoulun vanha professori ja pelkää koiria ihan hillittömästi. Siis riippumatta koiran koosta, rodusta ja siitä kuinka koira käyttäytyy. Ossihan ei miehiä kohtaan käyttäydy todellakaan kovin kauniisti. Täytyykin tarkistaa, että Ossin pihafleksissä ei ole mitään kulumia. Se olisi katastrofi, jos se naru katkeaisi silloin, kun Ossi säntää tonttimme rajalle. Sen fleksin painoraja on muistaakseni jotain 30-40 kiloa, joten sen puolesta ei pitäisi olla huolta.

Blogikaveri Maikin käväisi kylässä Helsingissä käydessään. Ossi oli aika myyty, kuten aina nähdessään koirista pitäviä naisia. Seuraavan kerran kun Mai tulee Helsinkiin päin Artun ja Bassen kanssa, niin minä menen moikkaamaan näitä suloisia koiraherroja.

Kaikille mukavaa viikonloppua!!

18 kommenttia:

  1. Kiitos teille, oli kiva käydä :)
    Ossihan oli oikea herrasmies, ainakin lenkillä ja rappusissa, kun varmisti, että kaikki daamit ovat mukana ;)

    Lukutoukka siis olet. Niin minäkin, mutta yhä harvemmin löytää kirjoja, joihin voi oikein hukuttautua sadoiksi sivuiksi.

    VastaaPoista
  2. Terve Mai

    Ossihan osaa käyttäytyä, siis jotenkin, kun on pelkkiä naisia. Ei siis miehiä häiritsemässä. Minun miestänihän tuo koira tietysti rakastaa kanssa, kun on tajunnut, että mies kuuluu perheeseen. Kaikki muut miehet, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, ovat uhkia ja kamaluuksia, häirikköjä Ossin elämässä. Naapurit kyllä ovat tietyllä tasolla "tottuneet" Ossin haukkukiroiluun, kun tietävät sen olevan kiinni. Tietävät myös, että fleksi ei ulotu kuin meidän tontin rajalle:)

    Löytyyhän noita kirjajättiläisiä. Ota vaikka Thomas Mannin Buddenbrookit. On kuulemma hyvä, mutta itse en ole lukenut. Sitten kun kaipaan saksalaista sukukronikkaa 1800-luvulta 1900-luvun alkuun, niin kaivan sen tuolta hyllystä:) Onhan noita kaiken maailman järkäleitä. Kirjan pitäisi kuitenkin olla hyvä jollain tasolla, että se jaksaa imaista muutamaksi sadaksi sivuksi:)

    VastaaPoista
  3. Mä oon nyt huomannut Ellistä, että se on alkanut siirtymään välillä auringosta varjoonkin. Ennen sitä sai kantaa tämän tästä varjoon. Kyllä se silti niin aurinkoa rakastava koira on.

    Ahaa, meidän blogivieras kävi teilläkin, kiva! Voin vakuuttaa, että Arttu ja Basse on ihania pojankoltiaisia. Jospa vain näkisit Artun kärpäsjahdissa :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä vaiheessa, kun Ossi siirtyy esimerkiksi autoni alle katokseen, niin sillä on jo tukalat oltavat.

      Olen kanssa ihan vakuuttunut, että Arttu ja Basse ovat lutuisia. Ossi olisi vaan ollut asiasta niin erimieltä, että päätimme olla pilaamatta tapaamistamme:)

      Poista
  4. Nelli nauttii aurinkoisesta parvekkeesta - eilenkin teki pisut sinne... Kuuntelee kaikki äänet ja haukkumalla kommentoi jokaisen (*huoh*).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti olette maantasossa, tai ainakaan ei valunut alakerran parvekkeelle... Pitäähän sitä mäyräkoiran vahtia ja ilmoittaa, että vieraita tulossa tai menossa.

      Poista
  5. Ollikin siirtyy varjoon välillä, vaikka ennen oli varsinainen auringonpalvoja. Ilmeisesti ikä painaa tai sitten vaan on huomannut, että varjossakin tarkenee.

    Hyvään kirjaan on ihana uppoutua, mutta viimeisen lauseen jälkeen tulee jotenkin tyhjä olo. Joskus kaduttaa, että ahmi kirjan nopeasti yhteen menoon. Hiljaa nautiskellen olisi saanut lukea hyvää kirjaa kauemmin.

    t. Aikku ja Olli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein lämpöisellä varjossa on mukavinta. Minua ei lämpö ja kuumuus haittaa. Nyt ihan muutamana päivänä olen mietiskellyt, että todella kuuma ja kostea ilma ei ehkä miellyyttäisi. No tropiikin ilmaankin kuulemma tottuu. En tiedä, kun en ikinä ole ihan oikeissa trooppisissa oloissa matkustellut. Namibia joka on kaukaisin paikka Suomesta, jossa olen ollut ei ole lähelläkään tropiikkia vaan yksi maailman kuivimmista maista.

      Itse pyrin lukemaan nopeasti mutta en "harpo". Siinä on kyllä ideaa, että hitaammin lukemalla saisi nauttia kauemmin kirjasta. Toisaalta nopeammin lukemalla pääsee käsiksi toiseen hyvään kirjaan nopeammin:):)

      Poista
  6. Yhdyn Aikun toteamukseen siitä, että välillä oikein tosissaan harmittaa, jos tulee ahmittua hyvä kirja liian nopeasti. Viimeisen sivun ja sanan jälkeen on todellakin tyhjä olo.

    Luin itse tuon Larssonin trilogian jo pari kesää sitten ja tykkäsin kovasti. En yleensä lue ollenkaan dekkareita, enkä ole innostunut väkivallasta (yhtään!), mutta jostain syystä tuossa sarjassa väkivalta ei juurikaan haitannut minua. Teksti ja kirjoitustyyli ilmeisesti veivät mukanaan.

    Siellä teillä taisi myös eilen olla aikamoinen helle, vai? Meillä ainakin oli ihan hirmuisen tukala ja hikinen keli. Vaikka pidänkin kesästä, niin +25 on meikäläiselle ihan riittävä lämpötila.

    Mukavaa uutta viikkoa teille sinne ja Ossille suukkoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No viimeisen sivun jälkeen voi aloittaa uuden kirjan. Itse sain nyt trilogian loppuun. Olihan se ihan ok. On kuitenkin kirjoja joita haluan lukea useampaan kertaan. Oikein hienosta kirjasta voi löytää jotain uutta useammalla lukukerralla.

      En valita kuumuudesta. Huomaan kuitenkin, että tosiaan tropiikki ei olisi minun ilmastoni. Nyt on täälläkin oudon kostea ilma ja lämmintä. Tytöille pusuja ja rapsuja.

      Poista
  7. Heips:)
    Taitaa kaikki mäykyt rakastaa aurinkoa:D Vaikka kuinka olisi tukalaa niin viime tingassa voi siirtyä ihan vähän varjoon! Me tehtiin tänään hidas aamupäivälenkki, kun lämmintä oli jo aamuysiltä +25 ja nyt ip kolmelta mittari näytti +3o varjossa!!!
    Minäkin tykkään lukea, nyt on aluillaan Saari-niminen kirja, kertoo Kreikasta ja spitaalisaari Spinalongasta.

    Aurinkoa ja pusuja Ossille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se ole jo tullut moneen kertaan todettua, että nämä mäyriäiset ovat oikeita auringonpalvojia:) Osaa se olla lämmintä teilläkin. Ei valiteta. Helmikuukin tulee sitten taas aikanaan... Terveisiä teillepäin ja Tiitulle rapsutuksia.

      Poista
  8. Aslan siirtyy meillä automaattisesti varjoon, koska ei tosiaankaan kestä lämpöä kuten Alphonse, joka ei siirry varjoon :)

    Lukeminen on ihana, hiljainen nautinto. En tiedä onko kenelläkään muulla samaa tapaa kuin mulla, että luen montaa kirjaa yhtä aikaa ja vaihtelen aina lennossa teoksesta toiseen :) Tapa tuli omaksuttua jo lapsena ja on jatkunut niistä päivistä asti. Kirjat, elämänpituinen rakkaus <3

    VastaaPoista
  9. Aslan on niin nuori, ettei ole vielä oppinut kuinka auringosta tulee nauttia:) :)

    Minulla saattaa helposti olla useita kirjoja kesken, mutta kovin tiivisjuonista en jätä ja vaihda välillä toiseen. Tälläisiä helposti keskenjätettäviä kirjoja minulla on tällä hetkellä kolme. Yksi kertoo Porkkalan miehityskauden historiasta, Yksi on nimeltään "Better English conversation", jossa on todella hyviä pointteja, miksi englannin kielen ääntämiseen pitää keskittää niin paljon huomitota. Olen hihitellyt monta kertaa kirjalle iltaisin. Sitten yksi kirja on Hanna Tuurin Irlantilaisia puutarhoja. Yksi luku kertoo aina jostain merkittävästä puutarhasta. Tälläisiä voi mielestäni pitää yöpöydällä ja valita aina mielentilan mukaan. Pojille rapsutuksia

    VastaaPoista
  10. Tuo 'Better English conversation' kuulostaa mielenkiintoiselta! Mähän tunnetusti (tai en ehkä täällä blogimaailmassa tunnestusti, heh) olen sitä mieltä, että englanti on maailman kaunein kieli...erityisesti brittienglanti ja sieltä käsittämättömän vavistuttava skottimurre tai viimeisen päälle 'posh' yläluokan ns. 'stiff-upper-lip' ääntäminen :)

    Juu, suomen kieli on hyvä kakkonen, mutta olen aina sanonut, että kun puhun englantia, mun suu voi hyvin :)

    VastaaPoista
  11. Jos jostain antikvariaatista tai kirjastosta löydät tuon vanhan, mutta hauskan noin satasivuisen pikku kirjan niin suosittelen lukaisemaan. Itse lueskelen jonkun verran englanniksi, jotta saisin pidettyä edes kirjallista englannin kielen taitoa yllä. Olin kahdeksan vuotta aikoinaan töissä yrityksessä, jossa tarvitsin englannin kieltä ihan joka päivä. Maajohtajamme oli Australiasta ja hänellä oli aika mielenkiintoinen murre. Vähänkös olin ylpeä kerran, kun juttelin lontoolaisen mekaanikkomme kanssa ja kerroin nähneeni aamulla metson tiellä (capercaillie) ja tämä kamalaa lontoon slangia vääntävä heppu ei edes tiennyt koko sanaa:) Ei sittenkään vaikka pitkään selitin mikä lintu on kyseessä. Mieheni metsästys- ja kalastusinnosta johtuen on tuotakin erikoissanastoa karttunut. Se oli jopa pelastukseni yksi kerta, kun jouduin yhden amerikkalaisen johtajan viereen päivälliskutsuilla. En keksinyt mitään small talkia, mutta ilmeni, että herra oli innokas kalamies ja tämän jälkeen ei tarvinnutkaan kuin kuunnella:) :) :)

    Minun korvissani italia on kielenä kaunis. Osaan ihan alkeita, mutta vielä kielen opettelen. Ainakin niin, että kykenen yksinkertaiseen keskusteluun. Suomen kieli on minulle ykkönen:). Suomen kieli on niin rikas ilmaisultaan, että oikeasti en usko, että on olemassa jokin kieli joka olisi yhtä rikas sanoineen ja ilmauksineen. Tämä nyt on uskomusta, koska en osaa mitään muuta kieltä tarpeeksi hyvin... Humppatukille rapsutuksia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täytyy pitää silmät auki jos vaikka moinen harvinaisuus osuisi eteen :)

      Yhteiseen kieleen ei aina tarvita konkreettista yhteistä kieltä, mutta mikäs sen mukavampaa, jos toinen taitaa jotakin itseä kiinnostavaa aihepiiriä tai sen erityissanastoa :)

      Italia on kaunis kieli, melodinen. Olen sitäkin joskus opiskellut, samoin ranskaa. Nämä menivätkin sitten mukavasti sekaisin latinan kanssa jota yliopistossa luin jonkin verran...romaaniset kielet kun ovat niin lähellä toisiaan ja välillä meinasivat verbit taipua väärän kaavan mukaan ;) Olisi vielä pitänyt koettaa espanja sovittaa tähän soppaan, niin olisin varmasti ollut pihalla kuin lintulauta! :D

      Ossille rapsuterkut :)

      Poista
  12. Oi olet lukenut italiaa enemmänkin, vau ja hienoa. Jostain syystä italian kieli soljuu korvissani paljon kauniimpana kuin ranska. Tyttäreni on taas ihastunut ranskan kieleen ja on nyt todennäköisesti lähdossä tammikuussa puoleksi vuodeksi Ranskaan. Vähän haistelemaan olisiko siitä hänelle opiskelumaaksi. Olen käskenyt pitää ranskalaiset miehet kaukana:). Itse en osaa ranskan kieltä kuin kiitokset ja hyvät päivät. Jos siitä maasta löytyy mahdollinen vävyehdokas, niin kait sitäkin kieltä on sitten vähäsen opiskeltava...

    Ja parisenkymmentä vuotta sitten Puolan läpi ajaessamme prätkällä ainakin saatiin ruokaa miehen kanssa vaikka kumpikaan ei osaa puolaa. Humppatukille terveisii M-L ja Ossi

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.