torstai 6. syyskuuta 2012

Syksyä kohti


Terveiset kaikille lenkiltä, joka oli Ossin mielestä aivan liian lyhyt. Ihanassa syksyisessä metsässä olisi voinut kävellä vaikka kuinka pitkän lenkin - siis Ossi:) Tuossa kuvassa uhitellaan, jollekin hajumerkkinsä jättäneelle. En tiedä ovatko muut urokset yhtä hassuja kuin tämä meidän. Se potkii takajaloillaan, hyppii ja pomppii neliraajahyppyjä ylös ja alas ja säestää tätä tapahtumaa hirmuisella uhitteluhaukulla.



Ensi viikolla alkaa matonkudonta. Pellavalangat odottavat ja sormet syyhyävät päästä kangaspuihin käsiksi.




Juu, nämä räpellykset ovat mittakaavapiirroksia. Minulta ovat raidoitusideat nyt aika vähissä, vaikka niitä raidoituksia on ääretön määrä. Jos jollakin on kaunis raidoitus mummon, äidin tai itse kutomassa kaksivärisessä matossa, niin ottakaa valokuva ja lähettäkää tuonne minun sähköpostiin, tai pistäkää omaan blogiinne ja vinkatkaa täällä:) Olisin niin kiitollinen.....




Mitäs sitten muuta? Miestuttavamme kasvain osoittautui vaarattomaksi harvinaiseksi vaivaksi nimeltään Bakerin kysta, jossa polvinivelestä rasituksessa valuva neste muodostaa ison rakkulan pohkeeseen. Operoitavaksi menee jossain vaiheessa polvi, joka on vaurioitunut joskus urheillessa. Mieheni työkaverin rintasyöpä leikataan ihan näinä päivinä. Toivottavasti hänkin selviää ja mahdollisimman pienin vaurioin. Muistakaa kaikki keski-ikäiset naiset käydä mammografiassa, kerran vuodessa taitaa olla suositus. Kaikille mukavaa viikonjatkoa!

18 kommenttia:

  1. Suuri mysteeri on kangaspuilla kutominen meikäläiselle :) En ole tainnut koskaan kokeilla, edes lapsena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sittenhän sinun pitää koettaa kangaspuilla kutomista, joskus. Elämässä on monta hauskaa asiaa, mitä pitää kokeilla. Humppatukille rapsutuksia.

      Poista
  2. Minäpä olen paukuttanut mattoa äidin kangaspuilla just lapsena ;) Aikuisena sitten vaan olen haaveillut sellaisesta kesästä ja AJASTA, että menisin kudonta-asemalle. Toisaalta, koirien (siis monikossa varsinkin) kanssa ei mitkään räsymatot pysy lattialla. Kumipohjaiset, lyhytnukkaiset, kevyet ja helposti pestävät, siinä koiraperheen mattokriteerit. Ja niitä saa halvalla :)

    Mukava nähdä sitten, minkälaisia raitoja mattoosi syntyy :) Uskon että kauniita.

    Ossi potkii turvepaakkuja pellon päässä kuin isäntä, oikea meininki :) Kyllä sitä toimintaa näkyy täälläkin välillä. Siis koirilla ;D))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kangaspuilla kutominen on siis niin rentouttavaa, sitten kun tietää mitä tekee.. Nyt olen vähän hukassa. Täytyy pyytää apua siltä kudonnanopettajalta. hänellä on hyvä värisilmä ja yleensä hyvä ideointikyky. On se jännä, ettei saa niitä raitaideoita aikaiseksi... Uskon juu, että kahden mäyräkoirapojan taloudessa matot saisivat aika kyytiä:)

      Ossi on kyllä kuin Ison Talon Antti, kun se potkii ja raapii sitä multaa ja örisee ja haukkuu. Lopuksi päälle vielä tuhistelut. Joskus pitää oikein komentaa sitä lopettamaan. Ainakin silloin, jos alkaa multapaakut lennellä naamaan.. AB:lle rapsuja

      Poista
  3. Maurikin potkii virallisen oloisena maata ja murisee tarvittaessa, mutta ei kyllä hauku - Ossi on siis varmaan kyllä vähän machompi tapaus :-) Kauniit värit olet valinnut kangaspuille, se on minullekin tuntematon harrastus.

    Rintasyöpään sairastuu muuten koko ajan nuorempia ja nuorempia naisia, ja koska meillä on siskojeni kanssa sukurasitus (äidiltäni on hoidettu RS kahdesti), niin meitäkin kehotettiin alottamaan mammografiat viimeistään 40-vuotiaina. Joten siitäkin on jo ehtinyt tulemaan kokemusta....Ossille terkkuja ja kauniita syyspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoin pelkään, että Ossia "machompaa" mäyrista on vaikea löytää. Tosin se osaa olla vieraskorea, niin ettei sen huonoja puolia näe hetkessä. Ja jos on omasta mielestään miesten mies, niin pitäähän se kailottaa koko lähikylälle. Takana ei todella auta seistä, ettei saa hiekkaa ja rapaa naamalleen. Senkin hölmöyden olen kyllä onnistunut pariin kertaan tekemään.

      No se on hyvä, että mammografia-asiat on hoidossa. Itse asiassa en kyllä ole ajatellut, että rintasyöpään sairastuvien ikähaarukka olisi jostain syystä nuorentunut, mutta varmaan se totta on, kun asian esität. Tosiaan, jos on sukurasitusta, niin asiaan on syytä suhtautua vakavasti. Mauri-sedälle myös terveisiä!

      Poista
  4. Kangaspuut - *huokaus* - olisi niin ihana kokeilla. Tätini on mestari kangaspuilla, nyt hän vaan ei enää jaksa. Kangaspuillahan voi tehdä vaikka mitä, paksusta ohuempaan materaaliin, poppanasta pöytäliinoja tai villalangasta huiveja. Mitä minä sinulle paasaan... tiedät kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kun kansalaisopiston kursseille kokeilemaan!! Mutta varoituksen sana: kangaspuihin jää koukkuun.... Ainoa todellinen ilonaihe pimenevässä syksyssä minulla onkin kangaskudonnan kurssin alku. En ole oikein syksyihmisiä. Odottelenkin joulua ja sitten kevättä:)
      Nellille rapsutuksia

      Poista
  5. Hassua uroskäyttäytymistä. :D Taitaa olla pienten machomiesten juttu, koska isäntä meinaa että heidän edesmennyt käppänä kyllä pönki ja puhisi, mutta noutajasekoitus Eppu ei röyhistele rintaansa muuta kuin toisia koiria nähdessään. Almakin tosin välistä pönkäilee tomerasti pari potkua omien tarpeidensa jälkeen. Yleensä se saa niskaansa sadatuksia, kun emäntä on heti saman tien kyykyssä siellä takana käyttämässä kakkapussia eikä tajua väistää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että joillain urosmäyriksillä on sellainen tunne itsestään, että ne ovat taikureita tai maailmanvaltiaita
      Siitä ehkä moinen uhokäyttäytyminen. En tiedä. Ossi on aina ollut urosten uros ja miesten mies. Tai sitten se kuopiminen on vain jotain oman reviirin merkkausta. Mistä noiden koirien aatoksista oikein tietää? Almalle rapsutuksia.

      Poista
  6. Rillakin välillä potkii aikamoiset koreografiat jätöstensä päälle. Jos emäntä alkaa liikaa nauraa esitykselle, Rilla mulkoilee paheksuvasti. :D:D

    Oikeilla kangaspuilla en ole koskaan kutonut, mutta lapsena minulla oli sellaiset pikkuiset kangaspuut, joilla tein mattoja nukkekotiin ja isälle kaulaliinan.

    Mukavaa viikonloppua teille sinne Ossilaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen yhdistänyt tuon uhoamisen ja pärskimisen ulosteiden päälle enemmän urosmaiseksi käyttäytymiseksi, mutta osaavat sitten sievät tytötkin tuon taidon:) :)

      Mukavaa viikonloppua teille ja Peppi pitkuliinille sekä Rilla-neidille koirapusuja! M-L ja Ossi

      Poista
  7. olen joskus pikkulikkana kutonut tädin kangaspuilla räsymattoa. Se oli mukavaa touhua. En olis malttanut lähteä ulos leikkimään, mielummin olisin istunut kangaspuiden äärellä. Matostasi tulee varmasti sievä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monet täällä ovat ihan pienenä tehneet jotain pientä "apuna" kangaspuilla. Minä pienenä taasen olisin halunnut oppia nypläämään pitsiä. Mummoni äitini puolelta näytti niiden pylpyröiden heittoa ja kun sanoin, että saisikos hidastettuna, niin ei kuulemma osannut:) :) Myrskylle ja Tuiskulle rapsuja virtuaalisesti täältä Kirkkonummelta. M-L ja Ossi

      Poista
  8. Tuosta mammografia-asiasta olen just samaa mieltä!
    Käykää tutkimuksissa, ainakin niissä ilmaisissa. Ja papa-kokeessakin. Kaksi tuttavaa sairastaa tällä hetkelläkin rintasyöpää. Onneksi hoito on ensiluokkaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipähän tuohon kommenttiin voi enää paljoa lisätä. Yhden mukavan kertomuksen: Vanhan työkaverini ystävän rintamuutoksen oli havainnut tämän aviomies. Surkeassa tilanteessa ainakin se hyvä puoli oli, että mies oli sivellyt vaimoaan sen verran usein, että havaitsi muutoksen:) Säästävä leikkaus oli tässä tapauksessa ratkaisuna, joten siveltävää jäikin:) Ollille virtuaalirapsutuksia täältä Kirkkonummelta M-L ja Ossi

      Poista
  9. Ei oo urosten yksinoikeus ;) Ellille jäi viime juoksuista tuo ruopiminen vähän päälle, aiemminhan sitä ei ollut. Ei se sentään murise tai hauku, mutta on se vähän hassun näköinen, kun polleana raapii ojanreunoja. Mulkaisi mua joskus pahana, kun erehdyn nauramaan esitykselle.

    Mattonkudonta on kivaa, mutta mä oon kutonut vaan niitä perus-tuiki-tavallisia räsymattoja, ettei musta ole raidoitusapua. Ja viimeks varmaan silloin kun nuorimmainen oli kolmivuotias. Eli rupeaa olemaan jo mattot aika haperia ;) Täytyisi talven aikana leikata matonkuteita, jotta ensi kesänä pääsisi vauhtiin. Kuteita olisi paljon, vaan kun tuo leikkuuhomma ei oikein huvita.

    Hienoa, että ystävänne patti osottautui vaarattomaksi, vaikkakin leikkaushoitoa vaativaksi. Toivottavasti myös miehen työkaverin rintasyöpä saadaan kaikki pois leikkauksella eikä tauti uusisi.
    Herra Uhojalle pusuja ja rapsutuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvat jututhan on loppujen lopuksi naaraspuolisten yksinoikeus. No tämä lisääntymisasia tietenkin:) Jotenkin vain olen yhdistänyt sen uhoamisen sellaiseen "miesmäiseen uhoraivoon". Vaikka osaavathan kaikki naisetkin tietenkin olla aggressiivisia....

      No kudonnanopettajaltahan löytyi heti apu. Sillä oli sellainen moniste täynnä eri raidoitusvaihtoehtoja. Nyt täytyy vain saada se loimi jossain vaiheessa puihin ja sitten kokeilemaan. Siihen vaikuttaa vielä sekin, että siihen tulee vähän sellaista vohvelikudosmaista se pinta. Tai ei vähän vaan siitä tulee isoa vohvelikudosta.

      Herra Uhoaja lähettää Ellille muiskautuksia takaisin. Tuolla se alakerrassa osoittaa miehelle vaatimuksia päästä iltalenkilleen... Terveisiä M-L ja Ossi

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.