perjantai 25. tammikuuta 2013

San Franciscon kuvamaisemaa


San Francisco on aivan mielettömän ihana, jollain tavalla, Eurooppalaisen oloinen kaupunki. Sielläkin kävellään. On muuten mäkistä maastoa. Näkymä motellimme ikkunasta. Olen käynyt mieheni kanssa kerran aikaisemmin San Franciscossa ja Kaliforniassa. Silloin oli heinäkuu ja vuosi 1990. Minulla oli jo etukäteen lämpimät muistot kaupungista. Nyt oli vähäsen viileämpää ilman puolesta. Plussan puolella reilusti kuitenkin. Parhaimpana päivänä ehkä noin +15.


Tuo paloauto tuli johonkin pelastustehtävään. Mielestäni aivan mielettömän hienosti tehty auto. Joka on käynyt jenkeissä ja nähnyt ne sähköpistokkeet, ei varmaan ihmettele, jos joku saa sähköiskun. Onneksi heillä on vähemmän voltteja...




Matkalla Wisherman´s Wharfille joka on nykyään kunnon turistirysä.


Sieltä näkee muun muassa Alcatraziin. Vankilasaari olisi minua hieman kiinnostanut, mutta ehkä vielä joskus menen Friscoon, who knows?



Ja mitäs nämä ihmiset katselevat ja pällistelevät?




 Wisherman´s Wharfin villiä merileijonakantaa. Otukset majoittuivat laituri 39:ään juuri joskus vuonna 1990, koska näimme mieheni kanssa laiturilla yhden otuksen ja kuulimme sen oink,oink ääntelyn. Koska rauhallinen yhteiselo merileijonien ja veneilijöiden kanssa ei oikein onnistunut, näille eläimille purettiin laitureista yksi tälläinen satama-allas ja veneet siirrettiin muualle. Tosi hienoa. Vaikka näitä eläimiä tullaan katsomaan, ne elävät kuitenkin ihan omaa villiä elämäänsä ja tulevat vain lekottelemaan laiturille.





 Näin kerran yhdessä luontodokumentissa, että merileijonat elävät perheittäin. Naaraat pitävät poikasiaan reilun vuoden vanhoiksi ja sitten urokset "häädetään". Eli perheeseen kuuluu aina tyttäriä ja niiden jälkeläisiä. Urokset makoilevat yksinään.



Tässä kuvassa yläreunassa on sitten ainakin yksi uros.





San Franciscossa on paljon pieniä ja hienoja taloja. Myös puurakenteisia taloja suositaan.




Kadunkulmauksesta talo lähtee "leviämään". Upea ratkaisu.





Tästä alkaa San Franciscon Chinatown, joka on ihan oma yhteisönsä. En nyt muista kuinka paljon kiinalaisia seillä asuu, mutta oikea vastaus on paljon. Aamulla, kun lähdimme hotellistamme kävelemään, vastaan tuli pelkästään kiinalaisväestöä ja kielenä kuului pelkkää kiinan kieltä.





Näitä ihania raitiovaunujen tapaisia laitteita kulkee kolmella linjalla. Laitteita kulkee ihan koko ajan ja ihan koko ajan ne ovat myös täysiä. Kyllä niitä käyttävät paikallisetkin. Päätepysäkillä laite käännetään käsin ja lähdetään uudelleen liikkeelle. "Raitsikoissa" on sekä kuski, että jarrumies. Huikeita laitteita ja huikea tunne, kun se laite kipusi jyrkkää mäkeä. Viime käynnillämme, siis 23 vuotta sitten laitteet olivat poissa käytöstä ja muistaakseni niiden lopettamista suunniteltiin.






Onneksi niiden käyttöä jatkettiin. Varmaan sekä turistien iloksi, että myös paikallisten hyödyksi.




Todella mukava italialainen ravintola. Ihanan makuinen Caesar-salaatti! Olimme täällä mieheni kanssa lounaalla, kun tyttömme kiisi omia teitään. Jonkun paikallisen herran pää tuossa etualalla. Ei siis mieheni.





Se San Franciscosta. Ihana kaupunki. En nyt muista kuinka paljon siellä oli ravintoloita, mutta muistaakseni suhteellisesti eniten per asukas koko maailmassa. Kyllä niitä ravintoloita riittikin.

7 kommenttia:

  1. En ole ikänä Ameriikoissa käynyt enkä kieltäkään osaa kuin nettitarpeiksi, mutta todella mielenkiintoisia kuvia elävästä elämästä eikä mitään amerikkalaisia esittelykuvia. Hienosti olet osannut ottaa tilanteista vaarin ja niinpä voit nyt välittää blogisi kautta matkaelämyksiä muillekin. Kiitos kauniista virtuaalireissusta, tulipa käytyä S.Fransiscossa.

    VastaaPoista
  2. Vaikka paljon matkustelisi, niin ihan kaikkialla ei voi käydä. Paljon tulee "esteitä". Minulle taas englanti kielenä on oikeasti vahva kieli, käytin sitä työelämässä päivittäin kahdeksan vuoden ajan ja raportoin sillä kielellä. Jotain tarttui päähänkin plus tietenkin oppikoulun teoria.

    Minun mielestäni jenkeissä on kivaa se, kun istut raintolan pöytään ja tarjoilija on yleensä aina hyväntuulinen ja ensimmäinen kysymys onkin "Hi guys, how was your day today?", tai "How are you?". Siitä tulee itsekin aika hyvälle tuulelle, vaikka ei päivän tapahtumia tarjoilijalle olekaan tarkoitus selvittää:)Kaupoissakin myyjät ovat ihan superystävällisiä. Olkoonkin sitten vaikka kuinka pinnallista se ystävällisyys, mutta oikeasti se ei ole väkinäistä. Mitenhän me saataisiin suomalaiseen raflakulttuuriin tätä samaa?

    Itsekin tykkään katsella luonto-ohjelmia sellaisista paikoista joihin ei ihan varmasti tule elämän aikana mentyä. Virtuaalimatkustus on mukavaa, silloin, kun ei itse pääse paikalle. Eikä kaikkiin paikkoihin ole haluakaan. Aina ei joku kulttuuri jostain syystä ole se itselle kiinnostava ja mitä tekee tavallinen ihminen Grönlannissa, Huippuvuorilla tai hiihtämässä pohjoisnavalle?

    VastaaPoista
  3. Tuollaista ystävällisyyttä löytyy täältäkin, jatkuvaa hyvän loppupäivän toivotusta, kyllä positiiviset lausahdukset saavat ihmismielen ajatusmaailman plussanpuolelle eli asennoituminen elämään muuttuu ja se tarttuu myös toisiin. Ei sitä Suomeen saa iskostettua helpolla, ei auta, kuin itse olla ystävällinen toisille, tulee edes itse hyvälle tuulelle ja se toinen myös.
    Muuten, luin juuri blogista http://pancreaticoduodenalis.blogspot.de/
    norsuista, että elefanttiäidit ja tyttäret pysyvät ikänsä yhdessä, ihan niin kuin nuo merileijonat. Aika kiva ajatus.
    Sitten piti myös sanomani, että laadullisesti nuo kuvasi ovat huippua, en ikinä itse yltäisi moiseen1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis olen matkustellut Saksassakin ja ihmiset ovat siellä monta kertaa ystävällisempiä kuin Suomessa. En tiedä onko se vain kuvitelmaa, mutta mielestäni ihmiset muuttuvat ystävällisemmäksi mitä etelämmäksi menee. Heh. Myös Itävallassa on aivan ihania ihmisiä ja saa iloista ja ihanaa palvelua. ja se iloinen palvelu, kun on niin pienestä kiinni. Lähikaupassamme yksi tyttö iloisella hymyllään nousee pari palkkia yli muiden ja koko siinä kaupassa on kuitenkin iloinen henki. Mutta mikä meitä oikein kansana vaivaa??

      Aika liikkistä, että norsutkin ovat perheenä yhdessä. Ajattelepas joutsenia. Nehän ovat yhdessä, kunnes "kuolema erottaa". Tosin en tiedä ottaako joutsen uuden puolison, jos vanha puoliso kuolee. Hei HooPee. Sinä se vasta olet ihana ihminen. Oikeasti. Piristit koko loppupäiväni!!!! Ihanaa viikonloppua Saksaan ja Vilille virtuaalirapsutuksia!

      Poista
  4. Kommentoin nyt vasta kun viikonloppu meni kuumeillessa punkan pohjalla.
    Jotenkin tulee mieleen se laulu, if you're going to San Fransisco...ja siitä tulee hyvälle tuulelle :) Hienosti kuvailit kaikkea näkemääsi ja kokemaasi, melkein kuin itse olisi ollut paikan päällä. Ja kuvat todellakin ovat ihan huippulaatuisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se laulukin on mun lemppareita vaikka en nyt kauheasti sanoja muistakaan. Jotain siinä on kukkasista ja ihmisistä joita kaupungissa tapaa. No tyttö seikkaili itsensä semmoiseen "hippikortteliin", jossa oli kuulemma ollut tooooosi kivaa. Mies ja minä emme eksyneet hippikortteliin:) Kuvat tulevat hyvästä kamerasta. Nyt vasta tajuan kuinka paljon ne "pikkelsit" oikein vaikuttavat. Mutta joo, San Franciscoa voi kyllä suositella. Parhaimmillaan se on varmaan kesä-heinäkuussa, kun siellä silloinkaan ei ole liian kuuma. Yllätys, yllätys, San Franciscohan on aika pohjoisessa, joten siellä ei kesälläkään ole tukalan kuuma. Toivottavasti kuume antaa periksi, tai siis katoaa....

      Poista