perjantai 25. tammikuuta 2013

Viimeiset kuvat jenkkilästä


Hei kamut. Nyt ennkuin palailen meidän mukavaan matkaan ja kirjoittelen kuvatekstejä, niin minun täytyy purkautua. Siis kihisen raivosta. Joku ranskalainen asunnonvälitystoimiston virkailija nyt oikein kyykyttelee: "Lähettäkää miehenne kolmen viimeisen kuukauden palkkakuittien kopiot". En ole vielä kysynyt, että hei Huksa Kucha (nimi on suurinpiirtein tämä), oletko nyt aivan vakavissasi. Valitettavasti hän on vakavissaan, koska jo ensimmäisessä viestissä tämä pyyntö tuli. Mistähän me löydämme mieheni kanssa ne? Emme ole maailman järjestelmällisimpiä kumpikaan. Oikeasti, kun olin töissä, niin minun duunini oli niin maailman pikkutarkinta, että se kirjanpitäjän pakkojärjestelmällisyys ja aikataulutus ei enää jaksanut raahautua kotiin. Kaiken lisäksi minua suoraan sanottuna risoo tuollainen. Voikohan olla vaikeampaa asiaa, kuin koettaa vuokrata tytölle kalustettu asunto Pariisista kahdeksi kuukaudeksi. Siinä on kuulkaas monta mutkaa tiellä:)

No, anyway. Takaisin jenkkilään. Tässä ylitämme Golden Gaten ja olemme matkalla Muir Woodsiin, joka oli tälläinen punapuiden suojelualue. En nyt kuitenkaan käynyt halailemassa puita.



Kädet, kun eivät olisi riittäneet ympäri. Punapuut saattavat elää yli 800 tai jopa tuhatvuotiaaksi. Lisäys: Wikipedian mukaan punapuut saattavatkin elää yli 2000 vuotiaiksi. Tässä leikkauspinnassa oli hauskasti kerrottu, mitä tapahtui sinä vuonna, kun puu syntyi, oli 200 vuotta jne.



Tässä oli iso yksilö ja oikein joku muistolaatta. En nyt vain muista mikä..



Olimme pienessä kaupungissa nimeltä Sonoma yötä ja aamulla kävimme pienellä lähituottajien torilla. Tämä oli niin hupaisa tilanne, että oli pakko ottaa kuva. Mies kysyi vahtitädiltä, että "Oletko ihan vakavissasi, etten saa mennä koirien kanssa?". Vahtitäti vastasi: "kyllä olen". Alkuperäinen keskustelu: "Seriously"?, "Seriously" :) :)


Monterey Bayn suojelualuetta. Varsinainen pettymys. Ajoimme tuon "17th mile roadin" silloin 23 vuotta sitten ja sekä miehelläni, että minulla oli mielikuva, että meri näkyi ihan joka kohdasta. Nyt sinne oli rakennettu joittenkin ökymiljonäärien taloja, tontit aidattu ja meri näkyi vain muutamalle pysähdyspaikalle. Huoks, mikä suuren luokan pettymys.

                            

Tämä ihana possukokoelmani lisä on San Franciscosta. En tiennytkään, että kiinalaisessa kulttuurissa sialla on aika iso merkitys. Sika tuo vaurautta ja onnea taloon. No minullahan sitä onnea pitäisi sitten olla, kun on noita possuja kertynyt. Tämä on kyllä Made in China, käsinmaalattu ja maksoi ihan sikapaljon. Vähän englanninkielen ääntämyksestä: Kiltti myyjätär kirjoitti hinnan paperille kun kysyin hinnan. Läheltä piti, etten pyörtynyt. Ei muuten todennäköisesti olisi osannut sanoa lukua.  No, hyvä on. Possu on käsinmaalattu. Toivottavasti sen tekijä Kiinassa sai hyvän prosenttiosuuden. Sitten hän kysyi kauniisti Do you want a poscschhh? Anteeksi, kuinka? Kaksi kertaa, enkä ymmärtänyt, ennenkuin hän otti elekielen mukaan. Ai halusinko laatikon, juu kyllä kiitos. Ja possu pääsi naarmuttomana uuteen kotiin.




Tässä possu toiselta puolen. Ehei kahteen minulla ei olisi ollut varaa.




Las Vegasin possu ei maksanut kuin 5,99. Oikeesti!





Mitähän täällä voisi olla?




No mitäs muuta kuin possuja, possuja....




Ihanaa viikonloppua kaikki kamut. Tähän päättyi kuvamatka. Seuraavaksi palailen Ossin arkisten kuulumisten kanssa.

21 kommenttia:

  1. aika mahtavia puita!!!! rapsuja ja viikonloppuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikvätkö ole hienoja? Katsoin muuten Wikipediasta, että punapuu voi elää yli 2000 vuotiaaksi. Mukavaa vauvaviikonloppua!

      Poista
  2. Voi, että mä tykkäsin katsoa näitä teidän reissukuvia! Ihan kun olisin itsekin päässyt pienelle matkalle - KIITOS näistä!! <3

    Ja nuo possut - ne on tosi hauska keräilykohde ja ihanaa, että löysit matkalta noin monta erilaista. Kaikilla niillä on oma tarinansa.

    Mukavaa ja leppoisaa viikonloppua teille kaikille ja Ossille rapsuja! <3

    PS. Todellakin ymmärrän, että kihiset kiukusta! Me ei olla myöskään järjestelmällisiä ihmisiä, joten voin hyvin samaistua kiukkuusi. Olen monelta taholta kuullut/ymmärtänyt, että Keski- ja Etelä-Euroopan maissa byrokratia on jotain aivan kammottavaa. Jaksuja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos annamari. Kuvia oli hauska keräillä ja valikoida.

      Olen antanut itselleni luvan kerätä niin kauan possuja kun muistan jokaisen hankintapaikan:) Vielä onneksi muistan, mutta ei possuja olekaan kuin ehkä 60.

      Siis se ranskalainen siellä näyttöpäätteen toisella puolella saa minut ihan raivon valtaan. Ja ihan periaatteessa, miten ihmeessä sillä voi olla oikeus / pokkaa pyytää jonkun ihmisen palkkakuittia???? Toisella tasolla ymmärrän, että he jotenkin haluavat tarkistaa, että me pystymme maksamaan tonnin kuussa 17 neliön luukusta, mutta se tapa millä se tehdään. Arggh Mieluummin melkein maksaisin koko vuokran ennakkoon. Täytyy koettaa vähän rauhoittaa itseään, ennenkuin kirjoittaa sille sähköpostia. Ja koettaa löytää pari palkkakuittia. Sama kait tuo on jos sen slipin lähettää jollekin ranskalaiselle tuijotettavaksi. Onhan verotiedotkin Suomessa ihan julkista tietoa. Tytsyille Ossilta pusuttelut.

      Poista
  3. Oletpas löytänyt kivoja possuja! Olisi kiva tietää, mihin olet sijoittanut tuon käsinmaalatun arvokkaan possun - onhan se tietenkin arvoisessaan paikassa ja toivottavasti pysyy ehjänä. Yleensä en pidä koukeroisista ja koristeellisista kuvioinneista, mutta tuosta kyllä tykkään. Se tuo mieleeni Klaus Haapaniemi -tyyliset kuvioinnit, joista mm. Taika-astiat ovat tunnettuja. Oikein hyvä ostos, vaikka hinta onkin kirpaissut.

    Työkaverin tytär muutti Pariisiin opiskelijavaihtoon ja kaikenlaisia käytännön ongelmia hänelläkin tuntui olevan aluksi. Esimerkiksi internet-yhteyden avaaminen vei tolkuttoman kauan aikaa ja oli todella monimutkaista. Englannissakaan asiat eivät suju aina niin kuin strömsössä. Ei ole tytär vielä saanut avatuksi pankkitiliäkään, kun ei ole kait jaksanut sitä loputonta byrokratiaa. Toisin on Australiassa, jossa toisella tyttärellä on asiat sujuneet suurin piirtein kitkattomasti. Mutta onhan ausseilla "no worries" -meininki asiassa kuin asiassa.

    Suomessa asiointi on suhtkoht sujuvaa vähän joka paikassa - paitsi Kelassa. Hoidan tyttärien asioita täällä Suomessa ja kyllä meinasi taas mennä hermot sekä äidillä että tyttärellä kelan kanssa. Eivät meinanneet millään uskoa, että tytär opiskelee edelleen Australiassa kokoaikaisesti. Piti oikein pyytää yliopiston kansliasta kirje, että ihan aikuisten oikeasti 4 kurssia syksyllä = kokoaikainen opiskelu. Edellisenä vuonna sama oli hyväksytty ilman mukinoita ja seuraavana vuonna ei. Huokausten huokaus. Ihan tässä taas verenpaine nousi...

    Nyt lähdemme hiihtämään, että Ollikin saa ottaa pari tuntia rennosti. Kotiväen läsnäollessa on kaikenlaista pientä puuhaa seurattavana.

    Terkkuja ja oikein mukavaa lauantaipäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harlikka-possut ovat vasta löytäneet oman paikkansa. Kiinan possu ja Las Vegas possu ovat edelleen keittiön pöydällä. Hiljaa hyvää tulee:) Yksi Kiinan possu olisi ollut vielä hienompi. Siinä oli yksivärinen kuviointi, mutta valitettavasti sininen, joten se ei sitten päässyt mukaan. Tämä oli miehen ja minun yhteisvalinta. Sikakalliiseen hintaan sentään sisältyi tuo tyyny. Se tyyny on siis Kiinan possun ihka oma tyyny:)

      No nettiyhteys ja kalusteet ovat valmiina tässä asunnossa, kunhan nyt saadaan vuokra-asiat järjestykseen. On muuten ihan jännää, mitä kaikkea saa tungettua 17 neliöön. No asuimmehan mekin seurustelumme alkuajan 20 neliöisessä yksiössä, mutta oli sekin järjettömän pieni. Ai Australiaankin saa jotain koulutustukia. Hienoa. Olen luullut, että tämä koskee vain EU ja ETA-maita. Tyttö ei saa tuosta muutaman kuukauden ranskan kielikurssista mitään, mutta se koulukin on tälläinen yksityinen kielikurssikoulu, josta sai valita oppituntien määrän. Otimme sellaisen, jossa on viisi tuntia päivässä.

      Toivottavasti teillä oli mukava hiihtoretki, terveisiä M-L ja Ossi.

      Poista
    2. Australiaan saa Suomen opintotuen ulkomaankorotuksella eli saman kuin Englantiinkin. Eihän sillä pärjää... nyt tyttö on Kentucky Fried Chickenissä töissä.

      Hiihtoretki oli mukava. Käytiin Auranmajalla (eräänlainen taukotupa) munkki-kaakao-mehu-tauolla.

      Poista
  4. Kiitos amerikanreissusta - vaikka sen tekikin vain kuvien välityksellä. San Francisco ja Los Angeles olisi kiva nähdä. Nuo paikalliset ratikat ovat romanttisen näköisiä, uudet hankintaan varmaan valmiiksi vanhan näköisinä. Voi kuinka kiva olisikaan että Helsingin ratikat olis vielä sen näköisiä kuin 60-luvulla vaikka sitten olisivatkin aivan uusia.

    Olen kuullut minäkin, että asunnon, laajakaistan ja pankkitilin hankkiminen voi olla hankalaa. Ehkä Suomessa vielä uskotaan enemmän ihmisiin kuin muualla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin vuonna 1990 kävimme myös Los Angelesissa ja se oli minulle ihan shokki. Suunnilleen Uudenmaan läänin kokoinen alue kytkeytyneenä toisiinsa. Oli siellä kyllä joku Downtownkin, mutta kun lähti toiselta puolelta "kylää", niin sai varata pari tuntia ajoon eikä riittänytkään. Ei ollut edes Hollywood ja se "tähtien" katu minun mieleeni. No taidan olla ihan poikkeava monista muista ihmisistä. Juu uudet ratikat tuolla Friscossa ovat ihan samannäköisiä kuin vanhatkin. Eikös muuten Helsinkiin ole palautettu ratikat vihreiksi? Tosin ne vanhat ratikat olivat ihan omaa luokkaansa lipunmyyjätäteineen.

      Onneksi tyttö on niin vähän aikaa reissussa, ettei tarvitse ajatella paikallisia pankkitilejä. Onneksi se pankkikortti käy tosi monessa paikassa maksuvälineeksi ja ainakin automaatista saa sitten käteistä. Vanhemmat sitten pitäkööt huolta siitä, että rahaa on tilillä. Onneksi tytöstä on pikkuhiljaa kasvanut rahankin käytön suhteen järkevä nuori neiti. Joskus minullekin "kehtaa" sanoa, että mitenkä sinä noin kallista ostit? Sanoi possustakin, mutta minä sanoin, että omianipa ovat vähäiset rahat. Nellille virtuaalirapsuja.

      Poista
  5. Punapuita :) En ole koskaan nähnyt luonnossa, ainoastaan Lontoossa museossa ihastellut puun rungon valtavaa ja kunnioitettavaa paksuutta...jos puu osaisi puhua, mitähän kaikkea se osaisi kertoa nähneensä.

    Tosi monella on ollut juuri vastaavanlaisia ongelmia noiden perusjuttujen: pankkitilien, puhelinten ostamisten, nettien avaamisten jne. kanssa ulkomailla - ja vuokrasopparia tehtäessä on pitänyt mennä ajassa toooosi kauan taaksepäin ja toimittaa erinäisiä tietoja eri vuokranantajista vuodelta miekka ja kivi. Turhauttavaa. Toivottavasti asiat kuitenkin etenevät mahdollisimman kitkattomasti eteenpäin tyttärelläsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punapuut olivat aivan ihania. Minussa asuu varmaan jonkinlainen pieni "vieherpipertäjä". No oikeasti meidän taloakin siirrettiin yhden punapuun sukulaisen eli männyn tieltä jokunen metri. Sanoin miehelle, että koska tuo mänty on elänyt tuossa monta sataa vuotta, sitähän ei kaadeta meidän talon tieltä. Sekin mänty on ihan alhaalta ympärysmitaltaan reilusti yli kolme metria, mutta kyllä häviää punapuille ihan kirkkaasti. Olisi silläkin männyllä varmaan hauskoja juttuja kerrottavana meidän talonpaikasta. Tässähän on ollut hieno pitsihuvila aikoinaan, mutta venäläisten lähdön jälkeen se jouduttiin purkamaan pois surkean kunnon takia.

      Eiköhän me saada asiat järjestykseen tytön opintomatkaa varten, kunhan nyt keräilen itseni ja miehen palkkakuitit jostain:) :) Humppatukille rapsutuksia.

      Poista
  6. Vautsivau, sinäkin oot ollut reissussa! Kivoja kuvia :)

    Minullakin on yksi posliininen säästöpossu. Ostin paikalliselta kirpputorilta eurolla!? Se on oikein kaunis vaaleanpunainen ja hyvin maalattu.

    Itse en ole viimeaikoina paperitöitä työkseni tehnyt, mutta kotona mulla on paperit aika hyvin järjestyksessä ja siitä on ollut hyötyäkin. On tullut huomattua, että ihmiset niissä virastoissakin aina työskentelee ja välillä sattunut kohdalle aivan uskomattomia virheitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oltiin oikein "suuressa maailmassa". Olisipa vielä ollut lämmintä, niin matka olisi ollut täydellinen. No Kalifornia on vielä samalla puolella päiväntasaajaa, että talvihan sielläkin on, tosin leudompi. Las Vegasissa sitten menee tähän aikaan vuodesta yöllä muutaman asteen pakkaselle. Sitä minä ihmettelin, että ne palmut kestävät sen muutaman asteen pakkasen. Ehkä siellä maan sisässä on jotain palmujen lämmitysjohtoja. En tiedä, mutta sen kaupungin nähtyäni, en ihmettelisi en yhtikäs mitään:)

      Poista
  7. Possut ON söpöjä :) Ihanaa oli lukea teidän reissusta, kun itsekin vastaavasta haaveilee..

    p.s jos palkkakuitit ei löydy, niin palkanlaskijalta saa uudet pyydettäessä. nimim. en säästä mitään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain olekin possut söpöjä. Keräys alkoi aivan vahingossa ja nyt minulla on tosiaankin noin kuutisenkymmentä erlaista possua lasisia, keraamisia, porsliinisia, yksi sairaan ihana puinen, rautaisia jne.

      Löysin kahden kuukauden palkkakuitit ja hyvin vastentahtoisesti skannasin ne ja lähetin sille ranskalaiselle hemmolle. Saahan ne kopiot tottakai. Onneksi toinen slippi oli joulukuulta, niin siinä näkyi ainakin kumulatiivinen summa:) plus sitten tammikuun. Jotenkin vain kihisen raivosta, kun mielestäni vähän arkalauontoisia tietoja pitää lähettää jollekin ranskalaiselle, täysin tuntemattomalle hemmolle:)

      Poista
  8. Olisipa käydä ainakin koettamassa tuollaisten puiden halailua,vaikka kädet eivät yltäisikään ympärille sielu lepäisi :) Ja nuo sillat, tahtoisin ylittää tuollaisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Golden Gaten silta on muistaakseni jotain kolme kilometriä pitkä. Jotain luin sen rakentamisenkin historiasta, mutta ei pysy tuollainen tieto päässä. Sen voisi kävelläkin päästä päähän, mutta veikkaan ettei sovi minun heikoille hermoilleni.

      Poista
  9. Vau, on teillä kyllä ollut aivan uskomaton reissu. Meikä olis varmaan vaan henkäillyt ihastuksesta joka paikassa.
    Voisi olla hauska kokeilla kuinka monta ihmistä tarvitaan pitämään toisiaan kädestä puun ympärille niin, että ekan ja viimeisen kädet kohtaavat.
    Ihania possutuliaisia. Voi kuinka kaunis tuo Kiinan possu onkaan, sun täytyy vaihtaa sen kylkeä aina päivittäin, että kumpikin puoli tulee esiin säännöllisesti. Kiitos tästä ihanasta Ameriikan reissusta ja matkakertomuksista kuvineen!

    VastaaPoista
  10. Hei Elli. No minunhan tartti vähän selvittää, kuinka monta immeistä tarttisi puuta halaamaan. Wikipedian mukaan maailman paksuin punapuu on Sequoian luonnonpuistossa elävä "kenraali Sherman", ympärysmitta puolentoista metrin korkeudella 31,3 metriä. Meikäläinen saa levitettyä käsillään noin 1,60. Yleensähän ihan normaalirakenteinen ihminen saa venytettyä käsillään oman pituutensa, joten mun mittaisia ihmisiä tarttisi sitten tuohon hommaan 20, siis jos oikein laskin:)

    Minunkin mielestäni Kiinan possu on aika soma. Sillä on kivan vinot silmät. Tein muuten jo matkastamme sellaisen Ifolor-kirjan ja sekin oli hauskaa puuhaa. On siinä joku keksinyt hyvän idean ihmisille säästää matka,- sun muut kuvat. Eihän niitä kuvia päätteeltä tule ikinä katsottua ja onneksi diaprojektoritkin taitavat olla museoissa:)

    VastaaPoista
  11. Tykkäsin näistä jälkimmäisistä minimatkoista (San Francisco etc.) vielä enemmän, kiitos kuvista :) Possu... tuosta ihanampaa on enää vaikea löytää kokoelmaan, on se niin ihana.

    Huomasin, että olen kuin varkain alkanut keräillä posliinikoiria ja teekannuja. Niistä lähipäivinä lisää, kun molemmat kokoelmat karttuivat taas yhdellä uudella löydöllä kirppisostoksilla :)

    Älkää liukastelko, ulkona on tulossa melkoiset kelit, ainakin meillä päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oikeastaan me olimme Friscossa saman ajan kuin Vegasissakin. Sitten sen 3 päivää, teimme näitä minimatkoja. Minustakin tuo Kiinan possu on aika liikuttava. Possussa tarvitsee aina olla "se jokin" joka vangitsee heti ensi silmäyksellä. En suinkaan osta kaikkia possuja, joita tuolla eripuolilla kauppoja ja kirppareita näkee.

      Ai porsliinikoiria. Näin Apollon tulevassa huutokaupassa kolmen porsliinikoiran setin http://www.apollo.fi mutta minua kiinnosti oikeastaan vain mäyris:), joten enpä taida jättää ennakkotarjousta. Nyt en edes muista mikä oli lähtöhinta. Apolloon voi kyllä jättää pienemmänkin tarjouksen, kuin lähtöhinta. Joskus näkee, että tavarat ovat menneet paljolti alle alkuperäisen pyynnön. Joskus sitten taas jonkun esineen hinta nousee todella korkeaksi.

      Täällä on keli ihan sula ja kohta sitten tulee pakkasia ja sitten liukastellaan. Onneksi on saappaissa aika tuhdit liukuesteet. Muuten juu voisin mennäkin nurin tuolla Ossin kanssa tallustellessani.

      Poista