keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Viettien viemää



Ei siis Tuulen viemää. Annamari kirjoitti ihanasti blogissaan känkkäränkästä.
Meidän Ossi on muuttunut viettiränkäksi. Onneksi pahimmat juoksujen päivät kaukaisen naapurimme labbiksella, sillä mangoista pitävällä, mukavalla nartulla, alkavat olla ohitse.


Ossi kaipaa nyt enemmän hellyyttä kuin aikaisemmin ja se haluaa osoittaa, että äänessä löytyy. Eilenkin lähestulkoon ainoat hiljaiset hetket minulle olivat ne, jolloin kävin kaupassa ja mieheni oli Ossin kanssa kävelyllä. Tänään on jo hiljaisempi päivä. Hyvää tässä on se, että kun Ossi taas osittain paastoaa, niin paino varmaan vähäsen tippuu.

Eilen oli kaupasta fenkoli loppunut, joten tänään valmistuu kaalilaatikko ilman fenkolia:) Muuten valtakunnassa on kaikki hyvin. Rakas tyttäreni tulee jo kolmen viikon kuluttua kotiin Pariisista. Kaksi kuukautta meneekin yllättävän nopeaan ja tyttöni on kiltisti raportoinut lyhykäisesti lähes päivittäin.





Katselimme eilen miähen kanssa televisiosta Billy Connollyn matkaa moottoripyörällä legendaarista "route 66ä" pitkin, Chicagosta Kaliforniaan. Naureskelimme yhdessä, että kolmipyöräisellä moottoripyörällä minäkin voisin ajella vielä ilman onnettomuutta, kunnes selvisi, että silläkin voi kaatua. Billy oli kaatunut ja katkaissut yhden kylkiluunsa. Neliosainen sarja on letkeä ja moottoripyöräfaneille mukavaa katseltavaa. Ossi keskittyi enemmän hammasharjan syöntiin. Nahkaluu pitää olla kanssa aina näkyvillä. Sitä on hauska tyrkkiä alas sohvalta miähen nosteltavaksi. Ossi on kehittänyt oman "minä pudotan, sinä nostat"-leikin. Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

8 kommenttia:

  1. Voi sitä Ossikkaa, kun on kevättä niin kovin rinnassa, että tarttee nuin kovin yltyä laulamaan. <3

    Mäyräkoirat kyllä onkin ilmeisen kovia juttelemaan, ainakin näihin meidän westeihin verrattuna. Pepillä on välillä niin paljon asiaa, että alan miettimään, onko sillä kipuja tai jotain. Mutta ei varmaan ole. On vaan niin kova kertomaan ääneen asioita. ;D

    Mies katsoi muuten eilen ihan tuota samaa ohjelmaa ja huuteli minuakin katsomaan. En mennyt, mutta sain sanallisen referoinnin jälkeenpäin. Oli kuulemma mm. ollut joku kylä, jossa asui vain yksi ihminen. Hassua!

    Terkkuja sinne kovasti ja Ossille suukkoja meitin neideiltä, joista Rillalla(kin) on juoksut päällä.. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti laulut on kohta lauleltu, tältä keväältä.

      Mäyräkoiralla on juu ihmeellinen äänirepertuaari. Ossikin urisee ja puhkuu minulle ja välillä se osoittaa tyytymättömyyttään ikäänkuin "aivastelemalle". Kaikkia ääntelyitä on siis suorastaan mahdoton edes yrittää kuvailla. En kyllä tiedä olisiko tuo rotuominaisuus. Ennemmin yhdistäisin sen jotenkin koiran luonteeseen. En oikein nyt tiedä. Meidän yhdellä naistuttavalla on tälläinen kiinan harjakoira (autsch sellainen "naku") ja se koira on kanssa kova poika juttelemaan.

      Se oli aika outo se yhden ihmisen "kylä", mutta nainen ilmoitti, että mihinkäs hän nyt kodistaan lähtisi, mutta oli se oikeasti vähän "spooky", kun kaikki kaupat olivat lopettaneet ja hänenkin isällään oli ollut huoltoasema kylässä aikoinaan. Lähimpään ruokakauppaan oli muistaakseni kuutisenkymmentä kilometriä. Koetan pitää mielessäni, kun alkaa kiukuttaa tuo kolmentoista kilometrin kauppamatka:)

      Tytöille kanssa terveisiä tuolta meidän hormonihirviöltä. Nyt Ossi on onneksi hiljaa. Miäs varmaan kiertänyt pitemmän lenkuran, sillä välin kun olin kangaspuita louskuttamassa.

      Poista
  2. Ei oo helppoa uroskoiran kevät... Täällä poukkoillaan kevään kunniaksi lenkkeillessä tavanomaistakin ahkerammin haisujen perässä, valtava voima kahdeksankiloisessakin koirassa, joka päättää, että nyt mennään kuules emäntä tonne toiseen suuntaan. Liekö täälläkin jollain naapurustossa juoksu, vai onko se sitten vaan tämä yleinen kevään tuoma energisyys ja villiintyminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkeinpä veikkaisin, että joku naapuruston sulotuoksuinen tyttö Jaloakin hyppyyttää:) Tuommoisessa pikkukoirassa on ihan kamala voima. Ossikin on kerran kiskaissut minut nurin epätasaisessa metsässä. Ossi tuossa mutisee, että koeta kestää Jalo, kevätkin loppuu aikanaan.

      Poista
  3. Voi tuska, Ossi, mutta pian tulee kesä ja sitten tuoksuu mullalta ja ruoholta :)
    Syyttelen usein itseäni, kun koira on levoton, etten ole aktivoinut tarpeeksi. Mutta yritän muistaa nuo hormonit, että ne vaikuttavat koiraan enemmän kuin minun tekemiseni :/

    Rauhallisempia kevätpäiviä sulle ja Ossille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuska on jo muuttunut lähes rauhallisuudeksi. Suhteellisen nopeaan ne tuskapäivät menevät ohitse. Nyt Ossi nukkuu jo ihan rauhallisesti taas peiton päällä. Tosin kävimme nauttimassa kevään tuoksusta puolentoista tunnin edestä.

      Ihanaa, kun aurinko paistaa ja tie alkaa sulaa. Aurinkoa sinne teillekin, M-L ja Ossi.

      Poista
  4. Nelli kyllä kertoo jos haluaa huomiota - eilenkin kun katselin kyseistä ohjelmaa. Tykkään tuosta ohjelmasta koska Billy on niin rento (osaa nauraa itselleen) ja reissaa ihan oudoissa paikoissa. Jäin siis siihen täysin kiinni ja yht'äkkiä Nelli haukahti korvan juuressa ja hätkähdin. Neiti oli tullut viereen pallon kanssa ja ilmeisesti kyllästyi odottamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Route 66 oli aikoinaan varmaankin vilkas väylä ja kuoli kokonaan pois, kun moottoriteitä valmistui. Ohjelma on kyllä hauska ja sopii muillekin kuin moottoripyöräfaneille. Kun monta tuhatta kilometriä puristetaan neljään tunnin jaksoon, niin tulee vähän repaleinen vaikutelma. Mutta silti se on mielenkiintoinen. Pääsee virtuaalisesti paikkoihin mihin ei tule koskaan mentyä. Osaa nuo mäykyt pitää kiinni huomiontarpeestaan, sehän nyt on ihan selvä. Terveisiä ja Nellille Ossi-pusuja, M-L ja Ossi.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.