torstai 22. elokuuta 2013

Ossin aatoksia osa 25


Tuntuu, että en ole kirjoitellut kuin potutuslauantaita:) Ossilassa kuitenkin suurinpiirtein kaikki hyvin. Lauantaina yksi hyvä ystävättäreni miehensä kanssa pitävät yhteiset 50-vuotisjuhlat ja menemme miähen kanssa "bilettämään":) 

Voitteko kuvitella, Ossin rakas peitto on vielä suurinpiirtein ehjä. Kun saan huomenna kaverini 50-vuotisvillasukat valmiiksi, otan neulan käteeni ja pistän tuohon vähäsen nyrsittyyn pussilakanaan samanlaisesta tyynyliinasta paikan. Sitten, kun paikkatyynyliinat, joita on kaksi, on käytetty, on varmaan aika vaihtaa pussilakanaa....

Tässä peitto saa vähän kyytiä ja


meditointi voi alkaa.



 Tätä uutista lukiessani ei nauru ollut kaukana. Käykää katsomassa koiran kuvaa. Kyllä on pitänyt jäädä kaikki biologian tunnit väliin, jos uskoo tiibetin mastiffia leijonaksi. Tosin eläintarha taidettiin lopettaakin.

Joku osoitti todella hienoa rohkeutta pelastamalla kissanpennut palavasta autosta. Hienoa toimintaa, joka ansaitsee hatunnoston.

Amerikan akita kävi silkkiterrierin kimppuun. Tämä sama ikävä uutinen oli Iltalehdessäkin. Iltalehden uutisesta jäi jotenkin hieman outo kuva tämän pikkuterrierin omistajasta, vaikka hän oli tilanteeseen tietysti täysin syytön. Siinä jutussa hän nimittäin kovasti korosti vain koiransa rahallista arvoa. Tosin tämä painotus voi olla tietysti toimittajankin aikaan saama.

Nyt on sitten saatu aikaiseksi koko Suomen kattava rekisteri uutta kotia etsivistä eläimistä. Hieno juttu. http://kodittomat.info/ palvelee kaikkia niitä, jotka ehkä voisivat tarjota uuden kodin jollekin kodittomalle eläimelle. Löytyi kaneja, kissoja, hamstereita, kilpikonnia ja koiria. Koiria katsellessani huomasin, että niitä yhdisti aika suuri koko. Olisikohan pienestä pennusta kasvanut liian suuri ja vaikeasti koulutettava? Pienin oli 17-kiloinen kaunotar. No ok, meidän ensimmäinen saksan paimenkoira oli todella suurikokoinen uros ja painoi liki 50 kiloa. Säkäkorkeuttakin taisi olla 10 senttiä yli ihannekoon. Toivottavasti tämä kodittomien sivusto leviää kaikkien uutta lemmikkiä kaipailevien tietoisuuteen hyvänä vaihtoehtona.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille Ossilasta!

10 kommenttia:

  1. Ossi on niin suloinen tuon peittonsa kanssa, Ossin paras kaveri vissiin. Kuin pikkulapsen uniriepu. :)
    Tekee hyvää välillä kuulla noita iloisempia uutisia, kuten kissanpoikien pelastuminen ja kodinetsijäeläinten kokoaminen yhteen paikkaan.
    nythän niitä on ollut siellä täällä ympäri maata ja nettiä, helpottaa huimasti niin kodinetsijää kuin -antajaa.
    Niinpä, herkästi otetaan pieni pentu, ajattelematta maalaisjärjellä, että siitä kasvaa iso koira. Rotukoirista se on helppo tietää etukäteen, sekarotuisista ei koskaan tiedä, jopa saatetaan valehdella vanhemmat pienemmiksi. Yllätys on on suuri, jos koira kasvaa ja kasvaa...
    Isokokoisen koiran hoitaminen on haastavaa, sitä kun ei voi ottaa kainaloon hankalissa tilanteissa. Sellainen syökin kuin aikamies.
    Terveiset Ossilan palvelusväelle ja isäntä Ossille erityisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ossi on peittoineen kuin Eppu riepunsa kanssa. Olin kanssa ilahtunut, kun luin sekä kissanpojista, että tuosta yhtenäisestä tietokannasta kodinvaihtajille. Minun mielestäni isokokoisen koiran hoito ei ole mitenkään haasteellista, jos on tiedostanut asian.

      Meidän ensimmäinen saksan paimenkoira oli edellisessä kodissaan saanut niin hienon koulutuksen, että sen kanssa oli ilo tehdä kaikkia asioita. Toma oli tälläinen kodinvaihtaja, joka tuli meille hieman alle 2-vuotiaana ja minä olin 16-vuotias. Sen isäntä ja emäntä asuivat Kirkkonummella, mutta työpaikka muutti ja teki heidän työmatkat niin pitkiksi, että koira olisi joutunut olemaan päälle 12 tuntia päivässä yksin. He katsoivat silloin parhaaksi luopua Tomasta ja ihanasti koira meille sopeutuikin ja oli helppo käsitellä, kun oli niin tottelevainen. Lämpöisiä terveisiä teille Saksaan!

      Poista
  2. Vieläkin peitto kiinnostaa, hassu. Jäin oikein miettimään että Nellillä ei ole ollenkaan tuollaista lempijuttua. Vain pallot...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ossilla on aina ollut tuollaiset peitot, lakanat ja sen omat räsymatot sen oman maailman "tärkein juttu". Ossi on kanssa aika pallohullu, mutta pitkään aikaan en ole sen kanssa heitellyt palloa, kun se sitten yrittää ottaa sellaisen lentävän lähdön ja pelkään vähän sen kerran niksahtaneen selän puolesta:( Terveisiä ja Nellille Ossi-suukkoja.

      Poista
  3. Hihi, mastiffijellona on aika vinkeän näköinen. Onkohan ihmiset oikeasti uskoneet sen olevan leijona? Miten olikaan meidän Ruokolahden leijonan kanssa, mikä otus se lopulta oli, oliko joku nähnyt otuksesta muutakin kuin tassunjäljen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos jollekin on mastiffijellona mennyt täydestä, niin olkoon näin:) Nyt en muista Ruokolahden leijonasta muuta kuin iltalehtien otsikot:) Periaatteessahan se olisi voinut olla sirkuskarkuri. Luultavasti sitä ei ollut olemassakaan.... Tai ei voi tietää:) Terveisii teillepäin!

      Poista
  4. Heh, tuo leijona-tarina on kyllä ihan uskomaton!?! Haukkuva jellona - hi-hii! :D:D

    Aivan mahtava tuo kodittomat -sivusto!! Jo oli aikakin, että sellainen perustetaan. :)))

    Mukavaa viikonloppua ja Ossikalle suukkoja meidän neideiltä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kait se jellonan murahtelu voi vähän haukkumista muistuttaa. En ole kuullut oikeaa jellonan murinaa..Korkeasaaressa ei kissalaaksossa juuri murista. Tiedätkös muuten mikä eläin oikeasti haukkuu niin, että sitä voi luulla koiran haukuksi? Kauris, joita on täälläkin melkoisesti. Taitaa olla nimenomaan uroskauris joka päästelee sellaisia reviirihaukkuja. Monta kertaa olen kesäiltaisin ollessani Ossin kanssa kävelyllä oikein pysähtynyt ja kuunnellut, että onkos tuo kauris vai onko täällä nyt joku koira irrallaan. Se on oikeasti metka ääni. Tytsyille Ossi-pusut takaisin!

      Poista
  5. Kih hih, meijän täytyy varoo menemästä Korkeasaareen, voivat luulla meitä vaikka saukoiksi.

    Ossi on Peittomylläri. Kyl pedissä peitto pitää olla. Sitä on kiva kupsuttaa ja kietoutua sen uumeniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olette te niin sulavan notkeita, että pieniksi saukkopojiksi teitä vois luullakin. Silakka suuhun poikittain ja veteen pyörähtelemään, niin olette ihan ilmiselvästi saukkopoikii:)

      Ossi on peittomylläri. Tepäs keksitte oivan lempparinimen! Terveisiä.

      Poista