lauantai 17. elokuuta 2013

Potutuslauantai osa 15


Lopettakaa hyvät ihmiset se paperittomien koirien ostaminen!! Eipä tässä tällä erää muuta. Jälkikäteen ei auta harmitella. Lukekaapa tämäkin linkki.
Ihan kaikki, jotka ostavat paperittoman pennun tukevat sitä niin sanottua kuuluisaa pentutehtailua. Ostamalla paperittoman pennun me luomme ne markkinat. Ei hitsit sentään se koiran ostaminen voi olla muutamasta satasesta kiinni. Tai jos on, niin jättäkää se koiranpentu pelkäksi haaveeksi! Nyt vielä kalvaa siinäkin mielessä, että kyseinen "koiratalo" on jossain täällä Kirkkonummella! Jutussa sanotaan mielestäni hassusti, että "ammattilaisiakin voidaan huijata." Uskallan väittää, että näin ei asian laita ole ja minäkin ostaisin koiranpentuni vain rekisteröidyltä kasvattajalta. Yhdenkin pentueen voi rekisteröidä. Onhan täällä blogistaniassa yksi joka teetti ihanalla sileäkarvaisella mäykyllään pennut. Kotia vaihtavat koirat ovat sitten eri juttu.

Olen miettinyt hieman tuota koiranpentujen hintaa. Oikeasti, jos haluaa koiranpennun muutaman satasen halvemmalla, niin parempi jättää kokonaan ostamatta. Eihän ne koiran kustannukset lopu siihen ostohintaan. Sittenhän se kulutus vasta alkaakin. Meidän Ossi on ollut suurinpiirtein "perusterve" ja silti olen saanut rampata sen kanssa eläinlääkärissäkin reilun tonnin edestä tässä kymmenen vuoden varrella. Summa pitää sisällään ne kaikki suositellut rokotukset ja 3-4 tassutulehdusta. Sen takia ne rekisteröidyt pennut maksavat hieman enemmän, kun niistä on oikeasti huolehdittu jo ennen niiden syntymää. Uskallan väittää, että koiranpentujen kasvatus ei voi olla kenellekään suuri liiketaloudellinen tuotto, vaikka se rotukoiran pentu maksaa ehkä tonnista useampaan tonniin. Minulla on todella hämärä mielikuva, että Ossi olisi 10 vuotta sitten maksanut siinä kahdeksansataa ja Ossi on ostettu Stenstallets nimisestä Loviisan takana sijaitsevasta kennelistä. Taisi olla aikoinaan aika suurikin kk-mäyristen kasvattaja ja voi ehkä kasvatella vieläkin.

 Hmm, nyt äkkiä passipaikalle..



Justiinsa tuota asiaa mullakin olisi...



Paras vahtia tuota isäntää vessassakin, ettei se karkaa...



No voin mä


just rapsutettavaksi tulla.


Älä jätä minua, älä jätä... tahtoo lenkuralle


Tästä megaluokan pentutehtailupotutuksesta huolimatta kaikille hyvää viikonloppua Ossilasta!

14 kommenttia:

  1. Meijän perheessä kaikki on samalla kannalla sun kanssas. EI pentutehteilijoille ja niitten pentujen ostajille. Nih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa kaikki ovat näitä pentutehtailijoita vastaan ja silti näitä halvempien koirien ostajia riittää. Ehdoton ei ja kuten jossain linkin takana oli eläinsuojeluihmisen ohje "säälistä ei kannata ostaa". Mieluummin ilmoitus eläinsuojeluvalvontaan.

      Poista
  2. Erittäin ajankohtainen potutuksenaihe minunkin ajatuksissani. Tosin, samaa mieltä olen tietenkin aina. Nyt vaan on aihe ollut taas erityisen pinnalla, kun eräs tuttuni on ollut hankkimassa toista koiraa itselleen. Hänen ensimmäinen koiransa ei läpäise meikäläisen hankinaseulaa edes lähelle ja meinasi tämä toinenkin 'tarttua matkaan' vaikka ja mistä epämääräisistä paikoista. Lopulta onneksi uskoi, kun tarpeeksi kauan ja kuuluvasti "saarnasin". Niin, ja sen ensimmäisen koiran polvileikkaukset ovat tulleet maksamaan yli kolme tonnia. Ei sillä, etteikö paperillisen koiran polvet voisi olla yhtä hankalat. Kunhan nyt mainitsin.

    Olen todella, todella sitä mieltä, että jos paperillisen koiran hankintahinta on liian suuri, niin koiraa ei kannata siihen elämäntilanteeseen hommata lainkaan. Koskaan kun ei voi tietää, mitä kuluja koirasta jatkossa seuraa. Meillä edellisen kaksikon lääkärikulut olivat hyvistä vakuutuksista huolimatta monia tuhansia. Jos hankkii ison koiran, niin kunnollinen ruokinta on myös aika hintavaa. Ja, jos haluaa koiransa kanssa harrastaa, niin siihenkin menee rahaa. Eli todellakaan ei kannata siinä hankintavaiheessa säästää.

    Huh, olipas tunteita herättävä aihe tosiaan.. ;)

    Terkkuja sinne kovasti ja Ossikaiselle suukkoja meitin neideiltä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis koiranhan pitäisi päästä omanlaiseksi perheenjäseneksi. Ei sen hankinta saa olla todellakaan kiinni niistä muutamista satasista. Voihan rekatun kasvattajankin koirat sairastua, mutta ainakin luovutusvaiheeseen asti niistä ja niiden emistä on toivottavasti hoidettu hyvin (Ossinkin pentueen ainut narttu kuoli vuoden vanhana syöpään)

      Toivottavasti tarpeeksi paasaamalla pentutehtailusta päästään pikku hiljaa eroon. Eikä tämä minullakaan ole pelkästään tämän päivän aihe, vaan olen sydänjuuriani myöden näitä Virosta raahattuja pentuja vastaan. Miten voi jotkut ihmiset olla niin taukkeja, että ostavat koiransa esimerkiksi auton takaluukusta. Huh,huh...

      Poista
  3. Tasan tarkkaan samaa mieltä! Minä olen parille itseänikin vanhemmalle ihmiselle, jotka haikailevat koiraa ja miettivät ostavansa halvalla paperittoman pennun sanonut, että ottakaa mieluummin yhteyttä eläinten huostaanottoon. Siellä on paljon hyviä koiria vailla kotia. Ovat jo hankalan pentuiän ohittaneita, lääkärin tarkastamia ja terveitä. Jos vasta nyt olisin koiraa ottamassa, tuo vaihtoehto olisi vahvasti mielessä, vaikka silloin en kyllä himoitsemaani mäyräkoiraa saisi. Mäyräkoiria ei kuulemma kohdella niin huonosti, että kodittomiksi joutuisivat. Sehän on hyvä asia se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytyyhän noita uusia koteja tarvitsevia koiriakin. Jos haluaa tietynrotuisen koiran, niin sitten on ostettava kunnon kasvattajalta ja sillä selvä. Aikoinaan meidän molemmat saksan paimenkoirat olivat kodinvaihtajia ja hienosti sopeutuivat. Toinen oli tullessaan noin kaksi vuotta ja toinen 10 kuukautta eli kylläkin isokokoinen pentu, aika hankalassa iässä. Ai mäyräkoirat ovat tälläinen etuoikeutettu rotu tässäkin suhteessa. Hauska yksityiskohta tietää:)

      Poista
  4. Mikä ihme siinä on, ettei noita tehtailijoita saada ruotuun! Onko kovin vaikeaa antaa elinikäinen eläinten omistamis- ja kasvatuskielto jokaiselle, joka kärähtää pentutehtaasta.

    Pentutehtailu on eläinrääkkäystä, siinä vaan pentujen kohtalo jää uuden, usein tietämättömän omistajan murheeksi.

    Ossi :) Pistä isäntä koville lenkuroiden suhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole vastausta siihen, miksei niitä tehtailijoita saada ruotuun. Tai oikeastaan on: meillä on ne markkinat. On näitä ostajia ja pirun paljon, jotka haluavat saada sen oman murrensa hiukan halvemmalla, joten ostetaan se paperiton pentu, kun sen saa muutaman satkun halvemmalla kuin sen kasvattajan koiran. Sehän on se ongelman ydin. Jos ei olisi ostajia, niin pentutehtailu vähenisi huomattavasti. Kuka sitä nyt huvikseen koiranpentuja tähän maahan toisi? Ja kun se voitto on oltava mahdollisimman iso, niin silloin ne koirat voivat olla lähtöisin vaikka minkälaisista olosuhteista tahansa ja niitä narttuja pennutetaan minkä keritään. Rekisteröidyillä kasvattajillahan on säännöt kuinka monta poikuetta yhdellä nartulla saa teettää sen elämän aikana ja mikä on sen pennutusväli. Täytyy tunnustaa, että en muista sitä, mutta en olekaan ryhtymässä koirankasvattajaksi.

      Ossi taisi käydä ihan normaalin muutaman kilsan iltalenkin. Metsätielle on kaadettu tai kaatunut puita, joten miähen pitää varioida vähäsen. Minä olen taasikkeen tehnyt niin, että olen kävellyt puoleen väliin metsälenkkiä ja sitten kääntynyt kotiapäin.

      Poista
  5. Voi sattua niinkin, kuten meille, että ostimme pennun (Vili) rekisteröidyltä kasvattajalta, jonka koirien sukutaulut olivat komeita. Silti menimme ns. halpaan, vaikka koira maksoi ihan normihinnan eli 950e. Kennel osoittautuikin vähän myöhemmin eläinsuojelusäädösten vastaiseksi, selkeää koiranpennuilla rahastamista laiminlyöden tiineiden narttujen sekä pentujen hoidon. Loppujen lopuksi koko koiralauma siinä kennelissä oli aliravittu ja liassa elävä. Koiranpitokieltoa tuli vain 4 vuotta, kohta ne ovatkin jo kuluneet. Ehkä tämä nuori nainen aloittaa uudestaan jollain muulla rodulla ansaitsemaan elantonsa...
    Vilin hankintahetkellä en tajunnut tilannetta, kennel oli jo silloin ollut eläinsuojelun tarkkailussa, mutta eihän sellaista julkisesti ilmoiteta, vaan annetaan kaupan käydä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinkin voi valitettavasti käydä, mutta virallisilla kasvattajilla on kuitenkin enemmän kontrollia kuin näillä, jotka myyvät pentuja tuoden ne jonkun marketin pihalle, tai tuovat ne pennut Virosta jo valmiiksi sairaina. Suomen eläinrikkomuslait antavat aivan naurettavat rangaistukset. Onneksi Vili sai kuitenkin teillä onnellisen koiran elämän eikä sen elämä päättynyt heti alkuunsa, kuten jutun mopsinpennun.

      Poista
  6. Koirapuistossa kuulin pienen koiran omistajalta (kahden pienen koiran risteytys) että hän luuli ostaneensa vahinkopennun. Ei ollut - kun edelliset pennut oli myyty vaihdettiin prepaidliittymä ja teetettiin uudet pennut. Ja taas myytiin vanhinkopentuja. Kun pienet kahden rodun koirat ovat olleet muodikkaita niin nehän saadaan myytyä helposti.

    VastaaPoista
  7. Taas lisää noita pentutehtailun varjopuolia. Se, että nartut pennutetaan ihan näännyksiin. Minun täytyy tunnustaa yksi asia. Keskustelimme aikoinaan yhden kaverini kanssa leikillään ja puolivakavasti, että teetetään hänen nartullaan (mäyristä, borderterrieriä ja jack russelia) ja Ossilla pennut. Mutta kun koti olisi ollut ihan varma vain kolmelle tulokkaalle (meille ja hänelle ja aikuiselle tytölleen) ja tämä narttu alkoi olla jo Ossin 1-vuotispäivänä muistaakseni 7, niin luovuimme ajatuksesta. Kyselimme kyllä yhdeltä tutulta ELLiltä ja hän oli sitä mieltä, että epämuodostumien riskikin alkaa olla jo aika iso nartun iän vuoksi. Luovuimme ajatuksesta, vaikka se oli aika ihana. Ajattelimme myös pienellä kauhulla, että mistä olisimme löytäneet hyviä tuttavia tarpeeksi, jos pentuja olisikin tullut 7-8. Ajatuksesta ei sitten tullut mitään. No tuota ajatusta ei ehkä voi laskea mitenkään pentutehtailuksi.

    Minullahan ei missään nimessä ole mitään sekarotuisia koiria vastaan, mutta nimenomaan tätä pentutehtailua ja sen reunailmiöitä vastaan minulla on niin paljon, että tulen ärtyneeksi, kun vain ajattelenkin asiaa.

    VastaaPoista
  8. Tuohon mäyräkoirien "erityisasemaan" viitaten totean, että se ettei sitä rotua yleensä ole huostaanotettujen joukossa taitaa johtua pitkälti ihmisten keskuudessa sitkeästi istuvassa käsityksessä, että juuri mäyräkoira on herkkä halvautumaan pitkän selkänsä vuoksi. Siispä siihen rotuun päätyvät etupäässä ne, jotka ovat valveutuneita ja tietävät, että sama uhka koskee ihan kaikkia pitkäselkäisiä rotuja. Sitä vain kutsutaan mäyräkoirahalvaukseksi. Tämän olen kuullut jo kolmelta eri eläinlääkäriltä. Hälläväliä-tunteettomat ihmiset eivät yleensä päädy mäyräkoiriin ja niinpä niitä ei joudu 'koirakoteihin' eikä monia pentutehtailijoidenkaan käsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa se kuitenkin on niin, että mäyräkoirahalvaus on yleisin mäyräkoirilla. Muutenhan sen nimi olisi vaikka Basset-halvaus, kun silläkin on pitkä selkä ja lyhyet jalat. Vielä tuohon mäyräkoiran ruumiinrakenteeseen sellainen muka humoristinen toteamus, että "eihän sillä ole pitkä selkä, vaan onnettoman lyhyet jalat". Juu pitää paikkansa:) Tuo voi kyllä olla totta, että mäyräkoira ostetaan vakaan harkinnan jälkeen. Meillä tytär halusi ehdottomasti mäyräkoiran ja se täytti tämän pienen, metsästävän koiran vaatimuksen. Samalla sekä mieheni, että minä kyllä tiesimme hankkivamme tukun "ongelmia". Mäyrishän ei ole se maailman helpoin koira. Miksi muuten mäyräkoiraliitto julkaisisi kirjaa "Apua, meille tulee mäyräkoira, vai olikohan se meillä on tai asuu mäyräkoira" Nyt ne heti muista. Mutta juu tuohon voin todeta, että Ossi oli kyllä melkomoisen harkinnan tulos:) Ehkä se sitten pätee moniin muihinkin mäyräkoiriin.

      Poista