sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Pari sanaa Pariisista

Muutama sananen Pariisista, ihan näin turistin silmin. Olen käynyt Pariisissa kuusi tai seitsemän kertaa, nyt tämä kerta mukaan lukien. Tällä "minimatkalla" oli kuitenkin vain yksi tarkoitus: nähdä tyttöä pitkästä aikaa. Tyttö jätti sydämensä viime vuonna Pariisiin ja matkusti sitten itse perästä viime vuoden syyskuussa.

Jos rakkaus kestää, niin sitten mekin matkustamme varmaan useammin miähen kanssa tyttöä katsomaan. Tytön olisi pitänyt itse asiassa tulla jo huhtikuussa Suomessa käymään, mutta sitten tuli kaiken maailman säätöä ja hänen piti lukea ranskan kielen tasotestiin, joten hänen tänne tulo venyi ja sitten lopputulos oli, että me menimme miähen kanssa katsomaan tyttöä.

Meidän hotelli oli nimeltään Hotel Chatillon Paris, *linkki*. Oikein viehättävä, kuusikerroksinen, pieni, kolmen tähden hotelli, joka sijaitsee todella rauhallisella paikalla 14. kaupunginosassa, Montparnassella, ihan Montparnassen etelälaidalla . Lähin metropysäkki on Alésia. Tätä hotellia voi ihan huoletta suositella. Hotellissa oli hyvä aamiainenkin. Ranskassakin syödään, ainakin hotelleissa, nykyään kunnon aamiainen, ei pelkkää maitokahvia ja croissantia. Hotellin hissi vain on niin naurettavan pieni, että sinne mahduimme juuri minä ja miäs, sekä käsipakaasit. Amerikkalaista turistia jättilaukkuineen hissiin ei mahdu. Me otimme molemmat vain käsipakaasit mukaamme. Hyvin mahtui kolmen päivän vaatteet, loppuosa laukustani oli täynnä tytölle vietävää. Kahdet pussilakanat, monta suomalaista lehteä, sekä salmiakkeja, jotka kylläkin matkasivat takaisin Suomeen, kun ne unehtuivat tytöltä hotelliimme. 

Rue de Alésian muistan matkaltani äitini kanssa Pariisissa, ihanasta kenkäkaupasta, josta ostin aikoinaan maailman ihanimmat, mustat lätyskäiset kengät. Ainoat kengät, joita Ossi sitten ikuna järsäsi ollessaan pentu. Todiste ilmeisesti siitä, että ne kengät olivat laadukasta nahkaa. No, eivät kengät tämän painonnousun myötä enää mahtuisi jalkaani, mutta ne olivat aikoinaan ihanat jalassa ja todella kauniit.

Nähtävyyksiä emme juuri katselleet. Kävimme tytön kanssa ihan muutamassa paikassa. Toinen oli tämä: *linkki* Arenes de Lutece. Jäänteet roomalaisesta amfiteatterista, (lainaus matkaoppaastamme) joka löydettiin vuonna 1869 Rue Mongen rakennustöiden yhteydessä. Alueesta on tehty puistikko, joka on jalkapallon ja petankin pelaajien suosiossa. Nyt portailla istuessamme petankin pelaajia ei näkynyt, nuoria futaajia sitäkin enemmän. Toinen varsinainen nähtävyys oli Jardin des plantes, jonka kukkaloistoa voitte ihastella *linkki* täältä. Oli aivan liikuttavan ihanaa katsella, kuinka tyttö liikkui Pariisissa kuin Hyppeli-hiiri Myökki-Pyökkimetsässä, sujuvasti ja varmasti. Ehkä siitä on ollut jotain hyötyä, että olemme matkustelleet paljon ja tyttö on hyvin pienestä (kolmekuisena Amsterdamissa rintarepussa) seurannut mukana.

Tyttären miesystävä oli nähnyt hurjasti vaivaa selvitellessään hyviä ravintoloita. Siis ravintoloita, jotka eivät ole superkalliita ja silti ovat hyviä. Vaikka Pariisi on olevinaan ruokailijoiden paratiisi, niin tavallinen turisti ei näitä paikkoja löydä kuin lähes tuurilla. Toinen ravintola oli nimeltään Mollard. *linkki* Tätä ravintolaa voi oikein mielellään suositella. Yli kaksisataa vuotta vanha ravintola, joka on keskittynyt lähinnä mereneläviin ja kalaan. Neljä henkilöä söi "pitkän kaavan" mukaan, hyvä viini ruokajuomana ja lasku oli 158 euroa. Ei paha ollenkaan. Kolmen ruokalajin pelkkä ruoka oli muistaakseni 34,50 per nenä ja viinipullo jotain 13. Kivennäisvesipullo päälle, niin päästään summaan 158:) Toinen ravintola oli Latinalaiskorttelissa ja nimeltään *linkki* Le Pré verre. Minä ja tyttö syötiin erinomaista ruokaa, miähelle ruoka oli hänen mielestään vähän oudosti maustettua. No possuun oli laitettu kuivattua tähtianista ja kanelitanko, joten miähen mielestä vähän liian erikoista. Sanottakoon vielä, että miäs pitää enämpi sellaisesta "perusruuasta", ehkä saksalainen keittiö on eniten hänen mieleensä. Ei liian maustettua ja hyvin konstailematonta "perusruokaa":). 

No tässä pari ajatusta Pariisista jättiläiskokoisesta, kauniista kaupungista. Sanottakoon nyt vielä netistä luntattuna, että Pariisin pinta-ala on 105,4 neliökilometriä ja Helsingin pinta-ala on 187,1 neliökilometriä. Erona on vain se, että Pariisi on yhtä keskustaa, joka jatkuu ja jatkuu. Jos ajattelee Helsinkiä, niin ihan keskusta ei ole kuin muutama hassu neliökilometri. Jos turisti lähtee kävelemään Helsingin keskustasta ja kävelee kymmenen kilometriä luoteeseen, niin turisti onkin jo ainakin Leppävaarassa. Pariisissa se "keskusta" vain jatkuu ja jatkuu. Jos Pariisissa pitäisi kävellä nähtävyydeltä toiselle, niin päivä menee pelkkään kävelyyn:) Eiffel-torniltakin Sacre Coeurille on jotain seitsemän kilsaa. Hyvät lenkkarit saa varata matkaan, tai sitten voi suosiolla siirtyä metroon. Ei tule ehkä niin kipeäksi jalat. Ai niin: punaisia valoja päin ei sitten kannata kävellä. Jalankulkijaa ei kyllä Pariisissa kunnioiteta pätkän vertaa. Vielä vähemmän kuin Suomessa. Täälläkään en astu suojatielle auton eteen, mutta Pariisissa se teko on täyttä itsemurhaa.  Oikein mukavaa viikon alkua Ossilasta!










6 kommenttia:

  1. Kivaa kuulla Pariisin kuulumisia! En ole koskaan käynyt edes koko maassa, kielitaidon puute on ollut jarruna, olen rajoittanut liikkumiseni sen mukaan. Joskus hiukan harmittaa, ettei ole tätä maailmaa avarammin nähnyt. Jo pikkulapsena olen kuitenkin saanut kuulla tarinoita Pariisista silloin jo aikuisen veljeni välityksellä, mustavalkoisia pieniä valokuvia katsellut albumista. Kyllä nykyään on ihan erilaista, on isot värivalokuvat, televisio ja vaikka mitä, ihan kuin olisi aidosti piipahtanut Pariisiin. Ennen joutui mielikuvitus avittamaan.
    Näin minä siis matkustelen toisten tekemien matkojen siivellä, tyhjää parempi sekin on. Ja pääasia: saa ne rusinat pullasta eli parhaat palat.

    Tytärtä taisi oikein onnistaa poikakaverin suhteen, ei ollut pelkkä lomaflirtti, vaan vakava suhde syntyi. Niin se maailma kuljettaa. Onneksi Ranska on aika lähellä sentään. Ja pääseväthän nyt äiti ja isä useammin tuulettumaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me olemme miähen kanssa matkanneet itäisessäkin Euroopassa 27 vuotta sitten ja kyllä se Puolassa, Tsekkoslovakiassa, sekä Jugoslaviassa (silloisissa) ruuankin saaminen ravintolasta oli enempi sormipeliä. Kalleimpia annoksia listoilta valittiin ja toivottiin, että sieltä tulee jotain enempi syötävää. Eihän ihmiset juurikaan silloin englantia osanneet. Ei muuten Pariisissa vieläkään läheskään kaikki tarjoilijat osanneet enkkua, mutta syömistä ja juomista saatiin. Meidän enkun ja tytön jo melko hyvän ranskan kielen avulla.

      Tyttö on saanut ainakin toistaiseksi miellyttävän nuoren miehen vierelleen. Ei se sinunkaan kertomus miehesi tapaamisesta sieltä yleisimmästä päästä ole. Hyvin muistan tuon kuvauksesi liftausmatkasta ja "karkaamisesta":) Maailma kuljettaa, olet niin, niin oikeassa. Toivottavasti kuljettaa tyttöäkin hyvään suuntaan. Kaupunkireissut ovat omalla tavallaan ihania ja omalla tavallaan rasittavia. Kaksi päivää oli juuri sopivasti kuunnella Pariisin liikenteen melua. Saksaan terveisii!

      Poista
  2. Párekin Palvelijatar16. kesäkuuta 2014 klo 15.59

    Kiitos Pariisikuvauksesta. Minun lempparikaupunkini ovat Pariisi, Praha ja Rooma. Noissa on tullut käytyä muutaman kerran kussakin. Lontoossa kerran, ei ole hassumpi sekään, mutta ei yllä suosikkieni listalle, vaikka on ainoa kaupunki, jossa minulla ei ole isompia kielivaikeuksia. Pariisissa liikun yleensä siten, että otan metron määränpäähän ja kävelen sitten sieltä takaisin hotellille. Liikenne on kyllä uskomatonta ; )
    Olen ehdottomasti kaupunkimatkaaja ja ristiin rastiin Eurooppaa on tullut vuosien mittaan suhailtua. Nyt on ilmeisesti tullut kiintiö täyteen, kun ei ole mitään matkustushaluja.
    Hienoa, että tyttönne on onnellinen ja saa asua niin upeassa kaupungissa. Kaikkea hyvää hänelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kanssa ihan ehdottomasti kaupunkilomailija, mutta en osaa oikein laitella kaupunkeja "paremmuusjärjestykseen". Veikkaan, että se on ne kokemukset kaupungista, jotka luovat sitten jälkeenpäin sen kuvan, millainen kaupunki oikeastaan olikaan. Pidän kovasti Pariisista, kuin myös Prahastakin. Roomassa olen käynyt pari kertaa ja ensimmäisellä kerralla olin jo aika tukevasti, ehkä noin puolivälissä raskaana ja minulla oli tukala ja väsynyt olo. Ehkä sen takia minulle ei ole muodostunut niin ihastunutta kuvaa Roomasta.

      Meille ei miähen kanssa ole vielä "kiintiö täynnä". Aina jaksaa lähteä reissuun. Katsoin juuri naamakirjan yhdestä ohjelmasta, missä voi tikuttaa kaupungit, joissa olen käynyt. Saldoksi tuli 86 kaupunkia 24:ssä maassa. Varmaan on joku unohtunut:)

      Olisihan se mukavaa, jos tytön ihastus kestäisi. Mikäs siinä. Terveisii teille päin!

      Poista
  3. Meillä on keittiössä taulu Pariisista, mutta siihen sen kaupungin tuntemus on jäänytkin. Tosin löysin ranskalaisen kennelin jota seuraan FB:ssa, joten eihän sitä tiedä jos vielä joutuu sinne matkustamaan vuosien päästä :) Ja sittenhän minulla onkin jo tyttärestäsi tulkin apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pariisi on ihan ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunki. Kunhan ei koeta ahnehtia nähtävyyksiä liikaa.

      Vai ranskalainen kenneli. Nyt en muista, mikä rotu sinulla oli kiikarissa joskus tulevaisuudessa. Se kun ei ollut mäyris. Se oli joku tälläinen rotu, mitä minä melkein pelkään, amstaffi tai debermanni tai joku sinne päin. Tytöstä on nyt jo apua tulkkauksessa, mikä tuntui minusta hassulta. Tarvii vissiin oikeasti paneutua ranskan kieleen, ensin alkeisiin ja siitä sitten etiäpäin. Teille päin terkkuja!

      Poista