maanantai 2. kesäkuuta 2014

Possumaisia ilon fiiliksiä.

Monet hauskat ajatukset tulevat annamarilta. Kiitosta. Olen kyllä ajatellut joskus kirjoittaa ihmeellisestä harrastuksestani, possujen keräilystä. Niitä on vuosien saatossa kerääntynyt noin kuutisenkymmentä. 

Olen vähän hamsteriluonne ja minun teki vuosikausia sitten mieli alkaa kerätä jotain. Mietin aika pitkään ja hartaasti, mikä voisi olla keräyskohde. Ajattelin rajata keräyskohteen siten, ettei se keräys paisuisi ihan mahdottomaksi. Ihan vakavasti ajattelin alkaa kerätä sammakkoaiheisia kahvikuppeja. No voin kertoa, että tähän päivään mennessä ei eteeni ole tullut ainuttakaan sammakkoaiheista kahvikuppia. Tämä sammakkoaihe tuli siitä, että näin miäheni kanssa Hampurissa eräässä antiikkiliikkeessä yhden älyttömän hauskan virvelillä kalastavan sammakon. Sammakko oli silloin aikoinaan olevinaan niin kallis, että emme raatsineet sitä ostaa. Olisikohan ollut jotain melkein 400 DM. Nykyrahassa hmm ehkä jotain 150 euroa.

No possuihin, joiden keräys alkoi siis aika lailla vahingossa. Olin ostamassa Astialiisa nimisestä liikkeestä miähelleni joululahjaksi sellaista kalalautasta, kun silmäni tarrautui yhteen lasipossuun. Kysäisin hintaa, mutta possu oli niin hankalassa paikassa, että myyjätär ei sitä saanut kaivettua ja sanoi, että 90 mk ja huomiseksi hän saa sen kaivettua sieltä näyteikkunasta. Vastasin, että tulen hakemaan:) Siitä sitten possuinnostukseni lähti liikkeelle.

Tässä kokoelmani ensimmäiset possut Astialiisasta, hmm joskus reilut 20 vuotta sitten.


Näitä possuja yhdistää se, että ne ovat lahjoja rakkaalta miäheltäni. Toinen on 50-vuotislahja ja metallinen "harley"-possu on äitienpäivälahja.
Nämä possut ovat kotiutuneet matkaltamme Jerseylle. Taisi olla vuosi 1996. Olisin ostanut possuja koko väriskaalan, mutta hinta esti taas kerran. Jersey on muuten aivan mahtavan hieno matkustuskohde, suosittelen. Jersey on myös kuuluisa hienoista käsinmaalatuista possuista. Isompi on tietty säästöpossu:)
Nämä possut ovat Berliiniläiseltä kirpputorilta. Puiset ovat suola- ja pippurisirottimia. Tavara peräpäästä sisään ja sirotus kärsän kautta. Veikkaisin jotain 1960-70 -lukua. Tai no oikeastaan minulla ei ole aavistustakaan, mutta veikkaus on tuo edellä mainittu. Säästöpossu oli edullinen, 2 euroa ja ihan ehjä. Ovat nuo puupossutkin ihan ehjiä.
Nämä kolme ovat eräältä Unkarin matkaltamme. Ossikin oli matkassa silloin vuonna 2004 tai 2005 kesällä.
Sniiis. Nämä possut ovat tytöltäni. Kaksi oikeanpuoleista hänen omilla pikku kätösillään valmistetut. Tuohon keskimmäiseen en juuri ikinä uskalla edes koskea, kun siitä varisee aina sitten vähän suolaa. Eräänä päivänä se valitettavasti murenee.
 Tässä pikkupossuhyllyni. Ostimme sen miähen kanssa pari vuotta sitten Kirkkonummen antiikkimarkkinoilta. Oikeasti se on sellainen leipomossa aikoinaan käytetty leipien nostatusmuotti eikä mitään antiikkia. No eiväthän minun possunikaan ole mitään antiikkia. Alimmalle hyllylle on sitä paitsi päässyt muitakin eläimiä.
 Voihan se olla, että viehtymykseni possuihin tulee jo lapsuudesta. Tämä on minun käyttämä "possumuki" lapsena. Arabian, olikohan se jotain Nooan Arkki-astiastoa. Mukiin kuuluu lautanenkin, mutta se oli niin kulunut ja osittain rikki, että heitin sen vanhempieni ekassa muutossa pois.
 Toisella puolella mukia on muitakin kivoja eläimiä. Olin julma äiti, kun sanoin "ei", kun tyttöni olisi nyt aikuisena halunnut ottaa mukin käyttöönsä.
Eikö ole aika magee taulu? Tosin miäheni on ostanut sen "meille" eikä "minulle":) Joku puolalainen tai tsekkiläinen taiteilija. Nimeä en muista. Aluksi katselin taulua vähän epäillen, mutta aikani sitä katseltua, tulin siihen tulokseen, että taulu on tosi hieno.
 Sateenvarjoteline eteisessämme. Valo ei riittänyt ja salamalla tuli hassu kuva. Siksi tämäkin possu piti kuvata olkkarissa. Muistaakseni possu on peräisin Amsterdamista.
 Puupossu Galerie Lafayettesta. Olin äitini kanssa Pariisissa toosi kauan sitten. Itse asiassa tämä possu on ensimmäisiä ostamiani possuja, mutta tästä ei vielä se keräyshimo syttynyt.
 Tuo ihana lila (Kumelan) edit: Riihimäen Lasin lasipossu on 50-vuotislahja eräältä hyvältä ystävältäni. Porsliinipossu tarttui pari vuotta sitten matkaan Katajanokan antiikkimessuilta. Se on muistaakseni signeerattu 1951 ja tekijä on sellainen kuin Svante Turunen. 
Siinä muutama possuistani. Muista annamari, että jos teidän melooni tarvitsee uutta kotia, niin minähän olin ekana "adoptiolistalla". 

Mukavaa viikon alkua kaikille Ossilasta!

19 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar2. kesäkuuta 2014 klo 16.29

    Onpa tosi hauskoja possuja! Ja tuo taulu on ihan spesiaali, heti ottaisin jos saisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keräily jatkuu. Tuossa taulussa on jotain, energistä, karjuviritteistä, en oikein osaa sanoa. Siitä tulee aika hyvälle tuulelle, silloin kun katse siihen osuu:) Yritin katsoa sitä signeerausta joka on takana. Mutta en oikein saanut kirjaimia oikeaan järjestykseen:) Taulu on joka tapauksessa vuodelta 1992:)

      Poista
  2. Kiitos M-L postaustoiveeni nopeasta toteutuksesta! :))) Ihania possuja kaikki, mutta nuo tyttären tekemät on tietysti kaikista hienoimmat! <3

    Juu, muistan kyllä, että olet ekana adoptiolistalla. ;) Melooni sais kyllä teiltä TOSI hyvän kodin lajitovereidensa luota.

    Mukavaa maanantain jatkoa sinne ja Ossille suukkoja meitin tytsiltä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaa vain annamari, olisiko pitänyt siivota?

      Minusta kanssa tytön tekemät ja ostamat ovat liikuttavia. Tosin tuo suolataikinapossu valitettavasti murenee, joten siksi en raatsi yleensä edes siirtää sitä. Vähän huitelin pölyjä pois ennen kuin kuvasin hyllyä:)

      Mukavaa viikon aloitusta teillekin. Vähän on viluinen olo ja se tuli lauantaina merellä vietetyista neljän tunnin YO-risteilystä. Kun kiitin järjestäjää, niin jouduin luikauttamaan pienen valheen, kun kysyttiin, että "ettehän te vilustuneet?". No ei tietenkään:) Tytöille Ossi-pusuja!

      Poista
    2. Hahah, no jos olis pitäny siivota, niin sitten on TODELLA loogista, että valitsit possupostauksen tekemisen! :D:D

      Unohdin tuossa aikaisemmassa kommentissa sanoa, että meinasin tikahtua nauruun, kun luin tosta sun pähkäilystä, että mitä vois alkaa kerätä. Niin mainio tuo:" Ihan vakavasti ajattelin alkaa kerätä sammakkoaiheisia kahvikuppeja. No voin kertoa, että tähän päivään mennessä ei eteeni ole tullut ainuttakaan sammakkoaiheista kahvikuppia." :D:D Sammakkokuppien keräily olis kyllä tosi halpa harrastus, mutta kokoelmallakaan ei sitten kyllä voisi paljon kehuskella.. :D:D

      Poista
    3. Oikeasti ihan mikä tahansa voittaa siivouksen, mutta blogin päivitys on tietty sieltä parhaimmasta päästä. Ne sammakkokupit tulivat oikeastaan siitä, että ensiksi ajattelin ihan vanhoja kahvikuppeja, sitten ajattelin niille jotain teemaa ja sitten tuli mieleen se ihana sammakko siellä hampurin antiikkiliikkeessä ja siinä se oli se idea. No köyhä olisi kokoelma, mutta ei olisi tosiaan maksanutkaan mitään:)

      Poista
  3. Tosi mainio kokoelma possuja. Minä en keräile mitään... tota noin, taisin valehdella - noita käsityökirjoja on alkanut ilmaantua hyllyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsityökirjoissa on tietty hirmuinen määrä ihania ohjeita ja siihen tekemiseen voi sitten jäädä koukkuun, tai puikkoon:) Nellille Ossilta muiskaukset!

      Poista
  4. Hienoja :) Jatkuuko esittelykierros vielä? Vaikka täällä olikin joskus viimeisimmät matkamuistopossut esillä, se kyljellään lepäilevä ihanuus ainakin.

    Keräilyvimma voi iskeä melkein minkä teeman ympärille tahansa. Minulla "keräily" liittyy usein johonkin tekemiseen, kuten Kauniin Nellin emännälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eiköhän tuo otos nyt riitä. Voin laittaa jotain hörhöilyostoksia sitä mukaa, kun possukokoelma lisii.

      Näinhän se on, että se keräilyvimma voi olla jännäkin aihe. Monet keräilevät postimerkkejä, tulitikkurasioita, jos jonkinlaisia asioita ja esineitä. Tyttöni yhden kaverin äiti keräilee kilpikonnia. Hänenkin "kilpparikokoelma" oli aika vaikuttava. Tosin suurin osa oli ulkomailta. Kilpikonna on sen verta eksoottinen eläin, että Suomesta ei varmaan ihan hevillä löydy. Possuja löytyy:) Terveisii teillekin ja Artulle rapsutukset.

      Poista
  5. Wau, hieno kokoelma! On siinä pölynpyyhkimistä, mutta varmaan ihan mieluinen tehtävä, saahan siinä samalla hiplata noita ihania possuloita. Tykkään itse juuri possuista, sioista, elävistä siis, koen ne jotenkin ihmiselle läheisiksi ja väärinymmärretyiksi eläimiksi. Kiinalaisen horoskoopin mukaan olen sian vuonna syntynyt, siitä se salarakkaus possuihin varmaan johtunee.
    Itse en kerää mitään, olen sen verran paljon muuttanut elämäni aikana, että omaisuus on minimoitu kaikkeen tarpeelliseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tuossa ole kuin murto-osa kaikista. Ehkä possujen keräykseen vaikuttaa myös se, että minä pidän hirmuisesti myös elävistä sioista. Ajattelin aikoinani, että omakotitaloon otan tälläisen minipossun, mutta osa niistä kasvaa aika jäteiksi, joten harkitsin asiaa uudelleen ja otin mäyräkoiran.

      Kirkkonummen eläkkeelle jääneellä kunnan eläinlääkärillä oli aikoinaan minipossu. Voi olla, että on vieläkin ja sillä possulla oli vapaa pääsy heidän sisätiloihinsa ja iso aidattu ulkotarha, Minipossu jääköön minun osalta vain haaveeksi. Saksaan terveisii Ossilasta.

      Poista
    2. Minun piti tarkistaa, kun minulle tuli outo tunne, että mukava eläkkeelle jäänyt kuntamme eläinlääkäri onkin kuollut. Näin onkin. Hän kuoli 2013 heinäkuussa 67 vuoden ikäisenä, joten hän ei kerennyt huiman montaa vuotta ollakaan eläkkeellä.

      Poista
  6. Tuollainen keräilyharrastus on varmasti mukava :) Aina on jotakin mitä tähyillä matkoillaan ja kaupoissa :) Itse en keräile mitään. Keräilisin mäyräkoiria jos mies ei olisi allerginen :/

    Helteisiä päiviä Ossilaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin on silmä jo harjaantunut ja possut hyppivät silmille kaikissa liikkeissä ja antiikkitapahtumissa sekä kirppareilla. Mäyräkoirakokelma kovin suurena olisi jo hankala hallita. Sitä paitsi jos ne kaikki eivät tykkäisi toisistaan, niin voisi tulla tukalia tilanteita.

      Helteet ovat tulossa, myös teille sinne Oulun seuduille. Laikkupojille terveisii!

      Poista
  7. Ihastuttava possukokoelma. Aika metkassa paikassa oli erään possun "rahanahnehtimiskolo", eli kärsässä. Sellaista en ole ennen nähnytkään. Paljon oli mielenkiintoisia ja erikoisiakin possuja, mm. se sikataulu ja sateenvarjoteline. Ja noi tyttären tekemät, wau, upeita!

    Mulla keräilyvimma on edelleen muumimukeissa. Olisin aikoinaan halunnut sen primadonnan hevosen, mutta se oli kausimuki ja jäi hankkimatta. Se vähän kismittää. Ja keräilyä taitaa mullakin tulla vähän sen mukaan mitä kulloinkin harrastan. Esim. korukirjoja ja -lehtiä, mutta yritän pitää sen kuitenkin kohtuullisessa määrässä. Yhteen aikaan oli virkkauslehdet kova sana. Yms. Mä oon muutenkin sellainen hamsteri, että pitäis varmaan muuttaa muutaman kerran vuodessa, josko sitten siivilöityisi ne turhat tavarat matkasta.

    Mukavaa viikkoa sinne Ossilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon jäi vielä esittelemättä. Pistän aina joskus sitten kirjotuksiin Ossin kuvan lisäksi jonkun possukuvan:)

      Toivottavasti sinulla on paljon vanhojakin muumimukeja. Minulla on joku kymmenen muumimukia ja ne ovat ihan käyttöesineitä. Kaikki ovat ihan muutaman vuoden sisällä ostettuja, joten keräilyarvoa niillä ei ole. Itselleni ostin sen Toven 100-vuotis juhlamukin, tietty kun siinä on niin raikas vihreä tausta.

      Mun yhdellä lyhyeksi jääneellä naistuttavavuudella oli ihan supersiisti ja tyhjä koti. Hän oli miehensä kanssa muuttanut jostain syystä kahden vuoden sisällä 7 tai kahdeksan kertaa ja tämä viimeinen koti oli kyllä tyhjä ja kliinisen steriili. Onneksi ei tartte muuttaa. Sen verta tarttee pikkuhiljaa alkaa nurkkia siivota, ettei sitten aikanaan tytöllä ole gaumee homma tyhjätä taloa.

      Just puhuttiin miähen kanssa, että pitäisi vähän kirjoja hävittää, kun sanoin, että alan tarvita mun "eläintarhalle" vitriinitilaa:) Ellille Ossi-pusuja.

      Poista
  8. Siistejä possuja! Eipä olla tajuttu, että niitäkin voi olla noin kauniita ;) Jos törmäillään possuihin, täytyypä pitää muistaa sinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ainakin kuullut sanonnan "soma, kuin sika pienenä". Tai kaunis, tai söpö, joku ihana kehumasana kuitenkin. Juu kokoelmaa koetetaan kartuttaa aina silloin, sun tällöin. Tänne vain kivoja vinkkejä, kiitos:) Sheriffeille terveisii ja rapsutuksia!

      Poista