lauantai 28. kesäkuuta 2014

Potutuslauantai osa 52

Minulla on päässä melkein "ziljoona" sellaista yleismaailmallista asiaa, jotka ottavat kupoliin, mutta kirjoitetaan niistä vasta ensi osassa. Saan pohdittua asioita ehkä useammalta eri näkökannalta ja saan ne näkökulmat suollettua paremmin bittiavaruuteen. Nyt ihan muutama pieni omakohtainen potutus. 

Äitilläni oli tänään pyykkiä kateissa, jälleen, taas ja kerran. Siis ovatkohan osa niistä hoitajista ihan oikeasti lukutaidottomia, kun äitini on kauniisti merkannut sellaisilla ommeltavilla nimilapuilla ihan joka ainoan vaatekappaleensa. No hän on lähes tulkoon siirtynyt itse pesemään käsin vaatteensa, kun valkoiset rintaliiviti ihan uudet, tulivat pesusta ruman harmaina. Äitini oli kadonnutta pyykkiä jo peräänkuuluttanut neljältä eri hoitajalta, onnistumatta. No minä lähtiessäni käännyin sellaisen vanhemman, ihanan, kohta eläkeikää lähestyvän hoitajan puoleen ja hän lupasi hoitaa asian. No tarkistan ensi perjantaina, löytyikö pyykki. Sanoin tälle ihanalle hoitajalle, että olenko minä universumin ainoa omainen, joka on nyt pikkuisen tyytymätön talon toimiin? Hän vastasi, että en ole. Periaatteessa asiat ovat siellä hoitopaikassa aika mukavasti, mutta sitten tulee tälläisiä pikku asioita, jotka hiertävät. Niin kuin sellainen asia, että äidiltäni katoaa sitä pyykkiä ihan joka kerta, kun hän uskaltautuu sitä pesettämään.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. *linkki*. Autsch, voiko tuohon mitään muuta sanoa? Tuollaista lastausta voisi kuvitella näkevän jossain harvinaisen alikehittyneessä maassa, mutta Suomessa, jäyks. Missä ihmeen moodissa ovat kuskin aivot olleet, kun hän on lastannut autonsa?

*linkki* Naiselle tuomio julmasta pentubisneksestä. Mikään tuomio ei juurikaan ole tarpeeksi ankara koirien ja muiden eläinten julmasta kohtelusta. Erityisen paljon minua ottaa kuuppaan se seikka, että tuo nainen toimi Kirkkonummella, siis kotikunnassani. Liikettä niveliin kunnan virkamiehet. Jokaisen kansalaisen tulisi myös tehdä ilmoitus, jos vain joutuu todistamaan eläinten kaltoin kohtelua.

*linkki* Mikä koirarotu sopii lapsiperheeseen? Jos joutuu lehtitietoa käyttämään eläintä valitessaan, niin ehkä on parempi jättää se eläin hankkimatta. Siihen asti, kunnes sitä tietoa on oikeasti niin paljon, että ei tarvitse lehtijuttua enää siihen avuksi. Kun oikea vastaus on "ei välttämättä mikään ja mikä tahansa rotu". Jos aktiviteettia riittää ja oikeaoppisuutta, niin ihan mikä tahansa koirarotu voi sopia myös lapsiperheeseen. Itse olin kolme kuukautta tyttäreni syntymän jälkeen fyysisesti niin poikki, että siihen tilanteeseen ei olisi mahtunut mitään eläintä. Raskauteni oli tosi "vaikea" ja fyysinen kuntoni oli lähes nollassa raskauden loppupuolella. Lopputulos oli se, että aina kun tyttö nukkui, niin minäkin nukuin:). Noin kolme kuukautta. Sitten kehoni alkoi toipua.

*linkki* Voi ei mikä turistiperhe. Varsinaisia turistiporsaita. Voisikohan suomalaiset olla tuollaisia hirviöitä ulkomailla. Kyllä varmaan Suomestakin löytyy erinomaisen huonosti käyttäytyviä.

No jatketaan vähän turismista:) Jos lähdette matkoille ja satutte ottamaan seksileluja mukaanne, niin ottakaa hyvät ihmiset niistä ne patterit pois. Ettei käy niinkuin tälle nuorelle naiselle. *linkki*. Voipi olla pikkuisen ikävämpi juttu, kun niitä dildoja kaivellaan ulos laukuista.

Pari kevennystä loppuun. Tennistähti pysäytti liikenteen ja pelasti koiran. *linkki*

Tämän koiran tasapainoiluvideo *linkki* on kyllä yksi hienoimmista tasapainojipoista, mitä itse olen nähnyt koiran tekevän. Ihmetelkää!

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein hyvää viikonlopun jatkoa Ossilasta.

6 kommenttia:

  1. Kirjoitin todella pitkän kommentin... taasko se hävisi.

    VastaaPoista
  2. Voi ei. Sinun pitää kirjoittaa se kommentti uusiksi. Minultakin on joskus hävinnyt kommentteja taivaan tuuliin ja tiedän miten se harmittaa. Ei tarvita kuin yksi pieni sähkökatko, ukkosta, jotain kummallista, niin sinne meni kommentti... Voi harmi.

    VastaaPoista
  3. Heh :) Ei kun uusiks.

    Niin, noista hoitajien pyykkäyksistä. Tietysti hoitajilla on tuhat asiaa hoidettavana, mutta on se minustakin kurjaa, jos (tai siis KUN) nimikoidut vaatteet häviää. Ja samalla vaivalla ne pestään oikein, kun kerran koneeseen laitetaan, eikä kaikkia materiaaleja sekaisin. Tästä olisi niin paljon "nenäkkäin" urputettavaa omaisten kokemuksesta ;)

    Lemmikin hankkiminen on jo melkoinen päätös. Se pitäisi mielestäni tehdä hiukan vaikeammaksi... Rodun valinta on sitten jo helpompaa, vaikka siinäkin voidaan mennä metsään. Mutta kasvattajatoiminta pitäisi olla alusta lähtien erittäin valvottua. Vahinkoja on niin paljon helpompi estää ennakoimalla kuin jälkikäteen. On vaan kyse siitä, mihin satsataan...

    Bordercollien taidoissa vaikutti ehkä eniten toi keppien välistä pujottelu kirja nenällä :) Keskittyminen oli ihan mahtavaa! Sitten jäi mietityttämään, mihin se ISO keksipino mahtoi kuvauksen jälkeen mennä ;) Yhden keksin haukku heitti koppina suuhunsa.

    Ja aina jaksaa sivuseikkana ärsyttää eri medioiden huolimaton teksi. Tuossakin koirajutussa puhutaan vedellä TÄYTETYSTÄ lasista... vaikka se on ainakin kuvan mukaan tilkka vettä lasin pohjalla. Taitava koira, joka tapauksessa, mutta potutuksiakin siis löytyi =D

    Aurinkoista, lämmintä lauantaita Ossilaan :)

    VastaaPoista
  4. No niin, riittää siis urputusta vanhojen ihmisten hoidosta meilläkin, vaikka kuten sanoin, pääsääntöisesti äitini paikka on erittäin hyvä. Jokaisella asiakkaalla on oma tilava huone ja periaatteessa hoitajia on riittävästi. Ainakin niinä aikoina, kun on vierailuajat:)

    Olen muutamalta koiraihmiseltä (toisella on jopa oma bordercollie), että rotu on koiramaailman ADHD ja sillä pitäisi lähestulkoon koko sen hereillä oloajan olla jotain aktiviteettia, muuten se kyllästyy. Onneksi en ikinä ole ajatellut bordercollieta itselleni. Sa on käsittääkseni aika "uusi" rotu Suomessa, tai ainakaan en ole aikuisiällänikään yhteenkään sen edustajaan törmännty. Varmaan näyttelyssä nähnyt ja yhden kerran olen ollut jossain megaisossa agilitykisassa vanhassa jäähallissa. Siellän niitä bordercollieita oli varmaan pilvin pimein, koska rotu taitaa olla erittäin suosittu juuri agilityharrastuksessa.

    Noista kasvattajista vielä. Eilen sain kuulla kävelylläni Ossin kanssa, että seuralaisella eli mustalla labbisnartulla on krooninen suolinkaisongelma, jonka se sai "äidinmaidossa" eli tartuntana omalta emoltaan. Jäyks. Kasvattaja ei siis ollut madottanut emoa ohjeiden mukaan. Nyt tätä narttua joudutaan madottamaan ainakin enljä kertaa vuodessa, eikä se silti pääse ikinä täysin eroon näistä suolinkaisista. Ilmeisesti myrkky tehoaa vain jo eläviin matoihin ja munat säilyvät, joten kyse on vain matokannan tason mahdollisimman alhaalla pitämisestä. No erittäin hyväkuntoiselta ja iloiselta tuo koira näyttää, joten kait se elää ihan tyytyväista koiran eloa. Mutta se kasvattajan moka pistää harmittamaan jopa "vieraan" koiran puolesta. Terveisii teille Ossilasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni suolinkaisia on ihan kaikilla koirilla. Emältä pennut saavat jo ennen syntymää verenkierron mukana ja myöhemmin emänmaidon välityksellä tartunnan. Pentuajan madotukset ovat mielestäni vieläkin tärkeämpiä kuin emän. Niitä ei saa missään nimessä laiminlyödä! Jos madotukset pennulla on hyvin tehty, niin ne suolinkaisen toukat jäävät uinumaan terveessä koirassa aiheuttamatta mitään hämminkiä. Jos koiran yleiskunto laskee, silloin madot voivat elpyä horroksestaan ja lisääntyä. Terveellä, hyvin ravitulla aikuisella koiralla on harvoin matoja, jos eivät syö matoisten koirien kakkoja.
      Tällainen tieto ja käsitys minulla on...Oikaise, jos olen hakoteillä!
      Paljon terkkuja meiltä sinne Ossilaan!

      Poista
    2. Täytyy sanoa, että koirien madoista en oikeasti tiedä. Jotenkin olen ajatellut, että niillä ei olisi matjoa jatkuvasti elimistössään, mutta muistan jo Ossin kasvattajan sanoneen, että niillä on aina matoja, kun jotain madoista keskustelimme. Tätä asiaa minun on pitänyt kysyäkin noilta meidän uusilta naapureilta, joista sekä mies, että vaimo ovat eläinlääkäreitä. Otan asian puheeksi, kun näen naista seuraavan kerran. Kerron sitten täällä. Mutta jäyks, jos noilla on aina matosia. Hevosilla jotenkin ymmärrän asian, ne kun syövät tuota ruohoa, joten niillä voin hyvin kuvitella olevan aina jotain matosia suolissaan. Saksaan terveisii Ossilasta.

      Poista