lauantai 4. huhtikuuta 2015

Hyvää pääsiäistä Ossilasta

Kun päivä sattuu lauantaiksi, niin on ihan pakko kertoa pari juttua, jotka harmittavat. Yleisotsikko itsepäiset miehet.

Olimme eilen miähen kanssa appiukon luona. Ensin olin käynyt tätini kanssa katsomassa äitiäni Lohjalla ja toivottamassa hyvää pääsiäistä. Otimme miähen kanssa peräkärryn mukaan, jotta saimme siirrettyä tytön vuoden käytetyn hyvälaatuisen runkopatjan tänne meille. Pistämme sen meidän "vieras"/työhuoneeseen ja puramme sieltä pois sellaisen vanhan, tosin kauniin rautasängyn. Olimme lähdössä pois ja olin ajatellut, että minä nostan miähen kanssa sen runkopatjan sinne peräkärryyn. Sanoin vissiin neljä kertaa appiukolle, että "pidä Ossia" ja ne kaksi viimeistä kertaa olivat jo melko kiukkuisia. No, appiukko (83) vastasi, että luuletko olevasi vahvempi? meinasin vastata, että en luule, vaan tiedän. Appiukolla on sydämen vajaatoimintaa ja tahdistin. Miäskään ei sanonut mitään, koska hän on joissain asioissa niin toope. Nostivat siinä sitä runkopatjaa ja luulin, että appiukko lyyhistyy sen alle.... No, mitäs siinä sitten teet? Olimme miähen kanssa varmaan varttitunnin siinä pihalla, kun appiukko istui ulkotuolissa ja puuskutti ja minä mietin, että tarvitseeko kutsua ambulanssi. Miehistä itsepäisyyttä. Käly Ruotsissa: ihan todella yritin estää isääsi kantamasta sitä runkopatjaa...

Sitten me miähen kanssa kannoimme sen runkopatjan meille sisälle, eikä minulla ollut mitään vaikeuksia kantaa sitä. Ei se ihan kevyt ole, mutta ei minua sentään sydämestä ottanut. Huoks.

Minun täytyy näyttää mitä miäs on tehnyt. Voi itkut ja hammasten kiristykset. Miäs kyllä tietää, mitä mieltä olen tuosta, mutta en voinut estääkään häntä. Miäs on joutunut muuttamaan töissään pienempiin tiloihin ja hän joutui tuomaan metsästysmatkoiltaan ampumia trofeitaan kotiin. Tuo metso ei ole mikään pikkutirppa ja minulle tulee melkein parku silmään, kun näen sen. Sitä paitsi se on nyt asetettu niin, että kun katson televisiota hieromatuolistani (heh, sellainen selkää hierova laite) ja hieman kohotan katsettani, niin näen sen metson pyrstöpäästä päin:) :) Se on varmaan miehistä pilaa...

Kävin muutama päivä sitten ostamassa kolme sistustyynyä tämän uuden sängyn ja päiväpeiton päälle. Miäs kysyi, että mitäs ostit? Vastasin, että ison kasan kalliita sisustustyynyjä, kun tuo huone tarvitsee nyt niin paljon kaunistusta tuon metson vastapainoksi. Miäs oli kyllä jo etukäteen hakenut parille minun koriste-esineelleni uudet paikat, varmaan lepytelläkseen. Tosiasia vaan on, että mikään ei nyt riitä tuolle. Meidän pitää varmaan vielä rakentaa sellainen pieni hirsinen metsästysmaja, jonne voi siirtää nuo kaikki. Autotallissa on nimittäin kasa erinäköisiä sarvia ja yksi täytetty niilin ahven, joka painoi 80 kiloa.


Mutta hei, oikein ihanaa pääsiäisen jatkoa Ossilasta!

15 kommenttia:

  1. Nyt tarvittaisiin lauma keltaisia tipuja ja paljon rairuohoa ;) Niitä kun ripottelisit tuon metson ympärille, voisi vähäksi aikaa helpottaa...

    Iloista pääsiäistä, takaiskuista huolimatta :)

    PS: täällä vain yskitään. Tulppaanit jäi ostamatta, kun en jaksanut mennä kauppaan. Pakolliset päivän lenkit ovat nyt suorastaan urotöitä, vain Artun vuoksi ja loppuaika menee tiiviisti peiton alla. Sairaslomapäivät menee siis taas omaan piikkiin, kun pyhinä sairastaa. Eipä ole uutta...

    VastaaPoista
  2. Voi Mai. Olet yleensä hyvinkin oikeassa, mutta nyt ei auta rairuohot eikä mitkään pääsiäistiput....

    Koeta nyt parantua, vaikka tiedän, että menee se kaksi viikkoa tai 14 päivää. Valitettava totuus, vaikka mitä tekisi. Etkö saisi ketään lenkittämään vähäsen Arttua, vaikka sitä Kallen omistajaa. Harmi, että minäkin asun parin tunnin matkan päässä. Muuten säntäisin sinua auttelemaan. Koeta saada itsesi kuntoon. Terkut meiltä, sinne "sairastupaan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja-Leena :) Sydämellinen ajatus tuo lenkille säntääminen, mutta kyllä me täällä pärjätään, kun mennään hissukseen. Välillä vaan alkaa harmittaa tää lomien sairastaminen, ja tulee valiteltua vaivoja...

      Poista
  3. Mitäpä jos vaevihkoo laskisit vähä alemmalle tasolle tuota mehtoo.Ku pittäähän siitä pölyjä suaha poekkeen. Ja piästäsit sittä Ossin sen kansa kahenkesken hetkeks tutustelemmaan... vähä niinku vahingossa :D
    Äet sano tuosta miesten iteppäesyyvvestä että sillei oo mittää rajjoo...etennii ku kysseessä on ylj kaksvuotijjaat yksilöt, oljpa sittä kaks- tahi nelj´jalakasija:)
    Ilosta piäsijjäestä teellehhii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salaa toivon, että se metso siitä jollain konstilla tipahtaa. Ossihan pääsee tähänkin huoneeseen, joten jos metso siitä tipahtaa, niin se on mennyttä kalua, samantein.

      Miesten itsepäisyys on sitten vaan hyväksyttävä. Nyt vaan tuli niin paha nakki, että oikeasti pelästyin. Tais miäskin pelästyä, kun näki miten vaikea isänsä oli olla.

      Savoon päin oikein iloista pääsiäistä ja terkut täältä Ossilasta.

      Poista
  4. Palvelijatar sanoo tietävänsä tuon miesten itsepäisyyden, mutta ei kokemuksen vaan muiden ihmisten juttujen perusteella.
    Tuollainen metso olisi varsin mielenkiintoinen kynittävä. Harmi ettei Palvelijattarella ole mitään vastaavaakaan meikäläiselle viihdykkeeksi.
    Hyvää lankalauantaita Ossilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää kutsua jonkin ison koiran omistaja kylään:) Ehkei ihan kaikki miehet sitten olekaan itsepäisiä. Olen vaan sattunut menemään naimisiin itsepäisen miehen kanssa, jolla on hyvin, hyvin itsepäinen, mutta äärettömän kiltti isä. Oikein hyvää pääsiäistä teille kanssa!

      Poista
  5. Niin miehistä, että. Appiukkosi ei osannut tunnistaa omaa kuntoaan, kuten miehet yleensäkään eivät osaa. Luulevat olevansa maailman napoja koko ikänsä. Se on varmaan jotain urossukupuolelle tyypillistä olla ikuisesti vahva ja voittamaton. No, kokenut kaiken tietää. Appiukkosikin. Ja siinä ohessa miehesikin. Kantapään kautta. :)
    Meidän huusholliin ei ikinä tule ainutkaan kuollut elukka. Tosin Vilin tuhka on edelleenkin peltirasiassa, mutta ei sentään seinällä. Lapsena vietin kesiäni talossa, jossa oli vaikka minkälaista huuhkajaa hyllyjen päällä. Kauheinta niissä oli ne silmät, jotka katsoivat kohti. Nej tack.
    Kaikesta huolimatta, hyvää pääsiäisen aikaa!
    T. Hanne & Wuppe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoin tosiaan pelkään, että appiukko luulee vielä olevansa joltisessakin kunnossa, mitä ei suinkaan ole. Siperia opettaa, vielä vanhoillakin päivillä.

      Tiedätkö Hanne, jos olisin maksanut koko talon omilla rahoillani, sanoisin kanssa noin. Valitettavasti tästä talosta on vain puolet minun ja valitettavasti miäheni on metsästäjä. Joitakin asioita on helppo sanoa ja arvaa kaksi kertaa tietääkö miäs minun mielipiteen? Olen tässä 35 vuoden aikana joutunut hyväksymään joitakin asioita, mutta tuo metso on totisesti kaamea. En vain saa sitä pois tuosta seinästä, nyyh. Joudun nyt vain purnaamaan:) Saksaan kanssa hyvää pääsiäisen jatkoa!

      Poista
    2. Marja-Leena, ymmärrän erittäin hyvin, että elämässä täytyy tehdä kompromisseja ja paljon pitääkin. Ei tulisi yhteiselosta mitään, jos ei aina tarpeen vaatiessa toinen joustaisi eikä aina se sama, vaan molemmat.
      Minun on helppo sanoa, ettei tule kuolleita elukoita hyllyille, kun mies on onnekseni samaa maata tässä asiassa eikä koko sukukunnassa ole ainuttakaan metsästäjää.
      Aurinkoista sunnuntaita luvattu! Terveisin!

      Poista
    3. Itse olen joutunut tappamaan vain yhden kituvan hiiren. En voisi metsästää, mutta olen joutunut hyväksymään miähen metsästyksen. Eihän me muuten oltais aviossakaan ja syönhän minä lihaa. Hirmu harvoin edes keskustelemme aiheesta "metsästys". Se on jotenkin ihan vaan luonnollinen asia meidän perheessä. Mutta toi metso on gaumee ja sille en voi tehdä mitään. Jäyks Tämmöisessä tilanteessa voit olla ikionnellinen, ettei suvussasi ole metsästäjiä. Odotan, että tyttö tulee sanomaan isälleen, että "ihan hirveä". Vaikka ei sekään mitään auta:( Terveiset Saksaan vielä!

      Poista
  6. Komee on metso:) Harmi jos se harmittaa sinua, kun joudut sitä jatkuvasti katselemaan! Onneksi meillä ei ole metsästävää miestä...
    Joo, miehet on miehiä, siis itsepäisiä, ei lääkäriin ennenkun viimetipassa, huoh...
    Hyvää ja aurinkoista pääsiäisen jatkoa teille ja Ossille pusut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta sieltäkin suunnalta. Eikö ole hiukka harmittavaa, kun on oikeasti pakko elää jonkin jutun kanssa, jota vaan ei voi muuttaa. Täytyy alkaa katsella "ostetaan täytettyjä eläimia" palstoja. Sitten, kun metso katoaa, niin sanon vaan miähelle, että myin sen tirpan:) Vois kyllä olla liitto vähän koetuksella. Täällä ei aurinko paista, räntää alkoi pukata. Hyvää pääsiäisen jatkoa Savoon päin!

      Poista
  7. Metsosta huolimatta: mukavia pääsiäisenpäiviä Ossilaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina. Kävin juuri hetken ajan edistämässä puissa olevaa mattoani. Sitä loimea on vielä 11 metriä jäljellä. Onneksi on nyt yksi nainen osoittanut kiinnostusta pellavamattoa kohtaan. Minä lupasin kutoa alunperin 15 metriä, mutta opettaja loi 20 metrin loimen. Sulle ja Uskolle mukavaa pääsiäisen jatkoa.

      Poista