lauantai 11. heinäkuuta 2015

Potutuslauantai osa 91

Minulla oli joku megalomaaninen potutus mielessäni viime viikolla, mutta tämä hattarapää tipautti sen mielestä pois, joten ehkä saan palautettua sen mieleen joskus. Otanpas pari ihan vakioaihetta. Yleinen liikennekäyttäytyminen. En voi ymmärtää, miksi ihmiset eivät voi noudattaa liikennenopeuksia. Heh, heh. Poliisit ovat ottamassa käyttöön uutta käytäntöä sakottamisessa nyt heinäkuussa ja jo kolmen kilometrin tuntinopeuden ylittämisestä tullaan sakottamaan. Jos ne jotkut poliisin uudet yleisohjeet nyt menevät läpi. Ihan oikein. Ihmiset yleensä laskevat aivan liian suuret mittarivirheet, mutta minun autossani mittarivirhe on 2 kilometriä tunnissa. Tuossa Kirkkonummen jälkeen on heti sellainen suora, jossa on kahdeksankympin rajoitus ja mittauspiste. Kun minun mittari näyttää tasan 80 km/h, oikea nopeus on 78 km/h. On kuulkaas hirmu vaikeaa yrittää ajaa 82 km/h. Kohta tulee ja paukkuu niitä ylinopeussakkoja ja se on IHAN oikein.

Kun Aikku ja hänen miehensä kävivät viime sunnuntaina täällä pikaisesti, niin vähän heidän lähtönsä jälkeen avasin Viisykkösen, joka on pelkästään netissä ilmestyvä julkaisu Kirkkonummen ja lähialueen uutisista. Meinasin saada shokin, kun luin otsikon: Inkoossa kaksi prätkäilijää sairaalaan. No Inkoo on väärään suuntaan Aikun reitiltä, mutta silti sydäntä kylmäsi hetken. Onneksi prätkäilijäpariskunta joutui "vain" sairaalaan ja selvisi hengissä, eikä edes loukkantunut hirmuisen vakavasti. Mitä nyt pari kylkiluuta murtui... Tiedän sen hienon mutkatien ja voin kuvitella, että ihan kuuttakymppiä ei siinäkään olla prätkällä nyt päästelty. Sorry nyt vaan 99% prätkäilijät, mutta kyllä se juttu on niin, että tekin saisitte noudattaa nopeusrajoituksia. Sen kun vaan näkisi joskus...

Tuossa meidän tiellä, kun ajan sitä kuuttakymppiä, niin kun lähden Jorvaksesta, perässä ei ole ainuttakaan autoa, eikä näy ainuttakaan edes taustapeilissä. Tässä meidän tienhaarassa saattaa olla viisikin roikkumassa perässä. Jaa, mitkähän ovat ne johtopäätökset. Ei tarvitse olla mikään matemaatikkonero, kun voi laskea, että on kaahattu ja tosi lujaa tuo kahdeksan kilsan pätkä...

Tämä juttu on ihan kaamea: Toinen Störsvikin uimakuopan onnettomuuden tytöistä ei enää kriittisessä tilassa. Tuo vanha käytöstä poistettu hiekkakuoppa on aivan ihana uimapaikka. Sinne paistaa aurinko aivan koko päivän. Vähän tarvii vain paikkaa muuttaa. Kävimme siellä kesäisin usein tyttöni ollessa pieni. Kun aurinko paistaa sinne koko päivän, paikka on myöskin äärettömän lämmin. Näillä tytöillä oli toisen isä mukanaan. Ihan varmaan kärsii isä tunnontuskista, koska ei ole vartioinut tyttöjä ihan koko aikaa. 

Minulla oli aina melkoinen stressi, kun tyttöni ja hänen serkkunsa olivat yhtäaikaa vedessä. Itse olin joko kahlaamassa tai sitten läheltä katselin päitä. Tyttö, serkku, toinen serkku ja aina uudestaan ja uudestaan. Yksi, kaksi, kolme. Joskus se laskeminen oli oikeasti hankalaa, kun pieni alue oli täynnä pieniä päitä ja rantaleluja.

Tässä on kanssa hieno esimerkki uusavuttomuudesta. Lehmiä karkuteillä Heinävedellä. Okay, tottakait minäkin soittaisin 112:een, kuten neuvottu, mutta kyllä minä yrittäisin jollain leivänpalalla houkutella hiehoa luokseni ja naruttaa sen köydenpätkään. Elikkä takuuvarmasti yrittäisin ottaa sitä elukkaa kiinni. Muutaman päivän vielä kun hiehot riekkuvat vapaina, niin niitä ei pysäytä kuin nukutus-, tai tavallisen kiväärin luoti. Näin käy, valitettavasti.

Tässä vähän söpöstelykuvia Ossista ja miähen siskosta eilen. Ossihan istuu sylissä vaikka tunnin, jos saa:) Ensin pakolliset pusuttelut...


Ihanaa.

 Istunkin tässä
ihan koko illan ja nautin.
 Tiistaina, kun olin kamuni kanssa siellä Hesassa, niin bongasin keskustan Fidasta kaksi tälläistä pienta "mustikka"-Taikan kippoa. Äitini antoi minulle ison astiaston kaikkine lautasineen ja tarjoilukippoineen ja nyt löysin vielä kaksi tälläistä pienen pientä (halkaisija noin 10 cm) tarjoilukippoa. Näihin voi laittaa vaikka sillejä, tai jotain lisuketta, tai vaikka smetanaa. Tämä astiasto on 1980-luvulta ja se on minusta niin hauska, kun pohjassa mainitaan, että on tiskikoneen kestävä:) No, joku "mummo"-Arabia kultareunoineen ei tosin tiskikonetta kestäkään ja siksi en jaksakaan käyttää miähen Arabian perintöastiastoa. Saa pölyttyä ihan rauhassa. Näitä astioita voi hyvin työntää tiskikoneeseen. Minulla oli aika täydellinen Arctica astiasto, jonka kaikki tarjoiluastiat menivät rikki muuttaessamme tänne:(
Mustikka Taikaa, suoraan 1980-luvulta
No, mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein kaunista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!

8 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar11. heinäkuuta 2015 klo 19.01

    Voi mikä i-ha-na katse Ossilla on! Tosi hurmuripoika.
    Meillä pätkii nettiyhteys, joten pitää naputella nopsaan ja lyhyesti, ennen kuin taas katkeaa.
    Hyvää lauantai-iltaa teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ossi osaa olla myös hurmaava, kun sille päälle sattuu ja on Ossin mielestä mukava ihminen. Terkut teille päin!

      Poista
  2. Kotiin päästiin turvallisesti ja ylinopeutta ajamatta. Koko viikon olen meinannut laittaa s-postia, mutta olen ollut todella lamaantunut helteisen loman jälkeen tästä suomen suven koleudesta. En osaa tehdä mitään, kun on niin kylmä. Tämä jos joku potuttaa vietävästä.
    Siispä nyt: kiitos tuhannesti vieraanvaraisuudesta ja mukavasta lounashetkestä. Harmi, että asutaan niin kaukana toisistamme, olisi kiva tavata useammin. Jos eksytte tänne päin, aina saa ja pitää vierailla.
    Terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että matka taittui turvallisesti. Nyt on ollut vähän kalsaa täälläkin, eikä teillä 600 km pohjoisempana ole ollut kuin vielä vähän vilpoisempaa.

      No, tapaamme silloin kun voimme. Välimatkoille ei voi mitään. Oli tosi kiva nähdä, vaikka ei ollutkaan kuin lounastapaaminen. Silti oli mukava nähdä. jatketaan aina siitä, mihin edellisellä kerralla jäädään. Eikös vain? Terkut Ossilasta teille kaikille!

      Poista
  3. Kommentoit johonkin, että teillä on ukkostanut tänään?
    Sekö mun päätä nyt repii. Onneksi on vielä pysynyt särkylääkkeellä aisoissa.

    Kesä on valitettavasti äärimmäisyyksien aikaa. On aurinkoa ja kaikkea ihanaa, mutta myös onnettomuuksia. Vaikka keli on hyvä, ylinopeus voi kostautua pahemman kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä oli ihan hirmuinen ukonilma, kun läksin kaupassa käymään. Pakon sanelema juttu, kun jääkaapissa ei näkynyt valoa kummoisempaa. Hirmuinen ryske ja rytinä ja ihan mieletön rankkasade.

      Ylinopeus on vaarallista. Monesta tuntuu, että äh, parikymmentä kilometriä tunnissa sinne tai tänne. Mieluummin yietysti yli kuin alle nopeusrajoituksen. Harva ajattelee, että se rajoitus on aina maksiminopeus. Jos minulla ei ole perässäajajia, niin tuolla meille johtavalla mutkatiellä saatan ajella jopa alle 60 km/h. Sitten, jos on perässäajelijoita, niin ajan kyllä sen maksimissa sallitun. Tuo mutkatie on oikeasti niin paha, että joka ainoa talvi siitä sujauttaa muutama kuski mutkasta ulos. Kerran meni betoniautolta mutka leveäksi. Miäs ja tytär joutuivat heittämään u-käännöksen ja kiertämään Porkkalantieltä ja Porkkalantietä sekä Hirsalantietä yhdistävältä poikkitieltä tänne meille. No betoniautoa nostettiin muutama tunti. Sulle ja Artturille terveisii ja mukavaa viikonlopun jatkoa täältä Ossilasta!

      Poista
  4. Ossi onnellinen :) Ihana ilme , kun saa olla sylissä!
    Kyllä on riittänyt tuulta ja sadetta! Kävin parin päivän reissussa ja melkein koko ajan satoi :( Keskiviikkoiltana oltiin kesäteatterissa Valkeakoskella, mutta onneksi oli katos! Sitten yöllä oli ukkonen ja satoi kaatamalla ja mulla tuntui torstaiaamuna päässä, että on ukkosta! Lähdettiin ajelemaan Lempäälään Ideaparkkiin ja siellä sisällä ollessa nousi tosi kova ukkonen - rytisi ja paukkui ja vettä tuli kaatamalla, ei päässyt kastumatta bussiin!
    Meillä täällä K-lammilla jyrisi eilen illalla vähän, taisi pahin myräkkä olla Varkaudessa. Sähköt kyllä pätki, mutta onneksi ennen sitä KariTapion konserttia. Tänään on ollut aika viileää.
    Mukavaa sunnuntaita ja Ossille muiskut :)

    VastaaPoista
  5. Ossi todella rakastaa sylissä istumista, silloin kun on sille miellyttävä henkilö. Miähen siskolla on kotimaassaan Ruotsissa pari isompaa pötkylää. Sellaisia petit basset griffon vendee rotuisia isoja pötkylöitä.

    Kyllä nyt on satanut ja ukkostellut ihan ympäri Suomea. Toivottavasti oli mukava konsertti. Tiitulle Ossi-muiskut ja terveisii teille kaikille sinne Sevoon!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.