tiistai 11. elokuuta 2015

Aivosumua

Ihan ensimmäiseksi, ettei tulisi minkään laista väärinkäsitystä: minusta on aivan ihanaa ja suloista saada pitää sekä tytärtä, että vävykokelasta täällä. Mutta arvatkaa mitä, minun aivot ovat väsyneet ja se väsyttää minua ihan fyysisestikin. Aivot ovat väsyneet siitä syystä, että kaikki kommunikointi vävykokelaan kanssa hoituu vieraalla kielellä. Voi olla, että hänelläkin on sama tunne, koska hän sanoi pari päivää sitten, että se on varmaan tämä raitis ilma joka väsyttää koko ajan. Hänkin joutuu käyttämään koko ajan hänelle vierasta kieltä, niin kuin minäkin. Meidän yhteinen kieli on englanti ja vaikka hallitsen sen aika hyvin, niin kaikkien asioiden vääntäminen vieraalle kielelle on väsyttävää. Ei rasittavaa, taikka tylsää, vaan väsyttävää. Tyttö taitaa olla jo niin tottunut ranskan kielen käyttöön, että hänellä ei ole mitään väsymisongelmaa.

Ossia taas väsyttää hieman tämä helle. Sunnuntaina miäs ihmetteli, kun Ossi ei suostunut lähtemään mihinkään aamulla. No selvisi, että vävykokelas oli jo kuuden aikaan aamulla vetäissyt Ossin kanssa reilun viiden kilometrin lenkin. He olivat käyneet tuolla Långvikin lahdella ja Ossi oli ollut ihan innostunut nähtyään hanhen:)
väsynyt Ossi

tärähtänyt Ossi:)

En aio itse valittaa sanallakaan lämmöstä. Minusta on ihanaa, kun on lämmintä. Torstaina meillä on vanhojen työkamujen saunapäivä. Lämmitän rantasaunan perinteisesti ja toivon kaunista torstai-iltaa. Tuossa yksi kerta manailimme, ettei ole tullut otettua valokuvia joka saunaillasta. No mennyttä aikaa ei saa takaisin. Sauna on lämmennyt vanhoille työkamuille lähes siitä, kun muutimme tänne. Voisi olla joku kahdeksastoista vuosi, kun kokoonnumme tuonne rantasaunan terassille. Taitaa olla shamppanjan paikka, taas:)

Semmoista Ossilasta. Terveisiä kaikille.

10 kommenttia:

  1. Hyviä kelejä onkin nyt ollut muutaman päivän, meillä oli tänään jopa +25! Ei Tiitukaan oikein jaksa lenkkeillä, ja nyt kun olin reissussa niin ei suostu miehen kanssa lenkille ollenkaan!
    Ossi taitaa tykätä vävykokelaasta:)
    Mukavaa viikonjatkoa ja iloista saunailtaa! Ossille muiskut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vissiin toivat tytär ja vävykokelas hyvät säät mukanaan. Pariisissa onkin ollut sellaista plus 40:). Ossi "pitää" vävykokelaasta, mutta vähän etäisesti kuitenkin. Ei onneksi suhtaudu normaali tavallansa... Tiitulle Ossi-suukot.

      Poista
  2. Párekin Palvelijatar11. elokuuta 2015 klo 20.42

    Muistan vieläkin sen väsymyksen jota podin parin viikon ajan silloin, kun tsekkiystävättäreni oli täällä englantilaisen miehensä kanssa. Tuntui ettei päässä enää liikahtanut mikään ajatus ja unetkin olivat englanninkielisiä.
    Onpa fiksu vävykokelas, kun otti Ossin varhaislenkille. Taatusti oli koirapoika vipeltänyt onnellisena, kun niin aikaisin ei vielä ole liian lämmin. Párek ei lähde suosiolla kenenkään mukaan ellen minä ole mukana. Se on hankala juttu silloin harvoin kun Párek on naapurissa hoidossa. Saavat kiskoa koiraa perässään kuin lelua ;)

    VastaaPoista
  3. Eikö ole ihme, miten pää rasittuu, kun joutuu ajattelemaan vieraalla kielellä. Minä oikeasti yritän saada aivot siihen toisen kielen "moodiin"' enkä niinkään käännä samalla, kun puhun.

    Kyllä Ossilla tosiaan huomaa tuon lämmön vaikutuksen. Iltalenkki oli minulla tänään hieman päälle puolitoista km ja käytimme siihen aikaa reilut kolme varttia:) :) Voisikohan sen jotenkin ryömiä vieläkin hitaammin. Terkut Ossilasta.

    VastaaPoista
  4. Aevosumu on tuttu juttu tiälläe. Vuan se tulloo mammalle aena helteellä.
    Iha oekeesti. Iha on vielä enämpi toestaetonen lämpimällä ilimalla ku muullon.
    Tuo on varmaa meleko rankkoo tuo jatkuva vieraalla kielellä huastaminen. Mutta ompa se mukava ku oot suanna tyttös ja vävys sinne :) Ja viksu vävy on ku on viennä Ossinnii uamulenkille.
    Kyllä mullae männöö helepostihhii se kolome varttija sammaan matkaan. Seku ee jollonnii huvita männä ni ee :)
    Mukavata viikojjatkoo sinne Ossilaan!

    VastaaPoista
  5. Ai, aivosumu johtuukin helteestä? Sovitaan näin, heh. On ihanaa, kun tyttö ja vävykokelas/ehdokas ovat täällä. Vävyehdokaskin on kultainen. Hyvän valinnan on tyttö tehnyt ja samoin vävykokelas kanssa. Mitenkään omaa tyttöäni kehumatta. Tulinen tyttöni sopii ranskalaiseen temperamenttiin. Suorastaan voisin sanoa, että jotenkin muistuttavat toisiansa. Ainakin täydentävät... Keskustelu kuulostaa kovaääniseltä, hih. Nyt rantasaunan siivoamiseen. Savoon terkkuja!

    VastaaPoista
  6. Voi Marja-Leena, en ollenkaan ihmettele aivosumuasi. Minä saan sellaista ihan kotimaisella kielelläkin aikaiseksi, ei tarvitse kuin seurustella ilta ystävän kanssa ja jo on sumua nuppi pullollaan.
    Oiva tilaisuus harjoitella vieraan kielen arkikäyttöä, kuulemma tekee hyvää joutua hakemaan muistikätköistä aikaisemmin opittua kieltä. Ja samalla tutustua entistäkin enemmän vävyehdokkaaseen.
    Nuorta onnea on ilo katsella. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla pää virraa vasta noista vieraista kielistä. Jotenkin pysyy ajatukset kasassa sentään tällä äidinkielellä haasteltaessa. Sinulla taasen Hanne voi aivosumu johtua, että joudut kuitenkin käyttämään joskus entistä äidinkieltäsi, sekä nykyistä kieltäsi. Siitä saattaa tulla joskus sekasotkua:) Heh, vävykokelas oli tänään minun appiukollani ja ajoi nurmikon. Myönnettäköön, että tontti ON iso. Kommentti oli "eihän se ole mikään puutarha, vaan pelto!". No, on sillä tontilla oikeasti kokoa aika paljon. Pariisilaismies oli niin poikki, että sammui sänkyyn ennen, kun minä ja miäs aloimme katsoa puoli yhdeksän uutisia. Ruumiillinen työ ja raitis ilma tekivät tehtävänsä:) Tyttö tuli kotiin hieman ysin jälkeen ja kysyi, että mihin aikaan poikkis kävi nukkumaan ja totesi, autsch, nyt sitten heräämme joskus neljältä, tai viimeistään viideltä:). Saksaan päin terkut. Täällä on vielä hetkisen ihanan lämmintä...

      Poista
  7. Kyllä aivot väsyy, kun niitä käyttää eri tavalla kuin tavallisesti. Rutiinit sujuu usein ajattelemattakin, mutta kaikki aivojumppa tuntuu kyllä päänupissa. Muistan hyvin, kuinka uupunut olen ollut aina, kun olen viettänyt muutaman päivän virolaisen ystäväperheen kanssa. Seura on ihanaa, mutta se kielten sekamelska ja kaiken sanottavan tarkkaan harkitseminen on rankkaa. Vaikka (tai ehkä just siksi) eestin ja suomen kielet ovat niin lähellä toisiaan, puhumattakaan jos pitäisi vaikkapa saksalla kommunikoida!

    Mitä tulee aivosumuun, sitä voi tosiaan tulla äidinkielestäkin! Kovaääninen, puhelias seurue, jossa keskustelu poukkoilee sinne ja tänne... seuraava päivä menee mulla rättiväsyneenä. Mutta joskus uupunut nuppi taitaa olla ikuisesti herkempi, jos ärsykkeitä tulee liian paljon kerralla.

    Säästä. Kun koko talven (ja kevään ja syksyn, ja kesänkin) kuuntelee kesäihmisten valitusta, minä en kyllä epäröi, vaan valitan kaikkia itselleni tukalia päiviä kesällä. Suomen talvi on aniharvalle terveyshaitta. Mutta jokainen hellepäivä käy voimille, sydämelle ja päälle. On se nyt ihme, jos ei sitä voi sanoa ääneen, kuten kaikki muut sanovat sateet, pilviset, sumuiset, tuuliset, viileät, kylmät, kalseat ja mitä niitä nyt onkin, ylipäänsä kaikki muut säät. Heh, tällainen avautuminen :)

    Ossikin on saanut oman osuutensa vieraista =D Mukavaa viikonvaihdetta teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No minulle aivosumua aiheuttaa oikeastaan vain vieraalla kielellä ponnistelu. Eikä sek''m aikoinaan. Työskentelinhän yrityksessä, jossa päivittäinen kieli oli englanti:) ja melkein kahdeksan vuotta.

      Voi Mai. Valituksia lämpimistä vähäisistä kesäpäivistä ei oiteta vastaan.... Sinun pitää hankkia tälläinen ilmanviilentäjä. Ei mikään tuuletin, vaan sellainen, joka todella viilentää ilman ainaskin kotona:) Kaunista viikonloppua uuteen asuinpaikkaan!

      Poista