maanantai 31. elokuuta 2015

Maanantain mietteitä

Ossi on tuossa sitä mieltä, että ulos on päästävä ja ihan heti.
 Kun en "ihan heti" lähtenyt, Ossi siirtyi jurnuttamaan peitolleen. Parin kilsan päässä asuvalla mustalla labradorineidolla on juoksuaika ja se kiusaa vähäsen Ossia. Ossi laulelee aarioita taas pari kertaa päivässä.
 Ripustin tänään yhden Nikolai Tervakorven (Tsherbakoff 1886-1960) taulun keittiön seinälle. Paikka on "ahdas", mutta nyt en keksinyt sille mitään muutakaan paikkaa. Taulu on peräisin mieheni tädin, (mieheni isän puolelta) vanhasta suuresta hirsitalosta. Kun vanha täti kuoli ja talo tyhjennettiin, tuo taulu päätyi meille, samoin kuin joitakin huonekaluja. Sellaiset jättikokoiset isot keittiön kaapit ovat sieltä peräisin. Otan joskus niistä kuvan ja esittelen ne kaapit. Tein nimittäin hirmuisen työn puhdistaessani ne kaapit aikoinaan seitsemästä maalikerroksesta. Tsherbakoff oli aikoinaan Ilja Repinin oppilaana, tämän olen lukenut niistä vähäisistä nettitiedoista, joita olen hänestä onnistunut löytämään. Vallankumouksen jälkeen hän muutti vaimoineen Suomeen ja elätti itsensä täällä ammattitaiteilijana. Jos nyt muistan oikein, niin kaikki Venäjälle jääneet hänen työnsä tuhoutuivat jossain tulipalossa.
 Kuten jo sanoin, paikka ei ole paras mahdollinen, mutta asialle ei juuri nyt voi mitään. Vasemmalla pikkupossukokoelmani ja taulun alla on äitini ja isäni antama häälahja. Aivan ihana ristipistotyö.
Tässä lähikuvaa. En voi tajuta, että joku on käsitöissä noin taitava jaa saa aikaiseksi jotain noin söpöä.

Hiiri viivästytti Finnairin lähtöä. Pikkaisen kuulkaas nauratti, kun luin otsikkoa. Hiiri mukamas poistui heti, kun ovi avattiin. Niinhän te luulette. Siellä se jossain lymyää ja kun se on suljetussa tilassa, se voi nikerrellä niitä koneen sähköjohtoja, jos se tekee sitä omakotitalossakin..." Vaara siitä, että hiiri pääsisi nakertamaan esimerkiksi sähköjohtoja, on kuitenkin olematon." Kokemuksen rintaäänellä sanon, että ei ole. 

Poliisi Lahden ratsastusturmasta "Olisi kohtuutonta antaa koiran omistajalle sakkoja." No ei ihan varmaan olisi! Koira saattoi tässä tapauksessa aiheuttaa hevosen pelästymisen ja siten välillisesti ratsastajatytön kuoleman. Koira oli irti kiinnipitoaikana. Ei mitään puolustuksia. Siitä kiinnipitosäännöstä taitaa olla pari poikkeusta ja toinen niistä on alle viiden kuukauden ikäinen koira. Yksi poikkeus liittyy metsästyskoiran koulutukseen, mutta en muista onko se tämän kiinnipitoajan aikarajoissa. Kamala tapaus kaiken kaikkiaan.

Alle 15-vuotias ilman valvontaa maastossa. Valitettavasti mikään ei tuo tyttöä takaisin, mutta ratsastajien pitäisi tietää muutamia tosiasioita. Hevosen pelästyessä asialle ei voi mitään. Siellä sitten vaan pitäisi pysyä selässä. Teini-ikäistä nuorta tyttöä tai poikaa, joka on aloittanut ratsastuksen 4-vuotiaana ei kutsuta 12-vuotiaana "konkariratsastajaksi". Hevosista mitään ymmärtämättömät saattavat ajatella näin. Loppujen lopuksi 10 vuotta ratsastanut on hyvin vähän ratsastanut. Suurin osa ratsastajista ratsastaa vain kerran viikossa ja se on hyvin vähän. Anteeksi nyt vaan te ratsastusta harrastavat, näin se vaan on. Jos ratsastatte ihan joka päivä ja käytte valmennuksissa, silloin kymmenen vuotta tekee teistä jo hyvän ratsastajan.

Minä tunnen itseni aika kurjaksi ihmiseksi. "Huusin" tänään vanhalle tädilleni puhelimessa melkein kuin aropiru. No tähän on kyllä vähän syytäkin. Soitin hänelle, kun hän on ollut aika huonossa kunnossa ja hän sanoi, että kurjasti menee. Viimeksi pari viikkoa sitten vannotin häntä menemään lääkäriin. No siitä on hänellä kunto vaan huonontunut. "Ei sinne terveyskeskuksen lääkärille pääse" No, omasta kokemuksestani tiedän, että aivoverenvuoto se saa olla, ennen kuin systeemissä pääsee eteenpäin. Sanoin tädilleni tiukasti, että jos olet noin huonossa kunnossa, niin nyt lähdet Peijaksen sairaalaan ja päivystykseen. Hän lupasi mennä päivystykseen, kun mahaan sattuu niin paljon, että olo on ihan sietämätön. Miäs tuli kotiin prätkäreissultansa. Nyt tarvii mennä haastattelemaan. Terveisiä Ossilasta!

2 kommenttia:

  1. Siinä on kaksi omalla tavallaan arvokasta taulua, jotka sopivat yhdessä olemaan juuri muistojen vuoksi. Ristipistotyöt ovat kyllä ihan oma lajinsa. Vaikka niitä useimmiten mallista tehdäänkin, uskon että niihin jää koukkuun ja on aina vaan pakko aloittaa uusi, ihana taulu tms.

    Kyllä iäkkäistä läheisistä saa joskus pitää huolta hiukan kovemminkin ottein. Pääasia, että heidät saa liikkeelle ja lääkäriin, kun on aihetta. Toivotaan tädillesi oikein osaavaa lääkäriä, joka myös ottaa vaivat asiakseen ja selvittää mistä on kyse.

    Mukavaa viikon jatkoa, Ossille terkut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Mai. Sinulla on aina niin kauniit kommentit. Tuo ristipistotyö saattaa olla ihan uniikkikin, koska se täti siellä Kirkkonummen käsityökaupassa kertoi harrastaneensa ristipistotöitä non 40 vuotta ja hänellä oli kaksi isoa, aika erityyppistä työtä myynnissä. Saattaa se olla mallistakin. En muista mitä hän sanoi... täysyisi joskus kokeilla jokin ihan minityö, niin näkisi onnistuisiko tällä köplällä oikealla kädellä.

      Täytyy soittaa taas parin päivän päästä tädille ja kysyä, onko hän toiminut niin kuin lupasi. Vanhuus ei tule yksin ja mun täti ei ole ollut ikinä naimisissa, eikä ole lapsiakaan.

      Mukavaa viikon jatkoa sinulle ja Arttu-kingille. Toivottavasti uusi asunto alkaa oieta!

      Poista