Blogikavereita on ihana tavata

Tiedättekös kuka kaunotar tässä on?

No sehän on Rilla valmistautumassa Tuomarinkylän terrierinäyttelyyn. On muuten terriereitäkin monta eri rotua. Näyttelyssä oli satoja yksilöitä. Westieitä, niitä mustia whiskykoiria, borderterrierejä, cairnterrierejä, bedligtoninterrierejä, amstaffeja, bullterriereitä, airedaleja, jack russeleita, niin monta eri rotua etten juuri nyt läheskään muista niitä kaikkia. Tässä ne, jotka juuri nyt satun muistamaann... Annamari vihjaisi minulle, että he menevät Tuomarinkylän terrierinäyttelyyn ja minusta oli kiva tavata, joten ajoin heitä katsomaan. Sijoituksesta saa annamari kertoa ja jouduinkin lähtemään ennen heidän kehäsuoritustaan. Olin luvannut olla kahden maissa kotosalla, kun sitten neljän maissa lähdimme koko perhe hyvän kaverini ja hänen miehensä yhteisiin 50-vuotisjuhliin. Kaverini täytti eilen ja hänen miehensä jo pari viikkoa sitten.
Tässä Rilla kuuntelemassa ohjeita miten tulee käyttäytyä kehässä:) Varmaan se hyvin meni. 

Kaverini synttäreilläkin oli tosi kivaa. Tosin meillä on yhteisiä tuttuja aika vähän, mutta on joitakin. Tarjoilut olivat aivan mahtavat. Itse majoittauduin tuoreen ison parmesaanijuustokimpaleen viereen:) Oli myös hauska ottaa kuva tytöstäni ja kaverini tytöstä, sekä yhdestä toisesta tytöstä, josta minulla on kuvia lintsiltä, kun he ovat jotain 6-7 vuotiaita. Kaverini tytöstä ja omasta tytöstäni minulta on vuosien varrelta paljonkin kuvia, mutta tätä turkulaista tyttöä en ole tainnut nähdä kuin 13-14 vuotta sitten. Oli semmoinen raisulityttö ja on nyt lähdössä yliopistoon lukemaan fysiikkaa ja kemiaa. Vitsit kuinka ne vuodet vierivät...

Rilla ja annamari, toivottavasti näytelmät menivät hyvin ja turkki tuli tupsuteltua vai oliko se nyt tussuteltua:) oikein hienosti. Kaikille ihanaa viikonlopun jatkoa Ossilasta!

Ossin aatoksia osa 25

Tuntuu, että en ole kirjoitellut kuin potutuslauantaita:) Ossilassa kuitenkin suurinpiirtein kaikki hyvin. Lauantaina yksi hyvä ystävättäreni miehensä kanssa pitävät yhteiset 50-vuotisjuhlat ja menemme miähen kanssa "bilettämään":) 

Voitteko kuvitella, Ossin rakas peitto on vielä suurinpiirtein ehjä. Kun saan huomenna kaverini 50-vuotisvillasukat valmiiksi, otan neulan käteeni ja pistän tuohon vähäsen nyrsittyyn pussilakanaan samanlaisesta tyynyliinasta paikan. Sitten, kun paikkatyynyliinat, joita on kaksi, on käytetty, on varmaan aika vaihtaa pussilakanaa....

Tässä peitto saa vähän kyytiä ja

meditointi voi alkaa.

 Tätä uutista lukiessani ei nauru ollut kaukana. Käykää katsomassa koiran kuvaa. Kyllä on pitänyt jäädä kaikki biologian tunnit väliin, jos uskoo tiibetin mastiffia leijonaksi. Tosin eläintarha taidettiin lopettaakin.

Joku osoitti todella hienoa rohkeutta pelastamalla kissanpennut palavasta autosta. Hienoa toimintaa, joka ansaitsee hatunnoston.

Amerikan akita kävi silkkiterrierin kimppuun. Tämä sama ikävä uutinen oli Iltalehdessäkin. Iltalehden uutisesta jäi jotenkin hieman outo kuva tämän pikkuterrierin omistajasta, vaikka hän oli tilanteeseen tietysti täysin syytön. Siinä jutussa hän nimittäin kovasti korosti vain koiransa rahallista arvoa. Tosin tämä painotus voi olla tietysti toimittajankin aikaan saama.

Nyt on sitten saatu aikaiseksi koko Suomen kattava rekisteri uutta kotia etsivistä eläimistä. Hieno juttu. http://kodittomat.info/ palvelee kaikkia niitä, jotka ehkä voisivat tarjota uuden kodin jollekin kodittomalle eläimelle. Löytyi kaneja, kissoja, hamstereita, kilpikonnia ja koiria. Koiria katsellessani huomasin, että niitä yhdisti aika suuri koko. Olisikohan pienestä pennusta kasvanut liian suuri ja vaikeasti koulutettava? Pienin oli 17-kiloinen kaunotar. No ok, meidän ensimmäinen saksan paimenkoira oli todella suurikokoinen uros ja painoi liki 50 kiloa. Säkäkorkeuttakin taisi olla 10 senttiä yli ihannekoon. Toivottavasti tämä kodittomien sivusto leviää kaikkien uutta lemmikkiä kaipailevien tietoisuuteen hyvänä vaihtoehtona.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille Ossilasta!

Potutuslauantai osa 15

Lopettakaa hyvät ihmiset se paperittomien koirien ostaminen!! Eipä tässä tällä erää muuta. Jälkikäteen ei auta harmitella. Lukekaapa tämäkin linkki.
Ihan kaikki, jotka ostavat paperittoman pennun tukevat sitä niin sanottua kuuluisaa pentutehtailua. Ostamalla paperittoman pennun me luomme ne markkinat. Ei hitsit sentään se koiran ostaminen voi olla muutamasta satasesta kiinni. Tai jos on, niin jättäkää se koiranpentu pelkäksi haaveeksi! Nyt vielä kalvaa siinäkin mielessä, että kyseinen "koiratalo" on jossain täällä Kirkkonummella! Jutussa sanotaan mielestäni hassusti, että "ammattilaisiakin voidaan huijata." Uskallan väittää, että näin ei asian laita ole ja minäkin ostaisin koiranpentuni vain rekisteröidyltä kasvattajalta. Yhdenkin pentueen voi rekisteröidä. Onhan täällä blogistaniassa yksi joka teetti ihanalla sileäkarvaisella mäykyllään pennut. Kotia vaihtavat koirat ovat sitten eri juttu.

Olen miettinyt hieman tuota koiranpentujen hintaa. Oikeasti, jos haluaa koiranpennun muutaman satasen halvemmalla, niin parempi jättää kokonaan ostamatta. Eihän ne koiran kustannukset lopu siihen ostohintaan. Sittenhän se kulutus vasta alkaakin. Meidän Ossi on ollut suurinpiirtein "perusterve" ja silti olen saanut rampata sen kanssa eläinlääkärissäkin reilun tonnin edestä tässä kymmenen vuoden varrella. Summa pitää sisällään ne kaikki suositellut rokotukset ja 3-4 tassutulehdusta. Sen takia ne rekisteröidyt pennut maksavat hieman enemmän, kun niistä on oikeasti huolehdittu jo ennen niiden syntymää. Uskallan väittää, että koiranpentujen kasvatus ei voi olla kenellekään suuri liiketaloudellinen tuotto, vaikka se rotukoiran pentu maksaa ehkä tonnista useampaan tonniin. Minulla on todella hämärä mielikuva, että Ossi olisi 10 vuotta sitten maksanut siinä kahdeksansataa ja Ossi on ostettu Stenstallets nimisestä Loviisan takana sijaitsevasta kennelistä. Taisi olla aikoinaan aika suurikin kk-mäyristen kasvattaja ja voi ehkä kasvatella vieläkin.

 Hmm, nyt äkkiä passipaikalle..

Justiinsa tuota asiaa mullakin olisi...

Paras vahtia tuota isäntää vessassakin, ettei se karkaa...

No voin mä

just rapsutettavaksi tulla.

Älä jätä minua, älä jätä... tahtoo lenkuralle

Tästä megaluokan pentutehtailupotutuksesta huolimatta kaikille hyvää viikonloppua Ossilasta!

Potutuslauantai osa 14

Löytyihän noita potutuksen aiheita ja ihan helposti. Tämä uutinen sai minut ihan raivon partaalle. Jos ajaa kännipäissään ihmisen päälle ja tappaa hänet, niin siitä sietäisi minun puolestani mädäntyä vankilassa loppuelämänsä eikä mitään vaatimatonta puoltatoista-kahta vuotta. Uutinen Haisulia tintanneesta miehestä sai minut myöskin vihaiseksi, vaikka uutinen oli kuitenkin ihan eri luokkaa, kuin tuo autolla törttöillyt nainen. Mitä ihmettä me aikuiset opetamme lapsille? Muumimaailmanhan pitäisi olla iloinen paikka. Ei siellä lyödä ketään. Ei pienetkään lapset saa lyödä hahmoja. Sekin on asia, joka meidän aikuisten tulee estää!

No nyt voi sitten omalle koirallekin hakea viimeisen päälle testatun kumppanin. Onko se sitten hyvä vai huono asia? Mielestäni koirien ja- lostuksessa on menty liian pitkälle ainakin ulkonäkövaatimusten suhteen. Ulkonäön kustannuksella voidaan menettää monta muuta hyvää rotuominaisuuutta. Tosin yhdessä blogissa pohdittiin paljonkin sekarotuisten koirien omistamista ja siinä oli jopa linkki yhteen kasvattajaan, joka oli kasvattanut yhden sekarotuisen pentueen. Yhdistelmä oli lyhytkarvainen collie ja siperian husky. Ulkonäöllisesti ainakin huipputulos. Muuhun en osaa ottaa kantaa. Huskyt ainakin vetävät hurjasti, sehän on niillä geeniperimässä. 

Tämä lisäaikaa lapsettomuuteen uutinen veti vähän hiljaiseksi ja pisti ajattelemaan monta asiaa. Itsellenihän lapsen saaminen oli kaukana itsestäänselvyydestä ja mietin pitkään, että voiko tuollaista suunnitelmallisuutta oikeasti sitten toteuttaa? Eikä lapselle ole mielestäni kovin hyvä, että äiti on vaikka esikoisen saadessaan hmm, no sanotaanko vaikka 45-50-vuotias. Kyllä pieni lapsi kärsii, jos hänen vanhempansa ovat parisenkymmentä vuotta muita vanhempia esimerkiksi silloin, kun lapsi menee kouluun. Koko ajan lapsen vanhemmat ovat sitten huikeasti muiden lasten vanhempia iäkkäämpiä ja kaikki elämän vaiheet lapsen pitää käydä läpi nuorempana.

Tämä määrä vadelmatorttua jäi ihanilta saunavierailtani.

 Meidän auton pitää olla vihreä,,,

ei tämän värinen. No kaikkea ei voi saada. Mies tarvii uuden, käytetyn auton ja niillä vaatimuksilla, (automaatti, mahdollisimman vähän kilometrejä, nahkasisustus lähinnä sotkevaa tyttöä ja koiraa varten. On muuten penkit paljon helpompi puhdistaa) ei meinannut Subaru Forresteria löytyä mistään järkevän matkan päästä EU-maasta. Siis väristä jouduimme tinkimään. Ei voi mitään. Sininen vaan ei ole meidän väri:( Autonhaku Tallinnasta kesti päivän ja söimme hyvän lounaan ja kävimme Kumun taidemuseossa.

Ossi vahtii siansorkkaansa ja 

siirsikin sitä hieman. Ossia ei ole koskaan kiusattu millään ruualla tai lelulla, mutta sen vahtiminen tuollaisille erikoisemmille luille on ihan käsittämätön. Sitten, jos sanon, että anna kun katson, niin ei Ossilla ole mitään sitä vastaan. Tämä savustettu siansorkka muuten haisee aika käsittämättömälle. Toivottavasti Ossi saa sen syötyä mahdollisimman pian.

Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta ihanaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

Saunatorstai

Tänään on se kesätorstai, kun vanhat työkaverini tulevat perinnesaunaan. Tämä on meidän perinnesaunomisen kuudestoista vuosi. Yksi kamu, joka teloi itseään viime vuonna polkupyörällä, joutui eilen uuteen käsileikkaukseen, joten hän ei pääse osallistumaan saunaan. Harmi, mutta ensi vuonna sitten!

Me lähdemme perheen voimin huomenna päiväristeilylle Tallinnaan. Nyt ei mies tuo itselleen moottoripyörää, vaan "uuden", neljä vuotta vanhan auton:)

Ossi lähtee "vaarille" hoitoon vuorokaudeksi. Miäs vie jo tänään illalla, ettei tarvitse huomenna aamuyöstä tehdä ylimääräistä kiekausta.

"Hmm, mitäs toi kotiväki juttelee minusta? Kuulin tutun sanan:) Ihanaa, saan nukkua vaarin kanssa sängyssä. Toivottavasti Tallinnassa on kivoja koiralelukauppoja"

Mukavaa loppuviikkoa Ossilasta!

Potutuslauantai osa 13

Ossin kanssa iltapäivällä kävellessäni noukin tieltämme seuraavat romunpalaset hiekan seasta. En edes tiedä miksi noita kutsuisi, mutta siinä on johdonpätkää, styroksia, ruosteista metallia, muovinpalasia ja yksi osa näyttää entiseltä auton tuulilasinpyyhkijältä. Autsch, kun tulin vihaiseksi. Tietä perusparannetaan ja siinä urakoi nyt näiden tulevien naapureiden kaivinkonemies. Ei sinne tiehen nyt ihan mitä tahansa maata saa minun mielestäni laittaa. Kirkkonummella muuten yksi maanomistaja joutui kaivamaan pois teettämänsä yksityistien, kun sinne tienpohjaan oli laitettu jotain vaarallista jätettä. Tosin siitä tien aukikaivamisesta väännettiin kättä jos jossakin oikeusasteessa. Tuommoisellako tienpohjalla joudun kävelemään Ossin kanssa? Voi meitä...

Voisitko tunkea sen kamerasi johonkin, vaikka komeroon, tuumailee Ossi.

Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, ihanaa ja lämmintä viikonvaihdetta kaikille Ossilasta!

Ossin aatoksia osa 24

Tämmöinen ihanuus tuli Ossin ja minun vieraaksi tänään. Nelli, kaverini 2-vuotias kääpiökarkkari. Kaveri on käynyt monasti, mutta Nelli oli ekaa kertaa.

Ossin ja Nellin mielestä yhteisvalokuva oli ihan dorka ajatus.

Karkkienkin avulla onnistuttiin vain jotenkuten.

Mitäs sä Ossi oikein teet?

Tuonpahan oman peittoni. Nelli sinä mahdut just, jos huvittaa tulla.

Ai meidän pitää siis lähteä? On tuo Ossi-setä ihan mukava minua kohtaan.

Todella soma ilmestys tuo kaverini Nelli-karkkari. Ehkä oli hieman liian teini tuon meidän vanhan papan mielestä. Hyvin kyllä koirat tulivat toimeen keskenään. Kumpikaan ei ollut liian innostunut toisesta:) eikä Nellissä ollut vielä sellaista vanhemman naaraskoiran "äkseerausta" ja komentelua lainkaan. Suloinen pakkaus. Tervetuloa pian uudelleen, toivovat Ossi ja Marja-Leena!