keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Heinäkuista keskiviikkoa

Suureksi järkytyksekseni huomasin, että herra Ossi ei ole päässyt esiintymään omassa blogissaan pitkään aikaan, joten nyt vuoro Ossikaiselle:

Tässä minä olen, (aika) tyytyväisenä ja ihan hyvin voivana. Juuri kävimme lenkuroimassa mamman kanssa. Lämmin ja kohtalaisen mukava päivä. Vatsani on tervehtynyt ja äsken kävi mukavia vieraita. Mamin miähen sisko Ruotsista poikkesi perheineen. Mukana oli myös mamin miähen siskonpojan tyttöystävä.



Mamma: tämän pullon miäheni sai, kun olimme hänen 50-vuotismatkallaan Namibiassa. Pullolla ei ole mitään tekemistä juttuni kanssa, halusin vain näyttää kuinka ihmeellisiä värejä löytyy eri mineraaleista Namibian maaperästä. Pullon kuvio on nimittäin tehty eri hiekkalaaduista. Miten, sitä en tiedä, mutta hiekkaa täynnä se pullo on ja mikä erikoisinta, kaikki on siis värjäämätöntä hiekkaa. Tuo kasvikin, mikä liene onkin, ehkä joku agave, on oikeasti vihreä. Kuvaan ei nyt vain toistu ne ihan oikeat värit.

Tähän kuvaan sain kolme neljästä naapurimme hevosista. Varsa, pienin oikealla, syntyi nyt toukokuussa, samana päivänä kuin Ossi, joten minä olen ristinyt sen Ossiksi. Oikea nimi taitaa olla Colt, joka englannista suomeen käännettynä taitaa tarkoittaa vain varsaa. Hupaisaa, kun ultran mukaan siellä odotettiin tammavarsaa ja tulikin pieni, kaunis orivarsa. No voin kuvitella, että sitä varsan sukupuolta on ultrassa ehkä hankalampi määrittää kuin ihmisen sukupuolta.

Tässä kaksi naapurin varsoista. Taitavat olla yksivuotisia. Sellainen kuriositeetti hevosen iän laskemisesta, että täällä pohjoisella pallonpuoliskolla hevoset "täyttävät" vuosia aina ensimmäinen tammikuuta, riippumatta siis siitä, ovatko ne syntyneet huhti-, touko-, tai kesäkuussa, tai peräti heinäkuussa. Yleensä tammat koitetaan aina saada kantaviksi siten, että ne varsovat huhti-toukokuussa, ennen laidunkauden aloittamista.


Minun täytyy kertoa, että olen yksi maailman huonoimmista koiranomistajista, älkää seuratko esimerkkiä. Leivoin tiistaina voisilmäpullia, hyvä minä. Mutta sitten annoin Ossille vajaan puolikkaan pienestä pullasta. Enkä anna enää koskaan. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Ossi kävi raapimassa makkarimme ovea kolme kertaa ja vein sitä ulos. Ei sillä hätä ollut, mutta ilmeisesti se pullanpala "kiersi" vatsassa ja aiheutti ilmavaivoja. Ossi-raukan vatsa kurisi niin kovaa, että minäkin kuulin sen ilman liikkuvan siellä vatsassa. No sitten siirryin Ossin kanssa vierashuoneeseen nukkumaan, kun ajattelin, että edes miäs saisi nukuttua. No loppuyön Ossi sitten nukkuikin lähes rauhallisesti, mutta minä en saanut juurikaan nukuttua. Tiedän, että koiralle ei saa antaa pullataikinaa, mutta näköjään Ossille ei voi antaa pullaakaan. Raukka sai vatsakipuja minun hölmöyteni takia.

Ossilasta terveisiä!

4 kommenttia:

  1. Hei Ossi! Olipas kiva nähdä kuvasi. Palvelijatar ihastelee tuota ilmettäsi, olen niiiin mäyräkoira ; ) Aijai, harmillista saada vatsavaivoja herkusta. Minä en ole ikinä saanut maistaa mitään leivonnaisia, edes leipää, vaikka monet antavat esim pennun järsiä kovia leivänkannikoita. Kovasta leivästä ei varmaankaan koidu mitään harmia, mutta Palvelijatar on tarjoillut vain ja ainoastaan koirille tarkoitettuja tuotteita. Kyllä vatsanpurut siltä ovat tulleet minullekin tutuiksi, milloin mistäkin syystä. Kiva että olet taas kunnossa Ossi!

    VastaaPoista
  2. No tervehdys teillekin päin. Ei olisi pitänyt "kehua", että kaikki on niin hyvin. Tänään Ossin asiat eivät olekaan hyvin. Sitä sattuu, joko lapaan, tai selkään, niin, että sen oikein näkee. Onneksi saan parin tunnin päästä eläinlääkäriltä kipulääkettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Ossia! Toivottavasti kipulääke toimii ja vaiva paranee pikavauhtia.

      Poista
    2. Pikkuhiljaa alkaa olla koira taasikkeen, joten kyllä se siittä. Terveisii teille päin.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.