Kesäkuu lopuillaan

Kesäkuu alkaa olla lopuillaan ja huomenna alkaakin jo toivottavasti helteinen heinäkuu. Eilen ollessamme lenkillä ei tietenkään ollut kameraa mukana ja naapurin kaksiviikkoinen varsa sekä sen emä laskettiin ensimmäistä kertaa tuolle isolle laitumelle kolmen muun hevosen kanssa. Voi hirmuinen millaista vauhtia pääsee jo kaksiviikkoinen varsa. Tuossa se  varsa on emänsä vieressä. Huikean hieno ja kaukaa otettu kännykkäkuva:)

 Ossi lenkuran jälkeen. Se ei millään haluaisi tulla lenkkien jälkeen sisälle, vaan köllöttelisi mielellään ulkosalla. No sopisihan se muuten, mutta sitä ölömölöä kun en jaksa kuunnella. Mukavat kesämökkinaapurit ovat usein käymässä ja jos he liikahtavatkin tontillaan, niin Ossi pitää huolen ilmoittamalla heidän liikkeistään ja omasta ulkona olostaan. En viitsi rassata kenenkään hermoja pitämällä Ossia samanaikaisesti ulkona. Uudet naapurimmekin rakentavat lisää aitaa ja Ossi ilmoittaa siitäkin aina välillä:) No kait se on jo hyväksyttävä, että mäyräkoira on sellainen mikä on. Ossi kun näkee kesämökkinaapureiden auton, niin se alkaa jo haukkua ja murista. Outo koira. Ei ole koko elinikänään tottunut meidän mukaviin kesänaapureihin.

Ossi näyttää aika tukevalta tuossa kuvassa. Todellisuudessa se on laihtunut. Pitäisikin ottaa Ossi syliin ja puntariin joku päivä.

Helteitä on luvattu perjantaiksi. Odottelen helteitä ja toivon, että ne kestävät pitkään. Minä kun olen sellainen lämpimän ystävä. En kylläkään pidä auringon otosta, mutta lämpö on ihanaa. Terkut Ossilasta

Selvitty pienestä painajaisesta

No nyt pääsen vihdoin omalle tietsikalle, saan päivittää blogia, vastata sähköposteihin ja niin edelleen ja niin edelleen. Keskiviikkona minun henkilökohtainen painajainen päättyi. Yksi miähen kaveri näet asui meillä 12 päivää. Kaksitoista päivää. Luitte oikein. Minä meinasin tulla jo hulluksi. Miähen mukaan "kaveria pitää auttaa" silloin, kun hän on pulassa. No tämä kaveri on toisaalta minunkin vanha tuttu, mutta jos hän olisi kysynyt puhelimessa ensin minulta, että saako tulla, niin olisin todennäköisesti sanonut, että koeta nyt järjestää itsellesi toinen paikka. Tämän hemmon piti mennä jonnekin Mikkelin seuduille kesätöihin, hemmo nimittäin asuu Ghanassa, vaikka on täysin suomalainen mies. Sitten joku asia meni pieleen ja hän soitti 11.6 miähelle, että saako tulla tänne "siksi aikaa, että saa asiansa kuntoon". No miäs lupasi ja visiitti venyi kahdeksitoista päiväksi. 

Sitten vasta, kun minulta paloi hermo totaalisesti ja vedin mahtavat "kilarit", niin sekä miäs, että hemmo tajusivat, että tämä yhteisasuminen nyt ei ole ihan hyvä ratkaisu ja hemmo häipyi, en tiedä minne. Hänellä on aikuinen tytärkin täällä Kirkkonummella. Vanha äiti, sekä sisarkin asustelevat täällä pääkaupunkiseudulla. Toivottavasti heistä löytyy apua. Sanoin miähelle, että me olemme kyllä oman osamme auttamisprojektissa tehneet.Onhan meillä vierashuone, mutta joku raja se pitää olla. Tässä tapauksessa se oli sen 12 päivää.

Ei mitään väliä, mistä rapsutat, kunhan rapsutat, tuumailee Ossi.

Miäs saa venyttää ja vanuttaa Ossia ihan mitenpäin vaan. Tänään siistin vähän Ossin korvia. Nyppiminen mistään kohdasta korvia ei ole hirmuisen pop-juttu Ossin mielestä. Peffan nyppiminen kuuluu samaan sarjaan:):) Onneksi tuo parrankasvu on niin mitätöntä, ettei sitä tarvitse nyppiä lainkaan.

Tämän viikon kauhun koin tiistai aamuna, kun löysin pienen punkin polvitaipeestani. Onneksi oli vielä niin pieni, ettei mitään vaaraa esimerkiksi borrelioosista pitäisi olla. Heti tuli mieleeni se viime kesän ankara antibioottikuuri. Punkki ei ollut kerennyt olla kiinni polvessa montaa tuntia. Mutta ovat ne punkit yksiä bakteeripesäkkeitä. Puremakohtaan tuli sellainen hyttysenpuremaa muistuttava patti joka kutisi pari päivää niin paljon, että pistin siihen pattiin jo Etonoakin, ettei se kutisisi. Maanantaina otimme päikkärit Ossin kanssa sohvalla ja luulen, että meidän "punkki-imuri" siirsi sen punkin minuun. Ossillahan on X-spotti juuri laitettu, joten eivät ne punkit siihen tartu. Punkit varmaan vaistoavat sen, että jos ne haluavat elää hetken pitempään, niin Ossia ei kannata imaista. On se X-spot punkeille ihan tappava aine. Ovat ne punkit myös sitkeitä veijareita, kun käyn päivittäin suihkussa. Onhan se punkki voinut tulla ihan kävellessäkin, mutta jotenkin minusta tuntuu, että tuo rakas karvakasa saattaa olla syyllinen:) No, ei hätä eikä mikään.

Hyvät viikonloput Ossilasta!!

Possuja, possuja

Kävin eilen ystävättäreni kanssa Riihimäen Lasi- ja keräilypäivillä. No mikäs sieltä sittem tarttui käteen? Possu tietenkin:) Tämä potsi on Kumelan lasitehtaan "viinasika". Vanhojen listojen mukaan näitä on tehty vain punaisia, mustia ja lasin värisiä. No voi hah, hah. Silloinhan minun keltaiseen vivahtava on "uniikki" kappale. Kuulkaas, tämä on varmaan jonkun harjoittelijan tekemä, koska Palsanmäen, elikkä tämän "Huutokauppakeisarin" perjantai huutokaupassa myytiin tälläinen, mutta punainen hintaan 250,-. Minä olisin saanut omia keltaisiani kuusi kappaletta ja vielä jäi rahaa ylikin..... Omassani on lisäksi pieniä kuplia, joten ihan mestaripuhaltaja ei tätä kappaletta ole tehnyt:) No, possukatras lisääntyi taas yhdellä jäsenellä:) :), vaikka miäs on sanonut, että possut saisivat nyt riittää....

Kaunista sunnuntain jatkoa Ossilasta!

Sid Dickensin laattoja

Annamari vieraillessaan meillä Main kanssa toukokuussa pyysi minua tekemään postauksen näistä *linkki* Kanadalaisen taiteilijan Sid Dickensin laatoista. Annamari koki varmastikin samanlaisen pienen "wau"-elämyksen kuin minä about kymmenen vuotta sitten, kun olimme viikonlopun Ruotsissa miähen siskon talossa. En tarkoita, että Annamari ihastui juuri minun laattoihini, vaan siihen tekniikkaan ja ideaan. Samalla lailla minäkin ihastuin näihin laattoihin miähen siskolla, vaikka niiden laattojen värimaailma ei sitten taas ollut sitä minun omintani. 

Kymmenen vuotta sitten näitä laattoja ei saanut Suomesta lainkaan, ei edes tilaamalla Kanadasta, kun Dickens toimittaa postimyyntinä vain Kanadaan ja USA:an. Nykyään niitä saa täältä: *linkki* Vaihmalan Hovi . Vaihmalan Hovi sijaitsee Helsingistä päin parisenkymmentä kilometriä ennen Tamperetta. Aikaisemmin lähin kaupunki, josta näitä laattoja sai, oli Tukholma. Kaikki laattojen röpellykset ja ihmeellisyydet kuuluvat näihin laattoihin. Laatat ovat noin 15*20 cm, tai oikeastaan niissä on ilmoitettu joku hassu tuumakoko:) Ne ovat poltettua tiiltä ja jokainen tehdään yksilöllisesti, vaikka ne ovat kuitenkin jonkinlaista sarjatuotantona tehtyä taidekeramiikkaa. Painoakin yhdellä laatalla on tiilen verran. 

Tästä laatasta kaikki alkoi. Ihasteltuani miähen siskon laattoja yli kymmenen vuotta sitten kesällä, hän sitten seuraavana jouluna antoi meille ensimmäisen joululahjaksi ja siitä kaikki alkoi...

En sano kerääväni laattoja, vaikka niitä on yhteensä 11, joista 9 on nyt tällä eteisen seinällä. Kaikki ovat lahjoja, tai matkamuistoja jostain ulkomailta.

 Tältä tuo nurkka näyttää portailta alakertaan tullessa.

 Nämä laattakuvat ovat nyt vähän killissä, kun yritin saada yhden laatan kuvaan ilman toista laattaa. Todellisuudessa laatat ovat suorassa. Mieheni on asettanut ne varsin suoraan. Tämä laatta on ostettu Ft Lauderdalesta, Floridasta vuonna 2007,

 Samoin kuin tämä

 ja tämä. Muistan päivän erittäin hyvin. Olimme päättäneet tyttären kanssa kävellä kauppaan ja takaisin. Siinähän se aamupäivä mukavasti vierähtikin. Hotelliltamme kauppaan oli ainakin 5-6 kilometriä. Tytär käveli hieman edelläni ja kävelimme sellaisen rannan ohitse. Siinä oli kaksi hauskannäköistä nuorta miestä menossa uimaan, tai surffaamaan. Toinen heistä vislasi tytölleni mahtavat vislaukset. Mulkaisin nuorta miestä pahasti, jolloin toinen vain kommentoi "be aware, mom is walking behind". Hieman nauratti ja ärsytti. Tytär oli silloin jo varsin näyttävän näköinen neito, mutta hei, vasta täytti 14, joten ei parikymppisten kundien tarvinnut ollenkaan vislailla... Matka jatkui, eikä tytär tainnut edes huomata, että vislaus oli hänelle tarkoitettu:) Tosin kerroin hänelle tämän.

Olin sitä mieltä, että kaksi laattaa jenkeistä ei riittänyt, joten kävimme miähen kanssa vielä valikoimassa yhden ja päädyimme tähän vihreäpohjaiseen.

 Tämä kaunokainen on joululahja Ruotsin maalta.

 Tämä ihana iiris

 ja tämä tirppa, mikä liene, ovat päässeet seinälle vuonna 2011 keväällä, jolloin kävimme koko perhe Münchenissä. Tulipahan testattua tiilen kestävyys, kun tiputin sen kompurakädelläni lattialle. Onneksi poltettu tiili on kovempaa ainetta kuin parketti. Laatalle ei käynyt kuinkaan, vaikka murto-osan sekunnissa näin tiilen jo kuvitelmissani tuhannen pirstaleina...

 Tämä sinitiaista etäisesti muistuttava lintu lennähti mukanamme kotiin tammikuussa 2013*linkki* Kuvia San Franciscosta. Muistan sen ihanan sisustuskaupan hyvin. Se myyjä oli aivan ihana ja niin "gay", kuin olla ja voi . Aivan ihastuttava myyjä joka tapauksessa. Olisin voinut ostaa useammankin laatan häneltä, mutta totesimme miähen kanssa jälleen kerran, että josko tyytyisimme yhteen.

 Tämän tyttö toi minulle Pariisista, silloin, kun hän ei vielä asunut siellä. Enhän minä tiennyt, että tulevaisuudessa Pariisista tulee hänen kotikaupunkinsa. Tytär oli kaveriensa kanssa reissussa ja tuli Pariisin kautta kotiin. Olin vannottanut hänelle, että tuot minulle laatan ja kauhean jupinan jälkeen hän sitten kävi tämän minulle ostamassa:). Siis rahathan olin tietysti antanut hänelle laatan ostoa varten.

 Tässä lahja miähen siskolta. Se ei nyt juuri ole seinällä. Tälle laatalle pitää etsiä joku ihan ikioma paikka, kun se ei ihan "mätsää" näiden vaaleiden laattojen kanssa. Kaunis se on muuten ja minun värimaailmaa kovastikin.

 Tältä ne laatat näyttävät selkämyspuolelta.

 Tässä vielä yksi, jolle pitäisi löytää seinäpaikka.

Tässäpä nämä keramiikkalaatat sitten ovat. Jos ette pitäneet, voitte jättää sen kertomatta, jos tykkäsitte saatte kertoa. Jos teillä on suunnitelmissa joku kaupunkiloma esimerkiksi Eurooppaan kannattaa käydä ainakin katsomassa ja ottaa selvää mikä liike laattoja myy. Se on mahtava näky, jos ne laatat on sommiteltu kauniisti isolle seinäpinnalle. 

Lauantaina teen kesäretken hyvän kaverini kanssa Riihimäen lasipäiville. Toivottavasti sää suosii. Ainakin on tilaisuus nähdä upeita lasiesineitä myynnissä. Terveiset Ossilasta!

Maanantain suuria iloja

Rakas tyttäreni soitti iloisena ja ilmoitti päässeensä Sorbonnen yliopistoon. Ihanaa. Siitä se rankka opiskelu sitten alkaa. Ranskassa on yhtä julma karsintasysteemi kuin monessa muussa Euroopan maassa. Jos reputat tentissä, niin on yksi mahdollisuus ja jos et klaaraa, niin goodbye yliopisto. No nyt iloitaan sisäänpääsystä, eikä murehdita etukäteen!

Mun ihanan miähen istuttama kultasadepuu on nyt päättänyt kasvaa vähän toispuoleisesti. Ehkä se puu vielä suostuu kasvamaan myös toiselta puolelta.

 Naapurimme hevoset, kaikki yhdessä kuvassa. Ossi-varsa, kaksi vähän vanhempaa nuorta hevosta, josta toisesta todennäköisesti tulee naapurin rouvan harrasteratsu. Hevosesta ilmeisesti ei ole ravikuninkaaksi. Takana viimeisillään oleva tamma, jonka pitäisi varsoa ihan näinä päivinä.

 Ossi-kingi kuuden kilsan metsälenkin jälkeen. Kuulisittepa mourunnan.. Edeltä meni pari juoksuaikaista kultaista noutajaa ja niiden perässä piti metsälenkki kiertää puoleentoista kertaa:)

Woouuuuuuu!!!!!

Iloista maanaantai-iltaa Ossilasta!

Potutuslauantai osa 89

 Tiedättekös, tai ettehän te voi tietää ennen kuin kerron:). Tämä on 300. jupinani täällä internetin ihmemaailmassa. Juhlistetaan sitä nyt kirjoittamalla yksi potutuslauantai.

Aamulla ensimmäinen harmitus oli aamukaffeiden aikaan, kun Ipadini ilmoitti, että nettiin ei saada yhteyttä. No voihan blaah. Äkkiä yläkertaan ja modeemin tarkistukseen. No johan lähti netti pelittämään ja aamukaffeet ilmaislehtien kera oli pelastettu. Loppujen lopuksi iltapäivälehtien mukaan maailmalla ei ole tapahtunut mitään ihmeellisiä. Suuri uutinen ei ole edes se, että Eurojackpotin päävoitto osui Suomeen. Sehän nyt on jo ihan tavallista... Voin kertoa, että en koskaan pelaa sitä ihmeellistä Eurojackpottia ja päävoitto oli pelattu Kotkan tienoilla. Että onnea vaan voittajalle, voi tulla vähän sijoitusvaikeuksia.

Eilen tullessani äitiäni katsomasta, kuuntelin radiota, kuten aina. No radiossa sitten ilmoitettiin ensitiedotteessa "kolarista 51:sellä", liikenne saattaa ruuhkautua. No voihan, eivät sitten ensitiedotteessa ilmoittaneet kohtaa tarkemmin. Hetken mietin, että ajanko Lapinkylän tien ja Evitskogin kautta Kirkkonummelle, ikäänkuin takaa päin ja kierrän noin 15-20 kilometriä, vai otanko hirmuisen riskin ja koetan ajaa 51:stä, kolarista huolimatta. Siuntion kohdalla kuulin kolaripaikan, tietty kotimatkani varrella ja "vain yksi kaista käytössä, poliisi ohjaa liikennettä". Hmm, mietin, että kerkeänkö vielä postiin. No kerkesin postiin, mutta katsokaa, mitä jälkeä kolarissa tapahtui: *linkki* tälläistä jälkeä syntyy, kun räplää kännykkää ajaessa. Niin ja toisena autona oli rekka. Autsch, ajattelin, kun ajoin ohitse. Kaiken kukkuraksi vastaani ajoi ambulanssi, joka ei ollut hälytysajossa. Oikein kylmäsi, mutta onni onnettomuudessa, kuski "vain" loukkaantui ja vietiin Töölön sairaalaan. 

Ihan hirmuisen paljon huonommin kävi sille motoristille, joka 19.5 ajoi Hirsalantiellä päin puuta ja kuoli. *linkki* Viisykköseen. Ajan itse vähintään pari kertaa viikossa tuon paikan ohitse ja nyt en voi olla ajattelematta sitä tien viereistä puuta jonkin motoristin kuolinpaikkana. Todella surullista. Kaiken lisäksi se kohta on melkein ainoa paikka koko Hirsalantiellä, jossa on vajaan sadan metrin suora osuus. Ilmankos siihen otettiin mukaan tutkijalautakunta, kun se on kovin outo paikka kaatumiselle. Itsekin olen ajanut prätkällä niin paljon, että kovasti olen miettinyt, miten se onnettomuus on tapahtunut.

Meidän ihana tytär sai nimensä 22 vuotta sitten viikonloppuna ja meidät vihittiin. Tai oikeastaan toisin päin. Syytä järjestykseen en tiedä. Ehkä siitä syystä miäs oli tänään aamulla kärttyinen:) Tai sitten ei. Hän ei kuulu siihen lajiin miehiä, joka muistaa synttäreitä, nimipäiviä, yleensäkään mitään juhlapäiviä. Ja kun noita yhteisiä vuosia on kuitenkin 35, niin tarvitseeko niitä vuosia sitten juhliakaan. Heh, minä en edes tiedä mistä seurustelun alkamisen voisi laskea. Aika nopeasti me kuitenkin päädyimme saman katon alle. Parin kuukauden "harkinta-ajan" jälkeen:) :) :)

Ai niin. Pitihän minun yksi koira-aiheinen potutus laittaa. Rottweiler lopetettiin, kun se kolmannen kerran puri ihmistä. *linkki* Poliisijohtajan koira puri koulutyttöä. Ne omistajat ovat ihan taukkeja. Pitääkö ottaa äkäinen koira kyläilemään? Minäkin olen aika varovainen Ossin kanssa, onhan se purrut kaksi kertaa vierasta miestä. Toinen oli mukava putkimies, huoks. Toinen oli vähemmän mukava ja joko kännissä, tai huumeissa, tai hirmuisessa krapulassa.

No mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein ihanaa viikonlopun jatkoa täältä Ossilasta!

Lasipossut lisivät

Hain tänään postista kolme uutta lasiporsasta. Kaksi näitä Riihimäen lasin valmistamia ja yhden Iittalan "napsu"-karahvin, sen tyttäreni rikkoman tilalle. Napsua en jaksanut kuvata. Siitä rikkimenneestä on ollut kuva joskus... Sain Napsun vanhalta työtoveriltani lähes parikymmentä vuotta sitten, hänen muuttaessaan Tanskaan. Todennäköisesti en raatsi heittää Napsua pois, koska se on muisto työtoveristani. Jostain syystä emme ole olleet useampaan vuoteen tekemisissä, vaikka hän on muuttanut takaisin Suomeenkin ja perustanut perheen.

No takaisin lasipossuihin. Lasin väri eri kuvissa on aina yllätys. Vasemmalla on se possu, joka tuli. Oikealla sen värinen, jonka luulin saavani. Ei se mitään, hauskaa, että näitä on näinkin paljon eri värisiä. Olisikohan väriaineet olleet vähissä? En tiedä lasin valmistuksesta muuta kuin, että siinä käytetään jotain hiekkaa, se sulatetaan ja sula massa puhalletaan vapaasti, tai muottiin, tai sitten se sula lasimassa puristetaan muottiin, kuten nämä possut. Muuta en sitten tiedäkään. Ai niin ja sen muistan, onkohan kemiasta, että lasi on itse asiassa jähmeää nestettä.

Sama tässä kuvassa: vasemmalla se potsi, joka tuli, oikealla minun viime kesänä ostamani auton rusikoimisen jälkeinen "lohtupossu". Luulin saavani "lohtupossun" värisen. Auton kylki on vieläkin korjaamatta ja taitaa jäädä, jos en nyt voita lotossa paria tonnia.

Tässä yksi hyllyllinen vielä possuja. Matkamuistoja eri puolilta maailmaa, San Fransiscosta ja Jerseyltä, pari 50-vuotislahjaa, "lohtupossu",sekä antiikkimessuilta kotiin päässyt possu, tuo kaikkein oikeanpuolisin.

 Tässä blogin "pääpossu", ihan tyytyväisenä kolmen kilsan metsälenkin jälkeen. Otin yhden kaverini mukaan lenkille suden syötiksi:) Tämä naiskaverini tulee aina välillä Ossia pussailemaan. Hän asuu miehensä kanssa Helsingissä, mutta on vielä töissä Kirkkonummella ja hevonen asuu täällä Kirkkonummella, joten kaverini käy aika useinkin täällä. Tosin ei kyläile tarpeeksi usein.

Mukavaa perjantai-iltaa Ossilasta!