maanantai 8. kesäkuuta 2015

Maanantain suuria iloja

Rakas tyttäreni soitti iloisena ja ilmoitti päässeensä Sorbonnen yliopistoon. Ihanaa. Siitä se rankka opiskelu sitten alkaa. Ranskassa on yhtä julma karsintasysteemi kuin monessa muussa Euroopan maassa. Jos reputat tentissä, niin on yksi mahdollisuus ja jos et klaaraa, niin goodbye yliopisto. No nyt iloitaan sisäänpääsystä, eikä murehdita etukäteen!

Mun ihanan miähen istuttama kultasadepuu on nyt päättänyt kasvaa vähän toispuoleisesti. Ehkä se puu vielä suostuu kasvamaan myös toiselta puolelta.
 Naapurimme hevoset, kaikki yhdessä kuvassa. Ossi-varsa, kaksi vähän vanhempaa nuorta hevosta, josta toisesta todennäköisesti tulee naapurin rouvan harrasteratsu. Hevosesta ilmeisesti ei ole ravikuninkaaksi. Takana viimeisillään oleva tamma, jonka pitäisi varsoa ihan näinä päivinä.
 Ossi-kingi kuuden kilsan metsälenkin jälkeen. Kuulisittepa mourunnan.. Edeltä meni pari juoksuaikaista kultaista noutajaa ja niiden perässä piti metsälenkki kiertää puoleentoista kertaa:)
Woouuuuuuu!!!!!

Iloista maanaantai-iltaa Ossilasta!

11 kommenttia:

  1. Englannissa on sama systeemi. Joka vuosi täytyy klaarata tai se on sitten siinä. Toisaalta maksullisuus lisää opiskeluhaluja. Pitää jaksaa kun siitä maksaa. Joka tapauksessa hirmuisesti onnea tyttärelle ja vanhemmillekin. Helpottaa kummasti äidin sydäntä kun opiskelupaikka heltiää kovassa kilpailussa. t. Aikku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta Aikku. Vaihtelisikohan se maksu maasta toiseen? Minun mielestä se lukukausi/vuosimaksu oli varsin pieni, joitakin satoja euroja. Olen tosi iloinen tytön puolesta. Ehkä tytön opiskelumotivaatiota on lisännyt parit tarjoiluhommat kahdessa eri ravintolassa.... Terkut teille Ouluun!

      Poista
  2. Onnittelut! Mahtavaa, lahjakas tyttö pärjää siellä, mihin on halunnutkin :) Ja vaikka siitä kova työ alkaakin, sitähän se on elämä. Pyrkimistä, pääsemistä, puurtamista.

    Kultasadepuu kurkottaa vissiin aurinkoa kohti? Vai onko sillä joku muu hätänä.

    Ossille rauhottavat rapsutukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai. Täytyy luottaa siihen, että lahjat riittävät vieraalla kielellä opiskeluun.

      Voisikohan siinä olla syy. Täytyy pyytää miestä kaataan pari pientä kuusen karahkaa tuon puun takaa. jos ne tosiaan varjostavat liikaa. En tiedä. Tosin se puu näyttää siltä, että se ei ihan hyvin voi toiselta puolelta. Mutta, kun se on pajun sukulainen, niin eiköhän se tuosta vielä saata tokeentua ja versoa toiseltakin puolelta.

      Kuusi kilsaa kovaa vetoa tainnutti kyllä loppujen lopuksi tuon uroon. Nyt on aika naatti:) Rauhoittui, kun pääsi sisätiloihin, eikä ollut enää nenää kiihottavia tuoksuja:) Terkut teille päin ja Artulla rapsutuksia kanssa.

      Poista
    2. Mai, kultasadepuu onkin herneen sukulainen:)

      Poista
  3. Párekin Palvelijatar8. kesäkuuta 2015 klo 21.28

    Onnea ja menestystä tytölle. Onnittelut myös vanhemmille. Lapsuudenystäväni tytär on ollut vuoden Pariisissa opiskelemassa kieltä ja pyrki myös Sorbonnen yliopistoon. En tiedä vielä pääsikö.

    Onpa Ossilla hienot valjaat! Tuollaisia ollaan etsitty, mutta ei olla löydetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta. Iloisinta asiassa on se, että tytär pääsi lukemaan juuri niitä aineita, mitä halusikin. Tai se on jonkinlainen yhdistelmä englanninkielestä ja markkinoinnista, sitten tulee yksi sivukieli. Toivotaan, että se sinun ystäväsi tytärkin on päässyt. Jos hänellä on se kielitesti suoritettuna, niin ei se pitäisi olla suuri ongelma. Ei tyttärellänikään mitkään huippu YO-paperit ole ja hänkin pääsi sisään. Tosin hän on ollut jo lähes pari vuotta Ranskassa ja saanut varmaan hyvin intensiivistä opetusta, koska poikaystävän kanssa "kotikieli" on ranska.

      Mustista ja Mirristä nuo Ossin heijastusvaljaat on ostettu. Kerran se on itsensä niistä jollain ihme veivauksella saanut itsensä irti. Silloinkin juoksi raskaan lenkin jälkeen onnellisena kotiovelle:) Sittemmin miäs kiristi valjaita, joten tuskin Ossi enää niistä itseään irti saa millään kepulikonstillakaan. Terveiset teillepäin ja Párekille kanssa virtuaalirapsutukset.

      Nyt vähän suivaannutti illalla, kun luin netistä, että kultasadepuun kukintaa voi joutua odottamaan 10 vuotta. Jossain aikaisemmin olin lukenut kahdesta vuodesta:)

      Poista
  4. Paljo onnee,niin tyttärelle ku vanahemmillehhii! Hieno suavutus on tuo opiskelemmaan piäsy ulukomaella.
    Voen hyvästi ymmärtee tuon Ossin lenkki-innon :) Ja varmaa on uupunna sejjäläkee. Makkeita unija vuan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta, kiitosta. Kyllä täällä iloitaan. Suomessa on toistepäin tehty tämä yliopistoon pääsy. Vaikea päästä sisään, mutta sitten voi käyttää tätä "akateemista vapautta". No onhan sitä tiukennettu viime aikoina. Monessa Euroopan maassa on helppo päästä sisään, Ranskaankin pääsee tietyllä kiintiöllä ulkomaalaiset yhteishaussa ja suorittamalla sen kielikokeen+kakkosvaiheessa pitää tehdä jotain harjoitustehtävien kaltaisia aiheeseen liittyviä esseitä, tai jotain. En nyt oikein kuunnellut sitä tyttäreni selostusta. Mutta sitten se karsinata alkaakin, huh. Se on raakaa peliä. Tulos tai ulos.

      Kyllä vanha herra mennä viipotti jäljillä niin, ettei uskoisi ja veti ihan käsittämättömästi. Melkoinen voimanpesä tuollainen kymmenkiloinen jötikkä. Terveiset teille sinne Savoon päin!

      Poista
  5. Hei tuli vaan mieleen tuosta sun keräilyharrastuksesta, että lauantaina 13.6 on Riihmäellä lasipäivät ja kaikkien keräilijöiden paratiisi. Kannattaapi ehkä poiketa, voipi olla, että possuja löytyisi lisää:) Anne-Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Lasipäiville olenkin tekemässä "kesäretkeä" erään kaverini kanssa. Nyt ei ole tähtäimessä potsit vaan yksi muu lasitavara. Kerron tietty blogissa, jos sen saan.... Voi sieltä lasipossukin mukaan lähteä, jos edullisesti saan. Tosin mies on nyt sanonut, että possujen keräily saisi loppua:) :) Marja-Leena

      Poista