keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Keskiviikkoa Ossilasta

Tänään alkaa emännän kudontaharrastus, mukavaa. Vähän olen käynyt kangaspuita louskuttamassa, mutta aivan liian harvakseen. Hyvä ystäväni täytti tänään 52 ja muistin pistää tekstarin. Tätini, eli äitini sisko täytti kunnioitettavat 80 vuotta. Hänelle laitoimme äitini kanssa kauniin kortin ja soitin tädilleni vielä. Hän oli laittamassa mökkiään talvikuntoon ja harmitteli, kun joutuu jättämään joitain kauniita kukkasia sinne. Yritin ehdottaa, että eikö hän voisi siirtää niitä laatikoita parvekkeelleen Vantaalle, mutta laatikot ovat kuulemma liian painavia siirrettäväksi.

Juuri näin hienoja ovat monet kuvat Ossista. Se liikahtelee aivan liian nopeasti kameraan nähden.


Toinen vaihtoehto on sitten tämä. Jäykistynyt tuijotus, jonnekin kaukaisuuteen. Kolmas vaihtoehto on sitten se peppupuolen kääntäminen kameraan päin.


Voi että luin murheellisen uutisen Iltalehdestä ja Iltasanomista. Nuori tyttö kuoli esteharjoituskilpailuissa. Poni oli seonnut etujaloistaan esteeseen ja kiepsahtanut tytön päälle. Siinä ei ole paljoa tehtävissä, kun kaikki tapahtuu sekunnin murto-osissa. Tiedän tuon asian itse paljon ratsastaneena. Onneksi näin järkyttäviä onnettomuuksia sattuu aniharvoin. Keväällä kuoli nuori suomalaisnainen Australiassa maastossa ratsastaessaan. Voimia molempien nuorten perheille. Oman lapsen menettäminen on pahin juttu, jonka ihminen voi kokea.

Tämä uutinen vähän nyppi  minua. Ai minkä ihmeen takia? No sen takia, että en hakemallakaan löytänyt uutista siitä pikkupojasta, jonka kulkukoirat olivat raadelleet Bukarestissa syyskuun alussa, mutta kulkukoirien huono kohtelu ja epäeettiset lopetuskeinot saavat palstatilaa täällä todella paljon. Voisi olla ääni kellossa toinen, jos tuolla Helsingissä marssisi kulkukoiria yhtä paljon kuin Bukarestissa. Oikea luku liene se noin 60 tuhatta koditonta koiraa, eikä 2 miljoonaa, kuten yhdessä toisessa uutisessa sanottiin. Tähän uutiseen minulla oli linkki pari kirjoitusta taaksepäin. Pidän eläimistä, mutta silti minusta on armeliaampaa lopettaa niitä koiria mahdollsimman paljon, kuin antaa juosta nälkiintyneinä ympäri Bukarestin katuja. Silloin, kun ne koirat ovat oikein nälkiintyneitä, niin silloin niistä voi tulla vaaratekijä jopa pienille lapsille. Tämä on tietysti vain minun mielipide ja koirien pelastusjärjestöt tekevät hyvää työtä niitä koiria sieltä pois pelastaessaan. 

Nyt on Kingin päiväkävelyn aika. Kaunista keskiviikkoa Ossilasta!

8 kommenttia:

  1. Komppaan sinua, ei mikään järjestö saa sijoitettua 60 tuhatta koiraa minnekään. Armeliaampaa lopettaa nuo koiraparat kuin antaa niiden olla ihmisten potkittavina ja kivitettävinä siellä Bukarestissa. Omin silmin olen nähnyt, miten julmasti nuo etelän ihmiset kohtelevat koiria (ja muita eläimiä) eikä kukaan puutu siihen. Paitsi jokunen järjestö ja se on kuin pisara meressä. Ihmisten mentaliteetti on todella ala-arvoista tietyissä maissa. Onhan tuollaisia ihmisiä Suomessakin, mutta onneksi vähemmistönä.
    Ossi ei ole mikään linssilude, se on todettava. Ja hyväksyttävä. Rapsutuksia kamerakammoiselle Ossille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kukaan ei käsitä minua väärin. Missään nimessä mitään eläimiä ei saa kohdella väärin. Tässä pikkupojan tapauksessa vain itse pikkupojan kuolema ei ole saanut (tai ainakaan en ole nähnyt) juurikaan uutistilaa, mutta koirien puolesta järjestetty mielenosoitus sai aikamoisen uutistilan Iltalehdessä.

      Mitä etelämmäksi mennään sitä huonommin monia eläimiä kohdellaan. Afrikassa näin hevosiakin vaeltelemassa kaupungissa haeskelemassa ruokaa. Nuo Bukarestin katukoirat taitavat todella olla melkoinen ongelma, mutta eihän niitä kiduttaa saa. Jonkinlainen maltillinen lopetusohjelma olisi varmaan aika paikallaan. Uutisessa puhuttiin muistaakseni myös, että väkivallan kohteeksi on "joutunut perhekoiria, jotka ovat liikkuneet vapaana kaupungissa". Hmmm. Minun mielestäni koiria ei ole syytä laskea vapaaksi ulkoilemaan.

      Ossi on todella kaukana linssiluteesta. Se on jotenkin yhdistänyt jonkun pienen epämiellyttävyyden tunteen kameraan ja koettaa aina kiemurrella tilanteesta pois:) Kamerakammoinen on juuri oikea sana. Tosin minäkin olen vähän kamerakammoinen. Liene sitten tarttunut koiraankin. Saksaan terveisiä M-L ja kamerakauhu-Ossi.

      Poista
  2. Menetin totaalisesti yöuneni tästä Romanian tilanteesta johtuen kun siitä luin noin viikko takaperin. Siellä on ihan tosissaan kidutettu koiria oikein joukolla kuoliaaksi. Kuvamateriaali on kertakaikkisen järkyttävää ja lapsille ihan kädestä pitäen näytetään miten eläimiä kohdellaan. Mukava kasvattaa sukupolvi vitipäitä jotka kohtelevat koiria kuin roskia! Käsittämätöntä julmuutta!! Itkettää ja oksettaa se, millaisia ihmiset voivat olla. Yhteiskunnan tilan näkee AINA siitä, miten se kohtelee heikompiaan.

    Pelastetaan Koirat ry yrittää saada tuotua mahdollisimman monia koiria turvaan Suomeen, että paikallisista tarhoista vapautuisi tilaa ottaa lisää katukoiria turvaan.

    Lisää voi lukea täältä:

    http://www.fromkaroliina.com/2013/09/hatatila-romaniassa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa siitä, että yhteiskunnan tilan näkee siitä, miten se kohtelee heikoimpiaan.

      En ole käynyt Romaniassa, mutta ei se eläinten tilanne parempi ole esimerkiksi Etelä-Espanjassakaan. Jotenkin kaikkiin eläimiin suhtautuminen heikkenee mitä etelämmäksi Euroopassakin mennään. En tiedä mistä se sitten johtuukaan. Laikkupojille terveisiä, M-L ja Ossi.

      Poista
  3. Kammottavia asioita tapahtuu niin ihmisille kuin eläimille. On sydäntäraastavaa lukea hirmuteoista (ihmisiä ja eläimiä kohtaan) ja kohtalokkaista onnettomuuksista (kuten nyt ratsastuksessa). Kunpa omistaisi taikasauvan, jolla voisi laittaa asiat kohdilleen.

    Jälleen on todettava, että Ossi on komea poika. Tietää hyvin mitä häneltä odotetaan kuvattaessa : ) Varmasti virnuilee ja hykertelee, kun jälleen kerran onnistuu liikkumaan juuri laukaisuhetkellä. Samoja temppuja harrastetaan meilläkin. On todella onnenkantamoinen, jos Párekista saa terävän kuvan.

    Párek lähettää Ossille terveisiä: pidä loistava asenteesi, kamu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoinen kaikkivoipa taikasauva olisi aika kiva. Senkuin pyyhkäisisi ja poistaisi ongelmat maailmasta. Taikoisi koko maailman hyväksi paikaksi kaikille ihmisille ja eläimille. Valitettavasti meistä kumpikaan ei sellaista omista.

      Heh, olen ihan varma, että Ossi naureskelee olemattomaan partaansa aina, kun saa jekutettua minua. Tänäänkin napsin parikymmentä kuvaa siitä ja kaksi siirsin tietsikalle ja tänne blogiin. Toinen oikein esimerkkinä millaisia kuvia tuosta karvaotuksesta oikein saa, joskus näkyy pelkkä hännänpää:) ja joskus vain puolikas koira. No tiedät varmaan.

      Ossilta kanssa terveisiä, asennetta Párek, pidetään yllä mäyristen asennetta:)

      Poista
  4. Täällä alkoi tytöillä kuola valua kun katselivat tuota Ossin dental-siiliä. :) Jotkut mäykyt ovat vaan niin tarkkoja yksityisyydestään etteivät varmaan halua kuvattavaksi. :D

    Terveisin
    Iina, Nelli ja Fanni

    ps. ollaan palailtu blogosfrääriin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kylässä sveitsiläispariskunta, jolla oli mukanaan heidän hmm. taisi olla pitkäkarvainen saksanseisoja, no ruskea se oli joka tapauksessa. Eikä yhteiskuvaa saatu onnistumaan lainkaan:( Mäyristytöille terveisiä, M-L ja Ossi.

      Poista