lauantai 21. syyskuuta 2013

Potutuslauantai osa 19

Mäyräkoiran purema ranteessa eikä

 syyllistä tarvitse kaukaa etsiä.

Toiseksi viimeiset antibiootit, käsi Ossin suussa ja kun oli vieraita keittiössä, niin sillä pimahti päässä. No Ossi elää ja hengittää vielä ja oli tekonsa jälkeen jotensakin hyvin häpeissään. Nappaistuaan se oikein loikkasi kauemmas. Se Peter, joka on kanssa toiminut koirien kanssa vuosikymmenet sanoi, että Ossista näki, että se oli katuvainen. Sanoin kyllä Ossille tuossa yksi päivä, että jos meinaat vanhuuteen kuolla, niin et pure toista kertaa. Onneksi mäyriksellä ei ole tuota puruvoimaa paljoakaan, mutta kyllä sekin näykkäisy tuntui.

Jos satutte ajamaan koiran kanssa Alaskassa, niin lukekaapa sitä koskeva lakipykälä. Kannattaa nuo muutkin omituisuudet lukaista, jos kieputte ympäri maailmaa.

Osoitus siitä, että rehellisyys maan perii, kuten sananlaskussakin sanotaan. Suomessa ei vastaava keräys onnistuisi.

Onneksi en ole vuosikausiin ellen vuosikymmeneen syönyt yhtään ainoaa kananugettia:)

Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta aurinkoista viikonloppua Ossilasta!

23 kommenttia:

  1. Oon syöny kananugettia kaks kertaa eli ekan ja viimeisen, silloin joskus muinoin ku ne tuli markkinoille, siis johonkin purilaispaikkaan. Ei ollu mun juttu se. Eikä kalapuikotkaan enää uppoa.
    Halin kynsien jälkiä mulla on ranteet ja jalat täynnään. Se vaan yks kaks ottaa jalasta kiinni, leikkiä se kait tarkoittaa mutt on niin terävät sen kynnet ja hampaat, että heti jää jälki.
    Käsiin se kävi aina ku piti saaresta lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuggetit ja kalapuikot ovat minulla ehdoton nou,nou. Ei Ossi leikkinyt, varoitti vain vieraiden ollessa, että en syö antibiootteja. Onneksi olivat tokavikat antibiootit.

      Poista
  2. Kurja tilanne, kun omat" koirat purevat".
    Voisiko nyt Ossia jotenkin kuitenkin puolustaa, oliko tilanteessa jotain, joka laukaisi tällaisen oikosulkureaktion? Oliko Ossilla mahdollisesti jotain kipuja silloin, nekin voivat olla syynä poikkeavaan käyttäytymiseen? Luulisin, että mäyräkoiralla on todella vahvat leukapielet eli ei Ossi sinua nyt kyllä aikonut tosissaan purra, vain pikkaisen näykkäistä...
    Sopua tupaan! toivoo Ossin puolustusasianajaja
    Paranemisia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolustaa Ossia ei voi mitenkään. Oma koira kun ei saa purra. Selitellä voi ja veikkaan, että vieraiden edessä sellainen pienoinen alistaminen eli pakolla se antibioottien syöttäminen 8vapaaehtoisestihan Ossi ei niitä tabuja syö) sai aikaan sellaisen paniikkipuolustusreaktion. Seuraavana aamuna ne viimeiset pillerit menivät ilman vieraita silmiä ihan "mallikelpoisesti". Onneksi mäyris on vain sellainen "tikkaaja". iso koira olisi saanut aikaan paljon isomman mustelman. Ei tuo mustelmakaan nyt juuri kipeä ole. Tai on se silloin, kun ottaa kiinni johonkin ovenkarmiin tai hipaisee jotain reunaa. Mutta paraneehan nuo mustelmat. Enkä mitenkään rankaissut Ossia. Jotenkin olin niin hämmästynyt, etten kerennyt mitään tehdä. Mutta kyllä se älyää, että väärin teki. Kaksi kertaa olen näyttänyt kättä ja Ossi kääntää pään pois, ihankuin se häpeäisi. Vaikea sanoa, mutta saa hävetäkin. Jos se olisi oikein iso koira, niin se olisi entinen koira ja jäljet kädessä paljon pahemmat. Kyllä me vielä Ossin kanssa kavereita ollaan. Vähän olen pitänyt "jääkautta", enkä ole sitä pariin päivään juuri huomioinut. Saksaan terveisiä.

      Poista
  3. Ossi, Ossi, soo-soo, ei mammaa saa purra, vaikka kuinka olis kinkkinen tilanne. Vaikka kyllähän mä toisaalta ymmärränkin sua. Ei oo kivaa että tolleen tungetaan pilleriä toisen suuhun ja just sillon kun on vieraitä kylässä. Mullekin äippä väliin tuuppaa kurkkuun pillerin, varsinkin jos on masu kipeä, mut en kyllä uskaltais purra. Väliin harmittaa, jos mun hampaat osuu vähän leikin tiimellyksessä leikittäjään. Silloin mä kyllä annan kunnon naamalipsutukset, vaikkei tulis naarmun naarmua. Onneks sun mamma otti kuitenkin melko lunkisti ton tilanteen.
    T: Elli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onneksi mäyris on sentään puruvoimaltaan aika tehoton, mutta täytyy sanoa, että tuntui se tuokin näykkäisy. Oli se Ossikin harmissaan ja tuntuu, että se on ollut vaisumpi muutaman päivän. Tai sitten se on ollut minun omaa kuvitelmaa. Söpöliini-Ellille Ossilta muiskaukset.

      Poista
  4. No voi pahus, ei kiva. Mutta siltikin rapsutuksia Ossille kun tuntui tietäneen että teki väärin ja ymmäri katua sitä. Tsempityksiä myös emännälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tuo ollut sellainen kertaluontoinen. Ossi on kerran näykkäissyt mun miestä, kun se hölmä meni sen nostaan syliin, kun vanhan naapurin uroskääpiösnautserit tuli vastaan ja Ossi oli sitä mieltä, että nyt taistellaan. Uroskoirien lähestyessä Ossi saa jonkinlaisen täysin käsittämättömän raivarin suurimmalle osalle. Korumaailmaan terveisii.

      Poista
  5. Ollikin otti vuosi sitten mua hampailla kädestä kiinni. Ollillahan oli tuolloin ripuli-oksennustauti, joka johti tiputukseen asti. Koira oli kipeä ja maha oli arka monen päivän sairastelun jälkeen. Rupesin nostamaan kipeää koiraa ilmeisen väärästä paikasta ja Olli nappasi kämmenestä kiinni. Saman tien kun hampaat osuivat kämmeneen koira hölläsi otteen ja muuttui syyllisen ja anteeksipyytävän näköiseksi. Heti tiesi, että mitä tuli tehdyksi. Minulle tuli kaksi reikää kämmeneen ja hain sitten lääkäriltä antibioottikuurin varmuuden vuoksi. Eihän ollut oikein tietoa, mitä tautia koirakin sairasti.

    Tämä muistutti siitä, että eläin on aina eläin ja omakin koira voi purra. Kipeää koiraa kannattaa aina nostaa varoen.

    Olli ottaa onneksi lääkkeet ongelmitta. Annoin tällä viikolla matolääkkeet ja laitoin sormien väliin tabletin ja nappulan/juuston päällekkäin. Tällä menetelmällä meni tabletit sekunnissa alas.

    Terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on jäykkäkouristusrokotus voimassa, joten luulen ettei tässä antibiootteja tarvita. Kadun sitten, jos käsi vielä tuosta turpoaa halonpaksuiseksi.

      Ole kiitollinen, että Olli ottaa lääkkeet noin helposti. Tämä Kefavet joka on tehokkain ilmeisesti näistä koirille (ja kissoille?) syötettävistä antibiooteista haisee niin järkyttävälle, ettei ole olemassa sellaista makupalaa joka peittäisi hajut alleen. Ossi on saanut sen verta monta kuuria, ainakin viisi elämänsä aikana, ettei sitä huijata:) Terkkuja teillepäin kanssa. Ensi viikolla saapuu sitten syksykin, sniis.

      Poista
  6. No hupsista, nyt on Ossilla tilanne karannut käs... hampaista. Mutta komppaan sen verran HooPeeta, että jos se olisi halunnut nimenomaan purra, sulla ei olisi kädestä juuri mitään jäljellä. Puruvoimaa nimittäin löytyy. Mäyräkoirallakin.

    Olen samaa mieltä, että oma koira ei saa purra. Mutta Bassen kanssa olen oppinut myös sen, että jos koira haluaisi purra ilkeyttään, se ei tekisi noin kuin Ossikin: varoittaisi näykkäisyllä. Basse varoittaa joskus ensin äänellä, sitten näykkäisee, mutta se kaikki tapahtuu tietenkin hitaalle ihmiselle niin salamannopeasti, että en ehdi lopettaa sitä, mitä olen tekemässä. Esim. jos kurapäivänä suihkutellaan, ja olen itse kireä kuin viulun kieli, hikisenä kumarassa pesuhuoneessa kahden matalan koiran kanssa. Silloin voin yrittää "jouduttaa" tilannetta ja kiepsutan Bassen parempaan asentoon liian äkäisesti. Siitä voi olla seurauksia. Olenkin Basselta oppinut, että lempeys ja suostuttelu kannattaa, myös Artun kanssa, joka ei pure :)

    Ossi on erehtynyt, mutta myös katunut. Rapsutukset hänelle, sitten kun emännän jääkausi loppuu. Ja sulle terkut ja paranemista, ettei käteen tule mitään pahempaa tulehdusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, hups. Kaikki tapahtui ihan salamannopeasti, eli kyseessä oli ennemminkin voimakas näykkäisy kuin tosissaan pureminen. Se tuli jostain alistamisen tunteesta joka johtui nimenomaan siitä, että siellä keittiössä oli niitä vieraita ihmisiä. Ei tuohon käteen varmaan mitään tulehdusta tule, kun verta ei tullut kuin ihan pari hassua pisaraa. Kyllä Ossi sitä katuikin ja emäntä viisastui, että kun joskus pitää antaa lääkkeitä, niin ei ainaskaan vieraiden läsnäollessa. Teillepäin terkkuja.

      Poista
  7. Kyllä mäyräkoiralla on melkoinen puruvoima. Uskallan väittää, ettei tilanteessa ollut täysi tosi kyseessä, muuten olisi jäljet vallan toisenlaiset. Ossi antoi myrskyvaroituksen, mutta ei purrut täysillä. Tosissaan toki varoitti. Olen onnellinen etten ole koira! Olisi se kamalaa, jos kipuilevana pitäisi vielä ihan lapasena alistua kaiken maailman käsittelyihin ja nielemään mömmöjä. Tulisi varmasti vähän puraistua...

    Ossi on osoittanut katuvansa, ja tietää tehneensä väärin. Eikä siitä sen enempiä. Ottihan poika lääkkeensä sittemmin ihan kiltisti! Rauha taloon ja kuonot kohti uusia haasteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mäyriksellä ole sitä puruvoimaa. Sehän menee ihan suhteessa koiran kokoon ja on varmasti laskettavissa joksikin voiman yksiköiksi. Siitä on nyt niin älyttömän kauan kun olen fysiikkaa lukenut, mutta voisin kuvitella, että se voitaisiin esittää kilopondimetreinä ja mäyräkoiran leuat eivät niitä paljoa kehitä. Se on sitten eri asia, kun mäyriksellä taitaa olla vähän samanlaiset hampaat ja purenta kuin terrierillä, että kun se saa napattua kiinni, niin ne leuat lukkiutuvat. Mutta se on sitten eri juttu. Jos kyseessä olisi rottis tai saksanpaimenkoira, niin olisi isompi mustelma kädessä. Nythän Ossikin vain pari kertaa sulki sen suunsa, vähän rivakammalla tahdilla ja epäonnekseni minun ranne oli siellä leukojen välissä.

      Me menemme Ossin kanssa ihan eteenpäin ja koetan unohtaa koko näykkäisyepisodin. Párekille ja sinulle terveisiä.

      Poista
    2. Hm, niinhän se taitaa olla, että kaikki riippuu siitä mihin vertaa. Mietin vain niitä ns. kestäviä materiaaleja, joita riiviö on pistellyt päreiksi tuosta vain, ja muistelen kuulleeni puruvoimasta ihan muuta. Minulle kelpaa kyllä todella hyvin mäyräkoira, jolla ei ole sitä voimaa liiemmin ole ; ) ; )
      Me fanitetaan Ossia ja toivotaan, että 'äijä' keskittyy jatkossa puruluihin.

      Poista
    3. Ihan olen onnellinen, ettei sitä puruvoimaa ole enempi. Jotenkin Ossi vain unohti kenen käsi oli poikittain siellä suussa. Se on se mäyriksen sitkeys, jolla se jyystää ne kaikki lelut.

      Poista
  8. Hmm.., minulla on kokemusta yhteensä neljästä omasta koirasta. Heistä kaksi kuuluu purijoihin ja kaksi ei-purijoihin. Edesmennyt Rosa-mummu, maailman viisain ja oppivaisin koira, puri minua aikonaan pari kertaa niin, että tuli verta ja näykkäisi varoitukseksi kymmeniä kertoja. "Sisarensa" Ines ei taas edes kunnolla murahtanut koko elämänsä aikana, vaikka sairasti syöpää ja oli varsinkin sytostaattihoitojen aikaan muutamaan otteeseen tosi kipeä.

    Tästä nykyisestä kaksikosta Rilla ei muistaakseni ole koskaan edes murahtanut. Ei edes silloin, kun pahasti tulehtuneita anaalirauhasia tyhjennettiin. Koetti kyllä kaikin keinoin päästä irti ja pois tilanteesta, mutta ei murahtanut tai näyttänyt hampaita.

    No, Peppi sitten murisee varmaan päivittäin ja viimeksi eilen sain ihan kunnolla hammasta, kun jatkoin kynsien leikkuuta, vaikka pitkula oli jo varoittanut ihan tosissaan murisemalla, että seuraavaksi hän puree. Ja niin puri.

    Ennen omia koiria ajattelin, että tietenkään koira ei saa purra jne. Nykyään taas ajattelen, että koira ei saa purra varoittamatta/ilman syytä. Ja tosiaan, jos koira aikoisi ihan oikeasti satuttaa ja purra kunnolla, niin kyllä mäyräkoirakin saisi aikaan todella pahaa jälkeä. Mm. siinä eilisessä tilanteessa Pepin kanssa, minun olisi pitänyt kuunnella murinaa ja tehdä joku muutos siinä kynsien leikkaamisessa niin, että Peppi olisi taas rentoutunut. Pitää vaikka pussailutauko tai vaihtaa asentoa, tms.

    Summa summarum, oma suhtautumiseni koirien puremiseen on muuttunut radikaalisti omien koirien myötä. Sanonkin aika usein asiasta puhuttaessa, että koirat puree. Trakoitan sillä sitä, että hampaat ovat koiran puolustautumiskeino siinä missä kädet ja jalat ovat ihmisten. Mielestäni on ihan eri asia, jos koira puree itseään puolustaaksen kuin, jos se hyökkää ilman syytä jonkun kimppuun. Yleensä purujäljetkin ovat ihan erilaiset puolustuksen ja hyökkäyksen jäljiltä.

    Tulipas tästä romaani.. :o sori-sori

    Mukava asunnuntain jatkoa teille sinne Ossilaan ja toivottavsti käsi paranee hyvin. :)

    VastaaPoista
  9. Siis joku paimenkoirakin voi todennäköisesti näykkäistä, jos joku laukaisee sen paimenvietin. Karjakoirathan näykkivät eläimiä jalkoihin paimentaessaan. Jos Ossi murahtelisi kynsienleikkuussa, se saisi kangaskuonokopan. Näin on tehty ellilläkin pari kertaa, kun tassuja on tutkittu. Vaikka hampaat ovat ne koiran puolustuskeino, olen silti sitä mieltä, että vähissä on ne hetket kun se saa niitä käyttää. Kerran olen vahingossa tallannut Ossia ja kerran vetäny ovea sen tassun päälle. Silloinkin se näykkäisi ja ihan oikeasta syystä. Joten joo, kaikki on tilannekohtaista. Autsch, tietsikkapäätteeni sanoi itsensä irti. Voi jäädä blogipäivitykset vähiin. Tämä IPad on karmea. Tytöille Ossipusuja!

    VastaaPoista
  10. Voihan. Kirjoitin sinulle Ipadilla vastauskommentin ja sain sen kadotettua. On ihan tapauskohtaista saako koira käyttää hampaitaan. Yleensä ei. Käsi paranee. Ehkä viikko niin mustelmakin on kadonnut. Tytöille Ossipusuja.

    VastaaPoista
  11. Auts. Ei näytä kivalta käsi, ei. Toivottavasti paranee mahdollisimman pian!

    Mäyräkoiralla on valtava puruvoima, näin barffaajakoirien ihmisenä sen tiedän oikein hyvin kun näen päivittäin miten ne rustoluut murtuvat leukojen välissä kuin tyhjää vain. Puruvoima on muistaakseni (ellen nyt pistele omiani kun en muista mistä lähteestä asian luin...) suurin suhteutettuna koiran kehoon. Tämän kyllä uskon; suu aukeaa pitkälle, jos vertaa esim. dobberin suuhun, se aukeaa yhtä paljon. Monilla terriereillähän on paljon pienempi suu. Keveästi saisi mäyräkoira ihmisen kämmenluihin vahinkoa niin halutessaan. Mäyräkoiralla leuat eivät mene lukkoon purressa, kuten terrierillä, vaan mäyräkoiralla on tapporavistus jota se käyttää saaliiseensa.

    Tuo ihmisen pureminen sinällään...tapauskohtaista, just niin kuin Marja-Leena sanoitkin. Jos joku potkii vuosikausia koiraansa ja koira sitten sen yhden kerran käy kimppuun, niin se on mun mielestä paitsi ymmärrettävää, mutta myös täysin hyväksyttävää. Mun moraaliin ei mitenkään taivu koiran vahingoittamista. Ei mitenkään. Silmä silmästä, siis...

    Mutta sen verran sanon, että omiltani en hyväksyisi murinaa, enkä puremista. Alphonse tosin harrasti pikkupentuna näykkimistä ennen kuin hampaat vaihtuivat ja siitä ulos kasvaminen otti oman aikansa kun etsi rajojaan.

    Murisemista tai puremista eivät ole kumpikaan koirista käyttäneet ihmiseen, mutta jos sellainen tilanne tulisi, pöllyttäisin kumpaisenkin lattian kautta ja murisisin itse hampaat niskassa. Puhun koiraa, jos tilanne sitä vaatii :)

    Silloin kun Aslan on kiivennyt taaperoikäisen lapsen selkään, joka on ollut meillä kyläilemässä tarkoituksenaan alistaa, olen napannut koiran kyljelleen ja murahtanut hampaat sen niskassa. Eipä ole toiste yrittänyt, viesti on mennyt perille eikä ole tarvinnut edes ääntään korottaa :) Okei, näyttäähän se ehkä ulkopuolisesta vähän oudolta, mutta olen tällainen 'hands-on'-koiranomistaja, joka pyörii koirien kanssa lattialla muutenkin harva se päivä, milloin vetoleikeissä, milloin painimassa ja joskus sitten ihan vaan sen takia, että Alphonse saa leikkiä hiuksillani, kun se niin kovasti tykkää niiden tuoksusta :)



    VastaaPoista
  12. Viikko näyttää olevan Ossin muistin "pituus". Tänään se olikin jo kiipeämässä syliin ja juttelikin pitkään. Jääkausi siis ohi, puolin ja toisin. Nyt on niin monta sanonut, että mäyriksellä on iso puruvoima, joten uskon. Jos koiraa käsittelee huonosti, niin silloin se saakin purra sitä huonosti käsittelijää, ei epäilystäkään. Meidän tapauksessa kyse ei ole siitä. Tuo murinajuttu koiralle on aika hyvä, ainakin jos siihen murinaan saa oikean soundin. Ihana hius-Alfonso. Ossi tykkäisi leikkiä = nuolla perheenjäsenten korvalehtiä, mutta se on kielletty, kun se ainakin minulla saa aikaan niitä pieniä, tulehtuneita näppyjä. Laikkupojille terveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kauheaa, saiko tuosta mun kommentista sen käsityksen, että ajattelisin Ossin purevan syystä?? Pitäisi oppia oikolukemaan oma tekstinsä ennen kuin painaa tuota 'julkaise' nappulaa :/ En siis missään nimessä, tietenkään, tarkoittanut sitä. Kauhistus!

      Meillä Alphonse varottaa haukahtamalla napakasti sellaisella tietyllä äänellä jonka ainakin itse osaan heti tulkita ja tiedän, että jotakin sellaista tapahtuu mistä se ei pidä. Mm. kerran eräs vieraista nosti sen syliinsä ihan yhtäkkiä ja Alphonse vetäytyi heti taaksepäin jäykästi ja haukahti kovalla äänellä. Jännä juttu ettei koskaan esim. näyttelyissä haukahtele vaikka miestuomari nostelisi, mutta kotireviirillä ei pidä siitä, jos ei tunne ihmistä riittävän hyvin. Alphonse tykkää kyllä tulla kylkeen kiinni ja syliin vieraillekin ihmisille, mutta omin ehdoin, ei niin, että joku nostaa sen yllättäin syliinsä. Erityisesti jos se joku on mies. Aslan taas ei välitä, päinvastoin. Sen mielestä ihmiset voisivat kannella sitä kaiket päivät :)

      Joo, meillä muristaan kammottavasti, leikin varjolla, lähes päivittäin, ihmiset vaan kuulostavat ehkä pahemmalta kuin koirat ;)

      Korvat ovat Aslaninkin suosikit, valitettavasti. Ja sieraimet. Kauhean kiva kun sen ottaa syliin ja löytää heti kielen syvältä nenästään. Alphonse on onnellinen jos saa nuolla päänahkaa. Ei hyvin mene, ei ;)

      Poista
  13. No en todellakaan ajatellut, että näin asia olisi. Sitäpaitsi koirat saattavat purra ja niillä on se "oma syynsä", jota me ihmiset emme ymmärrä. Ossikin varoitti vihaisella murinalla sekunnin kymmenesosaa ennenkuin se sulki suunsa pari kolme kertaa, mutta enhän minä kerennyt saada kättäni ulos sieltä suusta. Se on jännä juttu muuten kuinka älyttömän monta eri murinaakin koiralla on. Ossillakin on repertuaari jopa silloin, kun se istuu sylissä ja juttelee asioita:) ja sitten Ossilla on monta eri leikkimurinaa ja se yksi, jolloin ei kannata pitää rannetta poikittain suussa. Laikkupojille terveisiä!

    VastaaPoista