lauantai 14. syyskuuta 2013

Potutuslauantai osa 18

Ette kuulkaas ikinä voi kuvitella, minkälaisen sukankutomismokauksen tein:( Olin jo tosi pitkällä kaverini miehen 50-vuotislahjasukassa numero kaksi, eli olin aloittamassa kärkikavennuksia. Tein sitten vertausta valmiiseen sukkaan, vaikka olin jo kertaalleen laskenutkin kerrokset. Ihmettelin, että mitä oikein olin tehnyt, kun sukka numero kaksi oli koko terän pituudelta ainaskin kaksi senttiä leveämpi kuin sukka numero yksi. No olin neulonut ihan tavallista perussukkaa ja tähän malliin tulee kaitale joustinneuletta jalkaterän päälle. Silmikkamäärä kyllä oli ihan oikein. Autsch. Taisi livahtaa joku, ei niin usein käytetty manauskin. No ei kun purkamaan 51 kerrosta ja nyt on sentään silmukat poimittu ja pari kierrosta neulottu ihan mallin mukaan. Kylläpäs harmitti. Olisin voinut neuloa ihan ohjeen mukaan, vähän katsomalla ohjetta, enkä omasta päästäni. Ei tarvitsisi neuloa moneen kertaan. No tämäkin opetti hiukan huolellisuutta.

Kameran akkukin kertoi, että akun varaus loppu. Se kamera voisi kertoa hiukan aikaisemmin, niin, että olisi mahdollisuus napata muutama kuva. Saattaa siinä olla jossain joku varauspalkki, mutta siinä vaiheessa, kun tulee teksti akku vähissä, niin sillä ei sitten kuvata kuvan kuvaa. Tässä ainoa Ossin kuva tältä päivältä: "Missä siili?" nostatti herran ylös katsomaan, missä hammasharjasiili oikein onkaan.


Ai, mun siiliä on vielä biitti jäljellä, mjamm.

Nyt on kahtakin pikkutyttöä purrut iso koira ja pahasti. Toisesta tapauksesta luin ihan painetusta Ilta-Sanomista appiukon luona. Koulutiellä oli juossut pihalta dobermannin ja saksan paimenkoiran risteytys ja purrut pientä tyttöä pahasti jalkoihin. Jos omistaa vihaisen koiran, niin olkaa nyt ihmiset ekstravarovaisia niiden koirienne kanssa. Eivät ne koirat jumankikka saa päästä pihalta ja purra pieniä lapsia. Joka ainoan tuollaisen koiran joutaa minun puolestani lopettaa. 

Eipä tämäkään ilahduttanut. Koira hyökkäsi ratsukon kimppuun. Miten voi koira karata, jos se on irrallaan? Joo, joo. Tiedän, että koira "pitäisi" olla hallinnassa, jos se on irrallaan. Aniharvoin näin kuitenkaan on. No se koirauutisista.

Tämä uutinen shokeerasi oikein kunnolla. Kuinka ihmeen rajoittuneita me ihmiset olemme? Tosin luin juuri tänään netti- Iltalehdestä, että kauniiden on helpompi saada töitä. 

No näihin potutuksiin ja niistä huolimatta ihanaa viikonlopun jatkoa Ossilasta!

14 kommenttia:

  1. Purkaminen on ahdistavaa, en tiedä ehkä mitään niin traumaattista käsitöiden saralta. Toinen on epävarmuus tehtävän työ koosta. Aloitin noin kuukausi sitten neuletakin, mutta koska käsialani on löysä, takista oli tulossa liian iso. Ei kun purkamaan. Aloitin sitten pienemmällä silmukkamäärällä, enkä vieläkään ole vakuuttunut neuleen onnistumista. Sitten mietin, että ostanko lisää lankaa ja teen omasta päästä pitkän neuletakin, ihan sellaisen yksivärisen. Osaanko enää tehdä omasta päästä niin kuin ennen?

    Ei kait se auta kuin ajatella, että hiljaa hyvä tulee ja purkamalla vielä parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, traumaattinen on ehkä liian voimakas sana, ainakin minulle. Turhauttavaa se käsityön purkaminen kyllä on, koska ilman töppäystä sukka olisi jo valmis ja olisin päässyt seuraaviin sukkiin:) Neuletakin purkaminen on tietysti isompi juttu. No minun päästä ei kylläkään syntyisi neuletakkia. Sukat omaan jalkaan voisi onnistua ilman ohjettakin:) Joskus joutuu nuissa käsitöissä hieman pakittamaan, niinkuin yksi ystäväni sanoi:) Terveisii teillepäin, M-L ja Ossi.

      Poista
  2. Tuo kameran akun yhtäkkinen loppuminen on kylllä NIIIIN ärsyttävää! :S Ja miten tuntuu, että sitä sattuu ainakin meikäläiselle ihan hirmu usein. Blaah..

    Mukavaa uutta viikkoa kuitenkin sinne Ossilaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, olen vakuuttunut, että siinä kamerassa on joku ennakkovaroitinkin, mutta mulla ei taida ainaskaan olla kytkettynä päälle:) Sitten tosiaan, kun "akku on vähissä", niin se ON vähissä eikä sillä kameralla oteta sitten kuvan kuvaa. No nyt se kamera on latingissa, mutta en saanut meillä vierailleesta uudesta Ossin mäykkytyttötuttavuudestakaan kuvaa, blaah. Mukavaa viikonalkua teiän koko sakille, M-L ja Ossi.

      Poista
  3. Taisin vähentää ja lopulta lopettaa kutomisen siihen, kun mua niin ahdisti se PURKAMINEN! En tosiaan koskaan tiennyt, tuleeko puserosta jätti vai mini. Mutta onneksi huomasit ennen kavennuksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseni tuntien ja jos olisi käynyt oikein huono tuuri, olisin voinut antaa sukat eriparisina. Sepä vasta olisi ollut noloa. Terveisii M-L ja Ossi.

      Poista
  4. Nuorempana purin vaikka kuinka ison käsityön, jos huomasin pienenkin virheen. Nyt "vanhana ja viisaana" olen sallivampi itselleni, jos joku silmukka tuleekin väärin kudottua. Eri asia, jos koko on eri kuin toisessa sukassa tai hihassa, silloin on pakko purkaa.
    Nuo lapsia purevat koirat ovat kyllä onneton asia. Niin lasten kuin koirienkin puolesta. Aina on kai kyseessä iso hurtta, joka saa pahaa jälkeä aikaiseksi. Pieni koira enemmänkin näykkii, vaikka ei sekään suotavaa ole. Koiran puremajälkeä ei saa edes kauniisti ommeltua, vaan siitä tulee yleensä ruma arpi.
    Joskus ärsyttää lehtien lukukin, kun jatkuvasti on huonoja uutisia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidatkin sitten olla tosi tarkka. Minulla olisi järkyttävän paljon purettuja töitä, eikä ehkä yhtään valmista. Minullahan on hyvin tyypillistä, että kangaspuuluomuksissakin on joku "puumerkki", kuten opettajamme sanoo. Mutta kun ei niin tarkkaan tuijota, niin ei niitäkään näe.

      Kyllähän pientkin koirat purevat, mutta eivät yleensä saa aikaan niin pahaa vahinkoa. Erityisen tarkka olen ollut Ossinkin kanssa sen jälkeen, kun se oikein kunnolla puri yhden kesämökkinaapurimme tytön miestä. Tosin tämä kaveri oli joko oikein kunnon juovuksissa tai sitten joissain aineissa. Veikkaan jälkimmäistä, kun ei yhtään viina haissut. No Ossi puri raivoisasti polveen vaikka pidin valjaista kiinni. Seuraavana päivänä miehen vaimo tuli sitten mieheni kanssa asiasta juttelemaan ja neuvottelimme asian. Ei Ossia vielä sen takia lopetettu, mutta sanoimme, että parempi on kun ei nainenkaan tule enää Ossia tervehtimään (aikaisemmin Ossi ihan tästä naisesta pitikin). Olet oikeassa, että lehdissä ja uutisissa ei ole paljoa hyvää. Eivät kai sitten olisi uutisia. Saksaan paljon terveisii, M-L ja Ossi.

      Poista
  5. Kiitos kommenteistasi, ehkä mäkin nyt olen ahkerampi kommentoimaan ku olen tullut saaresta kotiin.
    Pari viikkoa sitten saaressa kulki irrallaan kaksi puudelia. Toinen tuli Halin päälle, olivat oikein sylipainissa. Ehkä koira sai naarmuja, en tiedä. Hali sitt loppuillan oksenteli ja ripuloi. Seuraavana päivänä se oli OK, eli oletan, että sen vatsa meni sekaisin pelästyksestä.
    Ja ne puudelit kuulemma ei menen mihinkään vaan kulkee perässä. Just joo, eipä kulkenut. Ja ku sanoin niille ihmisille, että koirat täytyy pitää kytkettyin koko saaren alueella, niin mies siihen vaan; joo, joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Telttailukausi on sitten ohitse ja syksy tulee. Meille saattaa tulla "yökylään" miehen sveitsiläisiä tuttavia, jotka ovat kuusi viikkoa kiertäneet pohjoismaita ja yöpyneet koko ajan teltalla.

      Harmillinen kohtaaminen puudelin kanssa. Toivottavasti kummallekaan ei sattunut sen vakavampaa. En oikeasti ymmärrä ihmisiä, jotka eivät voi pitää koiraan kiinni siellä missä pitää. Itse asiassa koiria saisi pitää vapaina VAIN maanomistajan luvalla maastossa ja kiinni muutenkin aina. Lisäksihän koirat tulee ehdottomasti pitää kiinni olikos se nyt maaliskuusta elokuuhuhn. Vain metsästystä harjoittelevat koirat sekä metsästävät koirat saavat olla "työtehtävissä" vapaalla jalalla. Itse asiassa aniharvat osaavat näitä lakipykäliäkään. Jos on koirien irtipitämiskielto asetettu johonkin, niin sehän on ehdoton. Blaah tuollekin miehelle:( Terveisii, M-L ja Ossi.

      Poista
  6. Komppailen HooPeetä, pienikin virhe on saanut purkamaan käsityön vaikka se olisi ollut jo kuinka pitkällä tahansa - tietenkin vielä jollakin monimutkaisella kuviolla tehtynä :/ Olen myös huomannut, ettei kannata kutoa mitään kovinkaan mutkikasta juttua jos samalla katselee leffaa, joka pitää otteessaan (mihin kyllä tarvitaan jo aika paljon kun niin paljon leffoja on tullut nähtyä, ettei ihan mikä tahansa tekele onnistu vangitsemaan mielenkiintoa täysin ;), kun sitten saattaa olla että työtä katselee seuraavana päivänä ja on vähän niin kuin että, anteeksi mitä?? :D

    Irtokoirat. Tämä aihe saa kiehumaan sapen siinä määrin, että en kauheasti edes viitsi avautua kun saattaa vahingossa livahtaa kirosanoja sensuurin läpi. Sanonpahan vaan, että on se mielenkiintoista, että joillakin roduilla on omistajien mielestä oikeus liikkua irti ulkona. Yleensä isoilla roduilla, kas, kas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan toistaa itteeni kuin rikkinäinen levysoitin. Jos ihan pikkuvirheestä purkaisin käsityön, niin minulla ei varmaan olisi mitään valmista:) Kangaspuissa onneksi virheen näkee aika nopsaan, joten muutaman kerroksen voi aina purkaa. Olis ollut tosi hirveää, jos olisin kutonut valmiiksi sukan, enkä olisi katsonut ja antanut eripariset sukat lahjaksi:) :) No nyt on sukka uudelleen kudottu. Oli vähän häiriötekijöitä tässä. Kävi vieraita ja yökylävieraita ulkomailta, niin ei paljoa kerinnyt kutomaan neljään päivään. Laikkupojille terveisii, M-L ja Ossi.

      Poista
  7. Mulla purkaminen riippuu virheen laadusta. Joskus on pakko purkaa, toisinaan olen armeliaampi. Paraikaa oon virkkaamassa pikkuliinaa, jossa oon jo parikin virhettä havainnut. Mutta koska se jää omaan käyttöön, eikä ne nyt niin mahdottomia ole, niin siavat jäädä. Jos saman kerroksen aikana havaitsen virheen niin puran herkemmin, ja usko pois, oon tätäkin jo monta kertaa purkanut. Tarvitsisin varmaan uudet likilasit tarkempaan työskentelyyn, nää monitehot menettelee muuten kyllä.

    Irtokoirat - aargh! Mulla sama juttu, kuin Marialla, parempi ettei sano enempää.

    Muiskuja ja rapsutuksia ihanalle biitti-Ossille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, virheen laatu on suhteellinen käsite. Kyllä minäkin puran ihan varmasti, jos mattoon heitän väärää väriä:) Ihan pieni virhe saapi mennä. Se on se taiteilijan "puumerkki", kuten meitin opettaja sanoo. Niin ja sitten tuollainen perustavaa laatua oleva virhe niinkuin kaverin miehen sukassa, aiheuttaa minullakin purkamisefektin. Terveisii ja Ellille suukkoja Ossilta.

      Poista