torstai 26. syyskuuta 2013

Syystorstaita


Johtajuuden muuttuva käsite vaihtelevassa maailman tilanteessa. Lenkille menossa: "Tule jo, matte!"

Lenkiltä palattaessa: "En muuten tule vielä, matte"
"Vesimyyrää metsästän, tahdon saada suuren"
"Mihin se karkasi?"

Jääkausi väliltämme on ohitse. (Kts edellinen Potutuslauantai). Ossi on iloinen, normaali Ossi. Mikä siihen meni viime lauantaina, sen tietää vain se itse. Osaisivatpa eläimet puhua. Saako koiraa lyödä? Periaatteessa ei, mutta jos olisin hämmästykseltäni viime lauantaina kerennyt, olisin vuorenvarmasti räpännyt Ossia. Jäi tekemättä. Paria hevosta olen joutunut lyömään. Toinen astui etujalallaan minun jalkani päälle ja alkoi keinuttaa itseään minua kohti. Toimin nopeasti ja läimäytin hevosta ja säästyin jalkapöydän murtumalta. Tämä hevonen muuten osasi tempun täysin ilkeyttään. Toinen hevonen, tai oikeastaan iso poni runttasi minut lavallaan boksin seinään ja alkoi hieroa itseään sitä seinää vasten, minä siinä välissä. Läimäytin sitä ponia, kun sain toisen käteni vapaaksi ja sekin älysi vähän siirtyä.

Heinäkuussa tuli muuten ihan loistava dokumentti Buck Brannamanista, joka USA:ssa kouluttaa ihmisiä kouluttamaan omia hevosiaan. Kaiken pitää perustua luottamukseen ja sanoisin, että tämä pätee varmasti myös koirienkin koulutuksessa. Sitten, jos jokin menee pahasti pieleen, niin hevosen kohdalla ei auta kuin lopettaminen. Näin kävi ohjelmassa yhdelle orille, joka vain hyökkäili ihmisten kimppuun. Se hevonen oli ihmisille hengenvaarallinen, eikä muuta ratkaisua ollut kuin lähettää se vihreämmille niityille.

Yksi vanha naapurinikin otti laumanvartijakoiran, jättikokoisen, taisi olla kaukasian paimenkoira. Ajattelin jo tuolloin, että tuosta ei voi seurata mitään hyvää. No koira on nyt päässyt jo niin sanotusti paremmille haukkumaille, enkä voi kuvitella muuta kuin väärät koulutusmetodit. Itse olen sitä mieltä, että "kovat" rodut vaativat paljon kasvattajaltaan ja niiden koirien tulee kunnioittaa omistajiaan. Onneksi mäyriäinen, vaikka onkin kovaluontoinen, on sentään pieni kooltaan:) Johtajuusongelma ratkeaa monasti kuin itsestään. Ossikin hävisi tänään kisan mennäänkö kotiin vai ei. Ossilasta terveisiä!

10 kommenttia:

  1. Laumanvartijakoirat eivät kyllä sovellu ollenkaan kotikoiraksi. Tuskin niitä kotimaissaan tarvitsee edes kouluttaa, vaan tekevät työnsä synnynnäisen vaistonsa varassa eli vartioivat laumoja susilta. Pitäisi kieltää oikein lailla ottamasta koiraa, joka ei missään tapauksessa tule soveltumaan lemmikiksi. Piste. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja terveisiä täältä etelästä Ossilaan!

      Poista
    2. Samaa mieltä. Ideaali tilannehan olisi, jos kukin rotu löytäisi kodin, jossa sille on tarjolla rodulleen sopiva rooli ja kohtelu.

      Mäyräkoiran viehätys piilee sen jääräpäisyydessä. Se oli suurin syy miksi sellaiseen koiraan päädyin. Itsetietoinen luonne ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sille olisi annettava periksi mitä tahansa. Laumassa on vain yksi johtaja, ja johtaja ei ole ihmisen ja koiran muodostamassa laumassa koira. Minulle mäyräkoira opettaa loogisuutta; mikä on 'ei' tänään on myös huomenna 'ei', vaikka kuinka tekisi välillä mieli heltyä sen vetoavan katseen edessä. Mäykkyhän osaa esittää uskottavasti katuvaista ja kärsivää, kun tahtoo saada tahtonsa läpi ; ) Párekille ei tarvitse huutaa eikä sitä tarvitse uhkailla saati läpsiä. Kun ollaan erimieltä mihin suuntaan lähdetään, ilmoitan sille muka innostuneena "mennään tätä kautta". Yrittäähän se pitää päänsä, mutta kun lähden vain menemään omaan suuntaani, riiviö tulee perässä, tosin alleviivatusti hidastellen. Muutaman askeleen päästä mennään taas ihan normaalia vauhtia.

      Poista
    3. Hoopee: En usko oikein, että lainsäädännöllä voidaan puuttua siihen, mitä koiria ihmiset ottavat itselleen. Englannissa tosin on käsittääkseni joku laki joka käsitteelee ns vaarallisia koiria. En edes muista mitä rotuja siinä on mutta useampia ja jotenkin niiden kuljettamista julkisilla paikoilla ei sallita ilman kuonokoppaa. jotain tälläistä olen joskus lukenut. näitä rotuja ovat muun muassa rottweilerit, saksan paimenkoirat, pitbullit ja on niitä pitkä lista. Ehkä johonkin tähän suuntaan voisi Suomessakin mennä? En oikein tiedä. Itse kuljetin vapaaehtoisesti esim kaupungissa vanhaa saksanpaimenkoiraani kuonokopassa. Se oli siinä mielessä koiraakin suojaava, kun ei tullut yksikään känniläinen koskaan kysymään, että "hei onks toi koira vihainen?" Ei ollut, mutta ruuhkissa sun muissa, junissa katsoin, että koirankin hyvinvoinnin kannalta se oli ihan ok. Ei tullut kukaan koskaan kysymään myöskään, että saako tuota silittää. Saksanmaalle terveisii.

      Pirjoriitta: Toivottavasti et oikeasti luule, että Ossi on meillä se johtaja. Kyllä minä sille pidän jöötä, joskus onnistuneemmin, joskus tulee työtapaturmia. Esim tuossa kaivuuhommassa annoin sen puuhastella aikansa. Mutta sitten kiskoin sen liikkeelle. Ossia joutuu valitettavasti vähän kiskomaan, jos on jotain mielenkiintoista, kuten myyrän esiin kaivuuta. Ei siinä auta huudella, että tulepas katsomaan täällä saattaa jossain olla parempi kolo. Se jaksaisi kaivella tuntikausia ja joskus kesällä se niin tekeekin pihalla:) Teillepäin kanssa terveisii.

      Poista
  2. Jääräpäinen Olli teki tänään lenkillä täysstopin. Ei liikkunut eteenpäin ollenkaan. En halunnut vetää sitä enkä pakottaa vaan aloin kehua. Hyvä poika, tule tänne, hienosti menee. Ja niinpä kaveri lähti liikkeelle ja tehtiin ihan sopivankokoinen lenkki. Ja mikäs se stopin aiheuttikaan: oli satanut kok aamun ja tie oli märkä. Hyvä saavutus kuitenkin, että 20 minuutin lenkki saatiin tehtyä.

    Olen viettänyt vapaapäivää ja kyllä ylimääräinen vapaa saa ihmisen iloiseksi. Työ ei tekemällä lopu.

    Oikein mukavaa viikonloppua Kirkkonummelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa. Huonolla kelillä ei meillä kyllä auta maanittelukaan. Ja kaiken rehellisyyden nimissä, jos sataa, niin ei minuakaan huvita juuri lenkkiä tehdä. Ennenkuin on "pakko":) Minun yksi kaverini on alkanut tehdä nelipäiväistä viikkoa ja on enemmän kuin tyytyväinen ratkaisuunsa. Hänellä on kaikenlisäksi vastuullinen homma, jossa joutuu olemaan kahdessa kaupungissa viikon aikana. Siis kaksi päivää täällä pääkaupunkiseudulla ja kaksi päivää Turun kieppeillä. Perjantait pitää vapaata. Aniharvoin tekee mitään etätöitä, koska oikeasti sopparissa on 4-päiväinen työviikko. Mukavaa viikonloppua Ouluun!

      Poista
  3. Hyvällä kelillä meillä kiskotaan emäntää, joskus huonolla koiria. Mutta enimmäkseen koirat ovat aina valmiita ulos, vaikka mihin aikaan päivästä.

    Pitäisi minustakin joku sääntö olla, kuka voi ottaa vaarallisen rodun. Tai sitten joku pakollinen koiranomistajan kurssi...

    Iloista viikonvaihdetta ja Ossi-bossille terkkuja ;)

    VastaaPoista
  4. Heh, heh. meillä on Ossin kanssa yhtäläinen ratkaisu tuohon säädilemmaan. Huonolla säällä ulkoillaan vasta, kun on pakko.

    Siis ehdottomasti olen kanssa samaa mieltä, että pitäisi olla joku sääntö noista ns vaarallisista roduista. Toisaalta mikä olisi se instanssi joka määrittelisi vaarallisen rodun? Itse esimerkiksi en osaa pitää saksan paimenkoiraa mitenkään vaarallisena rotuna noin yleisessä mittakaavassa, osaamattomissa käsissä siitä varmasti voi saada vaarallisen koiran. Onhan se vahva ja melko pelkäämätönkin rotu. Paitsi hih, meidän vanha urossaku taisi pelätä, että a) joko minä ja mieheni eksytään metsässä, b) se itse eksyy. Sellaisessa metsässä joka oli oikeasti sukutilaa, että saimme pitää koiraa irti ei ollut pelkoakaan, että se koira olisi juossut 15 metriä kauemmas meistä.

    Olimme Ossi-"bossin" kanssa vähän metsässä samoilemassa ja poimin suppilovahveroita. Ossi osoitti kyllästymisensä istumalla aina sieniryppään päälle:) Kiusa se on pienikin kiusa. Toivottavasti lenssusi alkaa tervehtyä. AB:lle kanssa terveisii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eka pitäis olla joku instanssi, joka määrittelit asiantuntevasti ne rodut, jotka riistäytyvät osaamattomista käsistä, juurikin myös saksanpaimenkoira :) Ja kullekin rodulle rodunomaisen koulutuksen sen omistajalle.

      Ihana Ossi, se näytti sulle sieniapajat, mutta ei jaksanu seisoskella ;)

      Poista
    2. Luontevin olisi varmaan Kennelliitto, mutta veikkaan, että menisi melkoiseksi riitelyksi mikä koira on vaarallinen ja mikä ei. Periaatteessa ihan mikä tahansa iso koira voi olla vaarallinen, silloin kun se ei pysy niin sanotusti "hanskassa". Itse asiassa olen aika varma, että melkein mikä tahansa keskikokoinen yli 25 kilon koira vetää ihmisen nurin niin halutessaan. Sitten jos siihen yhdistää pienoisen ärhäkkyyden, niin kaikki keskikokoiset koirat voidaan luokitella sitten vaarallisiksi. Täytyykin ottaa selvää siitä Englannin ainakin aikomuksesta niiden vaarallisten koirien lukitteluun. Saksassakin on joku samanmoinen luokittelu olemassa. Tiedän kun yksi kaverimme sai tälläisen rescue-koiran joka oli dogo argentino, sellainen valkoinen iso ja se ainakin Saksassa luokitellaan vaaralliseksi. Joskus muuten tuommoinen Ossin kokoinen tirpanakin osaa vetää ihan älyttömästi. Se pentele on muuten kerran nykäissytkin minut nurin metsässä (siis AVH:n jälkeen) Ehkä tämä nyt ei olisi onnistunut ennen näitä tasapainohäröilyjä. Joo Ossin mielestä sienimetsässä oli sikatylsää. Onneksi tänä vuonna ei ole hirvikärpäsiä - ainakaan paljoa, koska päästä ei ole vielä yhtään löytynyt:)

      Poista