Joulukuun alkua Ossilasta

Matte, salamavalo pois. Minua häikäisee ja olen juuri tullut iskän kanssa lenkiltäkin. 

Me kävimme Ossin kanssa eilen eläinlääkärillä sydänultrassa, kun edellisellä kerralla reilut kaksi viikkoa sitten kuului sydämestä sivuääni nuoren eläinlääkärin kuunnellessa stetoskoopilla. Ajatelkaas, että koirillakin on sydämiin erikoistuneet lääkärit.

 Diagnoosi : "Ossilla on vasemmalla puolella systolinen sivuääni. Ultraäänellä vasemmassa eteiskammioläpässä vuoto, mutta sydämen sisämitoissa ei ole vielä tapahtunut laajenemista läppävuodosta johtuen ja koska Ossilla ei ole oireita (yskä, rasituksen siedon heikkeneminen), ei lääkityksiä ole tällä hetkellä tarvetta aloittaa. Vasemman eteiskammioläppärappeuman ultraäänimuutosten luokitteluasteikolla Ossi saa arvion lievä (asteikko: lievä-kohtalainen-vakava). No niin meitin vanhus on siis lievästi sydänsairas. Ei voi mitään. Kolmetoista ja puoli vuotta onkin jo kunnioitettava saavutus ja eiköhän tuo vanhus vielä vähän aikaa minun ilonani räpistele. Sitten, jos kunto huononee, voi harkita sydänlääkitystä, mutta katsellaan. Japanissa on jo muuten joku eläinkirurgi, joka tekee sydämen läppäkorjauksia. Eläinlääkäriltä kyselin, että tehdäänkö jossain jo koirille sydänleikkauksia. No, ei meillä vielä ole lentolippuja varattuna.

Ei sitten tullut Guggenheimia. Minä olen suuri kulttuurin ystävä, mutta tämä museo on saanut minut mietteliääksi. En vieläkään osaa sanoa, että harmittaako, vai olenko tyytyväinen helsinkiläisten veronmaksajien puolesta. Kanta kallistuu ehkä lievästi jälkimmäiselle puolelle. Nimittäin, kun sitä hanketta mainostettiin niin suurena turistien vetonaulana, niin omalta kohdaltani ajattelin asiaa näin: Jos sattuisin olemaan jossain kaupungissa, jossa on Guggenheimin museo, niin kyllä kävisin museossa, mutta mihinkään kaupunkiin en menisi pelkästään sen museon takia. Jörn Donner tokaisi jossain, että sata poroa vetäisi Helsinkiin enempi turisteja, kuin se museo. 

Eilen olin tätini kanssa äidin hoitokodin puurojuhlissa ja sen jälkeen kävimme tädille katsomassa kevyttä takkia, jossa voisi käydä talvella kaupassa. No mieleistä ei löytynyt. Edellinen toppis alkaa olla jo kuulemma kolmekymmentä vuotta vanha. Naureskelin sitten tätini (83 vuotta) kanssa, että meinaako hän tätä tulevaakin toppista käyttää kolmekymmentä vuotta. No ei kuulemma mutta säästeliäänä naisena ottaa sen sitten mukaansa. Tädilläni on aika hurtti huumorintaju.

Huomenna ajelen sitten taasikkeen äitimuoria katsomaan. Terkut kaikille Ossilasta ja mukavaa joulukuun alkua kaikille kamuille siellä päätteiden toisella puolen.

Peittojeni valtias

Niin, tuossahan ne tärkeimmät. Matte on ostanut minulle, Ossille, uuden täkin ja pussilakanan. Ihanan pehmeä ja kuohkea. Kun se täkki meni pari päivää sitten ensimmäistä kertaa pesukoneeseen, en olisi millään laskenut siitä irti. Matte venytteli kitapurjeitaan ja oli minun siitä peitosta luovuttava pariksi tunniksi. Matte pisti sen peiton kuivuriinkin, joten ero ei ollut monta tuntia

Käväistiin Maten kanssa eläinlääkärillä. Vakkarilääkäri oli pitkällä sairauslomalla, joten sellainen nuori sijainen katseli minun tassujani. Tassut eivät olleet kovin pahat, joten hoidoksi tuli vain Malaseb-shampoota, eikä onneksi antibiootteja. Matte ihmetteli, miten nuoret eläinlääkärit näyttävät ihan pikkutytöiltä. Voisikohan se johtua siitä, että matte itse alkaa olla jo sen verran iäkäs, että monetkin ihmiset näyttävät jo nuorilta?

Ossilassa kaiken puolin kaikki hyvin, mutta voi, kun olen ollut murheellinen yhden FB-kaverin vuoksi. Tämä FB-kaveri on sellainen karkkareiden pienkasvattaja. Oikeasti pienkasvattaja, kun hän on tehnyt vain muutaman pentueen. Nyt keväällä syntyneestä pentueesta yksi urospentu katosi viime viikonloppuna. Oli keplotellut itsensä pihalla irti ilmeisesti pannasta ja juoksunarusta ja hilppasi luontoon. Veikkaan, että joutui raukka suden suuhun, kun Pulkkilassa juuri pari viikkoa sitten pari sutta söi kaksi lammasta. Nyt taisivat huitaista mäyräkoirapojan jälkkäriksi. Pahuksen sudet. Ne joutaisi hävittää Suomesta, mutta ne mokomat on suojeltu EU-päätöksellä. Niinkuin ei Siperiassa riittäisi susia. Me olemme täällä Suomessa kohta niin sanotusti nesteessä, kun niitä laumoja alkaa olla ihan joka puolella Suomea.

Että semmoista Ossilasta. Mukavaa viikkoa kaikille.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Ameriikan ihmemaassa on demokratia puhunut ja pulinat pois. Ameriikan maa saa sitten juuri sellaisen presidentin kuin ansaitseekin, hyvän tai huonon. Remains to be seeing. Onneksi mäyräkoiran elämään ei minkään maan politiikka vaikuta hippusen vertaa. Se on aivan yhtä onnellinen, tai onneton, eikä välitä maailman tapahtumista mitään, vaan keskittyy ihan omaan itseensä, mäyräkoiramaiseen tapaan. Mitä, eikö kaikki mäyrikset teekään niin?

Jihuu, täältä tullaan matte.

 Ai, me menemmekin kotiin päin, blaah.

Mitenkä minusta tuntuu, että olisin siirtynyt takaisin koulunpenkille? Jokunen viikko sitten tyttäreni soitti ja puhelu alkoi näin: "Äiti, mikä on yksikön partisiippi?". Voi rakas, kysyt nyt väärältä henkilöltä. Tai tiesinhän minä, että partisiippi on yksi substantiivin sijamuoto, mutta mikä niistä neljästä- , tai viidestätoista? 

"Katso netistä, mikä sijapääte siihen tulee, sitten voin auttaa sinua tekemään poikaystäväsi suomen kielen tehtävät". Tässä kun vävykandin suomen kielen opiskelut etenevät, niin opin varmaan pikkuhiljaa ihan kaikki sijamuodot. Hei käsi sydämelle, osaatteko itse nuo kaikki sijamuodot? Tosin pikkuisen nolotti, kun vävykandi kertoi minulle kuinka monta verbiluokkaa on suomen kielessä. Jos muistini ei nyt vippaa, niin verbiluokkia on suomen kielessä kuusi.

Ehkä olisin päässyt aika lähelle, jos olisin pyöritellyt erilaisia verbejä päässäni jonkin aikaa. Ranskan kielessä verbiluokkia on neljä, mutta sitä kieltä minä opiskelenkin juuri nyt. Suomen kieliopin opinnoistani on ehkä 45 vuotta, ainakin lähemmäs. Opiskelen minä ruotsiakin, tai siis avustan tyttöä joskus. Pitäähän noita nuoria auttaa, kun kerta siihen kykenee. Ehkä he sitten vastavuoroisesti auttelevat meitä joskus. Kyllä olisi ihanaa saada tytär ja vävykandi asumaan tänne Suomeen ainakin muutamaksi vuodeksi.

Semmoista Ossilasta tänä lauantaina. Nyt menen lämmittämään saunan ja lenkittämään Ossia. Mukavaa viikonlopun jatkoa Ossilasta teille kaikille.

Lumiset terveiset Ossilasta

Tämän näköistä meillä oli vielä vajaat kolme viikkoa sitten. Miäs oli matkoilla ja pohdin, että pitää alkaa haravoida. No ajattelin, että jätän sen haravoimisen siihen asti, että iso pihavaahteramme varmasti on tipauttanut viimeiset lehtensä. 

 Sitten tuli hirmuinen tuulenriepotus ja tyhjäsi tämän pihan vaahteranlehdistä. Miäs tuli matkoilta ja puhalteli loput vaahteranlehdet pois pihalta sellaisella puhaltimella. Kaikkea ne insinöörit keksivätkin. No, lopputulos oli, että säästyin haravoinnilta:)

Nyt meitin piha on täynnä lunta. Vitsit, muualla tuli "viisi" senttiä. Mitenhän meitin pihalle päätyi ainakin viistoista senttiä. Enkä kuulkaa valehtele yhtään. Se vaikuttaa jotenkin se, että meiltä merelle ei ole kuin pari hassua kilometriä ja se jotenkin imuroi lumet tälle niemelle ja eritoten meidän pihaan:)

Meidän mukavat naapurit ovat pistäneet hevostilansa myyntiin. Harmittavaa, mutta minkäs sille voi. Vähän ihmettelen, kun se rouva sanoi, että tämä on heidän eläkepaikkansa, mutta ehkä hän oikeasti ei sitten enää voi pitää hevosia sen olkapäävammansa vuoksi. No, se talon myynti on pitkä projekti, kun ei tuota taloa oikeasti voi ostaa kuin ihminen, joka harrastaa hevosia. Muuten jää hienot laitumet ihan hukkaan ja hieno tallirakennus. Toivottavasti talli ei päädy mihinkään kaupalliseen käyttöön. Sekin voi olla mahdollista. On siellä kuitenkin joku viisi hevosboksia, siinä tallissa. Se kaupallinen talli olisi vähän painajaista, jos täällä alkaisi suhata autoja hirmuusti. No, siihen asiaan ei minulla ole paljoakaan vaikutusvaltaa. Mukavaa viikonloppua kaikille Ossilasta.

Ossin aatoksia osa 44

Kyllä voi sitten mäyräkoiran elämä olla joskus tylsää. Teimme eilen maten kanssa lenkin ja se yritti kuvata noita kolmea kaurista, jotka varmasti näkyy selkeästi tuosta seuraavasta kuvasta. Oli niitä kolme. Yksi naaras tämänvuotisten kaksosvasojen kanssa :)

Jos joku näkee ne tuosta kuvasta, joka on otettu kännykällä, niin onnea. Ovat ne kauriit siinä ihan keskellä kuvaa, siinä varjossa. Uskokaa pois. Kauriit näkee suurentamalla kuvan:) Matella ei ole yleensä ikinä kameraa mukana. Kännykkä on aina mukana, kun matte pelkää, että se kaatuu joskus, eikä pääse ylös, tai jalka menee poikki, tai jotain hirveää sattuu. Minä, Ossi karkaan, tai jotain muuta....

Tässä alakuvassa on yksi valkkari, elikkä valkohäntäpeura. Kolme niitä loikki, mutta yksi hönö pysähtyi kurkkimaan. Sekin on tossa ihan keskellä, toi ruskea läntti. Ainoa syy, miksi matte on alkanut miettiä älypuhelinta, on sen älypuhelimen hyvä kamera. Se kamera kulkisi sitten aina matkassa, kun kännykkä olisi joka tapauksessa mukana.

 Tämä on noin 40 metrin päässä oleva

hirvi. Älkää välittäkö. Ei mattekaan olisi nähnyt sitä, jos se hirvi ei olisi vähän liikahdellut. Toi alempi kuva on ihan äärimmilleen suurennettu kuva tuosta edellisestä. Se hirvi on siinä vasemmassa alakulmassa. Tuo leikattu ruohoalue on meidän tonttia. Se oli aikaisemmin sellaista niittypeltoa ja maten miäs alkoi vaan ajaa sitä ja nyt se on ruohikkoa. Matte on vähän nenä vinossa, kun kaikki niittyperhoset katosivat, mutta onhan se tietty siistimmän näköistä, kun se on ajettua. Miäs ajaa sen ruohikon sillä Avantillaan. Ei kait kukaan jaksaisi ajaa sitä käsin, tai siis pienellä ruohonleikkurilla. On sitä alaa sellainen reilu tuhat neliötä, ehkä 1500 neliötä.

 Tuossa pylvään päässä on käpytikka. Kaikki eläimet ovat täällä jotenkin hassun kesyjä. Mitähän tuommoinen puhelinpylväs on korkea? Siinä me maten kanssa tapitettiin sitä tikkaa ja se vaan jatkoi nakutteluansa. Ei tuolla kuvalla kyllä ihan Suomen luontokuvakilpailua voitettaisi:)

 Onneksi matte sentään osasi ostaa minulle, Ossille miehekkään kokoisen luun. Mäyräkoiralle sopivan mittaisen. Luu on 65 cm pitkä ja just sopiva tälläiselle miehekkäälle uroolle, kuin mitä minä, Ossi, olen:) En ole muuten yhtä isoa nähnyt edes jouluna.

Ossilasta terveiset kaikille!

Perjantaiehtoota Ossilasta

Me olemme Ossin kanssa viettäneet täällä Ossilassa varsin rauhaista eloa. Toisin sanoen emme ole tehneet juuri mitään erikoista. Oikeastaan emme ole tehneet edes mitään vähemmän erikoista. Suurin piirtein olemme "olla möllötelleet" :)

Tänään sentään kävin äitiäni katsomassa. Sen vieraskäynnin sentään saan tehtyä joka perjantai. Pitäähän omaa äitiä vähän ilahduttaa ja viedä uusimmat viikkolehdet ja syötäväksi tuoreita hedelmiä.

Tuossa joku päivä sitten törmäsin Facebookissa ryhmään "Vastustan sukupuolineutraalia avioliittolakia". Alaleukani meinasi loksahtaa sijoiltaan. Mitähän ihmeen vastustamista siinä on? Normi aviopari, naispari tai miespari, so what. Kyllä lain edessä nais- ja miespareille mielestäni kuuluu ihan samat oikeudet kuin heteropareillekin. Esimerkkinä mainittakoon perimisoikeus, jos näin halutaan testamentilla määrätä. Jos joku pappi vetää herneen nenäänsä siitä, ettei halua vihkiä näitä vähemmistöpareja, niin sekin on hänen oikeutensa. Täytyykin kysyä yhdeltä tuttavaltani, joka on naispappi, että suostuisiko hän vihkimään vähemmistöpareja. Mikäli häntä yhtään 40 vuoden kaveruuden jälkeen tunnen, niin vastaus on kyllä.

Jos joku lukijoistani vastustaa tätä lakia, joka on eduskunnassa käsittääkseni hyväksytty, niin kertokoon minulle, koska haluaisin tietää edes joitain syitä kyseisen lain vastustamiseen.

Tässä blogini päätähtönen, kuvattuna eilen talomme nurkalla. Kyllä alkaa näyttää syksyiseltä, kun puut alkavat varisuttaa lehtiään. Koivut alkavat olla jo kokonaan tyhjiä. Iso vaahteramme pitää vielä tiukasti kiinni lehdistänsä.

 Tämän kuvassa näkyvän koirien pehmolelun ostin tänään Kirkkonummen uudesta Tokmanni-myymälästä. Tokmanni avasi oikein jättikokoisen myymälän tänne torstaina ja ajattelin uteliaisuuttani käydä katsomassa myymälää. Iso on ja siisti ja täynnä kaiken maailman tavaraa. Ostin jättikokoisen säkin talous- ja vessapaperia ja jopa minä, joka olen täysin kaikista hinnoista tietämätön älysin, että 16 rullaa talouspaperia ja 24 rullaa veskipaprua yhteensä kympillä on edullinen:). Ossi on tietysti aivan myyty uuteen pehmoonsa ja mikä parasta, pehmo on jo valmiiksi litteä. Ei sisällä sitä hirveää valkoista mössöä lainkaan. Siis sitä, joka on koiralle epäterveellistä nieltynä ja täyttää koko latian.

Mukavaa viikonloppua, minä otan tuosta Ossin kainaloon ja katson tuleeko televisiosta mitään katsomista.

Tänään kaikki on toisin

Tai sanotaanko, tänään kaikki on jo paremmin. Tyttö ja poikkis tulivat, poikkis lähti jo 5.9 takaisin Pariisiin ja viime keskiviikkona vein tytön lentokentälle. Yliopisto nääs kutsuu tyttöä taas ja opiskelut alkavat nyt maanantaina. Kävellessäni terminaalin käytävää takaisin parkkipaikalle silmäni muuttuivat kahdeksi valtavaksi Niagaran putoukseksi. Se on aina se lähdön hetki, joka kirpaisee niin valtavasti. 

Meillä oli oikein mukavaa, ei suurempia "draamoja" ja miäskin piti viikon lomaa. Yhtenä päivänä kävimme Turussa, Turun linnassa, sekä lounaalla. Tunnustan, että käynti Turun linnassa oli ensimmäinen tutustumiskäyntini linnassa. Turussa olen käynyt muutaman kerran. Hienohan tuo linna on ja hienosti restauroitu.

Tässä me olemme Ossin kanssa päiväkävelyllä, hmm taisi olla toissapäivänä, kun vielä paistoi aurinko noin kirkkaasti.

Onko Notte mennyt?

Olisiko sittenkin Stella, kun ollaan ihan hollilla?

Stellaaaa?

Naapureidemme tontti rajoittuu kävelytiehemme ja Stella on kolmevuotias cairnterrieri, oikea ilopilleri, Ossin mielestä joskus liiankin riehakas vanhalle papalle. Naapurilla on lisäksi aivan ihastuttava töpöhäntäinen Australian kääpiöpaimenkoira. No, on se kuitenkin melkein pienen saksanpaimenkoiran kokoinen, että ei se nyt ihan mikään kääpiörodun edustaja ole. Se koira, nimeltään Toro, on uros ja se suhtautuu aika suojelevasti tähän Stellaan, joten omistajan on otettava uros kiinni silloin, kun joskus törmäämme lenkeillämme. Se Toro on yksi parhaiten koulutetuista koirista, jonka olen ikinä tavannut.

Hei minun on jaettava teille pari juttua, joille hihittelin itsekseni: *linkki* naisen orgasmi ja kahdeksan muuta hyödytöntä ominaisuutta, joita et enää tarvitse. Hyvät naiset, kiinnittäkää sitten huomiota listan kohtien lukumäärään. Pienenä ihastelin tätini miehen kykyä osata heilutella korviaan ja yhden kerran aikuisena manasin häntäluun tarpeettomuutta. Hyppäsin nimittäin vanhan Jeeppini puskurilta alas, enkä ottanut tarpeeksi etäisyyttä ja häntäluuni tömähti siihen puskuriin. Voi vitsit, että sattui ja pari viikkoa. Ensimmäiset päivät istuessa teki todella kipeää.

Rakkaat blogikamut. Oletteko ikinä kuulleet *linkki* kassaraivosta? No minulle tämä oli ihan ensimmäinen kerta. Olen kyllä kuullut liikenneraivosta ja someraivosta, mutta että vielä kassaraivoakin on olemassa. Eipä taida olla niin pientä asiaa, etteikö siitä jotkut saa riitaa aikaiseksi.

Nyt Ossi ilmoittelee, että on päivälenkin aika. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille Ossilasta!