Ossi onnellinen

Ankka ennen

 ja ankka jälkeen Ossin leikin.

Joskus täytyy tehdä mäyräkoirakin hetkeksi onnelliseksi. Periaatteessa vastustan jyrkästi tuollaisia kertakäyttöleluja, mutta ah, kun Ossi tulee niistä iloiseksi. Ankka kesti Ossin käsittelyä noin puoli tuntia. Pää oli tehty yllättävän kestävästi ja sitä nikerrettiin sohvalla lähes puoli tuntia, ennen kuin se vaakkuva muoviosa oli näkyvissä. Kun ankka oli täysin tuhottu, se ei enää kinnostanut kamalasti. Ankan tuhoutuessa minä katselin X-Factoria. Nyt on niin jännät paikat, että meitsinkin tarttee katsella tuota musaohjelmaa. Ja tänäänkin on pakko linnoittautua sohvalle :)

Ostin ankan sieltä Kansainvälisiltä koiramessuilta, jotka pidettiin Messuhallissa eilen ja tänään. FB-kaverini narttupentu sai tänäänkin, siis toiselta tuomarilta, narttupentujen ykkösen ja rotunsa parhaan kakkosen. Olisikohan niin, että jotkut vaan pitävät uroksia komeampina? Itse en tiedä. Kyllähän muutenkin ihmiset asettavat sellaisia ajatusmalleja koirille, ainakin minä tunnustan tekeväni niin, että koiraurokset ovat "sen" tyyppisiä ja koiranaaraat taas "sen" tyyppisiä, myös luonteeltaan. Tämä heijastuu sitten varmaan tuomaroinnissa, tai sitten ei. Ei ehkä ainakaan pitäisi, koska jos koirayksilö täyttää hyvin kyseiselle rodulle asetetut vaatimukset, ei siinä sitten sukupuolella saisi olla vaikutusta. Uroksen pitää olla uroksen näköinen ja naaraan pitää olla naaraan näköinen. Jo päästä pitää pystyä erottamaan kumpaa sukupuolta koira on. Ihan samoin kuin monissa muissakin eläimissä. Ori on selkeästi ori ja tamma on selkeästi tamma ja tämä pitää näkyä selkeästi jo hevosen päästä, ilman, että muita osia katsellaan. Eri ihmiset asettavat varmasti erilaisia mielikuvia kummankin sukupuolen luonteelle ja tämäkin pätee moniin eläimiin. Hevoset tosin voivat olla niin hankalia käsitellä ison kokonsa vuoksi, että yleensä sellaiset oriit, joita ei varmasti tulla käyttämään siitokseen, ruunataan.

Ostin koiramessuilta kokeeksi Maukas-nimistä pakastekoiranruokaa. Ossi ainakin tykkäsi hirmuisesti niistä sulatetuista "lihapullista". katsotaan, jos tassut kestävät sitä, niin Ossi siirtyy ainakin osaksi raakaruokintaan. Mikäli tassuihin tulee ongelmia, eli anturavälitulehdus, siirrymme takaisin 100-prosenttiseen allergiaruokaan. Maukas näyttää olevan kotimaista, joten tietty siinäkin yksi hyvä syy ostaa sitä.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille Ossilasta.

Ossin aatoksia osa 45

Näettekö mitä ihanaa tuo matte tarjoilee minulle. No joo, ihan oikein, on se jäätelöä. Vaikka me koirat olemme kuulemma laktoosi-intolerantteja (ja mitähän tuokin tarkoittaa), niin minulle Ossille jätski on suurrrta herkkua. Matte antaa sitä minulle aivan liian harvoin. iskä taipuu melkein helpommin. Sitä paitsi en minä nuorempana edes tiennyt mistään herkuista. Minä olen kokenut suuren huijauksen. No ei emäntäkään, siis maten tytär, tiennyt mistään karkeista ja ihmisten herkuista, ennen kun hän oli jotain hmmm kolmevuotias. No hän on ottanut vahingon takaisin korkojen kanssa :(

njamm, njam

Tuossa äsken ollessamme iltalenkillä näimme minun "kaukorakkauden", jolle oli taas käynyt vähän huonosti. Tämä ihana sysimusta labbis on kerran joutunut vatsaleikkaukseen, kun se söi mangon kivineen. Nyt sen kimppuun oli hyökännyt naaraspuolinen kultainen noutaja ja isoja haavoja oli tullut. Tämä kultsun omistaja on kuulemma pienkasvattaja ja hän oli lopettanut hyökänneen koiran. Hän oli sanonut, että kun on pieniä lapsiakin, niin ei voi riskeerata. Mikä liene sille kultsulle oli tullut, että oli niin simahtanut tälle Ossin kaukorakkaudelle.

Huomenna, lauantaina, matte menee pitkästä aikaa koiranäyttelyyn. Pasilassa on ne vuotuiset kansainväliset koiranäyttelyt. Matte on käynyt koiranäyttelyissä viimeksi silloin, kun mun etäomistaja on ollut ihan pieni taaperoinen. Nyt se menee katsomaan jotain FB-kaveriaan. Jaa kävihän matte katsomassa miten Arttu käveli siellä kentällä arvosteltavana muutama vuosi sitten.

Edit lauantaina: FB-kamun yksi narttupennuista pärjäsi iloittavan hyvin (siis karkkari ja pentusarja) Se oli narttujen paras ja sai kakkosen rotunsa parhaasta. Ne koirat kilpailevat ensin omissa sukupuoliluokissaan ja luokkansa voittaja sitten on siinä rotunsa paras luokassa. No, hyvin pentu sijoittui. Kaunis oli minunkin mielestäni. Jännä, kun ajattelin, että mitähän tuomari tykkää tytön päästä, niin sai tyttö erikoismaininnan kauniista päästä. Jotain olen oppinut minäkin tässä vuosien varrella karkkareita katsoessani. Ossi "sekosi" täysin tuomastani leluankasta ja herkuista, joita toin tullessani.

Oikein mukavaa viikonloppua ja hyvää toista adventtia täältä Ossilasta.

Joulukuun alkua Ossilasta

Matte, salamavalo pois. Minua häikäisee ja olen juuri tullut iskän kanssa lenkiltäkin. 

Me kävimme Ossin kanssa eilen eläinlääkärillä sydänultrassa, kun edellisellä kerralla reilut kaksi viikkoa sitten kuului sydämestä sivuääni nuoren eläinlääkärin kuunnellessa stetoskoopilla. Ajatelkaas, että koirillakin on sydämiin erikoistuneet lääkärit.

 Diagnoosi : "Ossilla on vasemmalla puolella systolinen sivuääni. Ultraäänellä vasemmassa eteiskammioläpässä vuoto, mutta sydämen sisämitoissa ei ole vielä tapahtunut laajenemista läppävuodosta johtuen ja koska Ossilla ei ole oireita (yskä, rasituksen siedon heikkeneminen), ei lääkityksiä ole tällä hetkellä tarvetta aloittaa. Vasemman eteiskammioläppärappeuman ultraäänimuutosten luokitteluasteikolla Ossi saa arvion lievä (asteikko: lievä-kohtalainen-vakava). No niin meitin vanhus on siis lievästi sydänsairas. Ei voi mitään. Kolmetoista ja puoli vuotta onkin jo kunnioitettava saavutus ja eiköhän tuo vanhus vielä vähän aikaa minun ilonani räpistele. Sitten, jos kunto huononee, voi harkita sydänlääkitystä, mutta katsellaan. Japanissa on jo muuten joku eläinkirurgi, joka tekee sydämen läppäkorjauksia. Eläinlääkäriltä kyselin, että tehdäänkö jossain jo koirille sydänleikkauksia. No, ei meillä vielä ole lentolippuja varattuna.

Ei sitten tullut Guggenheimia. Minä olen suuri kulttuurin ystävä, mutta tämä museo on saanut minut mietteliääksi. En vieläkään osaa sanoa, että harmittaako, vai olenko tyytyväinen helsinkiläisten veronmaksajien puolesta. Kanta kallistuu ehkä lievästi jälkimmäiselle puolelle. Nimittäin, kun sitä hanketta mainostettiin niin suurena turistien vetonaulana, niin omalta kohdaltani ajattelin asiaa näin: Jos sattuisin olemaan jossain kaupungissa, jossa on Guggenheimin museo, niin kyllä kävisin museossa, mutta mihinkään kaupunkiin en menisi pelkästään sen museon takia. Jörn Donner tokaisi jossain, että sata poroa vetäisi Helsinkiin enempi turisteja, kuin se museo. 

Eilen olin tätini kanssa äidin hoitokodin puurojuhlissa ja sen jälkeen kävimme tädille katsomassa kevyttä takkia, jossa voisi käydä talvella kaupassa. No mieleistä ei löytynyt. Edellinen toppis alkaa olla jo kuulemma kolmekymmentä vuotta vanha. Naureskelin sitten tätini (83 vuotta) kanssa, että meinaako hän tätä tulevaakin toppista käyttää kolmekymmentä vuotta. No ei kuulemma mutta säästeliäänä naisena ottaa sen sitten mukaansa. Tädilläni on aika hurtti huumorintaju.

Huomenna ajelen sitten taasikkeen äitimuoria katsomaan. Terkut kaikille Ossilasta ja mukavaa joulukuun alkua kaikille kamuille siellä päätteiden toisella puolen.

Peittojeni valtias

Niin, tuossahan ne tärkeimmät. Matte on ostanut minulle, Ossille, uuden täkin ja pussilakanan. Ihanan pehmeä ja kuohkea. Kun se täkki meni pari päivää sitten ensimmäistä kertaa pesukoneeseen, en olisi millään laskenut siitä irti. Matte venytteli kitapurjeitaan ja oli minun siitä peitosta luovuttava pariksi tunniksi. Matte pisti sen peiton kuivuriinkin, joten ero ei ollut monta tuntia

Käväistiin Maten kanssa eläinlääkärillä. Vakkarilääkäri oli pitkällä sairauslomalla, joten sellainen nuori sijainen katseli minun tassujani. Tassut eivät olleet kovin pahat, joten hoidoksi tuli vain Malaseb-shampoota, eikä onneksi antibiootteja. Matte ihmetteli, miten nuoret eläinlääkärit näyttävät ihan pikkutytöiltä. Voisikohan se johtua siitä, että matte itse alkaa olla jo sen verran iäkäs, että monetkin ihmiset näyttävät jo nuorilta?

Ossilassa kaiken puolin kaikki hyvin, mutta voi, kun olen ollut murheellinen yhden FB-kaverin vuoksi. Tämä FB-kaveri on sellainen karkkareiden pienkasvattaja. Oikeasti pienkasvattaja, kun hän on tehnyt vain muutaman pentueen. Nyt keväällä syntyneestä pentueesta yksi urospentu katosi viime viikonloppuna. Oli keplotellut itsensä pihalla irti ilmeisesti pannasta ja juoksunarusta ja hilppasi luontoon. Veikkaan, että joutui raukka suden suuhun, kun Pulkkilassa juuri pari viikkoa sitten pari sutta söi kaksi lammasta. Nyt taisivat huitaista mäyräkoirapojan jälkkäriksi. Pahuksen sudet. Ne joutaisi hävittää Suomesta, mutta ne mokomat on suojeltu EU-päätöksellä. Niinkuin ei Siperiassa riittäisi susia. Me olemme täällä Suomessa kohta niin sanotusti nesteessä, kun niitä laumoja alkaa olla ihan joka puolella Suomea.

Että semmoista Ossilasta. Mukavaa viikkoa kaikille.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Ameriikan ihmemaassa on demokratia puhunut ja pulinat pois. Ameriikan maa saa sitten juuri sellaisen presidentin kuin ansaitseekin, hyvän tai huonon. Remains to be seeing. Onneksi mäyräkoiran elämään ei minkään maan politiikka vaikuta hippusen vertaa. Se on aivan yhtä onnellinen, tai onneton, eikä välitä maailman tapahtumista mitään, vaan keskittyy ihan omaan itseensä, mäyräkoiramaiseen tapaan. Mitä, eikö kaikki mäyrikset teekään niin?

Jihuu, täältä tullaan matte.

 Ai, me menemmekin kotiin päin, blaah.

Mitenkä minusta tuntuu, että olisin siirtynyt takaisin koulunpenkille? Jokunen viikko sitten tyttäreni soitti ja puhelu alkoi näin: "Äiti, mikä on yksikön partisiippi?". Voi rakas, kysyt nyt väärältä henkilöltä. Tai tiesinhän minä, että partisiippi on yksi substantiivin sijamuoto, mutta mikä niistä neljästä- , tai viidestätoista? 

"Katso netistä, mikä sijapääte siihen tulee, sitten voin auttaa sinua tekemään poikaystäväsi suomen kielen tehtävät". Tässä kun vävykandin suomen kielen opiskelut etenevät, niin opin varmaan pikkuhiljaa ihan kaikki sijamuodot. Hei käsi sydämelle, osaatteko itse nuo kaikki sijamuodot? Tosin pikkuisen nolotti, kun vävykandi kertoi minulle kuinka monta verbiluokkaa on suomen kielessä. Jos muistini ei nyt vippaa, niin verbiluokkia on suomen kielessä kuusi.

Ehkä olisin päässyt aika lähelle, jos olisin pyöritellyt erilaisia verbejä päässäni jonkin aikaa. Ranskan kielessä verbiluokkia on neljä, mutta sitä kieltä minä opiskelenkin juuri nyt. Suomen kieliopin opinnoistani on ehkä 45 vuotta, ainakin lähemmäs. Opiskelen minä ruotsiakin, tai siis avustan tyttöä joskus. Pitäähän noita nuoria auttaa, kun kerta siihen kykenee. Ehkä he sitten vastavuoroisesti auttelevat meitä joskus. Kyllä olisi ihanaa saada tytär ja vävykandi asumaan tänne Suomeen ainakin muutamaksi vuodeksi.

Semmoista Ossilasta tänä lauantaina. Nyt menen lämmittämään saunan ja lenkittämään Ossia. Mukavaa viikonlopun jatkoa Ossilasta teille kaikille.

Lumiset terveiset Ossilasta

Tämän näköistä meillä oli vielä vajaat kolme viikkoa sitten. Miäs oli matkoilla ja pohdin, että pitää alkaa haravoida. No ajattelin, että jätän sen haravoimisen siihen asti, että iso pihavaahteramme varmasti on tipauttanut viimeiset lehtensä. 

 Sitten tuli hirmuinen tuulenriepotus ja tyhjäsi tämän pihan vaahteranlehdistä. Miäs tuli matkoilta ja puhalteli loput vaahteranlehdet pois pihalta sellaisella puhaltimella. Kaikkea ne insinöörit keksivätkin. No, lopputulos oli, että säästyin haravoinnilta:)

Nyt meitin piha on täynnä lunta. Vitsit, muualla tuli "viisi" senttiä. Mitenhän meitin pihalle päätyi ainakin viistoista senttiä. Enkä kuulkaa valehtele yhtään. Se vaikuttaa jotenkin se, että meiltä merelle ei ole kuin pari hassua kilometriä ja se jotenkin imuroi lumet tälle niemelle ja eritoten meidän pihaan:)

Meidän mukavat naapurit ovat pistäneet hevostilansa myyntiin. Harmittavaa, mutta minkäs sille voi. Vähän ihmettelen, kun se rouva sanoi, että tämä on heidän eläkepaikkansa, mutta ehkä hän oikeasti ei sitten enää voi pitää hevosia sen olkapäävammansa vuoksi. No, se talon myynti on pitkä projekti, kun ei tuota taloa oikeasti voi ostaa kuin ihminen, joka harrastaa hevosia. Muuten jää hienot laitumet ihan hukkaan ja hieno tallirakennus. Toivottavasti talli ei päädy mihinkään kaupalliseen käyttöön. Sekin voi olla mahdollista. On siellä kuitenkin joku viisi hevosboksia, siinä tallissa. Se kaupallinen talli olisi vähän painajaista, jos täällä alkaisi suhata autoja hirmuusti. No, siihen asiaan ei minulla ole paljoakaan vaikutusvaltaa. Mukavaa viikonloppua kaikille Ossilasta.

Ossin aatoksia osa 44

Kyllä voi sitten mäyräkoiran elämä olla joskus tylsää. Teimme eilen maten kanssa lenkin ja se yritti kuvata noita kolmea kaurista, jotka varmasti näkyy selkeästi tuosta seuraavasta kuvasta. Oli niitä kolme. Yksi naaras tämänvuotisten kaksosvasojen kanssa :)

Jos joku näkee ne tuosta kuvasta, joka on otettu kännykällä, niin onnea. Ovat ne kauriit siinä ihan keskellä kuvaa, siinä varjossa. Uskokaa pois. Kauriit näkee suurentamalla kuvan:) Matella ei ole yleensä ikinä kameraa mukana. Kännykkä on aina mukana, kun matte pelkää, että se kaatuu joskus, eikä pääse ylös, tai jalka menee poikki, tai jotain hirveää sattuu. Minä, Ossi karkaan, tai jotain muuta....

Tässä alakuvassa on yksi valkkari, elikkä valkohäntäpeura. Kolme niitä loikki, mutta yksi hönö pysähtyi kurkkimaan. Sekin on tossa ihan keskellä, toi ruskea läntti. Ainoa syy, miksi matte on alkanut miettiä älypuhelinta, on sen älypuhelimen hyvä kamera. Se kamera kulkisi sitten aina matkassa, kun kännykkä olisi joka tapauksessa mukana.

 Tämä on noin 40 metrin päässä oleva

hirvi. Älkää välittäkö. Ei mattekaan olisi nähnyt sitä, jos se hirvi ei olisi vähän liikahdellut. Toi alempi kuva on ihan äärimmilleen suurennettu kuva tuosta edellisestä. Se hirvi on siinä vasemmassa alakulmassa. Tuo leikattu ruohoalue on meidän tonttia. Se oli aikaisemmin sellaista niittypeltoa ja maten miäs alkoi vaan ajaa sitä ja nyt se on ruohikkoa. Matte on vähän nenä vinossa, kun kaikki niittyperhoset katosivat, mutta onhan se tietty siistimmän näköistä, kun se on ajettua. Miäs ajaa sen ruohikon sillä Avantillaan. Ei kait kukaan jaksaisi ajaa sitä käsin, tai siis pienellä ruohonleikkurilla. On sitä alaa sellainen reilu tuhat neliötä, ehkä 1500 neliötä.

 Tuossa pylvään päässä on käpytikka. Kaikki eläimet ovat täällä jotenkin hassun kesyjä. Mitähän tuommoinen puhelinpylväs on korkea? Siinä me maten kanssa tapitettiin sitä tikkaa ja se vaan jatkoi nakutteluansa. Ei tuolla kuvalla kyllä ihan Suomen luontokuvakilpailua voitettaisi:)

 Onneksi matte sentään osasi ostaa minulle, Ossille miehekkään kokoisen luun. Mäyräkoiralle sopivan mittaisen. Luu on 65 cm pitkä ja just sopiva tälläiselle miehekkäälle uroolle, kuin mitä minä, Ossi, olen:) En ole muuten yhtä isoa nähnyt edes jouluna.

Ossilasta terveiset kaikille!