lauantai 28. syyskuuta 2013

Potutuslauantai osa 20

Pienen pieniä potutuksia. Ei mitään tekemistä koiramaailman kanssa. Aamulla soitin Suomalaiseen kirjakauppaan. Tulostimemme mustekasetit ovat lopussa, printteri ei niin sanotusti skulaa. Minulla oli hienosti tyyppinumero, siis tämä on halpa, pieni ehkä puolitoista vuotta vanha monitoimivehje, jolla voi tulostaa, skannata ja kopioida. Ihan hyvä vekotin. Kerroin ystävälliselle myyjälle tulostimen merkin ja mallin. Sitten ystävällinen myyjä kysäisi: "Oletko aikaisemmin ostanut näitä, muistatko onko siinä laatikossa papukaijan kuva, nallen kuva vai mikä?" TÄH? Täyyy kysyä mieheltä, toistelin näitä samalla ja miäs huusi "ketun kuva". Siis ketun kuva, ai jaa, ketut ovat päässeet hyllystä loppumaan:) No sitten matkalla appiukolle käväistiin Expertillä, jossa ystävällinen myyjä tarjosi kättelyssä uutta tulostinta. Sanoin, kiitos ei. Koetan nyt säästää hieman tässä printterijätteessä ja mies sanoi, että arvostettava periaate. Sitten Gigantista löytyi paketilliset ketunnaamoja, tosin musta jouduttiin vielä hakemaan toisesta Gigantista, mutta se oli joka tapauksessa matkan varrella. Nyt siis tiedän, että voin ostaa ketunnaamalla tai omenalla varustetun Epsonin mustekasetin. Mutta hei, pikakelaus! minulla on hienosti tulostimen tyyppimerkki ja minulle aletaan puhelimessa puhua erilaisista eläimistä:) No, visualisointi on tietysti yksi erinomainen muistamisen keino ja myyjätär oli tosi ystävällinen. Pojot hänelle.

Ennen lähtöä lueskelin uusinta Tekniikan Maailmaa. Juu, luen lehteä aina satunnaisesti ja selaan pikapläräyksellä ja aina luenkin jonkun jutun. Nyt kolahti yksi älypuhelimien paikkasovellusohjelma. Ihan ilmaiseksi voi ladata tälläisen henkilön paikkahakuohjelman "joka voi huomattavasti helpottaa lapsien ja vanhusten valvontaa tietyillä alueilla". Ohjelman voi laittaa hälyttämään mikäli henkilö poistuu tietyltä alueelta. Tässä vaihessa minun mielikuvitus jo laukkasi pikku piltissä, jolle työnnetään taskuun Lumia, Iphone tai Blackberry ja mamilla sama ohjelma. Kun pikkuinen poistuu tontilta, niin mami voi vaikka soittaa pikkupiltille, että soo, soo äläpäs mene enää kauemmaksi. Tosin tietenkään ohjelma ei voi toimia reaaliajassa. Ihan niin täynnä satelliitteja tuo meidän ilmatila ei suinkaan ole. Siihen puhelimeen voisi varmaan nauhoittaa soittoäänen "Äiti täällä, oota vähän". Autsch. Silloin kun tyttäreni oli pieni, niin me kyllä menimme yhdessä ulos. Sitäpaitsi tuollainen varttitunnin gappi meidänkin tontin kaltaisella voisi olla tosi hengenvaarallinen uimataidottomalle lapselle, kun tuo pienen lammen ranta on hetteinen ja syvä heti laiturinnokasta. Voi tätä maailman kehitystä. Olen kyllä kuullut "kännykkäkasvatuksesta", mutta tuo ylläoleva ajatelmani kera vie kyllä voiton ihan kaikesta.

Voihan öklö. Taustaväri tässä bloggerissa on muuttunut hempeän hailakan vaaleanpunaiseksi. Jos joku tietää millä sen saa muutettua, niin pliis kertokaa.

Ihana äitini, joka on ihan superlahjakas piirtämään ja maalaamaan on luvannut maalata minulle Ossista, ainakin päästä, muotokuvan. Yritin ottaa herrasta illalla pääkuvia. Ei ihan onnistunut. Tänään uusi kokeilu. Tässä pari eilistä:
Kyllähän näin komiasta koirasta muotokuvan saa

Vai mitä?

Tässä olisi nenä komeimmillaan.
Näistä potutuksista ja niistä huolimatta ihanaa viikonloppua kaikille Ossilasta!

14 kommenttia:

  1. Siis puhelin käy ennen pitkää ihmisten puolesta vessaskin, sanokaa sitten mun sanoneeni, kun näin käy. Miten sitä ennen onkaan pärjätty? Kummasti. Helposti. Ihan näppärästi. Sukupolvi toisensa jälkeen kännykkäkasvattamattomia lapsia - ja meillä menee ihan hyvin ;)

    Ossista hienot naamalähikuvat :) Muista esitellä heti täälläkin se taulu kun se on valmis! Jospa osaisi itsekin piirtää, niin varmasti olisi mäyristä jos minkälaista kuvaa tehtynä :)

    Piristävää lauantai-illan jatkoa! :) Minä lähden kohta pesemään vessoja ja saunan lasiovea. Oi onnea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo puhelimen lähettäminen vessaan itsensä sijasta olisi tosi hieno sovellus. Itse sain ensimmäisen kännykkäni about 19 vuotta sitten, kun peruutin auton ojaan:) ja sitten illalla naksutin miähelle, että "sen ainoon kerran, kun sitä kännykkää olisi tarvittu, niin sitten sitä ei ole" Joopa joo. Joulupukki toi ja minulla on vieläkin se eka kännykkä tallella ja se toimii! Tosin sitä voisi kutsua ehkä "käsilaukkupuhelimeksi" Ihan taskumallia se ei ole:) En lahjoita sitä vielä kännykkämuseoon. Varmaankaan siihen telefooniin ei saa akkuja, mutta se akku ottaa vielä virtaa vastaan. Hiphei!

      Wuhuu, on sinulla lauantai-illan huumaa oikein. Nimittäin tuo ovien pesu ja veskin siivous. No ehkä jos sen homman tekisi sunnuntaina, niin sitten olisi vaikeampi aloittaa työviikkoa:) Toivottavasti sait puhdasta jälkeä ja mikä ettet olisi saanut. Laikkupojille virtuaalirapsutuksia.

      Poista
  2. Ai kun tekis mieli tarttua pensseleihin ja sutata riiviöstä naamakuva. Ei, en todellakaan osaa piirtää saati maalata, mutta voisi sitä silti yrittää ; ) Kerran olen onnistunut yllättämään tutut muotokuvalla marsusta. Lyijykynätuherrus. Onnistumisen salaisuus oli siinä, että en oikeasti yrittänyt piirtää sitä, kunhan heiluttelin kynää puhuessani puhelimessa.

    Ossi on ehdottomasti muotokuvansa ansainnut! Komea poika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omatekemä on aina omatekemä. itse en osaa piirtää edes sitä marsua. Niitä kyllä oli jokunen lemmikkinä, kun olin pieni. Olen joskus ajatellut teettää Ossista muotokuvapiirroksen Katriina Viljamaa-Rissasella, joka piirtää ehkä enemmän hevosia. Olen nähnyt häneltä kuitenkin upeita koiratöitäkin, joten katsotaan. Onhan se omasta koirasta ihan mukava saada piirros tai maalaus niin sitten sitä voi katsella joskus aikanaan. Terveisii ja Párekille rapsutuksii.

      Poista
  3. Ku mun lapsi oli pieni, meillä ei ollu edes lankapuhelinta. Mulla vaan ei ollu varaa siihen. Ei siinä pieni koululainen ollu koko ajan ns. tavoitettavissa, eikä se soitoillaan häirinny mun duunintekoa ("saaks ottaa makkarasiivun" tms. niinku kuuluvat nykyään soittelevan alituiseen). Mutsiki ku oli kylässä ja halus mennä taksilla kotiin niin puhelinkiskasta kävin pirssin soittamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kyllä on ollut aina lankapuhelin, johtuen siitä, että mun isällä oli yhden miehen pieni firma ja ilman puhelinta olisi ollut aika toivotonta toimia.

      Puhelinkiskoja ei taida olla enää missään, vai onko? Nyt en hahmota, että olisiko kaupungissa ainuttakaan... Terveisii ja Halille haleja!

      Poista
  4. Tekstin taustan värin vaihdan itse näin klikaten:
    - ulkoasu
    - malli
    - livenä blogissa - mukauta
    - lisäasetukset
    - taustat
    - tekstin tausta
    - käytä blogissa (= tallenna)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, HooPee. Nyt minulle on kuitenkin tullut tunne, että se on onkin tämä pääte, joka kronglaa. Se on osoittanut vähän sellaisia merkkejä ja huomasin, että se vaaleanpunainen on ilmestynyt tuonne muuallekin, ei pelkästään blogin puolelle, huoks. Saksaan viikonlopputerveisiä!

      Poista
  5. Elektriniikkajätettä syntyy, ja vempaimen ostaessaan voi olla varma, että muutaman vuoden päästä siihen ei saa edes akkua, kuten kävi mun suosikki-puhelimelle vähän aikaa sitten.

    Ossi on komea malli, piirtäjän unelma, koska Ossilla on mielenkiintoiset kasvot. Ainakin näin lyhkärin omistajan mielestä :) Minullakin on tiedossa yksi "ei ammatikseen" koiria piirtävä henkilö, jos niinkun joskus harkitset eri vaihtoehtoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No periaatteessahan todella se jäte syntyy jo silloin, kun vempaimen ostaa, mutta se, että tulostintakin vaihtaisi jo ennenkuin se lakkaa toimimasta on minusta erikoista.

      Mietintämyssyyn menee sinunkin vaihtoehtosi. Viikonloppuja,

      Poista
  6. Mustekaseteissa on täysin järjetöntä että uusi tulostin (varsinkin halpismallit) saattaa olla halvempi väreineen, kuin pelkät mustekasetit. Sen verran monta härveliä mennyt rikki särki, että nykyisellään googlaan myös vempeleeseen tulevien nusteiden hinnat. No niih, odottelee aikaa että ne älyluurit alkaa hoitamaan siivouksen, pahuksen vastenmielistä puuhaa :) Kun tarpeeks räpsii niin eiköhän siitä Ossistakin löydy maalauksellinen kuvakulma. Onneksi on digikamerat niin saa räpsiä rauhassa. Mutta tosi haastaavaa tuo koiruuden kuvaaminen on.

    VastaaPoista
  7. Pienen kuukkeloinnin tuloksena totesin, että ainakaan Tulostintavaratalosta printteriämme ei enää saa ja todennäköisesti musteet maksoivat ainakin saman eli 70, kuin printteri aikoinaan. Oma suosikkikodinkoneeni seuraavaksi olisi tämmöinen imurirobotti, oikeasti. Olen vain lukenut, että ne ovat kovaäänisiä eivätkä saa imuroitua ihan seinän vierestä. Taidan hetken vielä odottaa tuossa tekniikan kehitystä. Toivottavasti talon ikäinen keskuspölyimuri kestää vielä pari vuotta. Täytyy tänään ottaa lenkille kamera mukaan. Sitähän luulisi saavansa koiran päästä kuvan, mutta helppoa touhua se ei näytä olevan.

    VastaaPoista
  8. Meillä ei ole vieläkään tulostinta. Tulostelen aina tarpeen mukaan töissä ja kyllä se aina joskus on lieviä hankaluuksia aiheuttanut. Meillä ollaan aina oltu muutenkin jälkijunassa kaikessa mahdollisessa, sillä
    - "kaikilla on tietokone"
    - "kaikilla on internet"
    - "kaikilla on puhelin"
    jne.

    Lasten mielestä aina kaikilla muilla oli vaikka mitä, meillä ei mitään. Olisko ollut noin?

    VastaaPoista
  9. Kyllä ilman tuota tulostinskannerihärpätintä olisi keväällä jäänyt tytön asunto vuokraamatta Pariisista. Toisaalta emme mekään todella kulje niin sanotusti kehityksen kärjessä. Minun tietsikan pääte sanoi sopimuksensa irti. Tarvitsee heti mennä ostamaan uusi, kunhan mies tulee matkoilta. Minun närvi ei kestä tätä Ipadia, varsinkin kun se koko ajan muuttelee sanoja. Netti tuli meillekin jälkijunassa, mutta nyt en pärjäisi ilman sitä. Niin se maailma muuttuu. Terveisii teillepäin.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.