tiistai 4. helmikuuta 2014

Sumuista tiistaita Ossilasta

Hmm. Minulla ei ole juuri mitään valittamista tästä talvesta. Lunta en kaipaa lisää senttiäkään. Ne, jotka haluavat lisää lunta saavat nyt matkustaa joko ihan pohjoiseen, tai sitten Alpeille. Itävallassa tuli pari päivää sitten about puolitoista metriä lunta, joten sitä riittää joissain päin sitä maata.

Sumuisen päivän ilahdus oli, kun tyttö soitti. Ajelin kyllä autoa, mutta onneksi tuon matkan kaupasta kotiin, sen vajaat 13 kilsaa, nyt pystyn ajamaan puhellessanikin. En varmaan aiheuttanut vaaratilannetta:) Ranskan maalla on kaikki hyvin. Tosin tyttö on varannut yhden vanhan "nelikkokaverinsa" kanssa muutaman päivän matkan Madridiin. Huoks, mamma taisi lähettää liian ison kuukausiavustuksen. Tosin tästä Madridin matkasta on ollut puhe jo vähän aikaisemminkin. Niin tämä "nelikko" on sellainen neljän tytön tyttöporukka, joka lyöttäytyi yhteen jo ihan lukion alkumetreillä. Tytöt ovat siitä asti pitäneet yhtä ja tiiviisti. Muistan, kun minäkin aloitin oppikoulun, niin meidän luokalta löysi jostain syystä tälläinen neljän tytön porukka kanssa toisensa ja he olivat aina yhdessä. Koko kouluajan ja taitavat pitää vieläkin yhteyttä. Ei sen puoleen meidän luokan pojatkin alkoivat pelata sählyä ja pelaavat vieläkin, vähäsen vanhempina miehinä. Tai näin olen ainakin kuullut:) Ihania tuollaiset ystävyyssuhteet.

Pellon toisella puolella kuului vapaiden koirien haukkua ja sekös kiinnosti Ossia. Tämän verran tuprutti nyt viikonlopun aikana lunta. Sellainen parisenkymmentä senttiä.

Oletteko ikinä kuulleet mikä erottaa fiksun ja viisaan toisistaan? No fiksu selviää leikiten tilanteesta, johon viisas ei ikinä joudu. Tuli vaan mieleen, että toivottavasti tyttö ottaa aimo annoksen viisautta mukaan matkatessaan Espanjaan. Kaksi kaunista nuorta tyttöä Espanjan suurkaupungissa, saa ainakin minussa aikaan äidillisen huolehtimisreaktion. Koskahan muuten tulee se vaihe äideille, että he lakkaavat huolehtimasta jälkikasvustaaan? Pahoin pelkään, ettei koskaan. Nimittäin äitinikin kyselee joskus, olethan muistanut syödä hyvin tms. itsestäänselvyyksiä. Kerran minun piti sanoa äidilleni, että hei olen nyt sentään päälle viisikymppinen:)

Ossilasta hyvää alkuviikkoa!

8 kommenttia:

  1. Lunta on myös mun mielestä ihan sopivasti :) Kunhan maisema on valkoinen ja joskus leijailee uusia hiutaleita. Kun ei sitä tarvi itse kolata pihalta, voin toivoa tänne päin hiukan lisääkin...

    Meilläkin oli opiskelunelikko, vielä 10 vuotta opintojen jälkeen. Sitten porukka hajosi, olin itse ehkä eniten syyllinen kiireineni. Kiersimme Turku-Tre-Helsinki kehää, kunkin luona vuorotellen. Söimme hyvin ja nauroimme paljon. Ehkä tyttösi tekee samoin ystävänsä kanssa :)

    Mitenkähän me vanhat blogikamut pysymme "nelikkoina" tai viisikkoina, luvusta viis. Minäkin olen keikkunut täällä jo viisi vuotta, ja ihan ensimmäiset kamut kommentoivat vieläkin joskus. Onkohan tämä loppuelämän harrastus. Mahdetaanko blogeja ylläpitää niin kauaa...

    Huolehditaan läheisistä, ja annetaan heidän huolehtia meistä, ei se ole keltään pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaiset, joiden ei tarvitse liikauttaa eväänsäkään lumen poistamiseksi, voivat toivoa sitä lisää. Toivo samalla Mai, että se lumipilvi kiertää tämän Porkkalan niemen, tai ainakin meidän talon teineen ihan kokonansa:)

      Jos sinä tunnet jotenkin syyllisyyttä teidän nelikon hajoamiseen, niin sinähän voisit kasata sen uudestaan. Joku sellainen perinnetapaaminen aina silloin, sun tällöin?

      Aina varmaan täältä blogimaailmastakin joku katoaa, kyllästyttyään tai jostain muusta syystä. Minä olen ajatellut sinnitellä Ossin blogin kanssa niin kauan, kuin Ossissa henki pihisee. Sitten voi siirtyä vain kommentaattoriksi. Minun mielestäni tämä on niin mukava harrastus, että ajattelin jatkaa.

      Näin on, läheisistä kannattaa pitää huolta. Terveisii sulle ja Artulle.

      Poista
  2. Onhan se hyvä, että tyttö elää ja kokee ennen kuin asettuu perhettä perustamaan tms. Sanotaanhan, että elettyä elämää ei kannata surra, jos ylipäätään on surtava niin sitten sitä elämätöntä.
    Meidän äitien on vain yritettävä luottaa ja uskoa, että nuorisolla on tervettä järkeä ja että kyllä he selviytyvät. Juu, ei se huoli lopu, vaikka jälkikasvu olisi jo keski-ikäistä ; )

    Ossihan on ihan selkäänsä myöten lumihangessa! Párek tykkää lumesta ihan hurjasti, mutta inhoaa lumipaakkuja anturoiden välissä. Komentaa aina minua ottamaan ne pois.
    Kepeää keskiviikkoa Ossilaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olet oikeassa. Elämätön elämä on se, joka voipi käydä harmittamaan. Joskus kyllä jälkeenpäin voi murehtia tehtyjä virheitäkin, mutta niillehän ei voi mitään.

      No Ossi on kiivennyt sellaiseen pieneen hankeen, joten siinä mielessä vähän vääristynyt valokuva. Ossikin tykkää keväthangista:) Tänään näin Ossin kierivän pitkästä aikaa. Oli vissiin sopivan "lämpöistä" lunta. Terveisii teillepäin kanssa.

      Poista
  3. Nyt on meidän Rillan ihan unelmakeli. On lunta, mutta ei yhtään kylmä. Viihtyy pihalla ihan niin pitkiä aikoja kuin vaan annetaan olla. Jopa Peppi on ulkoillut viime päivät omalla pihalla melkein kuin kesällä. No ei nyt sentään, mutta ei ole tarvinnut pakottaa sinne, niin kuin kovilla pakkasilla tai sateella. ;D

    Ihanaa, että sait jutella tyttösi kanssa. <3 On varmasti kova ikävä. Oih, Madrid kuulostaa ihanalta ja seura ihan parhaalta. Me ollaan bestikseni kanssa tutustuttu ekalla luokalla koulussa ja ollaan pysytty läheisinä kaikki nämä vuosikymmenet, vaikka bestis on asunut ulkomaillakin useaan otteeseen (mm. Intiassa viisi vuotta). Myös yksi opiskelukaverini osottautui ns. sielunsiskoksi. Hänen kanssaan on myös ehditty nähdä ja kokea tosi monenlaista. En osaisi kuvitella elämääni ilman häntä. Hyvät ystävät ovat kyllä elämän suola! <3

    Terkkuja sinne Kirkkonummelle, oi ihanainen blogiystäväni, ja Ossikalle suukkoja meitin pihailijoilta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SEn verran minä annan kanssa vielä joustoa, että parempi tälläinen keli, kuin ihan rapakeli. Lisää lunta enkä pakkasia toivo. Nyt justiinsa on sopivaa.

      Jutellaan me tytön kanssa varmaan viikoittain, ei sentään päivittäin. En tiedä madridista mitään, joten silleen en osaa ottaa kantaa onko kiva vai ei kiva lomakohde. Yksi minun kaveri on lähdössä miehensä duunimatkalle mukaan, NYCiin ja Washingtoniin. NYCiin olisi vielä joskus mukava matkustaa, Sen kerran kun olen käynyt siellä, niin Modernin taiteen museo oli rempassa. Ehkä joskus täytyy korjata tilanne. Hyvät ystävät ovat ihan kullanarvoisia. Minulle ei ole koulusta jäänyt kavereita, me jotenkin hajosimme. Paras ystävättäreni on kuitenkin pysynyt kelkassa 16-vuotiaasta, joten aika paljon ollaan koettu. Samat vaiheet, pikkuisen eri aikoihin. Hänen tyttärensä on pari vuotta minun tyttöäni vanhempi.

      Ihananinen blogiystävä kuulostaa tosi ihanalta, kiitos annamari. Ossi-mossikka lähettelee iltapusut takaisin. Terkkuja.

      Poista
  4. Kyllä sitä pitää nuorena mennä ja tulla, ettei tarvitse vanhana katkeroitua tyyliin "olisin halunnut, mutta äiti ei päästänyt". Kuopus kävi lukion viimeisen luokan syksynä kaverin kanssa Barcelonassa ja hyvin kaksi blondityttöä siellä pärjäsi. Tuskin Madrid tekee poikkeusta.

    Lunta on tullut vähän lisää, mutta perinteisen hiihtolatuja ei ole vieläkään saatu. Näin vähälumista talvea en kyllä muista. Ensi viikonloppuna ollaan Luostolla ja sukset on jo voideltu mukaan. Jospa perjantain sotilasvalatilaisuuden (Sodankylässä) ehtisi käydä pikkulenkin hiihtämään.

    VastaaPoista
  5. Olet niin oikeassa Aikku ja olen ihan samaa mieltä. Mitäs sille täysi-ikäiselle ulkomailla asuvalle edes mahtaa, ei mitään. Minut on vaan luotu huolehtimaan ja se tekee asian vaikeaksi. Sitten nämä huolehtimiset kumpuavat parista tosi ikävästä ja pahasta tilanteesta, joista onneksi selvisin. Ihanaa Luoston matkaa. Suksi luistakoot!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.