Siellä oli nuori mies laulamassa ja laulattamassa kitaran säestyksellä joululauluja. Opin yhden asian, jota oikeasti en tiennyt. Maa on niin kaunis, on oikeasti virsi, eikä harras joululaulu, kuten olen luullut. Äitini on tainnut laulaa enempi virsiä kuin minä ja hän minua valisti samalla kun sanoi, ettei sen jälkeen kuulu taputtaa. No, arvatkaa vain taputtiko siellä ainakin viisi ihmistä ja suurin osa omaisia.
Ihana tyttöni soitti juuri kun olin ajamassa meidän pikkuista hiekkatietä, joten silloin uskalsin vastata. Tuolla liikenteen seassa en vastaile. Tyttö halusi varmistaa, että joku hakee hänet lentokentältä sunnuntaina 20. päivä. No, tottakait me menemme molemmat vastaan, miäs ja minä.
Isännän vieressä on mukava istua, kun "iskä" vielä rapsuttaa. Me olemme Ossille "mami" ja "iskä", kun se oikea lapsonen on jo lähtenyt luotamme elämään itsenäisesti.
Ai niin. Sain tytön haluamat, siis edelleen annettaviksi tarkoitetut villasukat valmiiksi tänään ja nyt pääsen aloittamaan Parekin Palvelijattarelle tarkoitettuja, arpaonnen suosimia sukkia. Olen viestittänyt hänelle, että ihan en jouluksi saa valmiiksi, mutta heti uuden vuoden jälkeen valmistuu.
 |
| Apua, kuulinko samam tassukylpy? |
Terkkuja Ossilasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.