torstai 3. joulukuuta 2015

Hyvää joulukuun kolmatta

Torstai on kyllä viikon paras päivä:) Johtuu varmaan viikkohieronnasta. On niin mukava ja rento olo hartioissa.

Katsokaas, mitä ihania mäykkypussilakanoita löysin Prismasta. Miäs saa sinisen. Miäs vaan parkaisi, että joko mä joudun nukkumaankin mäyriksen kanssa, voi ei. Minä lohdutin, että nämä ovat varsin vaatimattomia kavereita. Eivät kuorsaa, eivätkä valtaa yhtään tilaa. Olin ihan haltioissani, koska lakanat ovat Finlaysonin ja luulin ostavani suomalaisia tuotteita. Kissan viikset, lakanathan on vain suunniteltu Suomessa. Tehdäänkö täällä enää mitään? Niin hyvin on Finlayson onnistunut säilyttämään "suomalaisen" imagonsa, että oikeasti luulin ostaneeni Suomessa valmistetun tuotteen. Yritän nimittäin aina ostaa suomalaisia tuotteita, jos se vain on mahdollista.
 Lauantaina on appiukon ja anopin 60-vuotishääpäivä. Menemme katsomaan anoppia sinne hoitokotiin. Minulla ja anopilla oli aikoinaan vähän hankala suhde. Jo ensimmäisestä kättelystä tiesin, että ounounounou, me emme tule pitämään toisistamme. Olin niin oikeassa. Uskon hyvin vahvasti siihen ensi kohtaamisen vaikutelmaan ja tässä tapauksessa olin myös todella oikeassa. Voin kertoa, ettei syy ole minun. Joka ainoa kerta, kun jäimme anopin kanssa miähen ja minun seurustelun  alkuaikoina kahdestaan, hän alkoi surullisella äänellä kertoa, kuinka hän ja hänen miehensä niin olisivat toivoneet, että miäs ja hänen edellinen tyttöystävänsä olisivat jatkaneet seurustelua, tai vielä päätyisivät yhteen. Joopa joo, mitäs tuohon olisitte vastanneet? Kun aloin vuonna 1992 heinäkuussa odottaa tytärtämme, kauan toivottua, monen vuoden odotuksen tulosta, hän pamautti, että hyvä, että ette mahoiksi jää, kuten tytär. Silloin kuulkaas lakkasin puhumasta hänelle. Pakolliset heit ja heiheit on tullut vaihdettua. Hyvän ystävättäreni kanssa olen monet naurut nauranut. "voitkos kuvitella, mitä se taas sanoi" Ja noiden parin esimerkin väliin mahtui monta marmatusta. Alkoivat käydä vähiin, kun vastaus oli, ihanko totta, vai niin, todellako...

Ossi vähän myrtsinä, kun ei pääse syliin.
 Pah, joudun poistumaan.
Tuossa iltakävelyllä ollessamme, meitä vastaan tuli Ossin kaksi "tyttökamua", kultaisia nourajia. Ensin tosin Ossin kanssa väistimme pellolle, koska en nähnyt muuta kuin parit kiiluvat silmät ja emännän otsalampun. Sitten huutelimme toisillemme, kuka tulee vastaan ja palailimme tielle takaisin moikkailemaan kavereita. Täällä kulkee nimittäin yksi koira, jonka kanssa en missään nimessä halua nokitusten. Se on leikattu uros, mutta se on äkäinen ihan kaikille koirille ja se on sellainen ison labbiksen kokoinen sekarotuinen. Se on hyökännyt näiden kultaisten noutajienkin kimppuun, kun kulkivat kytkettyinä tämän uroskoiran talon ohitse. Onneksi omistajat sentään tiedostavat tämän koiran vihaisuuden, eivätkä yritä vähätellä sitä lainkaan. Vahingossa oli jäänyt omakotitalon ovi auki ja sieltä koira singahti.Olen kerran jutellut sen isännän kanssa ja silloin hän sanoi, että leikkaus oli ihan must, koska oli niin vihainen muille koirille, mutta ei se leikkaus asiaa juurikaan auttanut. Koirassa on labbista ja jotain bullmastiffia. Ei taida olla hyvä rotukombinaatio. Komean näköinen koira kyllä on.

Oikein mukavaa torstai-iltaa Ossilasta.

2 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar4. joulukuuta 2015 klo 7.08

    Hienot lakanat! Taas viisastuin, tästä lähtien suhtaudun Finlaysoniin uudella tavalla. Minäkin olen luullut ostavani kotimaista, kun heidän tuotteitaan ostan. Kohta ei todellakaan löydä enää mitään oikeasti kotimaista. Niin muuttuu maailma. Voi tuota Ossin ilmettä, koiraherra on loukkaantunut. Kyllä syliin on päästävä silloin, kun sille päälle sattuu ;)

    VastaaPoista
  2. Kun oikein kaivoin, niin jostain löysin tiedon että Finlayson tuottaa suurimman osan tuotteistaan EU-maissa. Tarkoittaa varmaan sitten Viroa. Hyvin minun päähän on kuitenkin iskostunut vielä se suomalaisuus.

    Ossi pääsee muulloin halutessaan syliin, pienellä melkein aina, mutta ei silloin, kun kirjoitan tietsikalla. Terkut teille päin.

    VastaaPoista