perjantai 4. joulukuuta 2015

Hyvää joulukuun neljättä

Tänään ole normi perjantai sen suhteen, että ajoin tietty äitiä katsomaan Virkkalaan. Heidän osastonsa ovi on nykyään aina suljettu, sen takia, että sinne on muuttanut kissa. Yksi hoitajatar muutti Helsinkiin ja antoi kissansa tänne vanhainkotiin, kun muut hoitajat oli tietty luvanneet hoitaa sitä hyvin. Kävin lähtiessäni kurkkaamassa kissaa, mutta se oli tiiviisti "pesäkolossaan" ja vain vähän tassuja näkyi. Toivottavasti kisu selviää muutostaan suuremmitta järkytyksittä ja kotiutuu. Äitini tosin vannoi, että hän ei sitä huoneeseensa päästä, jos vaikka sattuu juuri silloin kakkimaan...

Kotiin ajaessani kurvaisin yhden tallin kautta, jossa asustaa hyvän kaverini uusi islanninhevonen. Kaverini on kovin koirarakas ja tähän mennessä hän on aina tallilla käydessään ajanut meidän kautta Ossia pusuttelemaan. Minun on pitkään pitänyt käydä katsomassa tätä "Allua", joka on vasta viisi vuotias ja ollut kaverillani reilun vuoden. Tosin kaverini on tuntenut Allun vastasyntyneestä varsasta asti, koska hänen muutama vuosi sitten edesmennyt issikka oli samassa tallissa. Toivottavasti näette Allusta joskus paremman kuvan. Nyt hepat saivat juuri päiväheinänsä ulos. Ahneista hevosista on hiukan vaikeaa saada kröhöm, minkään laisia kuvia, saati sitten hyviä kuvia:) Tässä Allu kuitenkin otsatukkansa kanssa


Tässä yläviistosta otettu "profiilikuva". Issikat ovat issikoita, jotkuthan eivät pidä niitä hevosina lainkaan, koska nehän ovat korkeudeltaan kaikki niin sanotusti ponikorkuisia. En ole nähnyt, enkä kuullut issikoista, jtka ylittäisivät tuon 148 cm säkäkorkeuden, joka on se ponin ja hevosen välinen raja.
Minusta issikat ovat somia, mutta koska olen sydämeltäni kouluratsastaja, niin ovat issikat minullekin jääneet hyvin vieraiksi. Niillähän on kuitenkin ne omat askellajinsa, jotka muilta hevosilta ovat ajan vieriessä jääneet pois. Nimittäin passi ja töltti. Tölttiä olisi joskus mukava kokeilla, sehän on nelitahtista ravia, jossa siis hevosella on koko ajan yksi jalka maassa. On niin pehmeää, että siinä voi ihan aloittelijakin istua kuulemma mukavasti. No, jos joskus olen vielä ratsastajan mitoissa, niin pyydän saada kokeilla Allua.

Meiltä on sähköt menneet jo kahdesti, joten on syytä painaa julkaise-nappia ja sammuttaa tietsikka, ettei se kärsi vaurioita sammuessaan äkisti. Lokoisaa perjantaita ja terveisiä Ossilasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti