lauantai 12. joulukuuta 2015

Hyvää joulukuun kahdettatoista

Otetaas tämä kirjoitus potutuslauantain formaatissa. Olen tainnut viimeksi kirjoittaa potutuslauantain syys-, tai lokakuussa. Joko on potuttanut niin armottomasti, ettei ole voinut edes kirjoittaa niitä ajatuksia, tai sitten olen ollut jossain onnellisessa olotilassa. Miäs sanoisi varmaan lähes tulkoon onnellisessa, koska hänen mielestään olen jatkuvasti hapan:)

No otetaan semmoinen ensimmäinen harmitus. Luin tänään Iltalehdestä, netistä siis, että se tyttö, joka Seinäjoella tappoi samanikäisen tyttökaverinsa, on saanut yhdeksän vuoden tuomion. Käytännössähän tämä tarkoittaa neljän ja puolen vuoden tuomiota pisimmillään. Sitä paitsi yhdeksän vuoden tuomio on mielestäni älyttömän lyhyt. Eihän ne vankilat varmaankaan paranna, mutta olisi se rikoksen tekijä sen aikaa pois yhteiskunnasta. Eikä kuulkaas saa 15-vuotias tyttö tipan vertaa armoa minun silmissäni. Sen ikäisen pitää tajuta, mikä on oikein ja mikä on väärin. Se mikä on väärin on tuomittavaa. Alkaen jälki-istunnosta, arestista tai jostain vastaavasta pitkään vankilatuomioon. Jutussa kerrottiin kyllä, että tytöllä on vakava mielentilan häiriö. No ihan varmasti ja sen lisäksi hän on pilannut surmatun tytön vanhempien, omien vanhempiensa, sukulaisten, ystävien ja monen muun ihmisen elämän ihan koko loppuiäksi. Lisää koulupsykologeja ja roimasti kouluihin, jotta tälläiset voidaan välttää tulevaisuudessa. Niitä koulupsykologeja muuten todella tarvitaan ja moninkertainen määrä. Voin vahvistaa tämän, kun olin kaksi kuukautta vapaaehtoisena kouluavustajana ihan alakouluikäisille keväällä 2007. Joka ryhmästä oli noin 2-4 kappaletta ihan häiriintyneitä. Voisin kirjoittaa sivukaupalla esimerkkejä. Pahimmassa tapauksessa jouduin tarttumaan tosi voimalla yhtä yhdeksän vuotiasta poikaa käsivarresta. Lapsiinhan ei saa käydä käsiksi, mutta tämä kullannuppu oli juuri iskemässä ja uhkaamassa toista kaveria saksilla käsityö tunnilla.

Joskus minua ottaa aivoon ihmisten pukeutuminen. Siis ainakin järjettömän huonosti ja epäsiististi pukeutuminen. No joo, nyt joku voi sanoa, että blaa, blaa, kaikilla ei ole varaa pukeutua. No, se siististi pukeutuminen ei taatusti maksa yhtään sen enempää. Tuli tämäkin ajatus mieleeni, kun tiistaina matkustin junalla Hesaan. Yritin keskittyä ristikkolehteeni, mutta katseeni kääntyi aina välillä vinosti vastapäätä istuvan nuoren naisen asuun. Nuorella naisella oli farkut jalassa, mutta ne farkut olivat lähes poikki viilletyt polven alapuolelta ja polven yläpuoleltakin tursosi sitä jalkaa ulos viilletystä reiästä. Huoks. Nuo rikkirevityt farkut ovat niin eilispäivän trendiä, että en ole muutamaan vuoteen nähnytkään. Kun näin sellaiset ensimmäistä kertaa tyttöni jalassa, kielsin häntä käyttämästä "rikkinäisiä" farkkuja. En voinut, enkä voi ymmärtää miksi niiden lahkeiden piti olla rikottuja. Luulen, että tyttö joutui käyttämään kaksia farkkuja. Lähti kotoa ehjät jalassa ja vaihtoi rikkinäiset koulussa jalkaan. Massan painostus on aika valtava.

Nyt on sitten maailman ensimmäiset koeputkessa alkioiksi kasvatetut koiranpennut syntyneet. En nyt oikein tiedä, miten suhtautuisin asiaan. Ohessa kuitenkin linkki juttuun: *linkki* Maailman ensimmäiset koeputki koiranpennut. Jos sillä estetään ihan hillitöntä "pentutehtailua", jota myös tekevät ihan jotkut rekisteröidyt rotukoirankasvattajat, niin ok. Meillä on tuossa naapurissa yksi sokea westie, joka on tälläisen yhden nartun järjettömän pennuttamisen lopputulos. Narttu astutettiin varmaan joka juoksuun ja pennut rekisteröitiin toiselle nartulle, joka ei ollut tullut kantavaksi. Hei haloo Kennelliitto, olisiko pikkaisen tarkistuksen puutetta koirien jalostuskäytännöissä!

Minun yhdellä hyvällä kaverilla ei olisi lapsia, ilman Suomen kehittyneitä koeputkihedelmöityksiä. Mieheltä puuttuivat siittiöt aikuisena sairastetun sikotaudin vuoksi lähes kokonaan, mutta silloisella Suomen parhaalla keinohedelmöitysklinikalla ne pari tarvittavaa siittiötä kalastettiin ja ystävälläni on nykyään 14 vuotiaat kaksoset.

Tässä Ossi haeskelee sitä ainoata vihreää syötävää heinänkortta.
 Voisitko jättää minut rauhaan, enkä varmasti katso kameraan.
 Mitä lähempää
 Ossin päätä kuvaa,
 sitä paremmin huomaa, että korvat kaipaisivat nyppimistä.
Hyvää lauantai-iltaa, potutuksistakin huolimatta!

6 kommenttia:

  1. Párekin Palvelijatar12. joulukuuta 2015 klo 18.43

    Mihinköhän bloggeri nielaisi edellisen kommenttini? Nyt on niin väsynyt ja viluinen olo, että tulin vain kertomaan lukeneeni blogia. Hyvää viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiätkö Palvelijatar. Joskus olen kanssa onnistunut hukkaamaan kommentin. Se on tämä internetin ihmemaailma. Minun esimerkiksi ei pitäisi kommentoida Ipadilla lainkaan. Se laite kun muuttaa ihan oikein kirjoitettuja sanojakin toisiksi sanoiksi.

      Viluinen olo voi tarkoittaa lenssua. Nyt paljon lepoa ja kuumaa juotavaa. Sitten voi ottaa vaikka pari tömpsyä, konjakkia. Eiköhän ala olo lämmitä:) Pari lasia vain. Terkut Ossilasta.

      Poista
    2. Vielä Palvelijatar. Ilmoita mulle Facebookin kautta sinun kengänkokosi ja villasukan väritoive. Sinä olet voittanut minun täysin puolueettomassa arvonnassa itsellesi käsinkudotut Kerttu-sukat, joita niin kovasti kehuit. Terkut Ossilasta.

      Poista
    3. Párekin Palvelijatar14. joulukuuta 2015 klo 13.15

      IIIHAAANAA! Saan siis sittenkin joululahjan. Nyt kipaisen naamakirjaan viivana.

      Poista
  2. Ensin oli ulkoilulegginsit, sitt tuli vain legginsit ja nyt ei oo enää legginsejä vaan ihan vain sukkahousut. Niillä sitt kuljetaan joka paikassa. Ehkä on roiskeläppäpituinen tunika, tai sitten ei. Tai minishortsit, nyt talvellahan shortsit on tosi cool. Usein nuori neito on myös hieman ylipainoinen mutta pitää vaan pukeutua niinkuin kaikki muutkin. Mä en tajua, en en.
    Jos mä menisin ulos mun talvisukkahousuissa niin varmaan tulis joku sanomaan että 'mummolta tais hame jäädä kotiin'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shortsit Suomen marras-joulukuussa ei ole enää cool vaan tosi cold. Huom sehän nyt on vielä astetta muodikkaampi termi:)

      Mua nauratti ihan hillittömästi, kun ajattelin meitä molempia kulkemassa keskustassa pelkissä sukkahousuissa. Valitettavasti ihmiset ovat nykyään niin välinpitämättömiä, että kukaan ei vaivautuisi varmasti edes huomauttamaan asiasta. Se on oikeasti ihan kamala juttu.

      Monta vuotta sitten, kun mun yhden kaverin äiti pääsi karkaamaan jollain konstilla hoitolaitoksestaan ja hänellä oli Alzheimerin tauti ja taisi olla jo puhekyvytön siinä vaiheessa, niin ne oli poliisit, jotka sitten jossain vaiheessa saivat hänet palautettua sairaalaan. Sairaalan asusteissa marssi kilometrikaupalla Hesan katuja. Hänellä taisi olla jokin tunnistusranneke kädessä. Että semmoista se on nykyajan meininki - valitettavasti. Luulen, että me voitaisiin molemmat marssia ihan rauhassa ympäri Hesaa sukkahousuissa. Tää mun esimerkkimimmi oli muuten roisisti ylipainoinen, siksi kirjoitin, että reisi tursosi ulos rarkuista. Terkut Ossilasta.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.