Ossin aatoksia osa 3

Ossi on omasta mielestään ihastuttava mäyräkoira. Yleensä näin onkin. Tosin aamu ei mennyt niin sanotusti "putkeen", kun se jo aamupissalla ollessaan takapihalla löysi jonkun kottaraisen raadon ja meinasi kieriä siinä. Ossi onnistui tosin vain aloittamaan kurkun ja kaulan hieromisella. Siinä vaiheessa totesin ettei se kasa ollutkaan risukasa. Poistuimme välittömästi sisälle ja kaula puhdistettiin muutamalla kosteuspyyhkeellä. Illalla onkin sitten yhteinen suihkutuokio ja Ossilla oikein shampoopesu edessä. Eipä tiedä vielä koira mokoma mikä sitä odottaa:) Tässä me olemme päivälenkillä ja Ossi syömässä ruohoa. Sille kelpaa vain yksi tietty ruoho. Toivottavasti se osaa valita sen lajikkeen jolle se ei ole allerginen.

Kirsikkapuita ei näy mutta hengissä ne ovat kun ovat aidatut. Sato tänä vuonna ei ollut montaa kirsikkaa.

Nämä pellot ovat myyty. Tai siis esisopimus on tehty sillä ehdolla, että ostajat saavat rakennusluvan. Tuo keskellä peltoa oleva saareke olisi mielestäni ihanteellinen talonpaikka mutta pellot jätetään hevosille. Siihen on suunnitteilla kuulkaas hevosten "vanhainkoti". No ehkä voin sitten joskus käydä rapsuttelemassa näitä asukkeja. Siihen menee kyllä useampi vuosi ennenkuin toiminta alkaa. Kyseessä eläinlääkäripariskunta. Aika hienoa:)

Meidän tärppä-kärppä mikä lienee on alkanut oikein mekkaloimaan. Nyt meillä on elävänä pyytävä pienpetoloukku ostettuna. Se loukku pitäisi vain saada viritettyä ja sitten elän toivossa, että se pieni mörrimöykky sinne tiensä löytää. Peukuttakaa loukulle. Syötteinä on koiran pakastejauhelihapullia:)

Blogittamisesta

Tälläinen sää on oiva sää - nimittäin kirjoittamiseen. Vettä tulee viistosti ja rankasti.Ossi oli sitä mieltä ettei tule kuuloonkaan lähteä lenkille. Siellähän kastuu:) Tottahan tuo ajatus onkin.Kävelimme kolmisensataa metriä tietämme pitkin, mäntymutkaan asti ja sitten Ossin pinna napsahti.Kaikki mahdolliset asiat toimitettiin samaan paikkaan ja sitten Ossi alkoi päättäväisesti kiskoa kotiinpäin. Kiitti mulle riitti taisi olla ainoana ajatuksena. No tietysti minähän saan vaihdettua kuivat vetimet niskaani ja Ossilla on märkä turkki pitkään. Ei auta oma kuivaus eikä pyyhkeellä kuivaus. Märkä mikä märkä.Eipä taida olla tarvetta miehenkään lähteä lenkille. Tässä Ossi kuivausrituaalissaan. Matto on ihan ensimmäinen jonka kudoin. Siksi hieman kiemurtelevat reunat:)

Hei te,jotka kirjoittelette enemmän ja joilla on kommenttien esihyväksyntä. Oletteko te saaneet jotain törkypostia vai miksi ihmeessä teillä on sellainen? Eikö pelkkä kirjainkoodi riittäisi? Minä olen lähtenyt siitä, että sana on vapaa.Jos jotain törkylinkityksiä alan saada kommenttiboksiini niin sitten pohdin asiaa uudelleen.Luultavasti mitään ei tule.Onhan minulla ihan kaikki kahdeksan lukijaakin:).Tosin yhteen moderoimaani tukipalstaan alkoi tulla kaiken maailman mainoslinkkejä ja silloin päätimme palstan perustajan kanssa, että kirjoittelijoiden on rekisteröidyttävä. Sitten yksi asia mikä minua hiukan ärsyttää on se, että kommentteihin vastataan ehkä noin viikon päästä. Tämä ei kyllä onneksi koske juurikaan mäyrisbloggaajia. Olen jopa nähnyt blogin jossa en ikinä saanut omaan kommenttiini vastausta. Minusta bloggaaminen on tietynlaista vuorovaikutusta ja se on mukava saada vastakommentti omaan kirjoitukseensa. Ajatuksia hitaasta vastaamisesta... Oikein mukavaa viikonalkua kaikille!

Munakoisovuoka

Kolme munakoisoa ei tahtonut mahtua kuvaan

Tein perjantaina tytölle ja miehelle munakoisovuokaa. Se on siis niin superhyvää... Ihan alkuperäisen reseptin löysin Ellien keskustelupalstalta. Olikohan se Plaza? Sitä olen vähän muokannut:

2-3 munakoisoa (itse teen kolmesta)

öljyä tai margariinia

2-3 sipulia

4 valkosipulinkynttä

400 gr jauhelihaa tai kanttarelleja tai soijarouhetta vastaava määrä

(soijarouhetta en ole kokeillut)

1 prk tomaattimurskaa

2 tl oreganoa (itse laitan reiluummin)

mustapippuria (n 1/2 tl)

2 tl siirappia

(itse laitan reilusti)

liemikuutio

purkki ruokakermaa tai kuohukermaa

200 g mozzarellaa tai juustoraastetta

(itse käytän 2 pussia mozzarella-emmental juustoraastetta n 300 gr)

Leikkaa munakoisot noin puolen sentin viipaleiksi. Ripota päälle suolaa. Paista pannulla.

Silppua sipulit + paista jauhelihan kanssa. Lisää pannulle tomaattimurska, mausteet ja kerma. Lado kerroksittain uunivuokaan paistetut munakoisoviipaleet, juustoraaste ja kastike. Viimeiseksi kerros jauhelihakastiketta. Paista 200 asteessa noin 45-50 minuuttia. Ja kuulkaas on hyvää. Kiitokset sille nimettömälle joka alunperin jakoi tämän reseptin siellä keskustelupalstalla. Se joka ei syö lihaa kokeilkoon sienillä ja se joka ei syö lihaa eikä sieniä kokeilkoon tuolla soijarouheella. Takuuvarmasti on (ainakin minun mielestäni) parempaa kuin lasagne:) Ossilla en ole koemaistattanut mutta Ossi ei syö spagettikastikettakaan. Ossin mielestä ei ole raa'an jauhelihan veroista herkkua. Kaikille hyvää alkanutta viikkoa!!!

Kysymyksiä ja vastauksia

Myrskyn ja Ollin blogista kopsattiin kysely:

1. Lempiväri: riistanruskea. Mami tykkää siitä ja eri vihreistä.
2. Suosikkieläin: kauris ja peura.Pehmoeläimistä hetkellinen hupi.Kaikki käyvät.
3. Suosikkinumero: Kahdeksan.Kun se on minun ikäni ja olen parhaimmillani. Ihmismamikin on syntynyt elokuussa.
4. Suosikki alkoholiton juoma: raikas vesi. Veden pitää olla kylmää ja juuri vaihdettua.
5. Facebook vai Twitter: ihmiseni ovat Facebookissa.Siis naispuoliset.
6. Intohimosi: kaikenlainen tutkiminen:) kauriseläinten haukkuminen.
7. Saada vai antaa: Ossi rakastaa ja on rakastettu.Mahastakin saa rapsuttaa:)

8. Suosikkikuvio: tuosta nyt ei ole hajuakaan.
9. Suosikkiviikonpäivä: kaikki päivät ovat tasavertaisia.
10. Suosikkikukka: no ei harmainta hajua. Ihmismamini pitää pioneista mutta ei meillä niitä ole istutettuna.

Mikäs se siellä kurkkii?

Kävin poimimassa ihan lähes pihaltamme muutaman kanttarellin.

Naapuritontilta löytyikin sitten lisukkeeksi muutama vaalea orakas sekä pienen pieniä suppilovahveroita. Suppilovahverot olivat todella niin pieniä, että menen katsomaan parin päivän päästä uudelleen. Vanhojen omien kokemusteni perusteella Ossi ei pääse kanssani sienimetsään. Tasapainoni on sen verran heikko, että jos meille tulee todella erimielisyyttä

mihin suuntaan menemme minä voin epätasaisessa maastossa jopa hävitä vetokisan. Metsässä on sitä paitsi niin paljon herkullisia tuoksuja että joka tapauksessa olemme eri mieltä suunnan valinnasta:) Eikä Ossista(kaan) ole sienikoiraksi. Terapeutille vaan terveisiä:) jos se tattikoiran koulutus etenee:)

Tiedättekö kuinka monta syötävää luonnonvaraista marjaa Suomessa kasvaa? Kysymys esitettiin radiossa jossain luontoillan tyyppisessä lähetyksessä ihan pari päivää sitten ja minä raukka aloin jo mielessäni luettelemaan tuntemiani marjoja. Oikea vastaus on 37. Ajattelin kyllä vielä tarkistaa tuon asian mutta niin siellä väitettiin. En kyllä jäänyt kuuntelemaan lajeja mutta ihan varmaa on, että tuo määrä jää minulta luettelematta. Syötäviä sieniä todennäköisesti pystyisin luettelemaan tuon määrän mutta olen niin ronkeli, että olen supistanut keräämieni sienien määrän alle kymmeneen. Minulle kelpaavat vain ei ryöpättävät sienet. Herkkutatit, kanttarellit, suppilovahverot, kosteikkovahverot, mustat torvisienet, lampaankäävät ja vaaleat orakkaat. Koska herkkutatteja on kolmea lajia (tammen herkkutattia olen löytänyt vain kerran) sain tuosta yhdeksän lajia joita kerään. Jos täällä on muita sieni-ihmisiä niin nyt alkaa olla aika lähteä sienimetsään. Hyvät viikonloput koirille ja omistajille!