Onnenkaatamoinen

Olimme menossa Ossin kanssa päivälenkille, mutta menoamme haittasi alatallimme taakse kaatunut puu. Fiuuts mikä tuuri jälleen, ettei se ollut kaatunut autotallimme päälle. Edellisen kerran, kun isoja puita kaatui tuulen takia, niin yksi niistä kaatui Tapsa-myrskyssä talomme ja liiterin väliin. Kuva löytyy täältä.

Puu häiritsi ihan huomattavasti minun pääsyäni tielle. Ossi olisi kyllä päässyt luikahtamaan puun rungon alta:) Palasimme pihalle ja kiersimme yläkautta, mistä varsinainen tiekin kulkee.

 Aika läheltä liipas.

 Ja oli kohtalaisen kokoinen puu. Tästä kohtaa nämä kolme runkoa tekivät noin 110-120 cm maasta. En kyllä tiedä mikä puu on, saattaa olla vanha raita. Täytyy kysyä miäheltä. Hän on varmaan ihan kyy otsassa, kun tämä tietää taas puunkatkomista moottorisahalla ja oksasouvia. Kaiken lisäksi miähellä on koko loppuvuoden hirmuisesti matkoja. 

 Vähän oli oksa tainnut hipaista seinää.

Kertokaa minulle, mitä tuo koira oikein ilveilee. Olin sen takana ja kurkotin kameralla vain sen sivulle. Hammastikkukin on maassa eikä mitään suussa. Ehkä tuo nauraa minulle.

Eilen tuli sitten mukava Prisma-dokumentti koirista. Koiran vaikutuksesta ihmiseen, jopa yhden henkilön osittaiseen parantumiseen vaikeasta vammasta. Kyseessä oli päähän vahingoittunut sotaveteraani Englannista, joka ei kyennyt tuntemaan enää tunteita, kun tietty aivoalue oli vahingoittunut. Tunteet palasivat usean vuoden aikana hänen omistaessaan koiran, joka auttoi häntä kaikissa pikkuhommissa. Koira osasi muun muassa antaa rahaa pankkiautomaatilta, hmm sitä ei kylläkään näytetty näpyttelikö se tunnusluvun ja sitten koira osasi työntää kirjeen postilaatikkoon. Katsokaa ihmeessä, jos dokkari tulee uusintana tai sitten, josko se näkyisi YLE-areenalta. Hyvää viikonjatkoa Ossilasta. 

Potutuslauantai osa 24

Sää! Voihan itku, onko tuo sade koko Etelä-Suomen yllä, vai sataako se vain täällä Porkkalan niemellä? Ossikaan ei tahdo pitkälle lenkille. No ei sen puoleen, en minäkään.

Herra Ossi-mäyris ei yleensä potuta. Tuossa muutama päivä sitten se kyllä herätti minut aamuviideltä ihan järkyttävällä haukulla. En sitten tiedä tuliko joku metsän elävä niin lähelle ovia, että se herätti jo Ossinkin. Armoraivohaukku kello viisi ei kyllä ole mukava tapa herätä. Sitä en tajua, miten mieheni vain kuorsasi vienosti ja minä heräsin siihen raivohaukkuun vaikka nukun korvatulpat korvissa. Nimittäin joinakin öinä miehen kuorsaus ei ole mitään vienoa tuhinaa:) ja siksi siis korvatulpat.

Toissapäivänä tullessamme äitiäni katsomasta Lohjalta, puhuin tätini kanssa jotain Päivi Räsäsestä. Juu ei ole suosikkipoliitikkoni. Juuri nyt hän ei olekaan päästänyt mitään mölysammakoita suustaan. Hän nyt vain sattui juuri silloin ajaessamme olemaan haastateltavana radiossa ja keskustelu valui sitten hänen ammattiinsa, joka on lääkäri kuten varmaan suurin osa teistä tietääkin. No sitten tätini alkoi käsitellä tätä ammattikysymystä ja ilmaisi vahvasti mielipiteensä siitä asiasta, että kun lääkäreitä koulutetaan valtion rahoilla, niin lääkärien tulisi harjoittaa ammattiaan eikä ryhtyä ammattipoliitikoksi. Minä olen tästä ihan prikulleen samaa mieltä. Nykyään eduskunnassa taitaa istua kaksi lääkäriä. Tätini tiesi kertoa, että aikaisempina vuosina lääkäreitä on tainnut olla peräti seitsemän. Tästä lähestulkoon samasta asiasta, siis lääkärin ammatinharjoittamisesta, on muuten puhunut kunnanlääkäri Tapani Kiminkinen, jolla oli jokunen vuosi sitten vielä YLE:llä oma televisio-ohjelmansa "Tohtori Kiminkinen". Tapani on jopa sanonut, että vastavalmistuneiden lääkärien olisi mentävä takaisin kotikuntiinsa kunnanlääkäriksi joksikin aikaa, jotta tavallaan maksaisivat velkansa yhteiskunnalle koulutuksestaan. No hän itse on viihtynyt kotikunnassaan Saaarijärvellä valmistumisestaan lähtien, joten hänellä on tiettyä substanssia sanoissaan.

Hyvä syy olla antamatta koiran pussailla. Ossi aina joskus pääsee livauttamaan pusun, mutta yritän tätä touhua hienovaraisesti estää. Vaikka sanotaan, että koiran suussa on vähemmän bakteereita kuin ihmisen suussa, niin ainakin Ossin lipaisut aiheuttavat leukaani ihan pieniä mätäpaiseita. Pesen kyllä leukani heti, kun Ossi siihen pusun pääsee livauttamaan, mutta silti:( Meillä siis aika vähän harrastetaan koiran kanssa pusuttelua.

Viikon paras näkemäni koirauutinen:) Hmm. Osaisikohan Ossi herättää meidät? Toivottavasti tätä ei tarvitse koskaan todentaa.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, iloista viikonlopun jatkoa Ossilasta!

Sukkiakin on pukannut

Olen tässä muutaman viikon aikana saanut aikaan kaksi ja puoli paria sukkia. Toinen sininen sukka on vielä vaiheessa. Lilavalkoiset ovat ehkä noin 36-37, vihreät ovat noin kokoa 45 ja sininen 38-39. Vihreät ja siniset menevät yhdelle kaverilleni ja lilavalkoiset menevät lääkärilleni, jota tapaan 1-2 kertaa vuodessa. Ajattelin "lahjoa":) häntä, jotta pitää minut potilaanaan.

 Blogin päätähti meditoi peittonsa kanssa. Lakana oli pakko vaihtaa, kun edellinen alkoi osoittaa riekaloitumisen merkkejä. Kun tulin makuuhuoneesta identtinen lakana kädessäni, niin Ossi yritti tempoa sitä käsistäni. Enkä mitenkään sitä osoitellut. Ossi vain totesi, että hei tuohan on minun. Peitto tuli pesukoneesta kuivumisen jälkeen.

Nämä ihanat tumput ostin silmäsairaalasta viime viikolla. Ala-aulassa oli pienet myyjäiset ja tuotto meni täysin uuden lastensairaalan hyväksi. Nyt olen minäkin omalta pieneltä osaltani tukenut uutta lastensairaalaa. Kunhan tulee joku helppo keräys, mihin voi osallistua tekstiviestillä, niin meidän perheen osalta lähtee neljä tekstaria.

Eilen alkoi sitten Downton Abbeyn neljäs kausi. Huoks, jotenkin siitä meni ilo kun tämä miespuolinen päänäyttelijä poistui sarjasta. Tyttöni mukaan hän itse halusi jättää sarjan. Goodbye, Matthew! Ilmeisesti hän ei halunnut tulla Mr Darcyksi. Colin Firth ei ole ikinä tainnut päästä tästä roolihahmostaan eroon. No tämän ihanan Jane Austinin kirjan olen lukenut vain englanniksi, mutta sarjan Ylpeys ja ennakkoluulo katsoin kaikkine uusintoineen. Nauhoitin vielä Teemalta tulleen "Ylpeys ja ennakkoluulo maratonin", mutta digiboksimme hajosi ennenkuin kerkisimme tyttöni kanssa katsoa tätä kuuden-seitsemän tunnin maratonia:)

Ossilasta ei sen ihmeempiä. Jos jollakin on väsymystä poistavia vinkkejä, niin otan kaikki vastaan. Kirkasvalolamppua en ole vielä tänä vuonna ottanut käyttöön, mutta ihan kaikki vitamiinit ja ulkoilut on käytetty. Koko ajan vain väsyttää. 

Uusimman Kotilieden kannessa oli jo jotain joulujuttua. Apua, sekin juhla lähestyy. No joulusta ei sitten ole kuin puoli vuotta juhannukseen, jee!

Potutuslauantai osa 23

Tänään sitten olen taas ihan pottuuntunut, pissed off, niinkuin sanottaisiin oikein alatyylin englanniksi. Viljelimme tätä sanontaa pomoni kanssa joskus siinä isossa yrityksessä, jossa työskentelin reilut 20 vuotta sitten. Yleensä meillä oli ihan mukavaa tanskalaisen pomoni kanssa, mutta kun Lontoon pääkonttorista painostettiin, niin silloin olimme molemmat pomoni kanssa varpaisillamme.

Tänään heräsin hiukka yli neljä, kun miähen herätyskello soi. Ai miksikös herätys oli ni pal aikaisin? No hirvijahti kutsui häntä ja piti oleman Lokalahdella isänsä kanssa jo kasin pintaan. Onneksi minä sentään nukahdin välittömästi, kun olin varmistunut, että miäs nous pystyyn, eikä jatkanut uniaan.

Tänään on ottanut kupoliin niin monta asiaa, etten jaksa edes kaikkia repostellakaan. Muutamat otsikot saivat sellaisia itkunaurupyrskähdyksiä aikaan. Älkää välittäkö. Ne itkunaurupyrskähdykset johtuvat levottomasta mielikuvituksestani. Iltalehdessä luki, että "Stringeissä piilee terveysriski" ja minä koetin kuvitella itseäni tunkemassa niin isoihin stringeihin, ettei sellaisia ole olemassakaan. Meinasi muuten mennä kahveet väärään kurkkuun:) Ne, jotka ovat tavanneet, tietävät mitä nääs tarkoitan.

Sitten minua pänni hetken aikaa Greenpeace, ei tarvitse vissiin lisää selityksiä. Ihan armotonta kiehumista aiheutti Salon vauva. Ei varmaan ole Suomessa ainuttakaan ihmistä, joka ei olisi kuullut tästä hylätystä vauvasta, mutta saattaa olla muutama, joka on missannut otsikon "Voiko äiti saada lapsensa takaisin?" No minä ainakin esitän toivomuksen, että hyvät lastensuojeluviranomaiset, pitäkää se lapsi lastensuojelun piirissä ja etsikää hänelle hyvä ja rakastava adoptiokoti. Ai miksikö? No onhan se nyt itsestään selvää, että äidillä on vakavia ongelmia. Hän ei käynyt neuvolassa, synnytti ihan itse (mikä riski jo sekin) ja pisti vauvansa jonnekin talon eteen. Toivottavasti äiti oli varmistanut, että siitä vielä joku kulki. Ja kulkihan siitä joku iltavuorosta palaava rouva.

Naapureiden tontilla on tehty hommia ja paukuteltu koko päivä. No emme me olisi Ossin kanssa muutenkaan tehneet pitkää lenkkiä. Sekin lenkki, mikä yritettiin tehdä, katkesi räntä/raekuuroon ja meille tuli himpan verran kiire kotiin.

Päivän ainoa tosi hauska hetki oli, kun kuulin radiosta Vuoden Mummoksi nimetyn Eila Nevanrannan haastattelua. Kuulin hänen toista haastatteluaan eilen radiosta, kun ajoin äitiäni katsomaan. Hauska nainen, tehnyt rappeja ja ensimmäisen aiheena oli Sinebrykoffin puisto, "mikä mättää, kun ne roskat pitää jättää?" On kuulemma siistiytynyt puisto. Minunkin mielestäni nuoriso saa bailata ihan rauhassa, mutta olisi hienoa, että siistisi jälkiään mennessään. Ei sen puoleen, Ullanlinnan mäki ja Kaivarinpuisto ovat vapun jälkeen varmaan melko räävittömässä kunnossa. Jos tyttö lukisi blogiani, niin hänelle voisin siteerata vielä rap-mummoa, "Mee tsiigaa mummoos, ennen kun se delaa" ja lisätä tai lähetä edes se kortti sieltä Pariisista. No äitini on kyllä ihan hyvässä kunnossa, että delaamisesta ei vielä tarvi onneksi puhua.

Ainoa tähän päivään tyytyväinen on Ossi. Ai miksikö? No se sai makoisan rustoluun.

Njamm,

njamm. 

Tässä näkyy "sisäinen peto"-asenteeni.

Slurps. 

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta ihanaa viikonlopun jatkoa Ossilasta!

Potutuslauantai osa 22

Tuossa teille ensi kädessä linkki uutiseen, joka oli niin täynnä virheitä, että metsästäjän vaimona vinosti hymyilytti. Kaiken kukkuraksi naiset olivat hölmöilleet oikein urakalla. Ensimmäisenähän kolarin sattuessa pitäisi huolehtia siitä, että lisävahinkoja ei tapahdu. No tämä sairaalassa viruva rouva toivottavasti paranee, nimittäin hän sai päällensä ihan oikean valkohäntäpeuran, ei Bambia,joka on pelkkä satuhahmo ja Disneyn piirroselokuvankin pääosan esittäjä. Bambi tosin on luonnossa valkohäntäpeura. Kauriita USA:ssa ei ole, koska se on pieni hirvieläin joka asustelee vain Euroopassa. Tuolta näette kuvat sekä valkohäntäpeurasta, että kauriista. Kuvat valkohäntäpeuroista ja neljästä metsäkauriista.

Sitten, jos joku on kuullut, että Suomessa on sellainen tieteellinen lautakunta joka on uudistamassa monia Suomessakin eläviä eläinten käännösnimiä ja siihen on ainakin kuulunut Ilkka Koivisto (Korkeasaaren jo aikaa sitten eläköitynyt intendentti. En ole edes varma elääkö hän vielä), niin voin todeta, että valkohäntäpeuran ehdotettua nimeä valkohäntäkauris ei ole vielä vahvistettu. Minä en ainakaan ikinä totu sanomaan valkohäntäpeuraa valkohäntäkauriiksi, eikä moni metsästäjäkään. Sitten näihin nimien ongelmiin. Pari vuotta sitten kävin Kirkkonummen kansalaisopiston englanninkielisessä keskusteluryhmässä ja joku sitten aloitti keskustelun hirvistä. Huomio, se en ollut minä:) Eräs rouva, joka oli ammatiltaan eläköitynyt englannin kielen lehtori sanoi sitten, että Kirkkonummellakin näkee niin paljon hirviä ja käytti sanaa elk jota muka aikaisemmin tuli suosia niin sanotussa Britti-Englannissa. Minä sitten korjasin sanan moose:ksi ja siitäkös meinasi väittely syntyä:) No, jos minä satun olemaan oikeassa, niin minähän korjaan vaikka enkun kielen lehtoria ja vein hänelle ikivanhan Jahti-lehden artikkelin, jossa oli nimenomaan keskitytty tähän elk sanaan. Metsästäjät käyttävät näitä oikeaoppisesti. Elk sanaa voidaan käyttää Euroopassa saksanhirvestä, jota Kirkkonummen metsissä voi kipitellä yksi-kaksi kappaletta. Saksanhirvellä taas ei ole mitään tekemistä meidän kotoisen hirven kanssa. Elk sana Amerikan maalla taas ymmärretään wapitiksi, joka ulkonäöltään muistuttaa vähäsen poroa, mutta on huomattavasti isompi. Latinankieliset nimet selvittävät paljon ja kuvat:) Tosin moose Amerikan maalla on vielä meidän hirveä isompi, mutta niinhän on ihan kaikki muukin.

Jos te joudutte enkunkieliseen keskusteluun hirvistä sun muista niin hirvi on enkuksi moose, kauris on roe deer, valkohäntäpeura on white-tailed deer, saksanhirvi on se elk tai oikeaoppisemmin red deer, kuusipeura on fallow deer. Ylvästellen kerron sitten, että kuusipeuran jouduin sanakirjasta tarkistamaan. Poro on reindeer ja nyt kauhukseni joudun toteamaan, että en muista mikä on Petteri Punakuono englanniksi:( joku olisikohan Peter, the Rednose reindeer. Yritin hyräillä, mutta sanat eivät tulleet, pöh. Edit: niin paljon vaivasi, että täytyi hakea netistä. Se on Rudolf:)

Tällä viikolla on ollut kokoSuomea vavisuttavia potutuksia, mutta ne nyt kaikki tietävät. Rakas tyttöni soitti ja sanoi, että "mä en löydä mistään kulmanvärjäysainetta". Laiskamato oli taas iskenyt pyllyyn. En nimittäin jaksa uskoa, etteikö Pariisista saisi sellaisia tavaroita joita löytyy Kirkkonummen Prismasta!No, äiti osti ja postitti. Toivottavasti väriaine pysyy ehjänä.

Tämä oli mukava eläinaiheinen uutinen. Miäs on matkoilla, syksy tulee auttamattomasti, missasin Kirkkonummen Lammasmarkkinat heräämällä liian myöhään tänään, byhyy olisiko siinä tarpeeksi yhdelle lauantaille?

No näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, ihanaa viikonlopun jatkoa Ossilasta!

Keisarin uudet vaatteet

Tai oikeastaan valjaat... Ostin Ossille uudet valjaat. Ovat ne ihan sopivat, mutta ne vanhat valjaat ovat ihan kymmenen kertaa paremmat. Ai mitenkös niin? No pääasia on se, että Ossikka näkyy pimeässä paremmin.

Tässä näkyy valjaat paremmin. Väri on hyvä, lukollinen kiinnitys vain yhdeltä puolelta, joka saa aikaan sen, että kun valjaat ovat hiukan löysemmällä, niin ne valahtavat sille puolelle jossa on se iso lukko. Lisäksi valjaat saisivat olla ylempänä. Nyt tuo kaulaosakin laskeutuu tuohon lapojen päälle. Täytyy katsoa auttaisiko kaulaosan kiristäminen asiaa. On se pienestä kiinni se valjaiden paremmuus. No vanhat alkavat vaan olla niin käytetyt, että ei olisi ihme vaikka räpsähtäisivät joskus, kun Ossi nykäisee. Eilen Ossi taas muistutti, että virtaa löytyy. Ossi nimittäin näki valkohäntäpeuran noin vajaan 50 metrin päästä ja sai melkoisen hepulin:)

Minä koetan jostain metsästää identtiset valjaat vanhoille. Toivottavasti löytyy, on nimittäin ihan ehkä vain viisi-kuusi-seitsemän vuotta ne edelliset. Nyt taidan tarttua sukankutimeen ja siirtyä telkkarin ääreen. Miäskin tuli iltapäivällä reissusta ja lähtee taas huomenna. Se on se metsästysaika nääs. Laskin, että miäs on lokakuun aikana enempi reissussa kuin kotona. No täällä me pidämme torppaa pystyssä, Ossi ja minä. Mukavaa viikonjatkoa kaikille, syksystä huolimatta!

Potutuslauantai osa 21

Nyt ei jaksa enää edes uutisotsikoihin paneutua. Maailma tuntuu olevan niin täynnä pahuutta ja ilkeyttä sekä onnettomuuksia. Jokainen voi huomata sen tavallisia lehtiä ja nettilehtiä selailemalla. Koska tulee joku ihana, iloinen uutinen? No olen aikaisemminkin todennut, että niitä uutisia on niin vähän. No iloinen uutinen minulle on se, että tyttö soitti äsken Pariisista. Häntä on niin kova ikävä. No surullinen, vähän "uhrautuvainen" äiti sanoo tietenkin, että pääasia on se, että nuorella on asiat hyvin. Sitä paitsi parikymppisellä saa jo olla oma elämä. Sama kait tuo on asuuko neiti Pariisissa vai Rovaniemellä. Pitkä välimatka on joka tapauksessa pitkä, sniis. Tänään tytön vanha tarhakaveri tulee Pariisiin ja heillä on treffit. Tyttö on purjehtinut Ranskaan jonkun purjehduskoulun kanssa ja sitten hän lentää takaisin tänne Suomeen Pariisista. 

Huoks. Eilen kävimme ostamassa uuden päätteen. Minun tietsikan pääte päksähti noin viikko sitten ja sen jälkeen en ole päässyt nettiin kuin iPadilla. Sillä iloisesti lukee lehdet ja selailee sähköpostit, mutta kirjoittaminen padillä on kaikkea muuta kuin mukavaa. Ipad muuttaa herkästi sanat ihan joksikin toiseksi, jos ei ole tarkkana. Ai niin, Gigantista tuli varmistettua, että ON halvempaa ostaa sellainen monitoimilaite kuin siihen uusia väripatruunoita. Silti ostan väripatruunoita nyt niin kauan kuin tuo Epson kestää, ihan ekologisista syistä. Se muovijätteen määrä on pikkaisen pienempi joka tapauksessa. Arvatkaa onko tämä uusi pääte yhtä hyvä kuin vanha? No ei tietenkään, kun se vanha pääte oli joku melkein viidensadan pääte ja tämä uusi oli 169. Tämä paikka, johon se pääte tulee, ratkaisee niin paljon, että päätteiden määrä kutistui tasan yhteen vaihtoehtoon.

Hyvä "lähikirjeenvaihtokaverini" kyläili eilen täällä luonani ja kävimme tekemässä sieniretken lähimetsiin. Suppilovahverosaalis ei yltänyt kyllä lähellekään samalle tasolle kuin toissavuonna. Oli oikeastaan ihan murto-osa siitä. 

Tämmöisen hauskan possun kaverini toi Ossille. Naurettiin miähen kanssa, kun Ossi ottaa niin hellävaraisesti kiinni possusta. Sen possun "röhkäisy" jotenkin häiritsee Ossia ja se tekee kaikkensa, ettei potsi vain röhkäise. Tosin meidän korvissamme se röhkäisy kuulostaa vähän takapään ääntelyltä:) Tarvii varoa, ettei Ossi ala syömään possua, kun tuo takajalka näyttää samanlaiselta joka vei Maurilaisen suolistoleikkaukseen.

Taas mua kuvataan. No onhan tässä possukin.

Anna jo se hammastikku!

Hahaa, sainpas sen.

Olisiko tässä kuvassa muotokuvan ainesta?

Nyt me bloggerin käyttäjät saamme taas iloita googlen muokkauksista. Blogger on piiloitettu kahden klikkauksen taakse, murrr.

Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille Ossilasta!