Potutuslauantai osa 12

Ihan sen kunniaksi, että tänään söimme ensimmäiset oman maan perunat pitää kirjoittaa potutuslauantaihin pieni teksti. No oman maan perunat eivät tietenkään potuta. Eikä juuri nyt henkilökohtaisesti mikään.

Tänään kuitenkin luin netti-Iltalehdestä, että Tammisaaren tienoilla oli kuollut motoristi. Taas. Tuntuu, että tänä keväänä ja kesänä on kuollut todella suuri määrä motoristeja ja mopoilijoita. Jäätelönsyönti saa vaikka satakertaistua ja jäätelönsyöntihän kasvaa lämpimien ilmojen myötä. Tämän asian toteamiseen ei tarvita suuren suurta älyniekkaa. Kuolleiden motoristien määrä sen sijaan ei saisi kasvaa hyvinä, lämpiminä kesinä. Parempi olisi, kun luku saataisiin nollaan. No tässäkin kolarissa "syyllinen" oli autoilija, joka kääntyi vasemmalle Hangontiellä motoristin eteen. Vanhana motoristina uskallan väittää, että motoristi ei tainnut tulla ihan nopeusrajoitusten mukaisesti. Se ja sama, syyllisyyskysymykset eivät koskaan lämmitä niitä kuolleita motoristeja, eikä heidän omaisiaan. Liikenneonnettomuudet muutenkin ovat vissiin olleet taas kasvussa. Millä saisimme luvut nollaan? Vastaus on aika yksinkertainen: sillä, että ihan kaikki noudattavat nopeusrajoituksia ja ihan kaikkia liikennesääntöjä.

Kun olin kuusitoista ja juuri hankkimassa kevytmoottoripyöräkorttia, niin hyvän kaverini 19-vuotias poikaystävä ajoi Vihdintiellä Malminkartanontien liittymässä linja-auton etukylkeen ja kuoli. Ari lähti vain käymään Haagassa eikä koskaan tullutkaan takaisin. Tämän jälkeen minun kaasukahvani ainakin höllääntyi. Ei yhtään lämmittänyt poliisien toteamus, että jos Arilla olisi ollut niin sanottu kokokypärä, niin hän todennäköisesti olisi selvinnyt hengissä. Myöskään bussin syyllisyys ei tippaakaan lohduttanut meitä ystäviä. Tässä risteyksessä on jo varmaan 25-30 vuotta ollut liikennevalot ja Vihdintiekin tällä kohdalla on nykyään nelikaistainen. Jouduin viemään kuolinviestin Arin kavereille ja he menivät kertomaan asiasta Arin vanhemmille. Ajomatka Rajatorpasta Haagaan on ollut toistaiseksi elämäni rankin ajomatka.

Kun tyttömme sai skootterin (mitä muuten vastustin henkeen ja vereen), muistutimme häntä siitä, että kaksipyöräisellä kun liikkuu, niin liikenteessä ei ole muita kuin "vihollisia". Tyttömme selvisi mopoiluiästään ilman pienintäkään onnettomuutta ja moottoripyörää hän ei sitten koskaan halunnutkaan. Autollakin hän on vähän laiska ajelemaan. No toisaalta nyt ei ole kuin kaksi autoa käytössä, kun se Saab meni lunastukseen.

Ossia ei potuta yhtään mikään. Se nauttii lämmöstä ja juuri nyt vetelee sikeitä. Noin tunnin päästä alkaa ehkä olla tarpeeksi viileää iltalenkillemme.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta kaikille ihanaa viikonlopun jatkoa Ossilasta!

Ossin aatoksia osa 23

Tänään aurinko paistoi alkuiltapäivän ja olimme Ossin kanssa ulkosalla.

Naapuripellon tasaus ja laitto kylvöä varten sai Ossin liikahtamaan ja ilmoittamaan, mitä mieltä se oli asiasta. Haukkupaine vain kasvoi vatsassa ja se painehan oli pakko purkaa... Hyvin nopeasti alkoi ukkostaa ja sataa sen verran, että siirryimme sisätilaan. Käsittämättömän nopeasti ilma muuttuu. Maalaaminenkin taisi jäädä tältä päivältä. Nuo valkoiset putket ovat katonrajasta puretut rännit, jotka miäs saa kiinnittää ihan kohta takaisin.

Saabikin meni kuulkaas sitten lunastukseen. Olisi se vakuutusyhtiö sen korjauttanut, mutta niiden ruttujen korjaaminen olisi ollut 10 tuhatta. Vähän aikaa neuvottelivat ja miäs oli kait salaa tyytyväinen, kun puhelu päättyi siihen, että vakuutusyhtiö lunasti auton. Sai myös kuulla jossain vaiheessa poliisilta, että sen keskimmäisen auton kuljettajalle ei ollut sattunut mitään vakavaa. Onneksi lunastushinta oli korkeampi kuin tuo korjaushinta. Nyt on sitten miähellä uuden auton metsästys. Ensin minua hieman nyppi, kun Saab oli kaikinpuolin siisti ja hyvä auto, mutta miähelle näköjään tuo auto alkaa merkitä enempi, mitä vanhemmaksi tulee.. Saab olisi miehen 30 tuhannen kilometrin vuotuisilla ajoilla mennyt vielä kolme vuotta, mutta sitten saattaa olla, että sen auton arvo olisi ollut aika nollassa. No, eihän autokaupoissa ikinä voita, paitsi niitä työkseen ostelevat ja myyvät voittavat autokaupoissa, yleensä. Yksi tuttu sanoi, että auton hinta puolittuu kolmessa vuodessa. Siis, kun ostat 30 tonnin auton, saat siitä kolmen vuoden päästä 15 tonnia. Aika ankeaa.

Oikein mukavaa perjantai-iltaa täältä Ossilasta!

Potutuslauantai osa 11

Eilen ajellessani Virkkalasta kotiin äitiäni katsomasta, kuuntelin tarkalla korvalla HESY:n, siis Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen tiedottajan haastattelua radiosta. Siinä puhuttiin kissoista ja koirista ja oli siinä mainittuna sitten muutamia muitakin eläimiä. Käsittämätön määrä kissoja on tällä hetkellä Hesy:n huostassa, noin 90. Yhdeksänkymmentä koditonta kissaa. Äh, miten ihmeessä ihmiset voivat hylätä lemmikkinsä? No oli siellä joitakin koiria, muutamia kaneja ja muistaakseni kaksi kappaletta punakorvakilpikonnia.

Hyvin mielenkiintoinen ja surullinen haastattelu. Se pisti mietityttämään, kun puhuttiin karanneiden / hylättyjen koirien ja karanneiden / hylättyjen kissojen suhdeluvusta. Yli 90% koirista haetaan alkuperäiseen kotiinsa, kissoista muistaakseni ihan murto-osa, saattoi olla noin 30%. Nyt voi olla ihan pielessä prosenttiluku, se saattoi olla jopa lähellä kymmentä. Koirat ovat siis omistajilleen monasti huomattavasti "arvokkaampia", kuin kissat. Tämä johtui tiedottajan mukaan siitä, että rotukoira on rahallisesti niin paljon arvokkaampi kuin kissa, jonka yleensä saa jopa ilmaiseksi. Jo rotukoiran suuri rahallinen hinta pistää miettimään lemmikin hankkimista, kun taas kissa saatetaan ottaa hetken mielijohteesta. No tässä haastattelussa puhuttiin tälläisistä niin sanotuista kotikissoista.

Kaikki te, jotka pohditte eläinsuojelutyön auttamista, rahallisesti tai tavaralahjoituksina, muistakaa, että eläinsuojelutyötä voi ja pitää tehdä myös täällä Suomessa. HESY:llä on hyvät nettisivut, mistä saatte lisää tietoa. 

Ossi saattoi tuntea itsensä kaltoin kohdelluksi, kun se ei tänäänkään saanut sisäfilettä. No mami ja iskäkin söivät makaronilaatikkoa, tosin ihan itse tehtyä. Kuva on pari päivää vanha, mutta on täällä tänäänkin suhteellisen aurinkoista, tai no, ehkä puolipilvistä. Minä olen niin tyytyväinen, kun pystyn jo ajamaan autoa ja seisomaan suorassa ruuanlaittohetken.

Poistin juuri äsken kolmannen punkin torstain jälkeen. Se oli kuollut, imaissut itsensä tietysti täyteen X-spottia, jota laitoin torstaina. Tämä punkki oli ihan vieressä sen jo torstaina niskasta poistetun punkin kanssa. Ilmankos siinä niskassa korvan takana on Ossilla nyt kamala patti. Teoriassa borrelioosin saamiseen tarvitaan sata punkinpuremaa, käytännössä yksikin riittää...

Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta kaikille ihanaa viikonlopun jatkoa Ossilasta!

Kyläilemässä

Hei, mitähän me täällä teemme? Väärä blogiko? Ehei, minulla oli eilen Ossin nimipäivänä ilo tavata Arttu ja Basse ihan henkilökohtaisesti, livenä:) Meistä tuli heti kamuja, siitäkin huolimatta, että poistin punkin Artun korvan takaa... Älä välitä Arttu, Ossi koki tänään saman kohtalon. Poistin siltä yhden punkin pyllystä ja yhden korvan takaa. Meidän punkkimagneetti sai tänään uuden X-spot käsittelyn.

Tässä nappisilmät, aakkosjärjestyksessä.

Mihin se inhoittava kyy katosi? No onneksi M-L hääti sen pois kävelysauvallaan. 

Nyt, kun Mai koirineen asuu junamatkan ja metromatkan päässä, voimme tavata hieman useamminkin. Kiitos Mai, oli ilo nähdä taas sinua ja tällä kertaa myös ihanat koirasi!


Iloinen päivä sai surullisen lopun, kun luin blogikaverimme Vilin poismenosta. HooPeelle voimia kestää Vilin aivan liian aikainen poislähtö.

Potutuslauantai osa 10

Minua potuttaa. En päässyt tänään Hyvinkään kansalliseen koiranäyttelyyn. Olisin nähnyt yhdellä kertaa sekä Annamarin, että Rillan. Rilla kun osallistuu näyttelyyn. No selkäni ei kestä vielä tuota noin 75 kilometrin ajamista edestakaisin, nyyh. Mitäs sitten? Huomenna en pääse Fiskarsin antiikkimarkkinoille. Selkäni estää ajamisen vielä huomennakin, eikä ole yhtään ylimääräistä rahaa. Autoni ei mennyt katsastuksesta läpi ja satalappuset, ellei peräti tonnit vilistivät mielessäni, kun kuulin sanoja "etualatukivarsien puslat (ilmeisesti jotkut tiivisteet?) vuotaneet ja revenneet, takaiskunvaimentimet vaihdettava." Autsch. Tytär "karkasi" Pariisiin ihastuksensa luo. No 20-vuotias saa tehdä mitä huvittaa, melkein, mutta olisi ollut suotavaa ilmoittaa aikaisemmin kuin 7 tuntia ennen kentälle lähtöä. No, ne henkilökohtaisista pikkumurheista.

Iltalehdestä luin, että joku Espoolainen seurakunta oli järjestänyt "leikkimielisen huutokaupan", jossa vanhemmat saivat ostaa erivapauksia lapsilleen rippileirillä! Siivoamisvapautta, etuoikeuksia ruokajonoissa. Nyt en edes muista kaikkia. Näin taas niin punaista. Ei voi olla totta, että kirkko, jonka tulisi opettaa suvaitsevaisuutta, yhteisöllisyyyttä, sun muuta, tekee jotain tuollaista vaikka kuinka menisi rahat hyväntekeväisyyteen! Sitäpaitsi tuotto oli ollut ihan mitätön, mutta silti. Enkä oikeasti ymmärrä niitä vanhempia, jotka olivat "ostaneet" lapsilleen etuoikeuksia, tai erivapauksia. Päivi Räsänenkin juttelee, mitä sylki suuhun tuo. Eikä aina todellakaan mitään järkeviä.

Joskus olen miettinyt, että ihmisen, joka uskoo ns "korkeampaan voimaan", niin hänen elämä on paljon helpompaa kuin sellaisen, joka ei usko. Aina on se voima joka auttaa, asiassa kuin asiassa. Minulla oli ensimmäisessä, ihan vakituisessa työpaikassa työkaverina, tälläinen syvästi uskovainen, miespuolinen insinööri. Aivan ihastuttava ihminen ja hän sattui asumaan silloin Haukilahdessa, kuten minäkin mieheni kanssa. Eräänä päivänä hän kertoi sanoneensa itsensä irti ja lähtevänsä Afrikkaan tekemään lähetystyötä. Ihmettelin, kuinka hän pärjää asuntovelkojensa kanssa ja hän vastasi vain, että Herra auttaa ja oli hyvin vakavissaan. No yhden kerran hän kävi katsomassa meitä ollessaan Suomessa käymässä ja noin kymmenen vuotta sitten kuulin hänestä radiohaastattelun. Tunnistin hänet hänen harvinaisesta nimestä. Mies oli palannut Suomeen, vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Oli takaisin elektroniikkainsinöörin tehtävissä. Olin niin iloinen hänen puolestaan. Elämä oli järjestänyt hänen asiansa hienosti, mutta hän oli myöskin todennut, että hän voi tehdä ihan tavallisia insinöörin tehtäviä, vaikka onkin syvästi uskovainen.

No, mikäs tässä voi potuttaa? Maalipurkki, johon mami ei pääse käsiksi tänäkään viikonloppuna:(

ja tuolla on niitä punkkeja,

haenpa itselleni oman "ulkopeittoni",

annan sille vähäsen

kyytiä

ja totean, että on se peitto vähän pehmeämpi, kuin lauta:)

Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille Ossilasta!

Ossin aatoksia osa 22

Tässähän kellin, vakiopaikallani. Sataa tihuuttaa ja on vähän tylsää.

Nyt se emäntä kutsuu tuolta sohvan toisesta päästä.

Aika epäreilua, tuo emäntä meinaa työntää tuon kameran minun kuonooni.

Enpä välitä tuosta emännästä, vaan otan

tämän saman ja mukavan asennon.

Tänään oli Ossin kesäpesun päivä. Samalla pestiin vähän tassuja myrkkyshampoolla. Uutisia katsellessani verenpaineeni nousi, kun tämän räjähtämisvaarassa olevan Vihtavuoren tehtaan (EPÄ)turvallisuusjohtaja ilmoitti, että emme me tiedä mitä siinä savuavassa kontissa on. SAY WHAT? Sitten, jotkut turvallisuusviranomaiset toitottivat, että kyllä tehtaan tulisi tietää, mitä säilyttää viiden metrin päässä räjähdysainevaraston seinästä. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja ihmiset taitavat päästä jo palailemaan koteihinsa. Suuronnettomuudelta vältyttiin. Ihan nyt oikein julkisesti toivon, että tämä (EPÄ)turvallisuusjohtaja siirtyy muihin töihin ja tulevaisuudessa voimme luottaa siihen, että Laukaassa ei tapahdu mitään sellaista, että kymmenet omakotitalot ja sadat ihmiset ja lemmikit ovat ihan oikeassa, oikeassa vaarassa.

Sitten ihan toiseen asiaan. Täältä blogistaniasta katosi rakkaan kaverimme Párekin blogi. Onneksi hän ilmestyi uuteen osoitteeseen.

Kun tätäkin blogia muutama lukee, niin jos teillä on bloggerin-blogi, ottakaa kopio siitä omalle kovalevylle. Tämän voi tehdä kohdassa asetukset, muut, vie blogi ja blogger tekee siitä tekstitiedoston koneellesi. Älkääkä vahingossakaan painako "poista blogi-kohtaa". Kauhukseni huomasin, että tämäkin on ihan siinä vieressä. Kuvat eivät kopioidu, mutta ne on halutessaan aika nopea löytää. Luin yhdestä toisesta ihan tälläisestä digi-asioihin perehtyneestä blogista, että kuvat kirjautuvat automaattisesti jonnekin, Picasaan?. Kiitos linkistä HooPee, taisi olla Tuulisten poikien kommenteissa. Tämä blogi tuntui muutenkin älyttömän hyödylliseltä, joten laitan linkin vielä tänne. Sitten kannattaa tarkistaa, että Bloggerin asetuksissa, on raksittuna kohta "ominaisuuden ilmoitukset". Jos jotain häikkää tulee, niin Blogger lähettää ennen blogin poistoa varoitusviestin. Minulla ei muutoin ollut tätä kohtaa ruksittuna, joten lisäsin senkin. Tämä "ratas" löytyy oman lukuluettelon oikeasta yläkulmasta ja sitten muokkaa käyttäjäasetuksia.

Ai niin ja yksi älyttömän hyödyllinen linkki koirahotelleja tarvitseville: koirahotelleja maakunnittain. Meni minulla suosikkeihin. Tästähän voi olla jotain hyötyä, mikäli ette ole löytäneet omaa suosikkianne ja tarvitsette palveluja joskus. Terveisiä Ossilasta!!

Potutuslauantai osa 9

Katsokaa, mihin meidän reppana on saanut punkin. Näin sen jo eilen illalla mennessäni nukkumaan, mutta punkki oli niin pieni, ettei siitä saanut otetta.

Tästä kuvasta näkyy paremmin mokoma öttiäinen. Ossilla on murheellinen ilme. Se varmasti tiesi, mitä on tulossa.

Ossi osoitti jo kuvatessa suurta yhteistyöhaluttomuutta, mutta sain kuin sainkin punkin kertanyppäisyllä pois. Näytin hyvää rustoluun palasta ja sanoin, että tämän saat, kunhan annat mamin ottaa punkin pois. Varmasti Ossi ymmärsi yhteyden ja punkki lähti päineen ja jalkoineen, elävänä. X-spotin vaikutus on taas hiipunut. Olen aikaisemminkin kertonut, että Ossi osaa olla todella hoitotoimenpiteitä vastaan. Se saattaa saada ihan sellaisen paniikkikohtauksen ja silloin on turha mennä ja yrittää tehdä mitään. Näin kävi kerran, kun laitoin sille korvatippoja.

Sitten minulle tuli todella paha mieli, kun ihanaisen Párekin omistajatar ilmoitti, että Blogger on poistanut heidän bloginsa. Jos satut lukemaan tämän, niin taistele. Blogger ei voi sanoa, että se blogisi on kadonnut, kun eipä täältä netistä juuri mikään katoa. Se löytyy vielä joltain serveriltä, se on varma. Täytyykin oikein tutkia, mikä voi olla Bloggerin sääntöjenvastaista. Ei voi olla totta, että mäyräkoirablogiin onnistuisi kirjoittamaan jotain sellaista!

Tämä juttu Riepu-koirasta sai melkein sisuskaluni kääntymään nurin. Koiran hylkääjille elinikäinen eläintenpitokielto. 

Selkäkin on vielä kipeä, mutta pääsen jo aika sujuvasti kävelemään. Kaikki pitää tehdä vain kuin hidastetussa filmissä. No olihan siinä taas potutuksia kerrakseen. Veikkaisin kuitenkin, että ensi viikolla selkä on jo kunnossa. 

Näistä potutuksista ja niistä huolimatta mukavaa viikonlopun jatkoa Ossilasta!

Hyvää heinäkuun alkua Ossilasta

"Meidän" tietä on jouduttu vahvistamaan tälläisellä vähän isommalla murskeella, jotta tie kestää nyt kaikki isot koneet ja autot, jotka joutuvat ajelemaan rakennustöiden aikana. Olemme kotiinpäin menossa selvästi, koska Ossin tarvitsee tutkia jokaikinen kivenmurikka:)

Peltoja on salaojitettu ja tasattu, "saukko-oja" putkitettu isolla putkella ja laitettu maata päälle. Nyt en tule näkemään saukkoa enää, se on varma. Toisaalta näille pelloille tulee ensi kesänä jo todennäköisesti tulevien naapureidemme hevoset ja riittäähän niissä ihasteltavaa.

Ossia jurppii suuresti pellolla kulkevat traktorit, mutta nyt on hommat suurimmaksi osaksi tehty. Ossin voi taas pistää pihalle, ilman, että se ilmoittaa välillä, mitä mieltä se on näistä traktoreista:)

Tässä tämä meidän koko kesän maalauskohde. Tänään maalasimme tytön kanssa tuon autotallin päädyn. Kuvat on otettu hmmm, perjantaina. Nyt en valitettavasti maalaa pariin päivään. Onnistuin niksauttamaan selkäni, mutta onneksi se ei ole lähimainkaan yhtä kipeä kuin silloin joulukuussa. Minähän en olisi minä, jos minulle ei sattuisi jotain hassua ja usein. Huomaako kuvasta, että väri on hieman kirkkaampi ja vaaleampi kuin aikaisempi sävy? Minä huomaan, mutta toisaalta tiedänkin, että autokatoksen seinä on tässä kuvassa ainoa uudella maalilla maalattu:)

Terveisiä kaikille Ossilasta. Nyt minä raijaan itseni uutisten ajaksi sohvalle. Miäsparka joutuu hoitamaan nyt parin päivän kaupassakäynnit ja Ossin ulkoilutuksen kokonaan. Eiköhän tämä nyt kuitenkin asetu muutamassa päivässä, toivon ainakin.