Elokuun viimeisiä päiviä

Viimeisistä vadelmista sain aikaiseksi muutaman purkin ihan oikeaa hilloa. Älysin olla lisäämättä vettä ja käytin hillosokeria. Lopputulos siis vadelmahilloa eikä vadelmakastiketta.

Näin ihanan kuvan Mai otti Ossista käydessään meillä 24.7.

Syksy tulee ja kesä on auttamattomasti ohitse. Ei voi mitään. Täytyy kääntää ajatukset syksyisiin asioihin kuten oopperaan, sukan kutomiseen ja kenties muutaman hyvän kirjan lukemiseen. En siltikään aio lukea enää yhtään inhokkikirjailijani Kauranen-Saarikoski-Snellmanin kirjaa. 

Löysin hauskan ajatelman Jarkko Laineen Häijyjen ajatusten sanakirjasta: "En koskaan lue kirjaa ennen kuin arvostelen sen; sellainen tekee niin ennakkoluuloiseksi" (englantilainen kirjailija Sydney Smith). Hain kyllä ihan tarkoituksella yhtä toista ajatelmaa, mutta en löytänyt sitä. Se menee jotakuinkin näin: "Jos tuhat sontakärpästä osuvat läjään yhtäaikaisesti, niin voivatko ne olla väärässä?" 

Jos sanataituri Jarkko Laine eläisi ja jostain minulle käsittämättömästä syystä kirjoittaisi kirja-arvostelun Anja Snellmanin kirjasta, niin tuon arvostelun haluaisin lukea. Kirjaa en tulisi lukemaan. Hei kaikille (mäyrä)koiraihmisille ja muillekin tietysti ihania elokuun loppupäiviä. Nyt Ossi esittää pontevasti halunsa päästä ulos....

Ossin aatoksia osa 11

Tänään on kaunis kesäinen päivä vielä täälläkin. Olisipa ensi viikon torstainakin. Rantasauna lämpiää silloin vanhoille työkavereilleni. Tosin yksi heistä soitti minulle tänään ja ilmoitti, ettei pääsekään tulemaan. Oli tosi harmissaan. Hän soitti nimittäin Töölön sairaalasta, jonne oli joutunut eilisen polkupyörällä kaatumisensa jälkeen. Siis lisää huonoja uutisia tuttavapiiristä. Onneksi oli mennyt vain käsi. Käsi oli kipsattu ja leikattu. Etupyörä oli livennyt pois pientareelta ja sitten oli menty polkupyörällä metsään hallitsemattomasti. No ainekset vakavampaakin onnettomuuteen olivat olemassa. Ambulanssihoitajat olivat olleet tyytyväisiä, että ystävälläni sentään oli ollut pyöräilykypärä päässä. Muistakaa siis kaikki: pyöräilykypärä päähän. Tässäkin onnettomuudessa oli sellainen väistötilanne. Vastaantuleva auto väisti kolmea pyöräilijää liian kauas toiselle puolelle ja ystäväni väisti vastaantulevaa autoa - ikävin seurauksin.

Raitis ilma on uuvuttanut Ossin aika täydellisesti. Tupsluurit ovat poikaa..

Voi ei. Taas tuo nainen sährää tuon kännykkänsä kanssa. Näin yrmeältä näyttää herännyt Ossi:). No ehkäpä tuo jaksaa jo pienen hetken päästä lähteä lenkille. Tänään koiraherra joutuu tyytymään vain ja ainoastaan minun lenkkiseuraani. Miehellä on työn puolesta iltameno.

Sitten tulee pieniä, tai oikeastaan vähän isompiakin purinoita. Luin äsken nimittäin Iltalehdestä uutisen, jossa kerrottiin, että synnytyspelkoiset äidit aloittavat tupakoinnin sen takia, että syntyvä lapsi olisi pienempi. Minun piti oikein lukea uutinen pariin kertaan. Täysin epätodellista. Itse poltin aikoinani ja kun aloin odottaa kauan kaivattua tytärtämme lopetin samana päivänä tupakoinnin, kun sain tietää odottavani lasta. Omaa terveyttäni en ajatellut polttaessani, mutta en kuuna päivänä olisi voinut myrkyttää sisällä kasvavaa lastani. Olen melko sanaton ajatellessani tupakoinnin syytä tässä tapauksessa. Heh. Itselleni olen antanut luvan poltella pikkusikareita joka kerta kun käyn Afrikassa:) Teimme sinne matkan mieheni 50-v syntymäpäivillä viisi vuotta sitten. Varovaisesti ajatellen ehkä voimme käydä toisenkin kerran Afrikassa. Yksi tuttavamme muutti juuri Ghanaan. Hän kävi siellä lomamatkalla viime vuonna, ihastui maahan ja ilmeisesti johonkin tummaan naiseen ja päätti muuttaa Ghanaan. Aika rohkea temppu 52-vuotiaalta mieheltä.

Elokuuta mennään....

Voiko näin herttainen Ossimme kiristää hermoja?

Ihan oikea vastaus on KYLLÄ. Nyt on nähkääs niin, että täällä jossain lähistöllä on juoksuaikainen naaraskoira. Tämä meidän hormonihirviö inisee, vinkuu ja haukkua räksyttää sekä sisällä, että tuolla pihalla ja mikä pahinta ulvoo. Ääntelyihin ei auta minkäänlainen kielto. Ossin pienen pään on täysin sekoittanut jonkun tytön ihanainen tuoksu. Minähän en tiedä  mikä tämä viehko yksilö on ja sentään tiedän ja tunnen lähiseudun koirat. Tänne on nyt jonnekin lähistölle muuttanut uusi, tuntematon tuttavuus. No onneksi tuota olotilaa Ossilla ei kestä montaa päivää:) Ei ole koirankaan elämä helppoa.

Tänään on sitten täälläkin ollut aika viileää. Syksy tulee, ei voi mitään. Nyt saisi ilmat ihan pikkuisen lämmetä. Minun perinnesaunailtani on vasta 23. päivä torstaina. Tytärkin on lupautunut tulemaan ja onneksi jokainen kutsun saanut pääsee tulemaan. 

Tytär pääsi autokoulun kirjallisesta kokeesta ensimmäisellä läpi. Häntä kovasti jännitytti ja jopa stressasi kyseinen koe. No se on nyt ohitse ja jossain vaiheessa sitten insinööriajo. Tytön autokoulu on kestänyt ja kestänyt.

Mitäs muuta? Ei muuta kuin ikäviä uutisia. Yhdellä perhetutullamme on jalassa joku ihmeellinen kasvain. Leikataan ensi viikolla. Ultrassa oli todettu, että ei ainakaan rasvapatti. Toivotaan, ettei mitään kovin vakavaa. Sitten yhdellä mieheni työkaverilla, minun ikäisellä naisella, todettiin rintasyöpä. Havaittu ihan rutiinitarkastuksessa. Eläköön kuitenkin mammografia, jonka avulla kasvain havaittiin pienenä ja toivottavasti sellaisena, ettei ole kerinnyt lähettää etäpesäkkeitä.

Kaikille kuitenkin oikein mukavaa viikonloppua! Nauttikaa kesän viimeisestä kuukaudesta. Syksy tulee, huoks.