lauantai 25. tammikuuta 2014

Potutuslauantai osa 33

Näin tuossa eilen Iltalehdessä otsakkeen, että "14-vuotias tyttö puukotti 11-vuotiaan pikkusiskonsa". Eikä ihan vähän puukottanutkaan. Nelisenkymmentä puukoniskua. Mikähän on saanut tämän nuoren amerikkalaistytön sydämistymään noin pahasti? Katkaisi siskonsa elämän, pilasi oman elämänsä, puhumattakaan koko perheen ja monen muun elämästä. Kyllä pitää olla taustalla jonkinasteista mentaalista häiriötä ja pahemman sorttista. Mikseiväthän vanhemmat ole huomanneet mitään? 

Takaisin koirien asioihin. Ensi maanantaina tarvitsee katsoa tiukalla silmällä MOTia, jossa puhutaan jälleen kerran vaarallisista koirista. Olen vakuuttunut siitä, että on olemassa koirarotuja, jotka ovat ns. vaarallisempia kuin jotkut toiset ja vielä vaarallisempia jouduttuaan epäpäteviin ihmiskäsiin. Silti en osaa pitää bullterrieriä juurikaan vaarallisena rotuna. Yhdellä tuttavallamme on ollut useampia ja kaksi koiraa niistä tunsin. Sen ihmisystävällisempiä koiria olen harvoin nähnyt. Siksi vähän oudoksun tuota bullterrierin vaarallisuutta. Tietoja MOTin dokumentista 27.1.2014. Sitten tulee mieleeni juttu jenkeistä, jossa lauma bullterrierejä repi kappaleiksi perheen pienokaisen. Veikkaan, että mäyräkoiralaumalta onnistuisi ihan sama juttu. Joku asia kun laukaisee koirien metsästys- tai raateluvietin, niin siinähän menee pikkupiltit sivussa. 

Tässä uutisessa hieman virheellisesti sanotaan, että labbis hyökkäsi naisen kimppuun. Todellisuudessa labbis hyökkäsi naisen pienen koiran kimppuun, jonka jälkeen naisen ottaessa oman koiransa syliinsä, labbis hyökkäsi sitten vielä ilmeisesti naisen kimppuun. Todistus siitä, että hyvinkin kilttinä pidetyssä rodussa on vihaisia yksilöitä. Ossinkin kimppuun on muuten hyökännyt labbis, uros, mutta se nyt vain on "näitä sattuu ja tapahtuu juttuja". Ennen tätä hyökkäystä edelsi Ossin merimiesmäinen haukkukiroilu:) eikä se labbis tehnyt minulle mitään, kun revin sitä äkäisesti niskasta, pois Ossin kimpusta. Sitten siinä olikin jo paikalla omistaja joka sai koiransa kiinni.

Tässä juttua Tanskassa kielletyistä roduista. Enpä nyt ota lainkaan kantaa siihen, pitäisikö Suomessa joku rotu kieltää. Mielestäni ehkä ei. Kun omistaja tietää, mitä tekee, niin voihan siellä köyden päässä olla vaikka tiikeri. Tosin näidenkin kanssa on sattunut näitä hups-tapauksia. Yleensä kärsijänä on ollut omistaja. Suomessahan ei tälläisiä eläimiä onneksi saa pitää lemmikkeinä, toisin kuin esim jenkeissä.

Lukekaapas lista isojen rintojen haitoista! Ainakin, jos jostain käsittämättömästä syystä havittelette suurennusleikkausta. Olin niin tyytyväinen normaalikokoisiin B-kupin rintavarustuksiini, kunnes tissit kasvoivat samassa suhteessa kuin mitä painokin nousi. Huoks. Kuvittelen vielä kuitenkin saavani osan tästä noin 40 kilon liikapainosta pois, joten eiköhän tuo etumusvarustus pienene sitten samassa suhteessa. Tosin varpaiden näkyvyyden estää jo vatsakin:(

Ossia saattaa nyppiä se, kun otin lattialta pois tuon pellavamaton. Minua taasen alkoi potuttaa, kun herra Ossi katsoi oikeudekseen nyppiä sitä mattoa. Päätin suojella kovalla työllä kutomaani mattoa ja nostin sen turvaan Ossin käsittelystä.
Näin voi käydä, jos koira jää auton alle ja aiheuttaa autolle vahinkoa. Yksi kaverini töytäisi isoa koiraa autolla ja lommo tuli koiran omistajan maksettavaksi. Koira kyllä selvisi onnettomuudesta hengissä - onneksi. Kaverini on sen luokan eläintenystävä, että hän olisi loppuikänsä potenut omantunnontuskia, jos koira olisi kuollut. Tilanne vain oli sellainen, ettei auttanut, vaikka neljästäkympistä jarrutti täysillä.

Vielä yksi oikein emäpotutus, joka veti koko naamani happamaksi. Olikohan Lohjalla, niin koko koulun oppilaat ovat joutuneet karanteeniin, kun yksi sairastui tuhkarokkoon ja muita ei ole rokotettu. Juu, ymmärrän, jos tänä päivänä ei rokota lastaan sikainfluenssan takia, mutta tuhkarokkorokotus on ollut ja testattu meidän pikku pilteillä jo ainakin kahden vuosikymmenen ajan. Ellei kolmenkymmenen!. Itse kuulun ikäryhmään, joka on sairastanut kaikki mahdolliset lastentaudit, tulirokkoa ja hinkuyskää lukuunottamatta. Sikotautiinkaan ei minun lapsuudessani ollut rokotetta. Oli kamalaa käkkiä kaksi viikkoa koulusta kotona, ettei sitten vain tartuttanut muita.

Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein mukavaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

torstai 23. tammikuuta 2014

Pakkastorstaita Ossilasta!

Alkuviikko on mennyt lähes ympärivuorokautisessa "horteessa". Maanantain silmäleikkauksen jälkeen olen nukkunut niin paljon, etten muista ikinä nukkuneeni näin paljoa. Ihmeellisesti se nukuttaminen rasittaa ja väsyttää. Ihanaa kuitenkin on, että leikkaustulos on mielestäni parempi kuin viimevuotinen. Se on ilmeisesti vähän "tuurista" kiinni myös, kun niitä silmän lihaksia irroitellaan ja siirrellään pikkuisen toiseen paikkaan. Leikkaus on sellainen, että siinä oikeasti silmää irroitetaan ja sitten kiinnitetään uudelleen. Ei mikään pieni laser-tyyppinen leikkaus.

Hui, mikä juttu oli koiran silmästä löytyneistä madoista. Olisiko niin, että Suomen pakkaset ovat ne, jotka pitävät esimerkiksi hyttysten välityksellä leviävät taudit poissa Suomesta? Olisiko Suomessakin muuten malariaa, jokisokeutta yms. kamalia tauteja ilman pakkasia? 

Tämä oli kiva juttu. Harmi, että tiivistelmästä puuttui paljon kuvia juttuun valikoiduista roduista. Meidän Boss se nukkuu peittonsa päällä, joten enpä jaksa nyt kuvata sitä. Peitto on vielä lähestulkoon ehjä. Nyt tarttisi vain keksiä uusi pussilakana jälleen kerran.

Pirtsakkaa pakkastorstaita Ossilasta!

lauantai 18. tammikuuta 2014

Potutuslauantai osa 32

Aaaarrrgh. Olen ollut siis niin loistavalla tuulella koko viikon ja nyt alkaa "ahistaa". Se ahistus ei johdu siitä, että miäs tulee takaisin viikon työmatkalta:),  vaan siitä että maanantai lähestyy. Maanantaina minulla on jälleen, kerran, taas silmäleikkaus. Toisaalta se on hienoa, toisaalta pelottavaa. Tämä silmien yhteisnäkö tulee taas paranemaan, nukutus vain kammoksuttaa minua. Siis karsastusleikkaus ei ole mikään sellainen pikku, pikku laser-leikkaus jonka kesto on noin minuutti paikallispuudutuksessa. Kaikkein eniten minua jännittää juuri nukutus. No maanantaina se on sitten tietysti taas ohi. Mikäli kirurgi ei käännä silmää ihan väärinpäin, niin silmien yhteisnäkö paranee huomattavasti. Toivottavasti nyt pysyvästi, kun tehdään sama leikkaus kuin aikaisemminkin, mutta hieman "kovempana" versiona.

Asiasta ihan toiseen. Olen pitänyt Risto Siilasmaata harvinaisen fiksuna miehenä. Hän on kaikissa esiintymisissään ollut aina hyvin vakuuttava ja vetoava, ollen samanaikaisesti kuitenkin jotenkin "vaatimaton". Hän on onnistunut tässä muutamassa vuosikymmenessä myös luomaan aika nollasta itselleen luotettavan ja ison yrityksen(F-Secure) ja siinä sivussa tahkonnut itselleen suuren omaisuudenkin. Ja mitä ihmettä tekee herra Siilasmaa, esittää, että suomen kielen sijasta meidän tulisi ottaa käyttöön englanti. Ihmetelkää ja lukekaa Vai tankero-englanti meidän äidinkieleksi. Ei voi olla totta. Meidän kauniin ja ihanan suomen kielen sijasta puhuisimme muka englantia. Voi ei ja huoks.

Hienoa, hienoa. Ensikin kesänä saavat saunavieraani juosta laituriltamme ilman rihmankiertämää lampeemme uimaan:) He häiritsevät korkeintaan lammen haukia. Muutos lakiesityksessä takaa saunavierailleni nakuilurauhan.

Tämä Lapin poliisin "some-hitti" nauratti minua ihan kympillä. Siis aikuisten oikeasti ja käsi sydämelle. Kuinka Suomen maastakin löytyy niin taukkeja, sekä miehiä, että naisia, jotka menevät kaikkien nettihöynäyttäjien kelkkaan?
Ennen Auervaarat ja kreivi Lindgrenit toimivat ihan näkösällä, mutta nyt lähetellään rahoja kaikille tuntemattomille parin nettiviestin tai jonkun "nigerialaiskirjeen" perusteella. Mikä on vähänkin liian hyvää, ei tosiaankaan ole totta. Pitäisi kait todeta, että tyhmästä päästä kärsii...

Tämä hyvin varustautunut pilkkijä selvisi pakollisesta uintireissustaan vain ja ainoastaan sillä, että hän oli oikeasti etukäteen varautunut mahdolliseen avantoreissuun. Wau! Kaikkien jäälläliikkujien pitäisi olla samalla tavalla varustautuneita, myös henkisesti.

Aamukahvit meinasivat mennä väärään kurkkuun, kun luin tätä. Syntymän ihme on aina ihme, mutta pitäisiköhän katolisen kirkon antaa nunnille sukupuolivalistusta? Sellaista ihan yksinkertaista. Kaksi sääntöä: seksin harjoittamisesta voi tulla raskaaksi ja nunnalupauksen jälkeen seksi on teiltä kielletty. Noin simppeliä.

Ossi perjantai-iltana. Oma peitto, paras peitto. Aamuisin Ossi kuitenkin löytyy aina sohvalta.


Voihan suru. Nuori Kirkkonummelainen poika ajoi ulos Länsiväylältä ja kuoli.

No, kaikesta huolimatta parempaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kipakan raikasta keskiviikkoa

Kävimme juuri Ossi-herran kanssa kävelemässä. Pakkasta on vaille kymmenen astetta. Ihan tuo tuntuu jo pakkaselta. Postilaatikolla kävimme kääntymässä ja pikkuisen reilun kilometrin lenkki oli Ossin mielestä enemmän kuin tarpeeksi. Tassuja nääs alkoi paleltaa. 

Tämmöiset kivat jutskat sain joululahjaksi. Kälyltä tuli tälläinen hauska, vanhahtavaksi tehty, seinälle ripustettava peltinen postikorttti. Pitäisiköhän siinä kuitenkin lukea "A home without a dachshund is just a house"? Ihan noin niinkuin rodun puolustukseksi:)
 Kirjoja tuli lahjaksi kaksi kappaletta. Anja Snellman on kyllä sen luokan opportunisti, ettei paremmasta väliä. Ottaisi edes tyttönimensä takaisin, kun itse ei todellakaan ole mitään sukua tälle kulttuurisuvulle. Tai no joo, Saska Saarikosken, elikkä Anjan ex aviomiehen isoäiti, taisi olla omaa sukua Snellman. Nykyään Anja kuulemma "pysyttelee mieluusti pois julkisuudesta". Mitäh? Se on kyllä kirjailijan tuotannon kuolema. Noin kolmekymmentä vuotta sitten, kun hän pulpahti yhtäkkiä täydestä tuntemattomuudesta pinnalle esikoisromaanillaan Sonja O kävi täällä, hän kyllä paistatteli joka ainoan viikkolehden jutuissa. Luen kyllä Pääomankin ja varmaan aika piankin, mutta epäilen, että kirja saisi minut pitämään Kauranen-Saarikoski-Snellmanista. Koirien maailmanhistoriaa olen vähäsen jo selannut. Siinä on paljon mielenkiintoisia pointteja.

Näin tulevaa naapuriammekin vilaukselta tuossa pari päivää sitten, kun olimme Ossin kanssa kävelemässä. Talo on ulkoa päin jo valmiin näköinen ja pihattotallin seinät ja katto nousevat hurjaa vauhtia. Pääsiäisenä he aikovat muuttaa. No sitten he saavat anteeksi myös aidan rakentamisenkin:). Mutta kyllä siellä on sitä porukkaakin töissä. Tänään kun sihtailin tuolta vähän kauempaa lenkiltä pihalle, laskin seitsemän autoa pihalla. Se tarkoittaa ainakin seitsemää työmiestä. Meidän talo tuli ulkoapäin valmiin näköiseksi kahdessa viikossa kahdella huipputyömiehellä ja miäs teki sisätyöt alle puolessa vuodessa käytännöllisesti katsoen kaikki itse. Katot ruiskumaalautettiin ulkopuolisella urakoitsijalla ja pakolliset sähkö- ja LVI-työt teetettiin tietysti luvat omaavilla urakoitsijoilla. Kaiken muun miäs teki sisällä itse ja minä auttelin maalaus- ym. pikkuhommissa. Tyttömme vain oli niin pieni, etten paljoa pystynyt silloin tekemään. Jopa ihanat kakluunimme miäs on laatoittanut itse. Muuraustyö kuului muistaakseni kakluunien toimittajan valitsemalle muurarille.

Tämä juttu oli mielestäni jännä. Käykääpä katsomassa enkunkielisen jutun kuvat. Miksihän Madame ei koskaan palannut asuntoonsa ja maksoi vuokransa aina kuolemaansa asti? Voitte antaa mielikuvituksen liidellä täysin vapaasti.

Ossilasta pakkaspäivän terveiset!

lauantai 11. tammikuuta 2014

Potutuslauantai osa 31

Siitä saakka, kun luin tämän uutisen mäyräkoirien kasvattajasta minua on jurppinut ihan perinpohjaisesti. Suomessa on ilmeisesti aivan liian heikot turvaverkot, aivan liian huonot avustusverkot ja aivan liian pienet rangaistukset eläinsuojelurikkomuksista. Miten voi olla mahdollista, että kasvattaja siirtyy toiseen kuntaan ja jatkaa järkyttävää toimintaansa? Kun nyt Suomessa kuitenkin joutuu tekemään muuttoilmoituksen, niin viranomaisten pitäisi olla hereillä ja ilmoitella seuraavan kunnan eläinsuojeluviranomaisille! Tältä ihmiseltä olisi pitänyt ottaa kaikki koirat pois. Eihän se ole oikein, että jätetään pieni määrä koiria. Sitten jokaisen järkevän ihmisen olisi tajuttava, että yksi ihminen ei kerta kaikkiaan pysty huolehtimaan 50 koirasta, niin että niillä koirilla olisi hyvät oltavat. Tietystikin sattuu yleensä koiriin kohdistuva välinpitämättömyys, mutta erityisesti sieppaa nyt, että kysessä on mäyräkoirien kasvattaja.

Uutinen kuuteista teki minut kanssa tosi surulliseksi. Totuushan vain on se, että me emme voi luonnon olosuhteille yhtikäs mitään. Voikohan norpille ja syntyville kuuteille rakentaa jonkinlaisia tekopesiä?

Yhyy ja byhyy. Tyttö lensi keskiviikkona Pariisiin sydämensä luo. Miäs sen sijaan lensi tänä aamuna Las Vegasiin vuotuiselle messumatkalle. Ensi viikon olen siis vain Ossi seuranani.

Tälle autovarkaudelle nauroin kippurassa. Olen nimittäin itsekin seissyt pari kertaa väärän maasturin vieressä, kun olen tullut ruokakaupasta ja ihmetellyt miksi ovet eivät avaudu. Nykyään noita tummia maastureita on paljon ja minun mielestä ne ovat kaikki lähestulkoon samannäköisiä. Parisenkymmentä vuotta sitten maastoautoja oli vähempi ja näin ollen minun oli helppo löytää keskustaan "hukkaamani" hopeanharmaa iso jeeppimme. Olin ajellut sellaista isoa neliötä ympäri ja monta kertaa (Yrjönkatu-Bulevardi-Annankatu-Lönnrotinkatu). Kun viimein sain parkkipaikan ja olin tulossa takaisin Stokkalta, minulla ei ollut ei pienintäkään muistikuvaa, mihin olin jättänyt automme. No löysin sen sitten Ruttopuiston vieressä olevasta syvennyksestä:) Mutta epämiellyttävä tunne oli kun lähdin pois Stokkalta eikä minkäänlaista mielikuvaa, missä auto sijaitsi:)

Renny Harlinin viikon hyvä työ koiria kohtaan.

Kun kaivoin kameran esiin, Ossi heräsi välittömästi unestaan ja käänsi kuononsa ilmeisesti peiton alla olevaa luuta kohti.
No, näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, kaikille oikein mukavaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

perjantai 10. tammikuuta 2014

Kahden sortin lahjoja


Oikein hyvä ystävättäreni täyttää ensi viikolla 50. Neuloin hänelle synttärilahjaksi pitsikaulaliinan. Kerrankin voin sanoa, että neuleessa ei ole ainuttakaan kudontavirhettä. Hyvä minä. Kaulaliinaa ei sitten ole neulottu lanhganpätkistä, vaan sellaisesta ihastuttavasta langasta, nimeltään Usva, joka vaihtaa väriä vähän väliä. Tuo ihana pitsikuvio tulee paremmin edukseen yksivärisessä langassa, mutta tuo lanka oli mielestäni niin kiva, että se vei voiton. Huh, mikä homma liinassa oli. Sitten, kun kuvio alkoi mennä siitä kartasta, niin sitten se oli suhtellisen helppoa, mutta aloituksessa minulta meinasi mennä usko itseeni. Purin sellaisen vajaan kymmenen sentin pätkän varmastikin neljä-viisi kertaa. Miehenikin jo kysyi, että taasko sinä sitä purat. Näin ensimmäisen kerran tämän neuleliinan mallin blogikaverin Kristiinan blogissa ja ihastuin ikihyviksi. Tuommoisessa vaaleassa värissä tuo hieno pitsi tulee parhaiten esiin. Mutta kyllä se luonnossa näkyy aika hyvin tässäkin.

 Tänään pistin kaulaliinan postipakettina ja ihan kirjattuna, kun siinä on kuitenkin niin järkyttävä määrä työtunteja. Jos paketti katoaisi, niin parkuisin varmaan muutaman päivän. Minulla on sitäpaitsi tässä parin vuoden aikana kadonnut kaksikin kappaletta verottajalle menneitä tärkeitä yrityksen papereita, joten nykyään pistän nekin aina kirjattuna. Ei millään pahalla Itella...

Tässä kaulahuivi melkein kokonaisuudessaan. Mitat noin 160*40 cm. Annoin kaverille kortissa  "takuun", että jos hän tarvitsee lisäsenttejä, niin kudon "takuuseen":) Lisään vielä tuon liinan ohjelinkin, jos jotakuta kiinnostaa:
http://www.ravelry.com/patterns/library/bromeliad-shawl


 Tässä Ossi ja kaupasta tullut hajuisa lahjus. Voiko olla koiralla onnettomampaa ilmettä? En jaksa tajuta, miten Ossista tulee aina surullinen, kun se saa mokoman luun:) Ossi jaksaa tuijotella sitä luutaan ja sitten inistä ja itkeä. Kestää melkoisen tovin, ennenkuin se aloittaa syömään aarrettaan.

Ossilasta mukavaa perjantaita. Muistakaahan helliä koirianne ja kissojanne,tai oikeastaan kaikkia lemmikkejänne!

tiistai 7. tammikuuta 2014

Vuoden 2014 aloitus

Siis blogissapa tietenkin. Nysse on kuulkaas arki taasen. Joulu tuli, joulu meni. Tytön poikaystävä Pariisista tuli ja meni. Tyttö tuli ja menee huomenna, byhyy. Tosin kerkesin jo kertaalleen joulun aikoihin kysellä, että koskas meinasitkaan lähteä. Totuushan on se, että tytön pitää olla sydämensä luona ja kahdelle kipakalle naisihmiselle tekee itse asiassa hyvää olla erillään toisistaan. Niin kipeää kuin se tekeekin äidin sydämessä.

Vanha naapurimme kävi kylässä eilen. Hän on viettänyt koko joulukuun Suomessa ja ilmeisesti lähtee nyt tammikuun lopussa takaisin Ghanaan. Istuimme keittiön pöydän ääressä miäheni, minä ja entinen naapuri, joka on huumormiähii. Laususkeli jotain vanhaa laulua "lämpörulla Ulla" ja minä siihen sitten kyselemään, että mikä ihme tuo on. "No, etkö muka tiedä?" "En todellakaan". Ei kun netti avuksi ja sieltähän se löytyi laulu, Seitsemän Seinähullun veljeksen esittämänä. Nauroimme itsemme kippuraan. Osa hahmoista oli jollain lailla tuttuja, mutta itse laulua en myönnä kuulleeni. Tuossa linkki esitykseen ja jos ei kertaakaan hymyilytä niin sitten on huono päivä:)

http://www.youtube.com/watch?v=QWWm3ezXMaU

Mietimme, miten olisimme tämän saman jutun hoitaneet 20 vuotta sitten, kun naapuri ei ihan kaikkia sanoja muistanut. No, jos jollakin olisi ollut tämä LP, niin sitten asia olisi ollut sillä selvä. Muussa tapauksessa olisimme sopineet, että "hei, tavataan ensi viikolla ja siihen mennessä joku on hankkinut sen LP:n lainaksi".  Sitten tuli puhetta erikoisista nimistä ja se keskustelu johti kappaleeseen "Poika nimeltä V", eli Boy named Sue alkuperäisenä Johnny Cashin esittämänä joskus vuonna yksi ja kaksi. Jukka Virtanen esittää sen mainiosti seuraavassa:

http://www.youtube.com/watch?v=cY7K4BoRGl8#

Minua pännii, kun ihmiset joskus antavat mitä erikoisimpia nimiä lapsilleen. Viime vuonnakin jonkun pikkutytön nimeksi on annettu Raparperi. Autsch.Tässä juttua muistakin erikoisista nimistä.

Ossilasta mukavaa viikonjatkoa, vaikka vähän sateleekin. Minua ei haittaa, vaikka talvi peruttaisiin kokonaan:)