Ja ihan silkkaa käsityötä

Ylpeänä esittelen: siinä se on. Melkein kahden kuukauden iltojen uurastus. Tyttäreni pusero valmiina:) Hihat ovat sitten millilleen yhtä pitkät. En vain saanut aseteltua puseroa ihan kunnolla tuohon olohuoneen lattialle.

Valmis pusero

Tässä sitten kaverini 50-vuotispäivälahja. Ripsiliina, 2,7 metriä pitkä. Kuva ei   ihan tee oikeutta liinalle. Se on omasta mielestäni aika hieno. Olen vähän kääntänyt sitä päistä jotta näkee, että sitä voi käyttää kummin päin vain. Tässä liinaa pikkuisen reilu metri.

Yksityiskohta reunasta, jotta näkee vähän sitä kuviota.

Eipä tässä sunnuntai-iltana muuta. Ossi kuorsaa jo tuossa selkäni takana. Aikku taisi kirjoittaa jossain, että koirat nukkuvat 75% vuorokaudesta. Se on paljon mutta varmaan pitää paikkansa. Minusta tuntuu, että Ossi nukkuu aina silloin kun sitä ei erityisesti aktivoi johonkin:). Terveisiä kaikille Ossilasta!

Ossin aatoksia osa 5

Lyhyt kertomus siitä, kuinka Ossista tuli täydellinen miesvihaaja - valitettavasti.


Oli ihan loppusyksy vuonna 2004 ja olin menossa Ossin kanssa iltalenkille. Kun on pimeää niin täällä meilläpäin on pimeää. Lähimmät katuvalot ovat reilun kahden kilometrin päässä. Vuonna 2004 olin vielä täysin terve ja hoidin iltalenkitykset oikein mielelläni. Tuolloin Ossi oli noin puolitoistavuotias.


Ensimmäisessa mutkassa, noin kahdensadan metrin päässä talostamme Ossi alkoi vetää hullun lailla pellolle ja sai hurjan haukkukohtauksen. Haukkuminen ei ollut ajohaukkua ja kiskoinkin sitten Ossia takaisin tielle. Nähnyt en mitään vaikka minulla oli tehokas otsalamppu.


Yhtäkkiä, lähes vierestäni kuului miehen möreä ääni: "Iltaa". Vastasin samoin vakken heti tunnistanutkaan, että siellä oli "herra Huu", naapurimme muutaman kilometrin päästä. Arvatkaas pelästyinkö? Noin 600 metrin päässä meiltä yksinasuva naisnaapuri oli sanonut minulle, että "herra Huu" käy pimeällä kurkkimassa hänen ikkunoistaan. Kävelimme "herra Huun" kanssa postilaatikolle ja sanoin hänelle, että olisi suotavaa kävellä näin pimeänä vuodenaikana otsalampun kanssa, jotta pimeässä näkisi vastaantulevat. Siihen "herra Huu" ei kuitenkaan sanonut mitään.


"Herra Huu" on eläkkeellä oleva ja ihan naimisissa mutta en koskaan ole erityisesti hänestä pitänyt. Vielä vähemmän sen jälkeen kun törmäsimme pimeydessä. Ossi vihaa "herra Huuta" ja saa hirvittävän haukkukohtauksen hänet tavatessamme joskus lenkillä. Kaikenlisäksi Ossin miesviha on laajentunut niin, että saamme olla hieman varovaisia kun meille tulee vieraita. Esittely pitää tehdä varovaisesti. Tuossa pari päivää sitten putkimies meinasi tuta Ossin hampaita eteisessämme. Mieheni sai estettyä juuri ja juuri Ossia puremasta. Ossi oikeasti hyökkäsi tämän miehen kimppuun. Ilmeisesti pelästyessään jotenkin.


En tiedä voiko tuolle Ossin miesvihalle tehdä yhtään mitään muuta kuin suorittaa esittely varovaisesti. Kun Ossi on hyväksynyt miespuolisen vieraan, Ossi kyllä muistaa hänet myös seuraavan kerran ja osaa olla yhtä rakastettava kuin perheenkin kesken. "Herra huuta" Ossi ei tule hyväksymään koskaan mutta eipä tarvikaan, koska "herra Huu" ei meillä kyläilekään.

Awardeja ja "tunnustuksia"

Tämän hauskan tehtävän sain annamarilta ja siitä nyt kiitosta vaan:). 


1) Olen suuri eläintenystävä. Tämä on niin suuri itsestäänselvyys meille täällä mäykkyblogeissa pyöriville, että taidan kirjoittaa kahdeksan totuutta itsestäni. Asioita, jotka ehkä olette tienneet tai sitten ette. Lemmikeillä kyllä pitää mielestäni olla karvapeite ja käärmeitä kammoksun. Itse asiassa sen verran, että se jarrutti ensimmäistä Afrikan-matkaani siihen saakka kunnes mies täytti 50. Possuista ja norsuista pidän vaikka niillä se karvapeite onkin vähän vähäisempi.Minipossua haaveilin pitkään ihan lemmikiksikin.


2) Olen muuttanut Kirkkonummelle kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran      vanhempieni kanssa ja toisen kerran mieheni kanssa.


3) Minulla on aika harvinainen veriryhmä AB Rh+. Valitettavasti en saa enää luovuttaa verta.


4) Nuorempana naisena omistin ihan itse kolme moottoripyörää. Tosin en   yhtäaikaisesti. Kuutiot kasvoivat tasaiseen tahtiin. Ensimmäinen pyörä oli ns "piikki" eli 125 cc, seuraava oli 250 cc ja viimeinen oli jo 600 cc. Liikennevaloissa oli hauska tarkkailla miesten ilmeitä...


5) Olen mieheni kanssa käynyt 24:ssä maassa yli 80:ssa kaupungissa.


6) Olen saanut virvelillä yli yhdeksänkiloisen hauen. Pankaahan naiset paremmaksi:) Tuosta kalasta olisi moni kalamieskin jo kateellinen!


7) En pidä sivistyssanojen käytöstä. Suosin suomalaista versiota tai kiertoilmaisua, jos vain mahdollista.


8) Kerään possuaiheisia esineitä. Tosin kokoelmani on vielä pieni. Ehkä noin kolmisenkymmentä possua. Tosi keräilijän mielestä varmaankin olematon ja sana kokelma pitäisi laittaa lainausmerkkeihin.


Nyt lähden tutkimaan mitä te blogikamut olette tunnustaneet. Piti vielä lisäämäni, että tunnustaa saa nyt kuka vaan. En haasta varsinaisesti ketään.