Blogimiitti

Minä ja Ossi saimme tänään mukavia vieraita, blogikavereita. Annamari ja Maj tulivat piipahtamaan. Arttu ja Peppi oli jätetty kotiin ja Rilla tuli sulostuttamaan vanhan herran iltapäivää.

Vähän aikaa saimme suostuteltua molempia kuvaan. Ossihan ei kamerasta liiemmin välitä.

 Maj, miksi sinä menet sinne maten selän taakse. Minulle tulee jo ikävä.

Vai että poseerata pitäisi.

Kelpaako tämä? Nyt olemme molemmat aika söpöjä, suorastaan kauniita ja komeita ja ainakin hyvin rohkeita.

 Rillan emäntä toi Ossille tämän kivan possun.

 Wuhuu!

Ai mitä nyt, miksen saa leikkiä?

 No, ettei possulle käy heti niinkuin kivalle sammakolle, jonka Maj toi. Syyllinen vasemmassa alakulmassa:)

Sammakosta ei valitettavasti ole "ennen leikkiä" kuvaa

 Minunkin possukokoelma kasvoi ihanalla pajupossulla.

Kiitos tytöt, että jaksoitte ajaa tänne maalle. Annamari, älä välitä vaikka GPS:si ajatti sinut vähän harhaan, miäshän kävi sinut pelastamassa. Et muuten ole ainoa, joka on ajanut harhaan, vaikka on ollut GPS neuvomassa. Yksi kaverini, joka kävelyvammansa vuoksi pääsee taksilla ajoi taksin GPS:llä samalle tielle, kuin sinä, joten ei kannata olla kovin murheellinen:) Päivähän päättyi ihan hyvin:) Toivottavasti jaksoitte hyvin kotiin ja jaksatte vielä kesän aikana ajaa ainakin kertaalleen tänne. Oli tosi mukavaa kun kävitte ja Ossista oli kivaa nähdä Rilla livenä.

Hei, te monet, jotka tunnette toisenne vain blogien kautta. Ottakaahan yhteyttä toisiinne, jos olette samanhenkisiä ja järjestäkää blogimiittejä. Se on mukavaa. Yhdessä käsityöblogissa hengenheimolaiset kerääntyvät neulomis- ja virkkaustapaamisiin. Minulla melkein kuola valuu suusta, kun katselen heidän syömisiään. Ja näitä tapaamisia on sitten usein, siis ainakin kerran parissa kuussa, ellei kuukausittain.

Terveiset Ossilasta kaikille ja erityisesti mukaville vieraille!!

Potutuslauantai osa 88

Minun pitää ihan ensimmäiseksi kertoa aika uskomaton juttu. Tämä nyt ihan sen takia, jos joku ei jaksa lukea ensimmäistä kappaletta pitemmälle: Miäs oli eilisiltana parvekkeella iltasikarilla ja minä soffalla, kun hän "kuiskaten huusi", ovi oli siis auki. " Tule katsomaan. Sitten selitti mitä oli tapahtumassa. "Katso tuonne saunalle, siellä kauris ajaa kettua takaa". Kuulkaas niin se oli. Eläimet kiersivät rantasaunamme parikin kertaa ja kettu meni edellä. Sitten kettu otti suunnan tänne ylöspäin saunapolkuamme pitkin ja kauris meni rannan suuntaisesti. Veikkaisin, että tällä kauriilla oli jossain piilossa aika äskettäin syntynyt vasa, muuten se ajaminen olisi voinut tapahtua toisinpäin. Oli muuten ihan uskomattoman näköistä ja kiikareilla olisi ollut vielä hauskempi seurata. No kiikarit olivat tietty alakerrassa. Pitää hankkia yhdet 'yläkertakiikarit' jonkun vastaisen varalle.

Minulla oli eilen joku hyvä kuumotus mielessäni, mutta tietty unohdin sen. Voi tätä "hattarapäätä". Rakas tyttäreni kutsuu minua hattarapääksi, kun se on hänen mielestään kauniimpi nimitys, kuin joku muu.

Palaan nyt sitten viime viikon Kankaanniemen tekstareihin. Pohdin mielessäni, milloin tuollaiset härskit tekstarit muuttuvat ei sopiviksi. No kyllä silloin on käytettävä niin sanottua tilannetajua. Mitäs siinä, jos kaverit keskenään lähettelevät vaikka minkämoisia tekstareita, mutta jos toinen kokee ne tekstarit vastenmielisiksi, niin se on sitten siinä. Luulisi jokaisen normaalin ihmisen tajuavan, milloin raja ylittyy. Ei tulisi minulle mieleenikään lähettää minun hierojan tuuraajalle mitään törttöjä ehdotuksia. Siis minun vakkarihierojani tuuraaja on sellainen kolmekymppinen, miespuolinen, vastavalmistunut fysioterapeutti, jonka kanssa paljon lärpätämme. Aika hyvännäköinen komistus kaiken lisäksi. Eilen vaan kävi ilmi, että oli mennyt välit poikki tyttöystävän kanssa ja sitten oli hetken aikaa sellainen jäätävä hiljaisuus. 

Jos suhteeseen liittyy asiakassuhde, vallankäyttösuhde, ihan vain pari mainitakseni, niin kyllä ne on jätettävä ne tekstarit viestimättä. Oli sitten kyseessä nainen, tai mies. Kyllä me naisetkin osaamme ihan varmasti härskejä viestejä kirjoitella. Ei vaan ole kukaan mies tai nainen posauttanut. Niin siis, kun naisetkin voivat lähettää naiselle, tai miehelle niitä härskejä tekstareita.

Täytyy nyt vielä todeta, että on se Toimi ihan pikkuisen taukki. Jos hän on kävellyt ansaan, niin kuin tässä jutussa väitetään *linkki* Sopivatko naiset keskenään tekstiviestien julkaisemisesta? , niin ihan passaakin jäädä ministerinposti häneltä sivu suun. Pikkuisen tunnen sääliä hänen vaimoaan, lapsiaan ja lastenlapsiaan kohtaan. Olisi saanut Toimi käyttää enempi järkeään, kuin niin sanotusti "kusta itseään silmään". Autsch. Miettikääs nyt vähän "Hei oliks se sun vaaris, ukkis, isoisäs SE, joka lähetteli niitä tekstareita?" Joopa joo. 

Porkkalanniemellä on sitten pari päivää sitten nähty susi. Metsäkoneyrittäjä Juha sai siitä *linkki* kohtalaisen hyvän kuvankin. Tosin joku petoasiantuntija ei rohjennut sitä varmuudella kutsua sudeksi. Ei miäskään, ennenkuin sitten jutteli tänään jonkun metsästäjätuttavansa kanssa, joka on jossain petoeläinseurannassa mukana. On se yksinäinen susi, joka kiertelee Porkkalan niemi, Espoo, Siuntio, Inkoo seuduilla. Painelisi nyt suden pentele tuonne itärajalle ja siitä ylitse. Halloo, susi. Morsmaikut odottavat tuolla idässä, eikä matkaa ole kuin muutama sata kilometriä.

Mutta hei, näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta oikein aurinkoista viikonvaihteen jatkoa täältä Ossilasta!

Riemukasta maanantaita

Meinasi taasen mennä aamukahveet väärään kurkkuun, kun lueskelin Iltalehteä Ipadiltä. Nyt sen kyseisen jutun otsikointi on poistettu, tai oikeastaan koko juttu on poistettu tai ainakin kieltä siistitty:) Toimi Kankaanniemi lähetti seksuaalissävytteisiä tekstiviestejä. Voi naisparat. Ei voi muuta sanoa. Sitten tuo tonttu toheloi mahdollisen ministerinpestinsä. No ei ole ensimmäinen ministeri. Ilkka Kanervahan se sekoili jonkun eroottisen tanssijattaren kanssa ja Hymy-lehti sitten aikoinaan julkaisi ne tekstarit, Sana puutarha sai hetkeksi ihan uuden merkityksen:) Voi että osaavat nuo miespoliitikot olla toopeja. Muistaako kukaan tätä? Kiikkelikortti ja tasa-arvon tila Suomessa. No eipä tietenkään, kun siitäkin tapahtumasta on jo 25 vuotta. Jos joku kysyisi minulta, niin hämärästi muistan tapahtuneen. Silloin en kyllä tiennyt olisiko pitänyt itkeä, vai nauraa. Enempi olin silloin harmistunut. Kyllä minussa sen verran pieni feministi asuu.

Suurin miespossu on ollut se Keskon iso johtaja, joka kymmenkunta vuotta sanoi, että naisilla on se "pieni handicappi" ja tarkoitti tietty naisten synnyttämistä ja sen "haittoja" edetä uralla. Autsch, kun kirpaisee. Minun mielestäni synnyttämisikäisiltä pareilta kulut puoliksi, silloin kun lapsia ilmaantuu. Muutenhan tämä meidän kansa kuihtuu pois, ehkä. Eikä tarvitse naisilta kysyä työhaastatteluissa mahdollisista perheen perustamissuunnitelmista. Kuulkaas siitä kysytään, vaikka lain mukaan ei saisi.

Todiste siitä, että mun ihanan miähen viime vuonna istuttama kultasadepuu on elossa, wuhuu.

 Tässä on meidän naapureiden Ossi-varsa. Se syntyi vuosi sitten Ossin syntymäpäivänä, joten olen ristinyt sen Ossiksi ja se on ori. On tuolla laitumella kaksi muutakin hevosta.

Tämä on kuulkaas tarkkaa touhua. Nimittäin valita se ruohon pala,

 joka kelpaa natusteltavaksi.

Tässä on meidän naapureiden lammaslauma. Karitsat syntyivät pari viikkoa ennen vappua. Molemmat uuhet saivat kaksoset, joten kahdesta tuli kuusi.

Ei muuta, kuin oikein iloista viikon alkua Ossilasta!

Potutuslauantai osa 87

Nyt on kevään ehdottomasti kaunein aika. Ei muuten kestä hirmuisen kauaa tämä tuhansien luonnossa esiintyvien vihreiden sävykausi. Kun katselee kaukaa, huomaa, että vierekkäiset koivutkin saattavat olla eri sävyisiä.

Ajelin Marttojen kierrätyskeskukseen samalla, kun minun piti muutenkin käydä kaupassa. Ihan oikeasti olisin pärjännyt koko viikonlopun, mutta unohdin eilen ostaa maitoa. En voi juoda kahvia ilman valkaisuainetta. Onneksi jääkaapista löytyi pikkutilkka miähen käyttämää kahvikermaa.

Tämmöiset löytyivät Marttojen kierrätyksestä. Hintaa kolmella pikkupossulla oli yhteensä 50 senttiä. Possut nyt eivät kirkuneet mulle, että osta meidät, mutta ne olivat sellaiset neutraalin somat, että olihan minun possut ostettava uuteen kotiin. Possut ovat olevinaan suola- ja pippurisirottimia, mutta ne ovat ihan miniatyyri kokoisia:)

 Nyt olisi taasen ylimääräisiä sirottimia... Kalat ovat miähen ja possut minun.

*linkki* Opintomaksut hiipivät koulutusohjelmiin ja yliopistoon Eu-maiden ullkopuolisilta. Hei, haloo. Minun pikku päähän ei mahdu se seikka, että EU- ja ETA-maiden ulkopuoliset opiskelijat eivät muka voisi maksaa koulutuksestaan. Joku juntti, taisi kuulkaas olla ihan ministeritasoa, väläytti, että Suomi saa siten uutta koulutettua työvoimaa. Kissanviikset sanon minä. Ne opiskelijat kuulkaas käyvät opiskelemassa täällä ja sitten palaavat takaisin kotimaahansa, tai sitten menevät muualle Eurooppaan. Vähissä ovat ne opiskelijat, jotka tänne jäävät Suomen elinkeinoelämää hyödyttämään. Eihän meidänkään lapset jossain jenkeissä saa ilmaista koulutusta, ehei. Siellähän se yliopisto maksaa maan kansalaisiltakin.

*linkki* Anatoliankoira hyökkäsi ihmisten ja koirien kimppuun. Uskaltaisinkohan minä varovaisesti sanoa, että tämä rotu kuuluu niihin rotuihin, joiden määrää en tahtoisi lisättävän täällä Suomessa. Muutama tämän rodun edustaja yhdessä pärjää susillekin. *linkki* Anatoliankoira Wikipedia. Rotukuvauksesta voi lukea tuolta. Ehkä koira sopii ihan sinne, mihin se on tarkoitettukin. Turkkiin, vuoristoseudulle, lauman puolustajaksi.

*linkki* Lentokapteeni kuuli outoa paukutusta ruumasta. Meni sitten tuoltakin lentokapteenilta duunipäivä ihan vinksalleen...

*linkki* Varokaa röyhkeitä ryöstäjiä kassajonoissa,  vihaisia koiria, punkkeja, jotka ovat jo tiuhasti liikkeellä, epärehellisiä kirjekavereita, nettipettureita, netissä kun pystytään tekemään mitä uskomattomimpia petoksia ja monen monta muuta asiaa, joita en nyt tullut luetelleeksi. 

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein aurinkoista viikon vaihteen jatkoa täältä Ossilasta!

Ossi-rakas 12 vuotta

Elämäin on ihanaa,

 kun sen oikein 

 oivaltaa.

 Ja kun katson maailmaa

silmin pienen koiran.

Toivottavasti Ossin viisi veljeäkin viettävät vielä synttäreitään, terveinä ja onnellisina. Ossilasta terveiset!

Potutuslauantai osa 86

Tänään oli sitten vaikea herätä. Heräsin kesken unen, joka oli vielä varsin hassu. Olin autoajelulla, siis hyvin nuorena, about 18-vuotiaana, silloisen hyvän ystävättäreni ja hänen silloisen poikaystävänsä kanssa, joka oli juuri saanut ajokortin. Olimme kaikki koulukavereita. Kyydissä oli lisäksi tämän nuoren miehen kaveri, jonka kanssa minulla ei koskaan ollut mitään tekemistä, paitsi, että tämä Mika joskus ystävällisesti auttoi minua pitkän matematiikan tehtävissä. Mika meni naimisiin yhden A-luokkalaisen naisen kanssa ja tämä ystävättäreni poikaystävä, Kimmo taisi olla useamman vuoden töissä jossain Euroopassa. Molemmista nuorista miehistä tuli diplomi-insinöörejä, siis oikeassa elämässä. Heh, kertoilin tätä unta miähelleni ja ihmettelin, miten yhtäkkiä saatankin nähdä unta ihmisistä, joita ketään en ole tavannut vuosikymmeniin. Miäs väittää, ettei hän näe koskaan unia, mutta sehän ei voi pitää paikkaansa, koska tutkimusten mukaan kaikki ihmiset näkevät unia ja vieläpä ihan joka yö.

Eilen illalla ihmettelin jälleen kerran tätä uutta tekniikkaa ja sen mahdollisuuksia. Katselin internetin välityksellä suoraa oopperalähetystä televisiostamme Madridin oopperatalosta. Oopperan ystävät, googlatkaa "Opera platform", nimittäin parin viikon päästä on seuraava lähetys jostain Euroopan oopperatalosta. Olikohan se 15 tai 16.5. Täytyy myöntää, että kokemus Verdin La Traviatasta ei ollut ihan sama, kuin jos olisi istunut paikan päällä, mutta oli se hauska fiilis ajatella, että tuossa oopperatalossa on juuri nyt ihmisiä ja nuo esiintyjät laulavat juuri nyt. Ihan mieletöntä.

Jotenkin minua pistää vihaksi, että jotkut naiset tonttuilevat näin paljon. No, tämäkin suomalainen nainen on saanut karvaasti kokea, että ulkomaalaiset miehet voivat olla petollisia. No, eivät tietysti kaikki, mutta tässä tapauksessa nainen menetti noin 80 tuhatta euroa, autsch. Siinä lyhyesti ja ytimekkäässti tämän jutun sisältö: *linkki*lomatuttavuus kävi suomalaiselle naiselle kalliiksi. Nyt asiaa on puitu turkkilaisessa oikeusistuimessa ja muistaakseni asia hylättiin. No jee. Miten meitä naisia voidaan höynäyttää noin totaalisesti? No, ihan varmaa on, että kaikkia naisia ei naruteta, mutta joitakin aina vuosittain. Samoin kuin tietty miehiäkin.

TV-uutisissa oli ihan pari päivää sitten juttua japanilaisista kohtalaisen nuorista ihmisistä noin kolmekymppisistä, jotka töissä stressaannuttuaan ottavat jonkun lelun pöydälle ja leikkivät hetken aikaa sillä lelulla. No joo, nyt se lapseksi taantuminen alkaa jo melkein heti lapsuuden päätyttyä. 

Tämä on minusta vielä hassumpi ja kurjempi tapa poistaa stressiä: *linkki* Yliopiston koiranpentuhuone vähentää stressiä... Millä sitä tutkitaan, etteivät ne pennut ylistressaannu?

Ossi ainakin osaa ottaa aika rennosti. Varpaat auringossa ja kun aurinko siirtyi

kodinhoitohuoneen puolelle, Ossikin siirtyi sinne. Tosin, kun aloin kuvata, herra päätti poistua paikalta, myrtynein mielin.

No, mutta hei. Näihin pieniin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein hyvää viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

Ossin aatoksia osa 37

Tänään Ossin päästä löytyi kevään ensimmäinen punkki. Voi hitsin hitsi. Ossin naama oikeasti venyi melkoisesti, ennenkuin punkero irtosi. Punkin kaikki jalat liikkuivat, joten kokonaisena se lähti irti. Punkki meidän elämässämme on paljon tärkeämpää kuin hallituksen muodostus... Annos X-spottia selkään ja Ossi saa olla punkeilta rauhassa, hmm, ainakin 6-7 viikkoa.

Viime lauantaina ostimme Ossille tälläisen lampaan. Tiedättekö mitä siinä luki, heh. "Tämä on hyvin kestävä koiran lelu". No jokainen Ossin tunteva tietää, että Ossin kestävää lelua ei ole tehtykään. Tämä tietty pätee moniin koiriin... Lammas päästeli hauskoja ääniäkin, noin vartin verran. Sitten oli pilli kaivettu ulos.

Tältä Lambi sitten näytti illalla. Sen jälkeen, kun Ossi oli tehnyt sille hieman tutkimustyötä.

Tänään oli sitten kaunis päivä. Miähellä oli päivän työmatka Lappeenrantaan ja luulin oikeasti, että hän tulee vasta myöhään illalla. Läksimme Ossin kanssa viiden maissa "iltakävelylle". No eikös miäs ajanut tietä pitkin meitä vastaan ja Ossi jusautti perspuolikkaansa maahan, ilmoittaen, että kävelyhalu loppusi just nyt. Sitten kuuden uutisten jälkeen miähen oli pakko lähteä Ossin kanssa kävelemään. Ossin mielestä "miästen" kesken on niin paljon mukavampi kävellä. Saa kävellä "omia polkujaan", heh. 

Ossilasta oikein mukavaa torstai-iltaa!

Ossila toipuu (vieraistaan)

Näin väsynyt Ossi oli tänä aamuna ja minusta tuntui aika lailla samalta.

Miähen vieraat olivat oikein mukavia. Oli hauska tutustua heihin. Ilmankin kyllä olisin pärjännyt. Taidan olla muuttumassa erakoksi. Sanoin miähelle ajaessamme tänään takaisin lentokentältä, että mukavaa kun vieraat kävivät, ihanaa, kun lähtivät. Miäs totesi, että tälläinen hyvin intensiivinen viikonloppu on varmaan maksimi, mitä omassa kodissaan jaksaa vieraita katsella. Tai sitten sitä ohjelmaa pitäisi olla koko ajan. Mutta oli mukavaa, kun miäs siivosi taloa sellaisella innolla muutaman päivän. Hmm, taitaa olla aika viisasta antaa hänen kutsua vieraita pari kertaa vuodessa:) :) Hauska oli huomata, että ymmärsin ainakin puolet keskusteluista, en siis nukkunut aikoinani saksan tunneilla. Joku vanha saksalainen sutkaus kuuluu näin: "Wenn alles schläft und einer spricht, so nennt man dieses Unterricht." Jos tuli kirjoitusvirhe, niin ei voi mitään... Lyhyesti suomennettuna, kun kaikki nukkuu ja yksi puhuu, sitä kutsutaan opettamiseksi:) :)

Perjantaina illalla, kysyimme vierailta, että haluavatko he tehdä pienen kiertoajelun kaupungilla. Oli vielä muutama tunti valoisan aikaa, joten ajoimme autolla kaupunkiin ja kiersimme muutaman kauniin paikan. Meilahden vanhojen huviloiden kautta Kaivopuistoon ja sitten Kauppatorin ympäri, hieman rantaa pitkin ja Senaatintorin kautta takaisin Porkkalaan. "Kotitiellämme" näimme ison lauman valkohäntäpeuroja. Tämä viehätti molempia vieraita, varmaan erityisesti miespuolista, koska hän on myös metsästäjä.

Lauantai oli museopäivä. Kävimme *linkki* Mannerheim-museossa. Olen pitkään tiennyt tämänkin museon olemassa olosta. En vaan ole koskaan saanut itseäni sinne liikkeelle. Nyt tämä toteutui vieraittemme tahdosta. Miäheni soitti museoon etukäteen ja saimme saksankielisen opastetun kierroksen. Aivan ihastuttava nuori mies, joka oli tosi tietäväinen ja puhui erinomaista saksaa. Mukavan suomalaiseen tyyliin, joten minäkin ymmärsin kiitettävän hyvin. 

Tunti riitti miehillemme vierailuun kirjakaupassa ja sillä välin me naiset kävimme kiertelemässä Stockmannilla.

Lounaan söimme *linkki* Lappi ravintolassa, koska vieraidemme toivomus oli poronkäristys. 

Sunnuntaina kävimme *linkki* Sotamuseossa. Sitten olikin aika suunnistaa appiukkoni kautta lentokentälle. Appiukkoni on myös tavannut tämän miespuolisen vieraamme, vaimo oli hänellekin uusi tuttavuus. Sitten lentokentälle ja kotiin, jossa odotti vain rakas Ossimme. Nyt pari päivää toipumista väsymyksestä, niin olo on aivan toinen.

Uupunut Ossila toivottaa mukavaa sunnuntai iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa. Terveiset Ossilasta!