Potutuslauantai osa 28

Silmät virkeinä vielä illalla yhdeltätoista. Ei ihme, että aamulla nukuttaa, niinkuin emäntääkin. Tosin tänään nousin jo puoli yhdeksän:)

Urputus on nyt sitten ihan personaalia, ei mitään yleismaailmallista. Viime sunnuntai-iltana meillä lakkasi vesi juoksemasta hanasta. Olin menossa suihkuun, aukaisin hanan ja mitään ei tapahtunut. Autsch ja ei voi olla totta! Siinä kuulkaas minulta pääsi kirosana ja kovaäänisesti, jolloin miähenikin kysäisi, että mikäs nyt mättää? Kiroilen melkoisen harvoin. No sitten miäs juoksi tekniseen tilaan ja tuli hetken päästä epätoivoisena takaisin. Vesipumppu ei suostunut käynnistymään. Siinä kuulkaas melkein meiltä molemmilta parahti itku, kun puolitoista vuotta sitten meillä oli oikeasti ongelma vesien kanssa. Silloin vaihdettiin kaikki mahdollinen, kiertovesipumppu, joka maksaa maltaita ja ejektori porakaivoon, joka taas edellyttää niiden letkujen repimistä porakaivosta ylös. Niitä letkuja sitten riittää meidän kaivossa, joka on pitkälti toistasataa metriä syvä. Sitten putkimies vielä jostain mystisestä syystä laittoi sen ejektorin väärin päin sinne yli sadan metrin letkujen päähän ja vettä tuli ainoastaan vajaan vuorokauden. Taas revittiin putket pois kaivosta. Se oli sellainen "souvi", että minä ja miäs muistamme sen koko loppuikämme. Laskukin oli yhteensä sellainen, että päätä alkoi huimata. Kymmenen päivää olimme ilman vettä. Suihkussa kävimme appiukon luona 20 kilometrin päässä ja tiskit kävin tiskaamassa käsin yhden naapurin luona. Vessanhuuhteluveden miäs kantoi tuosta lammesta ämpäreillä ja juomavesi ja ruuanlaittovesi tuotiin kanssa appiukolta. Taisimme me pari pänikkää ostaakin lähdevettä. Ai niin ja kaiken kukkuraksi Ossi puraisi sitä ystävällistä putkimiestä, vai pitäisiköhän hänestä käyttää nimitystä LVI-asentaja? Putkimies on minulle jotenkin läheisempi sana:) 

Onneksi nyt selvisimme sellaisen painekytkimen vaihdolla, joka kyllä varmaankin vaihdettiin silloin puolitoista vuotta sitten. Se kytkin vain oli jotenkin jumittunut. Siihen hommaan tarvittiin sekä sähkömiestä, että putkimiestä. Nyt onneksi vedet juoksevat:) Tämä oli taas niitä tapahtumia, jolloin omakotitaloasuminen ei ollut niin mukavaa. Nyt tiedän kaikki mahdolliset viat, mitä vesijärjestelmään voi tulla ja minulla on sellainen 24 h päivystävä LVI-avun numero puhelimen muistissa. Lisään sen vielä johonkin paikkaan paperille, mistä löydän sen aina.

En ihan usko tähän juttuun. Tosin bitcoinien arvo on ollut ihan käsittämättömässä nousussa, kuten tästäkin jutusta voi lukea. Veikkaan, että tämä juttu on pelkkä uutisankka, mutta olisihan se kiva ostaa vaikka sadalla eurolla joku miljoona-asunto ja ihan rehellisesti. Edit: Ei kyllä se nykykurssilla tekee suunnilleen 5,6 miljoonaa euroa se 7500 bitcoinia. Yksi bitcoin on noin 758 euroa. Outoa, että joku täydellisesti virtuaalinen raha voi olla noin arvokas. Omistaakohan Soros bitcoineja? Tuolla summalla sitä hyvinkin kannattaisi etsiä sitä kovalevyä kaatopaikalta. Autsch.

Mutta näistä potutuksista ja niistä huolimatta kaikille ihanaa viikonlopun jatkoa Ossilasta!

Perjantaiehtoota Ossilasta

Huh, kun oli kiirus päivä. Sulatin pakkasen kauhealla kiireellä. Miähen ampuma peura tuli pussitettuna, Itellan uudella kylmäkuljetuksella. Ison peurapukin lihat olivat yhteensä 28 kiloa. Ilmeisesti pukki oli painanut 73 kiloa mennessään lihanpakkaamoon. Elikkä vajaat 40% on tuollainen "puhdas" liha sitten peuran ruhosta. Jauhelihaakin on noin 60 pientä pakettia. Sanoin jo puhelimessa miähelle, että nyt ei passaa valittaa kertaakaan, että "taasko peuranjauhelihapullia?" Kerran viikkoon on tehtävä jotain jauheliharuokaa, että saa vuodessa syötyä lihat. Kysyin mukavalta kuskilta, että onko hän maistanut koskaan peuraa ja kun vastaus oli ei, niin lykkäsin yhden isokokoisen paistin ja paketin jauhelihaa kokattavaksi. Harmittaa vain, kun sattui kulmapaisti ensimmäisenä käteen ja se nyt ei ole niin mureata. Olisin hyvin voinut antaa sisäpaistin, niin olisi tullut parempi kuva riistasta ensimmäisellä kerralla laitettuna. Nyt voi tulla vähän sitkeää paistia, jos uunissa laittaa. Kulmapaisti on parempi ehkä paloiteltuna ja padassa pitkään haudutettuna.

Huomenna menen äitini kanssa Lohjalle katsomaan Jyrki Anttilan tuottamaa Johann Straussin operettia "Yö Venetsiassa". Odotan suurella mielenkiinnolla kylddyyripläjäystä. Ihanaa, että saan viedä äitinikin nyt tuollaiseen. Näin yksi päivä uutisissa tästä tapahtumasta ja kävi mielessäni sitten eilen, että mahtaisiko sinne saada jotain kautta lippuja. No ilmeisesti onnistuin nappaamaan jotkut peruutuspaikat, koska ovat niin keskellä katsomoa kuin olla ja voi. Produktion Facebook-sivuilla oli ilmoitus 18 marraskuuta, että 15 lippua jäljellä. Täällä, olikohan se nyt nimeltään Laurentinius-sali, onkin kaikenlaista konserttitoimintaa sun muuta. Täytyykin tutustua tarkemmin ja viedä mammaa aina joskus sinne nauttimaan musiikista. Minun on paljon helpompaa ajella Lohjalle, kuin koettaa saada äitiä tänne. Esitys on ylimääräinen esitys kello 12.00. Sopii mainiosti äitini ikäiselle, niin hänen ei tarvitse valvoa puoleen yöhön, mihin se kello väkisinkin kääntyisi, jos veisin hänet esimerkiksi oopperaan.

Yhyy, minulla on niin ikävä kesää, että pakko pistää pari Ossista heinäkuussa napsaistua kuvaa.

Vanhan naapurimme piti tulla tänään Ghanasta Suomeen, mutta tulikin viesti häneltä, että joitain leimoja puuttuu matkustusasiakirjoista. Harmi, hänellä on riittänyt paljon hankaluuksia uusien liiketoimien perustamisessa sun muussa. Viestittelin vain takaisin, että eiköhän me nähdä ennen joulua.. Mies on ihan supisuomalainen hemmo, joka päätti muuttaa Ghanaan käytyään siellä muutaman viikon lomamatkalla. No kerkiää sitten miäskin takaisin reissultaan, ennen kuin naapuri pääsee käymään.

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

Ossin aatoksia osa 28

Tätä meillä harrastetaan sadesäällä. Sateen sattuessa mamma menee kauppaan ja minä herkuttelen luulla.

 Slurps, on tämä nahkaluukin ihan jees

Nyt on alkanut SE aika vuodesta, jolloin hiiri hiirulaiset ovat päättäneet, että ulkona on niille liian kylmä. No se on kyllä hiirulaisille valitettavan kohtalokasta. Neljäntenä päivänä peräkkäin on loukussa ollut hiiri. Minulla alkaa olla vähän ikävä sitä kotikärppää... Ossista kun ei ole mitään hyötyä hiirten metsästykseen. Yöllä, kun nämä hiirulaiset pyrkivät sisälle saunasta, niin Ossi kuorsaa sohvalla yläkerrassa tassut taivasta kohti.

Eilen äitini täytti 77. Olimme Lohjalla vierailulla, siis minä tätini ja äitini nuorin sisko miehineen. Hauskaa oli. Tai siis hauskuudesta vastasi kyllä tällä kertaa tätini, kun hän kertoi juttua, kuinka hänen eräs ystävättärensä oli tavannut avomiehensä noin 50 vuotta sitten. Olivat olleet kolmekymppiset neidit viettämässä iltaa yökerho Espilässä ja tätini oli iskenyt jonkun kadetin ja hänen ystävättärensä avomiehensä. Ystävätär nyt vain ei ole kerinnyt naimisiin viidessäkymmenessä vuodessa:) Ja tämä tätini kadetti taisi jäädä one-night-standiksi. Tädilläni on siis aivan uskomaton huumori ja pää terävä kuin partaveitsi ja kuitenkin täytti juuri 80. Jutut vain ovat sitä luokkaa, että herkemmät voivat punastella:) :)

Kuinkahan monta päivää, viikkoa, kuukautta saamme lukea otsikoita Kevan johtajasta Ailuksesta ja hänen "pöyristyttävistä" luontoiseduistaan? Heh, minusta katoton bemari Suomen ilmastossa osoittaa todella heikkoa harkintakykyä. Sitten jossain lehdessä oli oikein listattu hänen asuntoremontissa käytettyjä tarvikkeita ja jopa mainittu jonkun höyrylieden hinnaksi 2000. Voihan elämän kevät. Ne paremman luokan vehkeet nyt vain sattuvat maksamaan. Tuolla kahdella tontulla ei edes saa sitä minun hirmuisesti himoitsemaa puuhellaa. Sen hinta on melkein kolme tonnia muuraustöineen. Autsch. Mutta enpä minä ole ihan juuri sitä puuliettä saamassakaan. Toiveissa se puuliesi kuitenkin on ja pysyy listalla!

Huomenna tulee miähen ampuma peura. Se on paloiteltu ja vakuumipakattu. Minun tehtäväksi jää latoa se pakastimeen, kun miäs tulee matkoilta vasta lauantaina. Toivottavasti saan kaiken lihan mahtumaan. Veikkaus on noin 30 kiloa lihaa. Riittääpähän taas vuodeksi eteenpäin ja kirkkaasti. Harmi, että Ossi on juurikin allerginen peuralle. Ei pääse auttamaan syömishommissa. Miäskin kerkiää vuoden aikana kyllästymään peuranjauhelihapulliin ja monta kertaa. Terveisii Ossilasta!

Potutuslauantai osa 27

Kun ei erityisesti harmita, niin sitten pitää kaivella ne harmin aiheet. Jos osaavat koirat murjoa ihmisiä, niin käy se valitettavasti myös toisinkin päin:( 

Olen löytänyt paljonkin eri juttuja, joissa isot koirat ja varsinkin jotkut tietyt rodut osaavat olla hankalia, mutta annetaan puolustuspuheen vuoro esimerkiksi dobernannien omistajilta. Minä suhtaudun silti vähän varauksella kyseiseen rotuun. Onhan se ainoa rotu, joka on hyökännyt minun kimppuun, ilman näkyvää syytä. Muutamat koirat ovat purra napsauttaneet, jopa oma Ossi, mutta näissä tapauksissa on ollut omaa tietämättömyyttä ja hölmöyttä mukana. Yksi vanha karjalan karhukoira napsautti minua sormiin, kun noin viisivuotiaana menin ottamaan siltä luuta. Ei ollut äiti vieressä kertomassa, että niin ei saa tehdä.

Ei käy kateeksi Timo Soinia. Tehtäköön nyt vielä kerran selväksi, että en kannata Perussuomalaisten puoluetta, mutta kyllä puolueen johtotehtävissä olevien ihmisten olo voi olla nykypäivinä tukalaa. Puolueella on rasitteenaan Halla-Aho, sitten se kuuluisa saha-alan yrittäjä, jonka nimeä en edes muista ja kaikki nämä muut kamaluuksien laukojat. Toisaalta Suomen kansa saa juuri sellaisen eduskunnan, kuin se on äänestänytkin ja onhan se kansa kunnallisvaaleissakin äänestänyt näitä veitikoita sinne valtuustoihin. Syvä huokaus.

Tuleva naapuri soitti ja pahoitteli tien kuntoa. No se tie onkin järkyttävässä kunnossa, kun isot autot ja koneet ovat sitä ees taas sahanneet. Eilen minulla raapaisi vähän maasturin pohja jo tiehen kiinni, vaikka yritin taiteilla siitä. Miäs onnistuu ajamaan paremmin tietä pitkin kuin minä. Huomenna laitattavat naapurit tietä kuntoon. 

Yksi mielestäni viikon liikuttavampia uutisia oli tämä juttu. Itse olen niin onnellinen. Tytär soitti, olikohan se toissapäivänä ja ilmoitti että poikaystäväkin tulee joulunpyhinä käymään. Oi olen niin iloinen. Tytär viipyy vähän pitempään ja sitten varmaan matkustaa takaisin. Nyyh, on se vain totuttava, että hänestä tulee pariisitar, ainakin toistaiseksi ja tietenkin toivon, että onni ja rakkaus kestävät. Eihän sitä tuossa iässä voi oikein ennustaa. Toisaalta tapasinhan minäkin mieheni alle kaksikymppisenä ja samoja latuja suksitaan vieläkin, yli 30 vuoden jälkeen. No tunnustetaan, että ovat ne sukset tuossa ajassa menneet ristiinkin, mutta eivät sentään ihan lopullisesti:)

Herra Ossi onnellisensa luunsa kanssa. Ai kamala, kuinka se luu haisi pahalle, kun avasin sen tyhjiöpakkauksen. Ossin mielestä se luu taasen tuoksui ihanalle ja se esittikin kaikki tanssitemppunsa samalla kun aukailin sitä tosi tiivistä muovia. No tiivis sen paketin pitääkin olla, kun minun nenään se haisu oli järkyttävä.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta ihanaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!

Potutuslauantai osa 26

Ai kuinka minua taas otti päähän tämä koirauutinen. Suretti kanssa ihan kamalasti. No miten se muffe nyt tuolleen? Pienet lapset ja koirat, huomio ne pienemmätkin, voivat olla vaarallinen yhdistelmä. Minä rakastan monia eläimiä. Mitä isompi se eläin on, sen varovaisemmin ja tietyllä lailla "asiantuntevin" ottein sitä pitää käsitellä. Minullekin, vaikka olen koko ikäni pulannut hevosten kanssa, on sattunut niiden kanssa pari pientä onnettomuutta. Ja hevosissakin on muuten vihaisia yksilöitä. Niistä vihaisista on parasta tehdä meetwurstia, mikäli ne eivät ole ihan huippukilpahevosia. Yhdellä MM-tason kilparatsastajalla oli käytössään supervihainen hevonen. Sillä hevosella oli ratsastettaessakin "kuonokoppa", ettei se puraissut ratsastajaa jalasta. Edit: alkuperäiset, englanninkieliset jutut Guardianista löytyvät täältä ja täältä. Koira oli mastiffityyppinen rescue-koira, joka oli ollut tässä uudessa kodissaan vain muutaman kuukauden. Äiti yritti pelastaa tytärtään pistämällä koiraa keittiöveitsellä. Koira joko kuoli pistoon tai lopetettiin tapahtuman jälkeen. Mastiffit purevat kanssa niskaan, samoin kuin kait metsästyskoiratkin. Kamala tapaus kaikkinensa.

Tämäkin dobermanni-uutinen oli aika puistattava. Olisi kiinnostavaa tietää, mikä koirassa laukaisi tämän hyökkäyksen. Minuakin on kerran purrut dobermanni jalkaan. Onneksi välissä oli nahkainen prätkäpuku ja paksunahkainen "jatsari"-saapas jalassa. Olin 16-vuotias ja saanut ensimmäisen prätkäkorttini. Käänsin prätkääni hiljaisessa vauhdissa silloisen asuintiemme päässä Haagassa ja näin tämän dobberin, joka muuten oli aina vapaana. Siinä sekunnissa se koira roikkuikin kiinni jalassani. Potkaisin koiraa samalla jalalla, jolloin se irroitti otteensa ja isäntäkin oli sillä hetkellä paikalla ja sai kytkettyä koiransa. En tiedä mikä siihenkin koiraan juuri sillä hetkellä meni. Ei tainnut koira tykätä 125-kuutioisen Yamahani soundista.

Lukekaapas tämä juttu! Minua on pitkään ottanut kaaliin nämä älypuhelimet. Itselläni ei ole älypuhelinta, enkä hanki, jos vain voin välttää. Koetan vielä saada samanlaisen perus - Nokia-mallin , jollainen on kestänyt käyttöäni kuusi vuotta. Minun ei tarvitse roikkua netissä ja SOME:ssa junamatkoja, sun muita, mutta se on aika mielenkiintoista tarkkailla ihmisiä, jotka kaivavat nämä älyvapaat laitteet heti kun pääsevät paikalleen istumaan. Kait siellä Facebookissa sitten pitää roikkua lähes 24/7, en tiedä. Yksi vanha työkaveri oli päivittänyt viimeksi FB-statustaan "Ei ole mitään kirjoitettavaa". Autsch. On tytöllänikin omppupuhelin, ollut jo kolme vuotta ainakin, mutta itse en sitä kaipaa. Miähelläkin on älypuhelin, mutta hän kopioi sinne työkalenterinsa, joten se ehkä sallittakoon. Sitten, kun hänellä on matkapäivät kalenterissaan, niin minäkin saan ne aikaisemmin tietooni, kuin edellisenä iltana. Miäs muuten matkustelee paljon. Olin jo katsonut loppuvuoden matkapäivät valmiiksi, kun olin silmäsairaalassa tarkastuksessa. Tuota minun vasenta silmääni koetetaan vielä kerran korjata sen kiertokarsastuksen osalta. Leikkaus menikin sitten tammikuulle ja minun oli vielä soitettava miähelle, kun muistin, että Las Vegasin messut ovat noina aikoina. No kävikin niin hyvin, että kun leikkaus on maanantaina 20 päivä 7.30, niin miäs tulee kotiin lauantaina. Loistavaa ajoitusta, eikö vain?

Tunnistatteko itseänne minään noista älypuhelimien käyttäjinä. Toivottavasti kukaan ei ole noin addiktoitunut. Älkää ainakaan tunnustako:) Tyttärelleni olen pari kertaa karjaissut, kun puhelin on ilmaantunut taskusta ruokailun päätteeksi. On se puhelin vielä mennyt taskuun takaisin. Mutta täytyy tunnustaa, että kyllä se puhelin helposti näppeihin liimaantuu.

Miäs tuli eilen matkoilta ja lupasi tänään tehdä ruoan ja auttaa siivoamisessa. Mikähän siihen on mennyt:)? Ei sen puoleen, kyllä hän tekee molempia asioita aina joskus muutenkin. Jos nyt vielä lisään yhdenkin oikein hyvän asian, niin eihän tätä voi potutuslauantaina julkaistakaan.

Taidekuva, olkaa hyvä. On se taidekuva, jos minä niin kerran sanon. Siinä on Ossi, hieman tärähtäneenä:)

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, oikein mukavaa viikonlopun jatkoa Ossilasta. Kaikille isille onnelista huomista isäinpäivää!

Jo on aikoihin eletty:)

Minä ilmoitin Ossille, että harkitse nyt sitten päiväkävelysi pituus. Miäs lähti Saksaan aamulla, minullle siis aamuyöstä ja tulee perjantaina. No Ossi-boy harkitsi. Emme päässeet talolta kuin noin kaksisataa metriä, niin herra kääntyi ympäri ja väänsi mäyräkoiran mittaiset "outputit" ja alkoi jolkotella häntäänsä heilutellen kotia kohti. No mäyräkoira tietää, mitä mäyräkoira tahtoo ja siihen tahtoon on joskus tyytyminen. Ei sen puoleen, tuolla on synkkä ilma ja tuulee ja pisaroi. Nyt ei todellakaan ole paras mahdollinen lenkkisää.

Voi ei Suomen verottajaa. Eikö sillä todellakaan ole parempaa tekemistä? Minä voisin vanhana kirjanpitäjänä ja talouspäällikkönä kertoa kaikki ne metkut, joilla kansainväliset isot firmat vievät rahat pois täältä Suomesta ja ihan laillisin keinoin. Suomen verottajalla olisi tosi paljon työtä, jos se haluaisi muuttaa kansainvälisiä verotuslainsäädännön pykäliä hitusen siihen suuntaan, että edes osa niistä veroeuroista jäisi tänne. En voi kuin päätäni pyöritellä.

Sata vuotta vankeutta jokaiselle kiinnijääneelle!! Tarvitseekohan tuo sen enempää kommenttia?

Tämä oli valloittava chihu-juttu. Noilla koirilla on ihan yhtä hyvä nenä kuin muillakin ja noin pieninä ne voivat varmastikin mennä sellaiseen paikkaan, mihin isompaa koiraa ei uskalla laittaa. Esimerkiksi joku rauniohan voi sortua ison koiran painosta ja liikkeistä. Tulin kertakaikkisen hyvälle tuulelle.

Tuollaiset sukat sain valmiiksi eilen. Langatkin tuli pääteltyä. Ovat taas mallia "Kerttu". Pitsikuvio näkyy varmaan paremmin, kun sukat ovat jalassa. Nimesin sukat "ruska-sukiksi".

Ossilasta ei sen kummempia. Terveisiä kaikille!

Potutuslauantai osa 25

Hyvää Pyhäinmiestenpäivää, Halloween meni jo. Tai oikeastaan Pyhäinpäivä taitaa olla se oikea nimi nykyisin.

Väsyttää ja Ossikin ilmoittaa olemassaolostaan järkyttävällä haukkumisella tuolla alakerrassa. Tosin se haukkuu tuolta reilun sadan metrin päästä kuuluvaa isojen koneiden metelöintiä. Argggh. Naapuriemme tontilla on nyt elämöity lähes koko kesä. Ensin pellot salaojitettiin, nyt siellä tehdään jotain maanrakennustyötä, mutta isot koneet siellä häärivät ja metelöivät aamusta iltaan ja osin vielä myöhään yöhönkin. Talon perustukset pitäisi vissiin valaa kohta. Se talo on arkkitehdin piirtämä ja toteutetaan suurelementteinä. Ihan kauniin näköinen talo. Toistaiseksi ei ole ollut mitään urputtamista tulevien naapureidemme kanssa. Vaikuttavat oikein mukavilta. Paitsi, että heillä oli varsin järkyttävä nimiehdotus tälle peltotielle. Tämä ei ole mikään laakso eikä täällä ole kauheasti muita, kuin niittyperhosia. No tunnustan, että torppasin tiennimen heti ja ehdotin, että istumme joku ilta alas ja mietimme yhdessä sitä tiennimeä. Tien nimenhän pitää hyväksyä jokaisen sen tien varrella asuvan ja minä kerroin rouvalle, että tuohon ehdotettuun tien nimeen te ette saa minun allekirjoitustani. Tosin niin ystävälliseen sävyyn, kuin vain pystyin.

Kirkkonummen tiennimeämisohjeet lähtevät siitä, että nimen pohjana olisi esimerkiksi jokin läheinen paikka. Ärsyttävää, että kaikki nämä kalliot, lammet sun muut ovat ruotsinkielisiä, joten niistä tulee taivutettuina hassuja, kun paikannimiä ei käännetä. Voitteko kuvitella kamalampaa osoitetta kuin Hummelrödslangintie? Juu tuollainen löytyy Kirkkonummelta. Anteeksi nyt vaan kaikki sillä tiellä asuvat. Tavaile nyt sitten osoitetta puhelimessa:). Sitten, kun printtasin aihepiirettäin tiennimiä, niin kävi selväksi kuinka monta aihepiiriä on varattu. Esimerkiksi lintu- ja eläinlajit on varattu kaavoitukseen eikä niitä saa käyttää haja-asutusalueilla. No en kyllä ajatellutkaan mitään Ruisrääkäntietä, vaikka tuolla pelloilla on joskus kuulunut kesäisin ruisrääkän narinaa ja kerran olen jopa onnistunut bongaamaan linnun. Tosin tunnistin sen vasta jälkeenpäin lintukirjasta. Oli hauskannäköinen vekkuli:)

Voi itkut. Jälleen kerran kuoli joku pikkukoira isomman koiran hyökkäykseen. Siis olen niin vihainen näille isojen koirien omistajille, jotka joskus tuntuvat pitävän koiriaan irti ihan machoilumielessä. Vanhan rouvan vanha seuralainen heitti henkensä taas ihan turhaan.

Tämä oli varsin epämiellyttävä uutinen. Taidanpa pitää pusuttelevan Ossin entistäkin kauempana. Onneksi Ossi ei ole varsinainen "pusu-koira", mutta kyllä se joskus yllättää toiminnallaan.

Mitä pidätte listasta? Tunnustan, että vanhempiani en aina kuunnellut, joskus tosin, mutta luonteeltani olen ollut aika itsenäinen aina. Ja varmaan olisi ollut syytä kuunnella enemmänkin. Mene ja tiedä. Parikymppisen olisi aihetta tutkiskella itseään - ainakin joskus ja miettiä sitä elämän suuntaa. Nyt kun on viisikymppinen, niin ainakaan valintoja ei ole syytä katua:)

Syödäkö, vai eikö syödä. Kas siinäpä pulma.

Näihin potutuksiin ja niistä huolimatta, mukavaa viikonvaihteen jatkoa Ossilasta!