Jumitusta

Meillä on satanut pikkuisen lunta ja tämän päivän lämpö sulatti sataneen lumen ja sen alla olevan jään sellaiseksi mukavaksi sohjoksi että minäkin pääsin kävelemään. Ihana tunne, kun en ole Ossin kanssa varmaankaan kohta kahteen viikkoon tehnyt pieniä päivälenkkejämme. Tässä näkyy Ossin jumitusasento:) Lämpimällä säällä se voisi istua tuntikausia tutkailemassa ympäristöä.

Kotiin päin kävely ei jaksa innostaa.

Eilen olin hyvän ystävättäreni kanssa Design-museossa. Museossa on Marimekon eri vuosikymmenistä koottu näyttely. Jos Marimekko kiinnostaa ja satutte olemaan Helsingissä niin oiva tilaisuus käydä katselemassa Marimekon eri vuosikymmeniä. Edellisen kerran olen käynyt Design-museossa muistaakseni silloin kun siellä oli Gianni Versacen tuotantoa. Olisikohan tuosta kymmenisen vuotta? Onhan museossa sitten myös pysyvä peruskokoelma. Näin oman kauhistukseni: pallotuolin mutta myös monta ihanaa esinettä. Anteeksi nyt Aarnio ja kaikki pallotuolien ystävät.

Voi kun tuo lumi nyt sulaisi. Ajattelin jo oikeasti potkukelkan hankkimista.

Sohvaperuna

Ossi on hyväksynyt sen tosiasian, että me teemme yhteisiä päivälenkkejä ehkä noin kuukauden kuluttua. Tiemme, joka on ainoa poispääsy taloltamme, on niin liukas että minulla ei ole sinne valitettavasti mitään asiaa muuta kuin autolla. Odottelen siis että jää sulaa ja toivottavasti se tapahtuu pian. Ossi kuitenkin suhtautuu kohtaloonsa yllättävän tyynesti. Lenkille se pääsee mieheni kanssa illalla ja sitä ennen kiertelemme muutamaan otteeseen autotallia.

Matto on valmis ja siitä tuli omasta mielestäni oikein kaunis. Siinä kulkee kolmea vihreää ja sitä roosan-punaista josta en ota lähempää kuvaa kun kännykkäkamerani vääristää sen värin niin perusteellisesti. Matto on kymmenen sentin hapsuineen 3,4 metriä ja sopii siihen tilaan kuin nenä päähän. Keskikohdassa on roosa leveä raita ja toinen puoli kudottu peilikuvaksi.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille ja toivokaa että lumet sulavat täältä Porkkalan niemeltä pikaisesti. Ossikin haluaisi päästä päivälenkeilleen:) Marja-Leena ja Ossi

Hiljaiseloa

Ossi ja minä vietämme muutaman viikon varmastikin hiljaiseloa. Aloitin kutomaan kangaspuilla keittiöömme mattoa ja siinä onkin suururakka. Aina muutaman sentin kutomisen jälkeen totean virheen jonka jälkeen puretaan, kudotaan ja taas mahdollisesti puretaan. Tuo porsaan punainen pinkki on muuten todellisuudessa vaaleanharmaan roosaa. Ei todellakaan tuollaista pinkin sävyistä:( Kun saan suururakkani valmiiksi päivittelen elostamme vähän enemmän. Kevät taitaa kyllä olla ainakin huhtikuussa ennenkuin reilut kolme metriä tuota mattoa on valmiina. Mallin nimi on joku "Haltijavuoren ruusukasmatto" mutta käytän eri värejä ja joudun mallinkin muokkaamaan kun alkuperäisessä mallissa on noin 1,8 metriä ja minun keittiö tarvitsee reilun kolmen metrin pätkän. Ossi sentään pääsee lenkille mutta voi olla, että minun hermot ovat menneet tuon maton kutomisen jälkeen. Haukkasin ehkä liian vaikean palan mutta sisu ei anna periksi.

Vastavaloon

Vastavaloon ei todellakaan saisi kuvata. Aloittelevan valokuvaajan sääntö numero 1. No tästä ei ehkä mitenkään muuten kävisi ilmi että kyseessä on pieni lasimaalaus. Tämä mukava lasimaalaus tervehtii meitä aina mennessämme ulos ja tullessamme sisään. Lasimaalaus on tuulikaappimme ovessa. Vastavalossa näkyy myös mukavasti se tosiasia, että lasioven ikkuna olisi syytä pestä.

Tämän pienen käsinmaalatun lautasen olen ostanut eurolla yhdestä liikkeestä Helsingin keskustasta. Kauppa myi lähes kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä ja voi olla että myy edelleenkin. Tuotteliaalta maalarilta oli muitakin aiheita mutta vain mäyris kiinnosti minua:) Muista lautasista en olisi ollut valmis maksamaan sitä pyydettyä hintaa. Käytän tätä teepussien alusena silloin kun keitän ystävilleni teetä. Tosin lautaselle mahtuu vain kaksi käytettyä teepussia. Suurin osa ystävistäni juo kyllä kahvia. Yksi ystävättäreni tosin väittää ettei ikinä ole edes maistanut kahvia.

Tämä mäyrisesine liikuttaa sydäntäni eniten. Lautasen on maalannut tyttöni 10-vuotiaana. Lautanen on ihan polttolasitettu mutta emme ole raatsineet käyttää sitä. Lautanen syntyi kun ratsastusseuramme järjesti lapsille tälläisen porsliininmaalauspäivän.

Tämä virkattu mäyräkoira on ostettu pari vuotta sitten Amsterdamista. Se päätyi melkein heti matkamme jälkeen Ossin suuhun. Onneksi tuo hömppä koira tuli ylpeänä esittelemään sitä minulle ennen kuin se alkoi sitä repiä. Pelastin virkatun mäyriksen sen nykyiselle omalle paikalle yhden kaapin päälle mistä se meitä vahtii.

Tässä on huopa-Ossi. Mikään muu mäyristavara ei ole nimetty Ossin mukaan. Tämä on. Siis huopa-Ossi on niin uskomattoman hieno. Kehuni eivät johdu mallista vaan siitä että joku ihminen osaa tehdä käsillään jotain noin hienoa. Huopa-Ossi on huovutettu ja näitä mäyräkoiria saa ostaa vallattomat villat.com sivustolta. Keittiön tuoli on hieman kulunut mutta on sillä ikääkin jo noin 80 vuotta joten vähän saa elämän kolhuja ollakin. Huopa-Ossi on niin ihastuttava, että suojellakseni sitä oikealta Ossilta se on päätynyt ainakin väliaikaisesti ihan vitriiniin.

Tässä huopa-Ossi ulkona. Näin vähän lunta meillä on autokatoksen ylimmällä portaalla:)

Allaolevan naulakon ostin eilen Antiikki- ja keräilymessuilta. Antiikkia se naulakko ei ole todellakaan - lähinnä kirpputorikamaa mutta se on hauska. Naulakko on keraaminen. Nyt sillekin pitäisi löytää jostain paikka ennen kuin onnistun tiputtamaan sen lattialle. Tässä minun omistamani mäyräkoiraesineet. Ehkä lisää tulee vielä joskus. Mieheni on ehdottomasti kieltänyt elävän mäyräkoiran hankinnan. Se on sitten valinnan paikka joskus: mies tai mäyräkoira.

Kirjahyllyn salaisuus

Tässä muutama päivä sitten hakiessani erästä kirjaa, löysin kirjahyllystämme tälläisen Donna Twichell Robertsin kirjoittaman Koiran keittokirjan. Se on jostain syystä ollut piiloutuneena kirjahyllyssämme vuosia enkä edes muista, koska olen kirjan hankkinut. No se on varma että kirja on tullut meille Ossin hankkimisen jälkeen:) Meillä on noin 3500 kirjaa ja kirjahyllyjä neljässä huoneessa. Vaikka kirjat on järjestetty aiheiden, maiden ja kirjailijoiden mukaan niin silti joskus tulee yllätyksiä, kuten tämä. No täytyy joskus kokeilla jotain kirjan 50 "hyvästä ja terveellisestä ruokaohjeesta" ja jakaa se teidän kanssanne. Nopealla silmäyksellä annokset olivat valtavia. Yleensä valmiin muhennosannoksen koko oli 7,5 litraa. Hmm. Luulen, että vaatii hiukan muokkausta tuo annoksen koko. Varsinkin jos se itse kokattu ei kelpaakaan Ossille:) Kirjassa on kahdeksan lukua. Ravitsevaa ruokaa koiralle, muhennokset ja padat, kastikkeet, pikkupurtavat, makeat herkut, juhlaruuat, etniset erikoisuudet ja erityisruokavaliot. Sellaiset kuivattavat koirankeksit joita paistettiin uunissa useampi tunti olivat mielenkiintoisia. Niitä voisi vaikkapa kokeilla tässä jonain päivänä. Piparimuottejahan sentään meiltä löytyy vaikka muuten en ole mikään hyvä leipoja. En ole muuten älynnytkään että "kastike kruunaa koiran aterian". Kyllä koiramme on kärsinyt vuosikaudet.

Arvatkaapa mitä tuo koira vahtii?

No tätä uutta lelua jossa ei onneksi ole juurikaan täytettä. Mitä nyt vähän päässä. Harvinaisen käytännöllinen lelu kun siinä ei ole paljoakaan rikottavaa:) Ei nappisilmiä ja täytettä tosiaan vain päässä. Säkkikangasta ja jalat köyttä. No pää on kyllä lähes tuhottu jo tätä kirjoittaessani. Kun näppäsin kännykälläni tästä otuksesta kuvaa Ossi pysytteli lattialla vain kun pidin sitä jalkojeni välissä..Oli siis toimittava nopeaan.

Se on sitten maaliskuu ja kesää kohti mennään!!!