Ossin aatoksia osa 15

Hyvää Kalevalanpäivää alias Suomalaisen kulttuurin päivää. Muistakaahan vaikkapa lukea blogeja!


Tässä Ossin sohvarytmi:

Juuri heräämässä 12.20

Päiväunet 15.00

Umpiunessa 23.20

Umpiunessa salamavaloon asti. Onko tämä mäyrispainajainen?

Nyt on siis yö. Saisinko nukkua, kun vaihdoin paikkaakin?

Unessa tänään 12.14

Aika tarkkaan tähän rytmiin pyörii Ossin unirytmi. Siis se noin 75% prosenttia vuorokaudesta, jonka Ossi käyttää nukkumiseen, kuten niin moni muukin koira. Loppu koostuu sitten ulkoilusta, syömisestä, leikkimisestä ja muusta hauskanpidosta.

Eilen, kun olimme menossa iltapäiväkävelylle, niin kuinka sattuikaan. Kesämökkinaapurimme vieraspaikalle oli juuri pysäköinyt tuntematon auto. Ossihan haukkui vieraan nuorenparin, josta mies tosin tervehti, mutta ei kysynyt lupaa auton parkkeeraamiseen. Luvan kysymisen sijaan hän sanoi "Me jätämme auton tuohon, menemme hieman katsomaan tonttipaikkaa". Jaa, vai niin. Jotenkin olisi kuulostanut niin älyttömän paljon kohteliaammalta, jos mies olisi kysynyt luvan siihen auton pysäköimiseen. Onkohan minusta tulossa vanha, kiukkuinen akka? Viimeksi, kun siihen samalle paikalle pysäköi kolme teekkarimetsästäjää reilu viikko sitten, he kävivät todella kauniisti kysymässä oikein sisältä luvan auton pysäköimiseen.

Periaatteessahan minulla ei ole lupaa antaa kenenkään vieraan siihen parkkeerata. Olemme tosin sen verran tuttuja yhteiselossamme kesämökkinaapureittemme kanssa, että tiedän, milloin voin luvan antaa. Jos siihen tulee joku sunnuntaihiihtäjä, niin ilmoitan kyllä tylysti, että siihen et pysäköi. Ossilasta hyvää viikonloppua näin jo torstaina!

Haasteita, osa 2

No nyt pläjähti haaste Nelliltä ja Fannilta. Koska hetki ylimääräistä aikaa, niin kiitän haasteesta Nelli ja Fanni ja vastaan, kun tuli uudet kysymykset. Sanon kuitenkin heti, että en laita tätä eteenpäin.Ensimmäiseen haasteeseen vastasin pari viikkoa sitten. Ihan kaikki, jotka haluavat vastata saavat poimia haasteen:)

1. Onko nykyinen koirasi ensimmäisesi?

   Minulla ja veljelläni oli nuorena saksanpaimenkoira nimeltään Toma.
   Miehellänikin on ollut labbis. Ossi on meidän eka yhteinen koira.

2. Onko koirallasi, tai onko ollut jotakin sairauksia?
    
    Ossilla on ollut kerran lievä "mäyräoirahalvaus" eli selkärangan välilevyn    paikaltaan poisluiskahtaminen. Minulla oli sama vaiva viime joulukuussa ja     se tekee kuulkaas aivan käsittämättömän kipeää. Ilmankos Ossi oli silloin apaattinen vaikka sai särkylääkettä.


3. Mikä on koirasi lempileikki/touhu?

   Ossi tykkää taisteluleikeistä. Eli kiskoa esimerkiksi vahvaa köyttä.


4. Mitä ruokaa koirasi syö?

    Pääasiassa Royal Caninin Hypoallergic nimistä ruokaa. Sitten kanaa ja   kalaa, vähän jauhelihaa. Ossi rakastaa juustoja.


5. Kuinka paljon ulkoilette päivittäin?

    Minä pari lyhykäisempää lenkkiä ja mies pidemmän lenkin. Yhteensä   talvella sellainen 5 km päivässä. Edit: tuo 5 km edellyttää hirmuisen hyvää ilmaa. Kovalla pakkasella lenkit voivat typistyä pariin sataan metriin:) Kesällä minäkin kävelen enemmän.


6. Missä ja miten koirasi nukkuu yönsä?


   Sohvalla tai "omassa" eli vierashuoneen sangyssä.

7. Onko koirallasi muita koirakavereita?

    Ei juurikaan. Kaikki narttukoirat ovat Ossin kavereita:)


8. Harrastatteko jotain yhdessä?

    Toistemme hellittelyä. Ei muuta. Ossista piti tulla metsästyskoira.

9. Onko koirasi aamuvirkku vai -torkku?

   Ossi nukkuu ihan käsittämättömän myöhään, kuten minäkin. Viikonloppuisin  Ossi on kyllä kahdeksalta vaatimassa miestä aamulenkille. Se on outoa,  mistä Ossi aina erottaa viikonlopun.


10. Onko sinulla ollut koirasi hankinnan jälkeen pentukuumetta? Miten olet     sen taltuttanut?

    Minä olisin halunnut ottaa Ossille kaverin, mies ei, joten aviorauhan   säilyttämiseksi meillä on vain Ossi.

11. Kamalin asia, mitä koirasi on tehnyt?

     Ossi ei ole tehnyt oikeastaan mitään kamalaa. Tai no joo, hyökkäsi    putkimiehen kimppuun viime keväänä, mutta siitä selvittiin aika pienin vaurioin. Sitten Ossi on tuhonnut yhdet minun järkyttävän kalliit lukulasit, joten nykyään ostan vain kympin "Prisma"-laseja.

Lokoisaa loppuviikonloppua kaikki blogikaverit!

Hiihtolomaviikkoa!

Menehän nainen nyt oikeasti vaikka hiihtämään ja anna minun olla rauhassa. Hmm,,, Ossi ei ole parhaimmillaan aamupäivästä. Ainoa meidän perheen oikeasti aamuvirkku on mieheni. Hän nousee viikonloppuisinkin aina aikaisin, tai ainakin minun näkövinkkelistäni aikaisin.

Tämä se on päivän paras hetki. Päästään me miähet keskenämme. Ossi ei pysy sekunnin murto-osaa paikallaan, kun on iltalenkin aika miähen kanssa.

Minä olen ihan onneton. Onneksi sitä ei kestä kauaa ja kohta jaksan olla jo iloinenkin tytön kahden kuukauden Pariisin kielikoulusta. Tai olenhan minä koko ajan iloinen, mutta samalla surullinen. Ihan mahdoton selittää. En ole eläissäni ollut tytöstä erossa kahta kuukautta. Tai heh, mikäs tyttö tuo enää on, ihan kohta 20-vuotias nuori nainen. Perjantaina on kuitenkin tytön lähtö.

Viikon röhönaurut sain kun näin millä hakusanalla Ossin ja minun blogiini oli eksytty. Haku oli: h_e_r_kkupeppu p_i_parit. Kuulkaas minulle tuli nyt ihan muita kuin kakkuja ja leivontaohjeita mieleen ensimmäiseksi tuosta yhdistelmästä. Siitäs saitte, ähäkutti. Täältä ei löydy kuin yksi ihana mäyräkoira ja sen keski-ikäinen, ei enää timmi emäntä:)

Saukkoja, meilläkö?

Meillä kävi lauantaina koputtelemassa oveen teekkarimetsästäjiä. Kyselivät, että saavatko jättää pihalle auton, kun he ovat menossa tekemään riistakolmiolaskentaa. Sanoivat sitten vielä miehelle terveisiä, kun hän on kova metsästäjä. Nämä samat nuoret miehet kävivät viime elokuussa täyttämässä vesipullonsa meillä ja rupattelivat silloin pienen tovin miehen kanssa. Tai siis ovathan he ainakin kolmekymppisiä, mutta minun silmissäni jo nuoren näköisiä:)

Riistakolmiolaskennassa kävellään tietyn kokoinen kolmio ja lasketaan kaikki havaitut eläimet ja jäljet. Tämän perusteella tehdään sitten riistaeläinkannasta arvio. Yksi Suomen 1600:sta riistakolmiosta sijoittuu hyvin lähelle taloamme ja ilmeisesti Kirkkonummen riistanhoitoyhdistys on kääntynyt näiden teekkarimetsästäjien puoleen saadakseen apua laskennassa. Lisätietoa: Riistakolmiolaskenta 

Kun nämä miehet olivat tehtävänsä tehneet ja kolmion kävelleet, 12 km lumisessa metsässä, tulivat he vielä ilmoittautumaan ja yksi tyrkkäsi korttinsa ja terveisiä miehelle. Minä tietysti uteliaana kyselin, että mitä olivat nähneet. Hyvin vähän kauriin jälkiä. Voi meidän pihakauriit ovat sitten tainneet joutua patoihin, peuran jälkiä ja hirven jälkiä. Ei ilveksiä, saukko mennyt ojanpohjaa pitkin. Vau, saukko. En meinannut uskoa korviani, mutta pitäähän näiden jälkilaskijoiden eläinten jäljet tuntea.

Kun mies tuli iltapäivällä viikon reissusta yhden kaverinsa kanssa, niin kerroin terveiset ja sanoin, että täälläpäin asustelee sitten riistalaskijoiden mukaan saukko. Mies kävi vielä kaverinsa kanssa katsastamassa jäljet ja molemmat olivat myös sitä mieltä, että ojanpohjaa on hipsinyt saukko. Niin se oja on tietenkin jäässä tällä hetkellä. Voi vitsit, nyt on kuulkaas kamera mukana joka  Ossin lenkillä. Kyllä olisi hienoa nähdä saukko. Tässä yksi vähän saukon värinen kaveri:)

Se vetäisee mäyräkoiran naaman vakavaksi, kun joka askeleella voi upottaa eikä etukäteen tiedä. Oikein mukavaa alkanutta viikkoa.

Ossin aatoksia osa 14

Tuollainen hauska leijonanharja Ossille kasvaa talveksi.

Ai että, kun on makoisaa kieriä. Tämä se on mäyriksen oloa se. Lunta ja silti plussalla:) 

Tehtävä suoritettu.

Nyt sitten pienet nokoset. Tunnustamme, että Ossin sänkyä ei pedata, koska muuten Ossi tekee sen itse ja silloin peitot ja tyynyt saavat kyytiä. Kun siihen sänkyyn ei kosketa niin Ossikin antaa sen olla rauhassa (yleensä).

Eilen olimme vanhojen työkavereideni kanssa Strindbergillä, kuten perinne vaatii. Ensimmäistä kertaa saimme kuitenkin aikaiseksi kokoontumisen ystävänpäivänä. Tytärkin, kun sattui olemaan kaupungissa tuli syömään ja sitten hävisi kavereidensa kanssa kaupungin humuun.

Tänään kun ajelin tyttöä hakemaan bussipysäkiltä, kuuntelin taas tarkalla korvalla erästä radiohaastattelua. Se liittyi tähän surullistakin surullisempaan maneesin romahtamiseen. Toivon pikkutytön vanhemmille ja kaikille läheisille voimaa kestää elinikäinen suru. No joka tapauksessa korvaani särähti, kun haastattelussa sanottiin, että kunnilla ei ole tarpeeksi asiantuntemusta tutkia ja varmennuttaa rakentajien tekemiä erikoisvalmisteisten rakennusten lujuuslaskelmia. Voi elämän kevät. Hetken mietin, että mitä ihmettä varten ne kunnan rakennusvalvontaviranomaiset sitten oikein ovat? Nyt jostain joka kuntaan ja nopeasti henkilö, joka tutkii kaikki tulevien erityisten rakennusten lujuuslaskelmat. Voihan rakennuttajillekin sattua laskentavirheitä, tai jotkut varmuuskertoimet alimitoitetaan. Niiden maneesien, urheiluhallien, sun muiden pitää kestää, olivatpa ne olosuhteet melkein mitkä vain. Lisätään nyt tähän sitten vielä, että kyllä kiinteistöjen omistajilla tulee olla tietysti se vastuu, että niitä lumia tyrkitään sieltä katolta pois ennenkuin mitään sattuu. Kamalaa, kun olen niin vihainen taas, enkä mitään voi asialle tehdä.

No yksi asia Ossilassa ilahduttaa. Appiukon silmäleikkaus meni hienosti ja kaksi tuntia leikkauksen jälkeen oli tehty ensimmäinen näkötesti. Lääkäri oli sanonut, että kyllä tuolla näöllä vielä ajokortin saa. 

Huomasin tuossa, että blogini täytti kaksi vuotta. Jee. Maailmaa en ole saanut varmaan yhtään parannettua, mutta tuskin se on kauheasti huonontunutkaan. Sitten olen täältä blogistaniasta löytänyt paljon aivan ihania ihmisiä. Kiitos teille kaikille, ihan vain siitä, että olette olemassa.

Sitten kuulkaas lisätään koirien "vaarallisten ruoka-aineiden" listalle mango. Ai mitenkä niin. Uusien naapureidemme musta labradorinnoutaja (kiva, se on naaras) rakastaa mangoja. Tiedättekös, mitä tämä onneton oli tehnyt? Se meni ja hotkaisi kokonaisen mangon, siemenineen päivineen. Ja se mangon siemenhän on järkyttävän iso. No kaikki muu suli, mutta se pahuksen siemen juuttui jonnekin suolenmutkaan ja koira joutui leikattavaksi. No tytsy selvisi ja alkaa olla leikkauksesta toipunut. Älkäämme siis opettako koiriamme rakastamaan mangoja, etteivät ne mene ja hotki niitä selkämme takana. Ossilasta terveisiä ja oikein mukavaa viikonloppua kaikille.

Ossin aatoksia osa 13

Hmm. Mahdoinkohan kuulla oikein?

Joo. Kyllä kuulin. Lenkille pääsisi

Täällä lumipuuron keskellähän tämä nyt on kaikkea muuta kuin hauskaa..

Lopputulos: yksi kaatuminen. Emäntä itse pyllähti nurin, kaikista liukuesteistä huolimatta. Olkaa siis varovaisia liikenteessä. Autoliikenteessäkin on sattunut taas, jos jonkinlaista pientä kolaria tämän päivän aikana. Tuosta hämärästä valokuvasta ei oikein näe, että ajoura on melkein mäyräkoiran korkuinen. Huomenna olisi toivoa saada iso traktori vetelemään lingolla tie. Maasturilla siitä juuri ja juuri vielä menee.

Alamme tulla vissiin oikeasti vähän mukavuudenhaluisiksi miehen kanssa. Mies ei viitsi mennä edes pikkutraktorilla tekemään lumitöitä ja kymmenen vuotta sitten kumpi vain meistä teki lumityöt itsestään vetävällä lingolla. Ei tuo tuntunut kummoiseltakaan hommalta. Tulipahan käveltyä semmoinen 2,5 kilometria, kun tie piti ajaa 4 kertaa jos oli tullut saman verran lunta, kuin mitä tänään.

Päivän huono uutinen oli se, että silmälääkäri ei enää uusinut appiukon ajokorttia. Kaihileikkaus on yksityisessä silmäsairaalassa ensi keskiviikkona ja me kaikki panemme nyt toivon siihen, että näköä saataisiin vielä sen verran takaisin, että ajokortti pelastuisi. Onhan appiukko jo 80-vuotias, mutta pää pelaa eikä hän varmana lähde ajamaan vastaantulevien kaistaa. Jos leikkaus ei pelasta näköä, niin sitten pitää appiukkoni alkaa käyttää taksia mennessään vaimoaan katsomaan. Anoppinihan on ollut jo toista vuotta laitoshoidossa. No ikää se tulee meille itsekullekin ja ihan koko ajan. Minullahan on terävä näkökyky, mutta näen nykyään kaksiulotteisesti. Siksi ihan vapaaehtoisesti rajoitan omaa ajoani pimeän aikaan mahdollisimman paljon, enkä suurin surminkaan lähde Helsinkiin autolla. Onneksi tuosta lähimmältä juna-asemalta, heh 13 kilometrin päästä, ei ole kuin puolen tunnin matka junalla Helsinkiin. Semmoisia tällä erää. Kaikille mukavaa viikonloppua!

Haasteita, haasteita

Säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Jokaisen haastetun pitää siis kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Myös haastajan 11 kysymykseen pitää myös vastata.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.
4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Pitää kertoa, että heidät on haastettu. 

6. Ei takaisin haastamista. 

Noh, nih. Haaste tuli Doorikselta. Tarvitseehan haasteisiin vastata. Ok 11 asiaa tulee nyt Ossista. Keksisinköhän minä jotain, mikä ei olisi tullut jo tässä parin vuoden aikana ilmi.

1. Ossi on meidän perheen lempilapsi.

2. Ossi ei pidä miehistä eikä urospuolisista koirista.

3. Ossi nukkuu ison osan ajasta (ainakin päivisin) selällään.

4. Ossilla ei ole lempileluja, kun se tuhoaa kaikki.

5. Ossi ei kerjää pöydästä. Sen sijaan kun illalla mieheni avaa jääkaapin                 

    oven, herra on paikalla kuin salama.

6. Ossi pitää Fishermans´Friends salmiakkipastilleista

7. Ossi ei barffaa. Se olisi varmaan hyväksi, mutta en ole löytänyt raakaa    

    vihannesta, josta Ossi välittäisi. Tai no joo viinirypäleet, granaatinomenan 

    siemenet.

8. Ossi on todella huomionhaluinen, silloin, kun ei nuku:)

9. Ossi inhoaa vaatettamista. Siksi lenkkien pituus säädellään pakkasen 

    mukaan. Ossi on jotenkin oppinut sietämään minun kutomaa villistä.

10.Olen tehnyt sellaisen hassun päätelmän, että Ossi on kuuhullu. Ai miksikö?

    Täysikuu saa aikaan raivoisan haukun, siis silloin kun Ossi näkee kuun.

11.Ossi vaihtaa ainakin yhden kerran yössä nukkumapaikkaansa.

1. Flexi vai nahkatalutin? Miksi?    

Flexi. Sillä Ossi saavuttaa pienen "vapaudentunteen".

2. Onko koiraasi koskaan luultu jonkun muun rotuiseksi (, kuin mikä se oikeasti on)? 

No ei ainakaan toistaiseksi.

3. Lemppari eläinkauppanne (perustelut!)? 

Kirkkonummen Musti ja Mirri. Iso. Sieltä saa kaiken koiralle ja vuokralle sellaisen tosi kätevän huonekalu/mattopesurin.

4. Kuvaile Elämäsi Koira (tai muu eläin) viidellä sanalla. 

Ossi on minun elämäni koira. Itsepäinen, omaperäinen, huumorintajuinen, älykäs, rakastava. Elämäni hevonen jäi aikoinaan Unkariin. Miten kuvailisi hevosta, joka sai selkäänsä ensimmäistä kertaa satulan ja kantoi minua kauniisti neljä päivää. Hevonen oli yhden ratsuttajan hevonen. Unkarissahan ratsastavat miehet ja perinteisesti ilman satulaa. Hevonen oli ollut aika hurja ja tämä ratsuttaja tarjosi minulle oluen matkan päätteeksi. Syystäkin.

5. Jos sinun pitäisi aloittaa koirasi kanssa nyt jokin uusi harrastus, niin mikä se olisi? 

Ehkä joku hauska jäljestys, sienien jäljestys:)

6. Onko sinulla jotain tavoitteita koirien tai yleensäkin koiramaailman suhteen (esim. jonkun kilpailun voitto, kasvattajaksi ryhtyminen tms.)? 

Ei todellakaan.

7. Koiran ja omistajan sanotaan usein muistuttavan toisiaan. Mitkä on teidän "yhtäläisyyksiä"? 

Me molemmat nukumme aivan älyttömän paljon.

8. Miten oma elämäsi on muuttunut koiran myötä? Mitä olet saanut/menettänyt? 

Sain Ossin, mutta valitettavasti terveys karkasi vuonna 2005.

9. Onko olemassa jokin koiramaailman villitys tai muotijuttu, jota et voi ymmärtää (esim. värjätyt turkit ja lakatut kynnet)?

No luin Elliltä, että koirilta katkotaan äänijänteitä. Ihan kamalaa. Joskus kyllä karjaisen Ossille, että hiljaa, jos tuo pitkään haukkua kailottaa.

10. Minkälainen koira on hyvä koira?

Jokainen koira on varmaan omistajansa paras koira.

11. Jos koirasi olisi jokin julkkis, niin kuka ja miksi?

Ossi voisi olla Rambo, se Sylvester Stallonen bodybuilding-hahmo, joka selviää melkein mistä vain. Ossi on yllättävän lihaksikas ja vahva.

Tiedättekös mitä. Nyt poikkean säännöistä, enkä jaa tätä etiäpäin, kun kyssäri kuitenkin kiertää ihan kaikki mäyrisblogit. Oikein hyvää tiistaita kaikille.

Perjantaita ja kaalilaatikkoa

Jihuu. Olemme nyt kenties saaneet vuokrattua tytöllemme asunnon Pariisista. Mies sanoi eilen, että hänellä ei olisi pinna riittänyt kaikkien näiden kommervenkkien kanssa. Yksikin paperi tuli bumerangina takaisin, kun allekirjoitus oli väärässä paikassa. No asia korjattiin ja toivon mukaan olemme saaneet kaikki nimet oikeisiin paikkoihin. Ihan huippua oli se, kun mies joutui kirjoittamaan = kopioimaan ranskankielistä tekstiä käsin ja aikamoisen pätkän. Englanninkielisellä käännöksellä ei olisi lainvoimaa Ranskassa. Huoks. Tässä vaiheessa meillä kaikilla alkoi luikerrella käärme otsasta. Toimistoon on lähetetty miehen ja tytön passien kopiot, todistus siitä, että tytöllä on vakituinen osoite täällä Suomessa ja todisteita siitä, että mieheni pystyy maksamaan vaadittavan kahden kuukauden vuokran ja takuuvuokran. Tämä kaikki on vaatinut 26 edestakaista sähköpostia minulta ja herra Sergiolta. Aika turhauttavaa:). Lopussa kiitos kuitenkin seisoo. Kait siihen on uskottava.

Tein tänään meidän kaikkien herkkuruokaa: kaalilaatikkoa. Kaali on ruokana varmaan sellaista, että se jakaa ihmiset. Ihan niinkuin sipuli ja valkosipuli. Kaalista joko pidetään tai sitten ei. No joka tapauksessa. Tämä internetistä bongattu kaalilaatikon resepti on ihana. En tiedä tekeekö  sen hieman muita reseptejä paremmaksi juuri tuo fenkoli. No joka tapauksessa teen kaalilaatikon aina tällä reseptillä:

Noin kilo kaalia

noin 1/2 kiloa jauhelihaa

1 sipuli

4 porkkanaa

1 fenkoli

1 liemikuutio

musta- ja valkopippuria

suolaa, meiramia (reippaasti)

3-4 ruokalusikallista siirappia

2 dl puuroriisiä, reilut 1/2 litraa vettä

Pilko sipuli, suikaloi kaali ja fenkoli. Kiehauta isossa kattilassa reilusti vettä. Lisää liemikuutio. Hauduta kaalia noin 20 minuuttia. Keitä riisi. Kuullota sipuli, lisää jauheliha ja ruskista. Lisää raastetut porkkanat ja suikaloidut fenkolit ja anna hautua. Mausta suolalla ja pippurilla. Makeuta hieman siirapilla. Sekoita kaalin kanssa ja kaada isoon voideltuun vuokaan. Lisää pinnalle hiukan siirappia, ihan maun mukaan. Paista laatikkoa reilu tunti uunissa n. 175 asteessa.

Tässä vielä laituri 39:n merileijonia, ilahduttamaan teitä. Tehkää kaalilaatikkoa, jos pidätte kaalin mausta. Muuten älkää. Mukavat viikonloput kaikille!