Menehän nainen nyt oikeasti vaikka hiihtämään ja anna minun olla rauhassa. Hmm,,, Ossi ei ole parhaimmillaan aamupäivästä. Ainoa meidän perheen oikeasti aamuvirkku on mieheni. Hän nousee viikonloppuisinkin aina aikaisin, tai ainakin minun näkövinkkelistäni aikaisin.
Tämä se on päivän paras hetki. Päästään me miähet keskenämme. Ossi ei pysy sekunnin murto-osaa paikallaan, kun on iltalenkin aika miähen kanssa.
Minä olen ihan onneton. Onneksi sitä ei kestä kauaa ja kohta jaksan olla jo iloinenkin tytön kahden kuukauden Pariisin kielikoulusta. Tai olenhan minä koko ajan iloinen, mutta samalla surullinen. Ihan mahdoton selittää. En ole eläissäni ollut tytöstä erossa kahta kuukautta. Tai heh, mikäs tyttö tuo enää on, ihan kohta 20-vuotias nuori nainen. Perjantaina on kuitenkin tytön lähtö.
Viikon röhönaurut sain kun näin millä hakusanalla Ossin ja minun blogiini oli eksytty. Haku oli: h_e_r_kkupeppu p_i_parit. Kuulkaas minulle tuli nyt ihan muita kuin kakkuja ja leivontaohjeita mieleen ensimmäiseksi tuosta yhdistelmästä. Siitäs saitte, ähäkutti. Täältä ei löydy kuin yksi ihana mäyräkoira ja sen keski-ikäinen, ei enää timmi emäntä:)
Se on varmaan sitä haikeutta kun "lapsi" kokeilee omien jalkojen kestävyyttä. Mun kaverilla on kolme lasta ja hän uhoo että kukaan ei muuta kotoa ennenkuin on täyttänyt 27 v :)
VastaaPoistaPientä haikeutta on ilmassa, myönnän. Toisaalta jalkojen tai siipien on kestettävä. Eipä tuo muutoin olisikaan minun tyttäreni. Olinhan minäkin hänen ikäisenään jo asumassa yhdessä ensimmäisen ja siis nykyisenkin mieheni kanssa. Veljeni muuten asui about 27-vuotiaaksi kotona ja viimeiset kaksi vuotta ennen naimisiinmenoaan myös tyttöystävä asui vanhempieni luona:) Ossi lähettää Nellille suukkoja.
PoistaOi, mun mielestä on suloista, että harkistelet tyttären aikuistumista. <3 Hänhän tulee kuitenkin aina olemaan Sinulle se äidin pieni tyttö, vaikka elämä kuljettaisi kuinka kauas kotoa. Koirat on siitä mukavia, kun hehän eivät itsenäisty, vaan pysyvät loppuun asti siinä mamman helmoissa. ;)
VastaaPoistaOu-nou, noita hakusanoja, joilla teitin blogiin on päädytty. Ei voi tosiaan muuta kuin nauraa! :D
Hauskaa hiihtolomaviikon jatkoa sinne ja Ossikalle hännän heilutusta meitin likoilta! <3
Näinhän se on, että vanhempien lapsi pysyy aina lapsena, vaikka aikuistuukin. Olet oikeassa, koirat pysyvät koko elinikänsä meistä mammoista ja isistä riippuvaisina. Mun miäskin on Ossille "isi", silloin, kun hän juttelee Ossille. Hakusanoista päätellen täältä voisi löytyä vähän julkaisukelvottomampaakin tekstiä, mutta koitan nyt pysyä näissä mäyrisympyröissä. Tosin myönnän kopioineeni tänne kolme koirankeksiohjetta ja voi olla, että se toinenkin sana on esiintynyt, mutta ihan eri yhteydessä:)Teillekin mukavaa HIIHTOlomanjatkoa:), Ossi lähettelee suukkosii Pepille ja Rillalle!
PoistaSiinä se Ossi miettii maailman menoa ja ehkä haaveilee sen saukon näkemistä, miettii että pitääkö sitä saukkoa pelätä.
VastaaPoistaTuossa kun napsin kuvia, niin Ossi olikin jo ihan hereillä. Pientä hetkeä aikaisemmin umpiunessa. Heräsi ressukka minun kuvaamiseeni:) Olisi joskus kiva tietää, miten nuo koirat ja kissat maailman kokevat, mutta sitä emme taida saada koskaan tietää. En tiedä näkevätkö kissat unia, olin niin pieni kun meillä oli kissa. koirat melko takuuvarmasti näkevät unia, kun Ossikin monasti inisee ja säpsii nukkuessaan. Halille haleja.
PoistaIhana Ossi - rapsuja!
VastaaPoistaYksi kaikista ihanista mäyräkoirista ja minulle se maailman tärkein mäyris. Vilmalle virtuaalihalauksia ja mäyristytöille Ossi-pusuja:)
PoistaVoi voi, osaan ymmärtää haikeutesi lapsen aikuistuttua. Muistan omalta kohdaltani sen illan, jolloin ensi kertaa molemmat lapseni olivat yhtäaikaa (vain) poissa kotoa, diskossa tai missä olivatkaan. Olin tottunut siihen, että aina jompikumpi oli kanssani kotosalla. Tämä yksinäinen ilta ahdisti minua niin, että hätääni söin yhden savustetun makrillin ja join pullollisen cokista päälle, seurauksena hirveä pahoinvointi. Eli ahdistus muuttui fyysiseksi tuntemukseksi eli ihan yhtä paha oli olla. Kummallisia me äidit olemme, toisinaan. Kai se on normaalia irtikasvua uuteen elämänvaiheeseen.
VastaaPoistaOn se juu hassu ja outo tunne. Pitäisi olla iloinen, kun on saanut lapsen aikuiseksi ja kaikki on hyvin. Voin kuvitella, että savukala ja cokis eivät jotenkin ole hyvä yhdistelmä vatsalle. Tulipahan sekin sitten todistettua, että tuota yhdistelmää ei kannata ahmaista suruun. Onneksi en muutenkaan ole mikään tunnesyöjä. Joskus tekee mieli kyseistä sokerilitkua, onneksi aniharvoin. Kyllä me äidit olemme varmaan kummallisia, ainakin sen seuraavan sukupolven mielestä:) Saksaan terveisiä ja Vilille rapsutuksia.
PoistaAamu-uninen koira olisi erittäin tervetullut perheeseemme... epäilen vaan, että sekin oppisi kailottamaan aamulla portin takana yksinäisyyttään, kuten AB-partiokaksikkokin välillä.
VastaaPoistaLuulenpa, että näin keväällä aika kuluu kirjaimellisesti siivillä, ja tyttäresi tulee takaisin ennen kuin ehdit muuttolintua lausua :) Hyvää matkaa hänelle!
Tehdäänkö vaihtokauppa vähäksi aikaa? Vaikka luulen, että Ossi on aamu-uninen vain kotioloissa. Oikeasti. Appiukko sanoi, että olivat Ossin kanssa usein jo seiskan aikaan kävelyllä, silloin kun me olimme matkalla.
PoistaEiköhän se aika mene nopeasti. Täytyy käydä ahkerasti louskuttamassa kangaspuita. Tulee mattoa valmiiksi ja sitten kohta tosiaan tyttö onkin jo takaisintulossa, toivottavasti. AB:lle terkkuja ja sinulle tietenkin! M-L ja Ossi.
Jos olisit lähempänä, vaihtarit olis täällä jo melkein reput pakattuina ;)
PoistaOssi on tossa eka kuvassa ihan bedlingtoninterrierin näköinen ;))
Tiiätkös Mai, kun vaihtoaika päättyisi, olisit NIIIN onnellinen saadessasi omat ihanuudet takaisin. Ei sen puoleen, Ossihan on kanssa ihana, mutta se osaa olla Ossimaisen rasittava. Mitä,bedlingtoninterrierithän ovat muistaakseni aina harmaita ja sitten niillä on sellainen hassu kyömy se pää. Kun olin ihan pikkutyttö, niin näin tuon terrierin kuvan koirakirjasta ja olin ihan myyty. Bedlingtoninterrieri oli vuosikaudet minun "unelmaterrieri":)
PoistaEhkä toi sininen sohva antaa Ossille harmahtavan säväyksen :) Ja jos katsot sen kuonoa ilman kirsua, eikö ole ihan kuin bedlington :) Mielikuvitus laukkaa.
PoistaOn se aika haikeaa ja ehkä vaikeaakin, kun lapsi lähtee pitkäksi aikaa. Omasta vinkkelistä katsottuna kaksi kuukautta on lyhyt aika. Olen toisen tyttären nähnyt viimeksi 14 kk sitten ja onneksi 3 viikon päästä on ihana jälleennäkeminen. Sellaista se elämä on, jälkikasvu lähtee maailmalle.
VastaaPoistaTerkkuja ja rapsutukset Ossille. Samanlainen aamu-uninen Ollikin on.
Tiedätkö Aikku, sinua minä ajattelinkin. Mitäs minä tässä parun. Kaksi kuukautta on loppujen lopuksi lyhyt aika ja Ranska on kuitenkin Australiaan verrattuna lähellä. Minun "painajainen" on juuri se, että tyttö löytäisi miehen tai lähtisi opiskelemaan maahan, minne on pitkä matka ja aikaeroa. No sillekään en voisi mitään ja tyttöhän elää omaa elämäänsä ja sekin olisi vain hyväksyttävä. Täytyy asentaa tuonne miehen alakerran isoon omppukoneeseen skype:), niin saa mies taas hikeentyä.
PoistaTerkkuja teillepäin ja Ollillekin niitä virtuaalirapsutuksia. Tänään Ossi muuten heräsi aikaisin, kun nousin tyttöä hyvästelemään ennen kuutta, mutta oli se selkeästi vähän uninen. Pienen pihapissan jälkeen nukuimmekin sohvalla muutaman tunnin:)
Skypen keksijälle pitäisi myöntää nobel tai jotain. Melkein joka lauantai- tai sunnuntaiaamu virittelen tietsikan aamupalapöytään ja jutellaan tytön kanssa. Hänellä on jo silloin iltapäivä.
PoistaEnglantiin tulee soitelluksi enemmän, ei ole ihan niin kallista. Samoin chatataan fb:ssä varmaan melkein joka päivä. Koska minulla ja kuopuksella on molemmilla iPhonet, iMessaget kulkevat myös päivittäin välillämme.
Hei! Hiihtoloman piristeeksi olisi haastetta tarjolla! http://meandthemayrakoira.blogspot.fi/2013/02/haastetta-pukkaa.html
VastaaPoistaNyt naurattaa tuo "painajainen", ajattelin juuri äsken että mitäpä jos Marja-Leena saakin sellaisen komean ranskalaisen vävyn tuliaisiksi :D
VastaaPoistaLohtuterveisiä teille!
Sitten joutuisi opettelemaan uutta kieltä, jos ranskalaisen nuoren miehen tuo tullessaan. Tai jos jää sinne niin sittenkin joutuu opettelemaan ranskan kielen. Ei vaineskaan kait nuo nykyään jo aika hyvin enkkua taitavat. Mut kyl mää niin kauhiast toivon, että tyttö tulee takaisin ihan itekseen:)
Poista