Ossin aatoksia osa 14

Tuollainen hauska leijonanharja Ossille kasvaa talveksi.

Ai että, kun on makoisaa kieriä. Tämä se on mäyriksen oloa se. Lunta ja silti plussalla:) 

Tehtävä suoritettu.

Nyt sitten pienet nokoset. Tunnustamme, että Ossin sänkyä ei pedata, koska muuten Ossi tekee sen itse ja silloin peitot ja tyynyt saavat kyytiä. Kun siihen sänkyyn ei kosketa niin Ossikin antaa sen olla rauhassa (yleensä).

Eilen olimme vanhojen työkavereideni kanssa Strindbergillä, kuten perinne vaatii. Ensimmäistä kertaa saimme kuitenkin aikaiseksi kokoontumisen ystävänpäivänä. Tytärkin, kun sattui olemaan kaupungissa tuli syömään ja sitten hävisi kavereidensa kanssa kaupungin humuun.

Tänään kun ajelin tyttöä hakemaan bussipysäkiltä, kuuntelin taas tarkalla korvalla erästä radiohaastattelua. Se liittyi tähän surullistakin surullisempaan maneesin romahtamiseen. Toivon pikkutytön vanhemmille ja kaikille läheisille voimaa kestää elinikäinen suru. No joka tapauksessa korvaani särähti, kun haastattelussa sanottiin, että kunnilla ei ole tarpeeksi asiantuntemusta tutkia ja varmennuttaa rakentajien tekemiä erikoisvalmisteisten rakennusten lujuuslaskelmia. Voi elämän kevät. Hetken mietin, että mitä ihmettä varten ne kunnan rakennusvalvontaviranomaiset sitten oikein ovat? Nyt jostain joka kuntaan ja nopeasti henkilö, joka tutkii kaikki tulevien erityisten rakennusten lujuuslaskelmat. Voihan rakennuttajillekin sattua laskentavirheitä, tai jotkut varmuuskertoimet alimitoitetaan. Niiden maneesien, urheiluhallien, sun muiden pitää kestää, olivatpa ne olosuhteet melkein mitkä vain. Lisätään nyt tähän sitten vielä, että kyllä kiinteistöjen omistajilla tulee olla tietysti se vastuu, että niitä lumia tyrkitään sieltä katolta pois ennenkuin mitään sattuu. Kamalaa, kun olen niin vihainen taas, enkä mitään voi asialle tehdä.

No yksi asia Ossilassa ilahduttaa. Appiukon silmäleikkaus meni hienosti ja kaksi tuntia leikkauksen jälkeen oli tehty ensimmäinen näkötesti. Lääkäri oli sanonut, että kyllä tuolla näöllä vielä ajokortin saa. 

Huomasin tuossa, että blogini täytti kaksi vuotta. Jee. Maailmaa en ole saanut varmaan yhtään parannettua, mutta tuskin se on kauheasti huonontunutkaan. Sitten olen täältä blogistaniasta löytänyt paljon aivan ihania ihmisiä. Kiitos teille kaikille, ihan vain siitä, että olette olemassa.

Sitten kuulkaas lisätään koirien "vaarallisten ruoka-aineiden" listalle mango. Ai mitenkä niin. Uusien naapureidemme musta labradorinnoutaja (kiva, se on naaras) rakastaa mangoja. Tiedättekös, mitä tämä onneton oli tehnyt? Se meni ja hotkaisi kokonaisen mangon, siemenineen päivineen. Ja se mangon siemenhän on järkyttävän iso. No kaikki muu suli, mutta se pahuksen siemen juuttui jonnekin suolenmutkaan ja koira joutui leikattavaksi. No tytsy selvisi ja alkaa olla leikkauksesta toipunut. Älkäämme siis opettako koiriamme rakastamaan mangoja, etteivät ne mene ja hotki niitä selkämme takana. Ossilasta terveisiä ja oikein mukavaa viikonloppua kaikille.